tästä on jo jonkin aikaa,kun appiukkoni siirtyi pilven reunalle. Hautajaisiin anoppi halusi ehdottomasti, että poika pistää isänsä hienon tumman puvun päälle. No siinäpä mieheni kokeili kyseistä asua ja minä sanoin painavan mielipiteeni, että housut ovat liian lyhyet, eivät laskeudu nätisti kengän päälle. Anoppi piti päänsä ja poika laittoi hautajaisiin puvun.
Aikaa on kulunut ja tänään anoppi soitti ja sanoi, että on tuuletellut noita vaatteita ja mitähän se poika haluaisi niistä itselleen. Niin ja ainakin se puku mikä oli hautajaisissa niin hänen mielestään siinä oli liian lyhyet lahkeet, joten niitä voisi vähän pidentää. Meinasin kyllä sanoa, että mitenkähän se sanomisen laita oli pari vuotta sitten....
Aikaa on kulunut ja tänään anoppi soitti ja sanoi, että on tuuletellut noita vaatteita ja mitähän se poika haluaisi niistä itselleen. Niin ja ainakin se puku mikä oli hautajaisissa niin hänen mielestään siinä oli liian lyhyet lahkeet, joten niitä voisi vähän pidentää. Meinasin kyllä sanoa, että mitenkähän se sanomisen laita oli pari vuotta sitten....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse varmaan muistat hautajaisista jokaisen kengännauhojenkin värin. Ei taida elämässä olla paljon tapahtumia....
onkos anopilla minkäänlaista sosiaalista elämää ?
Soitteleeko usein ja tekeekö pienistä asioita suuria ? Onkos jo kysellyt milloinka on kesäloman aika ? PS: Meillä on jo kysytty ja vino pino on kesälomalle töitä tiedossa.
Niin, sivuseikkahan se apen hautaaminen sinänsä. Kun vain housunlahkeet ovat oikean mittaiset!
Ja että vielä parin vuoden kuluttua löytyy sanomista lahkeista. Mahtaa se appi siellä pilvenreunalla nauraa.
Tuleeko mieleen, että anoppisi on voinut olla surusta sekaisin ennen hautajaisia.
Ja toipuminen läheisen poismenosta kestää 2-3 vuotta.
Mutta että sinua ne housunlahkeet vain askarruttaa. Mikäs siinä. Arvojärjestyksensä kullakin.
Onko tuo hautajaisjuttu ainoa, missä anoppi sanelee, vai onko muutakin.
Itselläni on sellainen tilanne, että anoppi käyttää kylmästi hyväkseen "ensimmäisen naisen" oikeuksiaan. Vuosien varrella se on vähentynyt, mutta monta nöyryyttävää tilanne on sattunut. Eikä siitä aina viitsi olla mainitsemassa miehelleenkään,koska en halua kuitenkaan heidän väleihinsä mitään ikävääkään aiheuttaa.
Mutta jos sinulla on vähääkään samanlainen anoppi-tyyppi, ymmärrän sinua.
onhan niitä vaikka mitä tässä hautajaisten jälkeen sattunut. Tuntuu, että takertuu aika paljon poikaansa vaikka tyttöjäkin olisi, mutta asuvat myöskin kaukana. Tulevaa kesälomaa en vielä ole edes uskaltanut ajatella varmaankin seuraavan kerran, kun soittaa niin tulee se kysymys, että milloinka te pidätte sitä. Ja eihän siitä mene kuin viikko niin on aika buukattu loma täyteen vaikka mitä töitä.
kun anoppi haluaa pukea pokansa kuolleen miehensa pukuun.lieko kuvittelee etta tuollainen mieheni oli....?
Jo on hemmetti kun akat nokittaa toisiaan jollakin vanhalla pukureuhkalla.Käske anoppiasi viemään puku Pelastusarmeijan kirpputorille.Satasella saat ukollesi hienon IKIOMAN puvun.UUDEN JA SOPIVAN.Ei tarvitse miettiä housun lahkeitten pituutta, eikä kengän nauhoja.Olet hassumpi kuin anoppisi.Ottaa nyt vanhan ihmisen jutuista hernettä nokkaansa.Kasva aikuiseksi.
Viestistäsi sai sen käsityksen, että miehesi puki mitään sanomatta isänsä vanhan puvun, ei katsonut peiliin, ei kuunnellut sanojasi? Minkä ikäisiä olette? Ei aikuinen mies voi olla noin nyhverö! Pukea nyt liian pieni puku päälle, kun äiti niin haluaa!? Mahtaa olla muutenkin tosi haiseva juntti koko äijä. Käykö pesullakaan, kun ei kerta pukeutuakaan osaa. Liian lyhyet lahkeet on oksettavan kamalat, kyllä kaikki MIEHETkin sen tietää. JA IHAN ITSE!
mukana ja vielä kaiken huipuksi todella hyvin istuva. Mutta anoppi ei sitä sulattanut keksi hyviä verukkeita miksi ei käy.. Ehkäpä tilanne oli niin tulenarka sillä hetkellä, että ei siinä viitsinyt ruveta riitelemään.
Ps. Meinasi anoppi, että olisin minäkin pukenut hänen 60-luvun mustan jakkupuvun päälle, mutta siinä vaiheessa sanoin, että on kyllä liian pieni.Ja minulla sentään oli musta mekko mukana sen minä kanssa puin ylleni..