Minulla ei ole ystäviä

Olen törmännyt vastaavaan, aikuisiällä ystävien saaminen on vaikeaa, kaikilla on kiireensä perheen kanssa. Ehkä olet hyvännäköinen ja järkevä. Varmaan vakityöntekijöitä ahkerampi? Se voi tehdä työpaikalla ihmiset kateelliseksi tai sinut koetaan uhkana. Minustakin työpaikalta on vaikea saada ystäviä, ellei käy harrastamassa samoja juttuja tai molemmat ei ole kiinnostuneita puhumaan työasioista vapaallakin. Biletyksen loppuminen vaikeuttaa ystävien saantia. Yritä tutustua naapureihin puolisosi kanssa tai kutsu pari opiskelijaystävää kylään.

Mulla on sama tilanne, missä asut?

Mitäs jos alkaisit vapaa-aikansai ottaa tunteja yliopistolla tai missä tahaansa paikassa jossa tapaisit aivan uusia ihmisiä? Kanalaisopistot tai seurakuntasi järjestämillä matkoilla, akttivisuuksilla, iltalukion kursseilla (asioista joihin haluaisit lisätietoa).

Tyopaikkasi ihmiset ja entiset koulukaverit luokittelevat sinut johonkin ihme lahkoon johon he eivät omasta mielestään kuulu.
Juuri siksi sinun olisi hyvä keskittäytyä johonkin uuteen kiinnostukseen, sieltä aivan varmasti loytyy sukulaisieluja.

Luin vain ensimmäisen kappaleen. Sinussa ei ole sen perusteella mitään kiinnostavaa. Ok, ura voi olla sinulle kaikki kaikessa tai jotain sinne päin, mutta ketä kiinnostaa, ei siitä saa puheenaiheita. Tylsä arki takaa lisää tylsää arkea.

AP tässä pika-analyysi.
Sinulla on näköjään pissa noussut päähän.
Riittääkö tämä selitykseksi sille, miksi sinulla ei ole enää yhtään kaveria?

Aloittaja älä välitä tollasten puheista joilla vaan pahaa sanottavaa. Itse jouduin lapsena jo tuollaisten raukkojen uhriksi jotka porukalla hyökkäsivät, yksistään noista ei oo mihinkään, ovat kuin variksia kanahaukan kimpussa. Aloita joku harrastus, siellä tapaat uusia ihmisiä, mee vaikka joogaan, se tekee ihmisestä henkisesti vahvemman. Kaikkea hyvää sulla ja iloista kevään jatkoa!

Ei niistä uusista ihmisistä ole ap:lle mitään iloa. Hänhän on tavannut uusia ihmisiä esim. työpaikoillaan ja nehän liittoutuvat aina ap:tä vastaan.
Niin kauan kuin aseteesi muita ihmisiä kohtaan on tuollainen kuin on, sinulla ei ole ystäviä.

Sinä oikein korostat miten sinä olet aina ystävällinen muita kohtaan.
Kuulut minä minä tyyppeihin, vain sinä olet kiinnostava, vain sinä etenet urallasi, vain sinä olet pätevä työssäsi, vain sinun kuvasi olisivat huomion arvoisia, sinä et näe mitään muuta kuin itsesi.

Sinun elämäsi on ehkä erilaista kuin kavereillasi ja heitä vaan ei kiinnosta nuo asiat. Mulla vähän sama, että käyn paljon ulkomailla ja pidän muodista. Kaikki mun tutut eivät arvosta noita asioita, joten matkustelen mieheni kanssa ja shoppailen melko paljon yksistäni. Kavereita näen harvoin, kun osalla on työkiireitä tai oma perhe. Osaa ei seurani varmaan edes kiinnosta. Yksinäinen olen minäkin ja yrittänyt etsiä netistä kirjekavereita. Mulla vaan lasten hankkiminen taas ei sovi elämäntilanteeseeni, joten monet ikäiseni naiset eivät kiinnostu seurastani, koska heillä juuri niitä pieniä lapsia on. Noin muuten oon hyvin luonnonläheinen, lähden mieluummin metsään kävelylle kuin bilettämään ja sekin on iso miinus monelle. Mutta ei kannata lopettaa ihmissuhteiden etsintää. Löydät varmasti jonkun, joka pitää juuri sinusta ja on saman henkinen.

Itse olen ap naista 20v vanhempi mies. Omassa elämässä on ollut asioita jotka on pakottaneet jäämään yksin, eikä suuresti ole tuota maallista mammonaakaan tullut, eli tällä varmaan mennään seuraavat 20v.

Ei sillä ettenkö olisi kelvannut kellekkään sellaisena kuin olen...... mutta nykyaikana kun on netti ja ihmiset tapaa myös virtuaalisesti ja live elämässä tapahtuu kaikkea. Kannataisko siinä parisuhteessa sopia, että kummakin on omat kaverit myös kodin ulkopuolella ja niitä tarvitaan vaikka elämä muuttuu.

Tästä ei ole kauankaan aikaa kun juttelin puhelimessa nettiystän kanssa ja keskusteltiin siitä kuinka vaikeaa on saada takaisin menetettyjä kavereita jos niihin ei pidä yhteyttä muutoksen aikana.

Mutta miten saa uusia ystäviä. Oikeassa elämässä pitää vaan mennä juttelemaan ihmisille tai ottaa vastaan kun joku tulee juttelemaan ja nimenomaan juttelemaan ja juttelemaan. Antaa toiselle aikaa ja pyytää toiselta luottamusta. ... kun on kiinnostunut toisesta ja luottaa toiseen ja osaa osoittaa sen toiselle, niin sitä on ystävyys ja kaveruus.

Se nyt vaan on niin että kemiat jos ei kohtaa niin ystäviäkään ei löydy eikä edes kavereita. Et välttämättä ole tehnyt mitään mutta elämä on. Pysy positiivisena ja aurinkoisena. Muista myös ettet voi tietää vastapuolten elämän karikoita tms. Koirat on voimavara ja niistä on itselläni kaksi ainoata ystävää joten muista koiruuttasi sinäkin. Ihmisistä en ole ystävää löytänyt. Kavereita oli paljonkin kun vielä töissä sai olla. Kun löytäisi edes sen yhden ystävän mutta eipä naispuolisia kiinnosta. Miehenä tiedän miesten jutut ja miehet riittää ihan vain kavereina eri harrastusten puitteissa mitä on. Sen sijaan kaipaisin syvällisempää ajatustenvaihtoa ja ystävyyttä naisen kanssa. Ja ei, tämä ei ole mikään treffivonkausvuodatus tms. Olen vain huomannut että naisen ja miehen välinen kaveruuskin on jotenkin "aidompaa" kun se saman sukupuolisuuden tuoma "kilpailu" puuttuu välistä sotkemasta. Naivia? Aivan sama. Minua kiinnostaa aidot ja välittävät ihmiset.

Minulla on ollut vaikea löytää uusia ystäviä. Olen muiden mielestä kaunis ja tämä näyttää herättävän erikoisia tuntemuksia ihmisissä. Ja mietinkin miten tutustua sitten näihin kauniisiin naisiin.... ehkä he eivät kokisi seuraani pahana. Olen luonteeltani avulias ja lojaali ja hieman ujo tuntemattomien seurassa ja kiltti hyväntahtoinen ja kaunis tai näin minun mieheni kuvaa minua. Olisi ihanaa tutustua nais ihmisiin ja tottahan se on että en halua seuraa ihmisistä jotka kokevat minun seuraani uhkana tai kokevat alemmuutta jota minulle ovat (nykyiset )ja ex ystävät ilmaisseet . En tiedä miksi minun pitää muuttua ja en kelpaa tällaisena kuin olen...Olen onnellisesti aviossa ja on vaikea löytää ystäviä kun ikääkin on yli 50 vuotta . Ehkä te kauniit naiset voisitte ajatella kaveruutta ??. Treffipalstoilla on liikaa lesboja ja muita seuraa etsiviä ja tämän kaltainen toiminta jossa minun tulisi markkinoida itseäni ei ole kovinkaan houkuttelevaa jonka takia en ole sellaisiin kirjaantunut/liittynyt.

Mulla ei oo enää yhtään oikeaa ystävää jonka kanssa jutella elämästä tai muusta.
Oon niin mulkku ja mieleni pahoittaja etten päästä enää ketään lähelleni.
Mä en kestä vittuilua ollenkaan ja suutun herkästi. Olen kusipää.
Ihmettelen vielä miksei mulla ole kavereita?
Eikö olekin ihme juttu :D

Ne on kateellisia....sä pärjäät...älä välitä...what The fuck.. niin se menee❤️❤️puuma PKS.

Miulla on samoin, mutta varrella ja välillä saatossa. Näitä ei voi aina käsittää näitä kahta.

Mulla oli nettikaveri reilu 10 v sitten. Juteltiin hänen kanssaan paljon ja hän sitten oli tavannut miehen ja meni naimisiin. Kaikki loppui siihen. Ymmärrän kyllä että mies ja nainen ei voi olla edes kavereita. Jäitte jälkeen taidettiin pari kertaa jutella lyhyesti. Se on helvetin helppoa sanoa ettei kaveruus muutu, mutta hiipunutta kaveruutta on vaikea kasata uudelleen. Olenkin ottanut kaikki tälläiset numerot pois puhelimesta joille ei enää ole asiaa. Mutta en ole unohtanut ketään. Aika tietenkin varmaan muuttaa unohtamisenkin.

Jättäisin ne merkkilaukut ja Dubait näyttämättä/puhumatta. Etenkin, jos ystäväpiirissäsi on ihmisiä, joille noiden hankkiminen ei ole ykkösprioriteetti. Tai muuten mahdollista.
Oikeasti hyvin toimeentulevan ei tarvitse esittää ostamalla ylihinnoiteltuja esiintymisvarusteita. Monen mielestä tuo on turhan pinnallista.
Toisaalta, sekin lisää kateellisuutta, jos liikkuu eri yhteiskuntaluokassa, kuin mihin oikeasti kuuluu.
Surullista kyllä, jos täällä miettii miksei riitä tai kelpaa.