Moi!
Olisin ihan mielenkiinnosta tiedustellut löytyykö täältä sielunsiskoja tai -veljiä, joista toinen puolisko on Keski-Euroopasta? Parisuhteet koskaan tuskin ovat ongelmattomia, mutta entäs kun lisäksi tulee nämä paljon uhotut kulttuurierot? Henkilökohtaisesti tuntuu, että suurimmat nuotan vedot syntyvät kielellistä tekijöistä. Itselläni ei ole ranskankielentaitoa ja toisinaan tuntuu, ettei englantikaan riitä. Periaatteessa muut erot ovat ihan vain lähinnä persoonatekijöistä johtuvia. Kommentteja?
Olisin ihan mielenkiinnosta tiedustellut löytyykö täältä sielunsiskoja tai -veljiä, joista toinen puolisko on Keski-Euroopasta? Parisuhteet koskaan tuskin ovat ongelmattomia, mutta entäs kun lisäksi tulee nämä paljon uhotut kulttuurierot? Henkilökohtaisesti tuntuu, että suurimmat nuotan vedot syntyvät kielellistä tekijöistä. Itselläni ei ole ranskankielentaitoa ja toisinaan tuntuu, ettei englantikaan riitä. Periaatteessa muut erot ovat ihan vain lähinnä persoonatekijöistä johtuvia. Kommentteja?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kulttuuriero on vanhan kielitaidottoman sukupolven jargonia.
Jos kulttuurieroja ei ole niin miksi me sitten ihmetelllään milloin kenenkin tapoja elää ja toimia? Kielitaito ja kulttuurin ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa vaikka toisiinsa liittyvätkin.
Olen aina ihmetellyt monikulttuurisia parisuhteita, jossa ei ole yhteistä kieltä, jolla voisi kunnolla kommunikoida. Jos tapauksessasi on kyse vain syvällisemmän tunneilmaisun vaikeudesta vieraalla kielellä, niin se lienee enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jotkut oppivat asian kanssa elämään, toiset eivät koskaan. Tosin väittäisin, että ongelmat johtuvat sekä kielitaidon, että erilaisen kulttuuritaustan yhdistelmästä. Vaatii välillä pitkää pinnaa ja erilaisuuden sietämistä.
Jos asiasta haluaa jotain positiivistä löytää, niin ainakin meillä kumpikaan ei luota siihen, että toinen osaisi lukea rivien välistä. Miehiset putkiaivot omaavana on vain helpottavaa, kun vaimoni aina yrittaa selittää, mitä on mielessä. Aiemmissa parisuhteissani usein naiset vain nakkelivat niskojaan todeten, että kyllähän sun pitäis tajuta.
Kylla suhde vaatii toimiakseen ihan muuta kuin yhteisen taydellisen kielen. Jos muuten synkkaa ja menee hyvin, kieli hoituu siina samalla. Olen itse elanyt 4v suhteessa jossa englanti on yhteinen kieli (ei kummankaan aidinkieli, mutta asumme englanninkielisessa maassa) ja vaikka kieli ei olekaan taydellisesti hallussa, neljan vuoden jalkeen ymmartaa toista jo puolesta lauseesta. Nain se vain menee.
Kulttuurierot yleensä tulevat esiin jossain vaiheessa mokusuhteissa. Jotkut suhteet kaatuvat niihin, toiset kokevat sen rikkautena elämässään.
Oma kohtaisena kokemukseni minulla on ollu suhde Väli-Amerikan tummaan vähemmistöön kuuluvan miehen kanssa joka on asunut Keski-Euroopassa jo useita vuosia. Viileä finskityttö kun tapaa kuuman latinon niin selkkauksia syntyy ja hermo on kireällä siloin tällöin. Kuitenkin suhde on niin mielenkiintoinen eikä verrattavissa mihinkään mitä olen kokenut omanmaalaiseni kanssa niin se saa yrittämään uudelleen ja katselmaan että josko tästä joskus jotain tulisi. Ihmiset vaan ovat erilaisia luonteiltaan kotimaasta riippumatta. Samanlaisia ongelmia on suhteessa hämäläisen ja savolaisen välillä :)
Sun kirjotus oli ihan ku mun kynästä! Olen seurustellu vähä vajaan vuoden latinon kanssa ja kuten sanoit selkkauksia syntyy ja hermo on toisinaan kireällä, mutta koen saavani häneltä niin paljon, että koen erimielisyydet pieniksi, eikä suhde todellakaan ole verrattavissa mihinkään mitä olen aikaisemmin kokenut. Lisäksi hän on luonteeltaan ihanan herkkä, lämmin ja...todella mukava...sympaattinen olis varmaan oikea sana.
Kiinnostaisi tietää, millaisista asioista teillä kiristeltiin hermoja? Mistä syystä tienne erosivat?
Veikkaanpa, että suomalaiselta poitsulta et yhtä paljoa selkkauksia sietäisi. Mutta mikäs siinä jos on drama queen, värittömän hiirukan pitää saada elämään väriä edes jostain.
Miten voit veikata moista? Olen kestänyt eräältäkin suomalaiselta mieheltä jos jonkinlaista. Vuosia vuosia sitten seurustelin alkoholistin kanssa. Sitä kesti tasan vuoden... jos olet elänyt alkoholistin kanssa hetkeäkään, tiedät kyllä...ei ole ruusuilla tanssimista!
No ethän kestänyt, näköjään. Ja minkä ihmeen ikäinen oikein olet, vai oliko tämä sun alkkismiehesi alle 20?!?!? Aiemmista puheista oon saanut kuvan ettet sinäkään mikään 40 vielä ole...
Lopetan sun kanssa keskustelun tähän. Se ei näytä johtavan mihinkään. Elä itse alkoholistin kanssa niin tiedät. Vuodessakin on jo ihan tarpeeksi! En tiedä mitä ihmettä ikä tässä nyt sulle merkitsee, mutta siinä olet oikeassa, etten tod. ole 40 vaan täytän seuraavaksi kesällä 25 vee.
Luepas tämä ja tule sitten antamaan ohjeita mulle. Jokuu muu näyttää ymmärtävän asian ytimen paitsi sinä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000006544490
Oletko ihan dille! Jos olet elänyt vuoden jonkun 20 miehen kanssa, niin et tiedä kyllä pätkääkään onko hän alkoholisti vai ei!?!?!?!? Mutta tämä nyt taisi muutenkin olla sulle jonkinlainen tekosyy pistää poikki suomipojan kaa ja hypätä lähimmän hidalgon kainaloon.
Edelleenkään ei kannata tulla neuvomaan jos ei asiasta mitään tiedä. Alkoholisti on alkoholisti!
Jos viinan takia jättää menemättä töihin kun on niin paha krapula ja käy äidin luona syömässä kun ei ole rahaa ruokaan. Tili loppuu alta aikayksikön...kysyn vaan mitä muuta se voi olla ku alkoholismia? Viimeinen pisara oli se, kun hän alkoi varastelemaan multa rahaa! Pieniä summia kylläkin, kuten 20 mk! Kysyn vaan, että olisko mun pitänyt kestää tollasta kauemmin? EI TODELLAKAAN! Tiedoksi vielä sulle, etten hypännyt alkoholistin kainalosta "hidalgon" kainaloon. Välissä oli sellaset 6 vuotta.
Tee palvelus ja mene tonne rasisti-osastolle idioottimaisine mielipiteinesi. Jooko?
Taidat todissn olla dille... Jos kyseessä oli joku vajaa 20 äijä (kun kerran itsekin olit 20 v. tuohon aikaan), niin noilla tiedoilla et sinä etkä kukaan muukaan voi sanoa pojua vielä alkkikseksi!!! Ihan tiedoksesi, alkoholismi on SAIRAUS eikä mikään rajojaan etsivä teinipoika...
Taisi saada sinussa hidalgo sellaisen älyn jättiläisen kuin ansaitsikin...
itselläni on aasialainen mies, eikä meillä ole kieli eikä kultturierojen aiheuttamia ongelmia ollut oikeastaan koskaan. yhdessä olemme olleet jo monta monta vuotta, perhe jo perustettu ja lapset tehty.
puhumme molemmat hyvää englantia ja ilmeisesti persoonallisuutemme sattuvat olemaan yhteensopivia. niin, ja olemme joustavia.
jos yhteinen kieli on teille ongelma, opetelkaa toki sitä kieltä nyt oikein urakalla! eurooppalaiset varmasti ymmärtävät toistensa kulttuureja hyvin, joten ristiriitoja ei kulttuurien vuoksi paljon pitäisi olla.