Joo, näyttää siltä että olen ajautunut pelimiehen vakipanoksi. Ja tietenkin olen siihen ihastunut :( Ollaan tunnettu kauan ja aluksi oltiin vaan kavereita. Nyt ollaan lähinnä vaan panoja toisillemme, kaveruus on valitettavasti kärsinyt.
Tämä mies oli sanonut kaverilleen, että mä olisin unelmien tyttöystävä. Mulle hän sanoo, ettei halua seurustella juuri nyt kenenkään kanssa. Sanoo kyllä tykkäävänsä musta, ja että seksi on mun kanssa ihanaa.
Mitä luulette? Onko meillä mitään mahdollisuuksia koskaan päätyä seurustelusuhteeseen? Miksei hän halua seurustella jos kerran tykkää ja pitäisi mua hyvänä tyttöystävänä? Siksi että sille ei riitä vain yksi nainen?
Tämä mies oli sanonut kaverilleen, että mä olisin unelmien tyttöystävä. Mulle hän sanoo, ettei halua seurustella juuri nyt kenenkään kanssa. Sanoo kyllä tykkäävänsä musta, ja että seksi on mun kanssa ihanaa.
Mitä luulette? Onko meillä mitään mahdollisuuksia koskaan päätyä seurustelusuhteeseen? Miksei hän halua seurustella jos kerran tykkää ja pitäisi mua hyvänä tyttöystävänä? Siksi että sille ei riitä vain yksi nainen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastasit tod.näk. itse kysymykseesi. Ei mies halua unelmatyttöystävää.Ne yleensä päätyy jonkun hieman hankalan tyypin kanssa yksiin...eipä käy elämä tylsäksi.
Raadollista, mutta todennäköisesti totta: Puheet unelmatyttöystävistä ym. ovat mahdollisesti vain miehen elvistelyä kavereille. Pitäähän sitä niinsanotusti palkintoaan vähän esitellä, vaikkei sitä vakituisesti kirjahyllyynsä haluaisikaan. Mies tavallaan kerää itselleen pisteitä kehumalla sinua.
itselle kävi samalla tapaa ja en suosittele, anna vaan jätkän olla...
Jätä se paska ajoissa. Itse roikuin samanlaisessa suhteessa 3 vuotta! tietenkin hän sanoi mua parhaaksi mutta piti koko ajan muitakin naisia. Ja mä vain odotin, ja odotin ja odotin... että hän muuttuisi. Ja ei muuttunut! Kunnes hän jätti minut, kyllästyi kai. Varsinkin kun en enää pystynyt salaamaan sitä että haluan seurustella.
Tuhoat vain itsetuntosi tuollaisessa suhteessa.
Usko nyt kun sanon, en halua että sinulle käy yhtä huonosti kuin minulle!
Kuulostaa ihan mun stoorilta..
Sinisilmäinen blåndi aatteli että kun kiltisti ja tarpeeksi odottaa vuoroaan niin se tulee ! Niin ei vaan käynyt.
Mutta vaikeaahan se on jättäytyä pois kuvioista jos sydän sanoo jotain muuta.. kai sitä kiduttaa itseään niin kauan kun vaan ei satu tarpeeksi lujaa.. mutta se kolahdus sitten kuitenkin tulee jossain vaiheessa ja sattuu. Itse olen tässä toipumisvaiheessa mutta pelottaa kun näen taas miehen ensi viikolla (sama työpaikka). Avauduin hänelle täysin, kahteen kertaan.. mutta toivottua vastakaikua saamatta. Parashan on että lyö kortit pöytään, ei tarvitse elää epätoivossa.
No, mun osalta kaikki päättyi niin että hän palasi eksänsä luo, ja perheenlisäystä on tulossa. Silti mies haluaisi jatkaa "ystävyyttä" minun kanssa, tietäen että olen vielä heikko hänen suhteen. Mutta ei se enää onnistu.Kaikki on mennyttä, ja vaikka elämä näyttää harmaat puolensa nyt niin varmasti vielä ajattelen joskus että hyvä että kävi näin.
Tsemppiä vaan sinne, vielä niitä vapaita ja innokaita poikaystäväkandidaatteja jossain on :)
Olen itse juuri toipumassa tälläisen epämääräisen suhteen jäljiltä...
Järki sanoi koko ajan että jätä koko mies, mutta jokin siinä miehessä veti puoleensa...
Kunnes lopulta vihelsin omalta osaltani pelin poikki. Se on kuluttavaa odottaa, toivoa ja sitten taas pettyä. Kauniita sanoja ja toteutumattomia lupauksia.Mies edelleen pitää yhteyttä, sillä olin hänelle ystävyyden nimissä jonkinlainen turvasatama. Nyt turvasataman terminaali on kiinni. Mies luulee, että olen edelleenkin hänelle antautuvainen ja kuvittelee olevansa maailman ainoa mies jota naiset odottaa.
Kaipaan siinä miehessä sitä mitä hän minulle esitti olevansa ja se tekee kipeää.
Tälläisistä suhteista ei saa kuin roppakaupalla sydänsuruja!!!
Miksi ihmeessä edes lähdette näihin epämääräisiin panohommiin jos teillä on tunteita? Kertapano on kertapano ja ne todelliset suhteet alkaa aina paremmalla tutustumisella!
itse käyny läpi saman helvetin. Kerroin miehelle tunteistanikin. En ikinä pysty unohtamaan häntä. hän satutti henkisesti, mutta siltikään en pysty vieläkään näkemään hänessä mitään huonoa. Niin pahasti rakastuin. Nyt tapailen toista miestä. Vapaata. Silti olen onneton. Koska tiedän, etten koskaan voi häntä kohtaan tuntea mitään sellaista, mitä tunsin vakipanoani kohtaan. Jostain käsittämättömästä syystä nämä pelimiehet osaa manipuloinnin. Osaavat vetää oikeista naruista, sanoa juuri ne sanat, joita nainen haluaa kuulla. Pitää kuin kukkaa kämmenellä, ottaa lähelle, Rakastelee juuri sillä tavalla, mistä olet aina unelmonut, eikä kukaan muu toinen pysty edes lähellekkään samaan tasoon. Mutta nämä miehet ajattelevat vain itseään. Ne tekee kaiken tämän juuri siksi, että saisivat haluamansa. Reilu kaksi vuotta takana, ja tämänkin sataman ovet ovat sulkeutuneet. Mies edelleen pitää yhteyttä.
On se vaan jännä juttu miten tälläiset peli-/panomiehet osaa sen manipuloinnin ja miellyttämisen taidon 100 %. Itse tietää koko ajan ettei tästä koskaan tule vakituista suhdetta, mutta silti olet vietävissä kuin pässi narussa. Myös minä kerroin avoimesti tunteistani, ja mies kertoi omansa. Pitää minusta mutta ei halua olla ahdistettuna nurkkaan. Nyt kun olemme eronneet fyysisellä tasolla, niin mies on alkanut kertomaan kaipuustaan minua kohtaan. Hän ei ole tottunut siihen että nainen jättää, vaan on itse pelimiehen ominaisuudessa ollut se joka on ottanut, pettänyt ja jättänyt. Tässä vain on pidettävä pää kylmänä, eikä antautua taas miehen vietäväksi, vaikka ne kaipuuta tihkuvat sanat on sulaa vahaa korvissani.
Olet niin oikeassa...Ja vielä kipeämpää tekee se tieto, ettei todennäköisesti tule koskaan saamaan sellaista mitä on kokenut. Vaikka eihän elämästä voi tietää etukäteen. Kipeää se tekee silti :(
Itseasiassa asia ei ole niin yksinkertainen.. Itse tapasin miehen, hengailtiin, ja hengailtiin myös muiden kanssa. Rakastuin tähän mieheen silmittömästi, vaikka hän kohteli välillä kun paskaa.Vuoden verran tätä jatkui, enkä vaan lopettanut tätä. Sitten sattui niin, että päinvastaisesti minä satutin häntä, jolloin hän tajusi, mitä merkittsen hänelle, koska häntä sattui niin paljon ja hän luuli menettäneensä minut kokonaan. Nyt elämme onnellisesti yhdessä ja elämä on tasapainoista ja luottamuksen arvoista. Suhteemme on täydellinen ja häät on tulossa. =) Joskus käy hyvinkin...
tapasin yhden miehen viime keväänä ja alettiin tapailemaan. Hän selitti alusta asti, ettei halua sitoutua juuri päättyneen suhteensa vuoksi. Ja minä uskoin ihastuneena että vielä hän mielensä muuttaa! Nyt tuosta on melkein vuosi: tapailemme vieläkin, olen itsekin hänen vakipanonsa. Minä haluaisin niin paljon enemmän, mutta hän ei :( Muita hän ei tapaile, ja on ilmoittanut ettei sitä minultakaan toivo...
Miksi miehet käyttäytyy näin? Miksi ei voida seurustella? Miksi ei kohdella naista kuin kukkaa kämmenellä? Miksi minä en voi ymmärtää että kun haluan sitoutua, niin tämä mies ei ole se oikea?
(Kahteen viimeiseen vastauksena on se, että kuvittelen rakastavani häntä...)