Paljon huomiota on riittävästi?

Olen myös kysynyt millaista huomiota hän haluaa ja hän ei osaa vastata. Ilmeisesti haluaa kauheasti ihailua ja kehuja kun tuli eteeni esittelemään lihaksia eilen alkuillasta mutta ei hän voi vaatia että mä katon telkkaria hänen kanssaan siihen kellonaikaan kun hän haluaa ja syyttää ettei saa huomiota. Hän ei itse ehdota mitään. Suhteen alkuaikoina vietimme tietty kaikki illat ihan liimautuneina toisiimme siinä olkkarin sohvalla tykkäsin mä niistä ohjelmista tai en...mutta ei tuollainen kokoajan toisessa liimautuminen ole pitkän päälle tervettä. On mulla oikeus välillä lukea jotain kirjaa tai soitella kavereille jos mies ei edes ehdota tekemistä yhdessä!

EI ole kuin yksi näkökulma , oisko tässä toinen ?

Koiriako vai miestä ulkoilutit ? ei oikein vaikuta kuin pakkosyötönomaiselta koiran ulkoilutukselta
Ruokailu kotosalla on ruokailua, ei sinä mitään huomiota jaeta vaan torjutaan nälkää.
Halusit katsoa telkkaria, ihan juuri siinä silmänräpäyksessä ei ollut kiinnostavaa ohjelmaa ja miehesi piti hoitaa yks pikku juttu että muistaa töissä seuraavana päivänä hoitaa, mutta touhuilitkin omia ja sitten menitkin makkariin, ei tullut huomiota kun olit eristyksissä omissa touhuissa ja makkarissa.
JA edellisenä päivänä on sinua huomioitu ulkonasyömisellä?

Oikeammin epäilisin että noin miehesi ajattelee tapahtumista ja sinä jotain aivan muuta, se mikä on sinulle mukamas itsestään selvyys saattaa olla toiselle velvoite, siinä sivussa huomioimisen käsite sitten on aivan erilainen. Koiran ulkoilutus on miehellesi varmaan velvoite ja sinä kun olet mukana niin se on sinusta huomioimista kun miehesi vaan sitä velvoitettaan hoitaa, vai liekkö sinun hankkima koirakin jota kuitenkin itse ulkoilutat harvoin. Sinä mielsit ihan tavallisena kivana juttuna ulkonasyömistä, etkä mieltänyt että miehesi huomioi sinua, ja miehesi odottaa vastahuomioimista ja närkästyi kun ei saanut sitten mieleistään huomiota.

Kaikilla asioilla on kaksi puolta , ja se nykymenon mukainen minä itse meininki johtaa kotioloissakin ajattelemattomuuteen ja siihen että asioissa on useampi näkökanta. Sinun puolestasi asia näyttää juuri ruolra kuin selostit , ei ole kivaa ei, mutta yritin tuossa vääntää näkökulmaa miehesi puolesta , en varmaan onnnistunut, kun en ole miehesi...

Olisikohan teillä asioista puhumisen paikka?
Kannattaa katsoa asioita monelta kantilta eikä ruveta heti närästymään ja syyttämään toista osapuota suorilta vaikkakin pahalle tuntuu.
Että ilman solvaamista oletko itse liiankin itsekeskeinen?
Kun toista huomiohakuiseksi, syyt varmaan pitemmällä aikavälillä kuib yhdessä tai kahdessa päivässä.

Mies tarkoitata huomioimisella sitä että huomaat hänet MIEHENÄ, ei sitä että teette arkisia asioita yhdessä. Sopiva kosketus, yllättävä pusu, kaunis hymy jne. Sitä miehesi haluaa.

Miehenä sanoisin että miehesi on rasittava marisija.

Tuo lihasten pullistelu kyllä kertoo sen asian mielestäni. Hän hakee jatkuvaa ulkonäkönsä huomioimista. Oletko päässyt perille, millaisia ohjelmia katsoo.
Hänellä on itsetunnon kanssa jostakin syystä ongelmia, monet niistä ovat saaneet alkunsa jo lapsuudessa.
Ennen lapsia kasvatettiin moitteella ja missään nimessä ei kehuttu ei ulkonäköä tai muutakaan, päinvastoin saatettiin verrata johonkin toiseen ja negatiivisesti.
Suuri määrä parisuhteen ongelmista johtuu juuri kasvatuksessa saaduista vammoista.
Lapsuus on tärkein osa kasvamista ja vanhempien tulisikin tähän tehtävään paneutua täysin, ei jatkaa tuota negatiivistä kasvattamista, mutta ei myöskään nostaa jalustalle, sekin tuo ongelmat, hieman toisenlaiset.

Sinun toimesi, viettää aikaa yhdessä tai ruokailla kotona tai ulkona yhdessä eivät asiaa auta.
Mikä auttaisi, ehkä enemmän matkustella ja nähdä laajemmalti elämää saattaisi auttaa häntä hyväksymään itsensä paremmin.

Miehesi huomionhakuisuus on lapsellista. Normiaikuiset viettävät aikaa arkena yhdessä juuri kuvailemallasi tavalla tasavertaisesti myös omiaan touhuten, eivätkä vaadi ihailua.

Syy miksi mies ei osaa sanoa mitä huomiota haluaa, on todennäköisesti minustakin juuri tuo edellä mainittu, että hän kaipaa sinulta buustia itsetunnolleen eikä hänellä ole kunnollista omaa elämää. Tuollaiset imevät ja vähän antavat ihmissuhteet ovat kamalan rasittavia.

Voi olla lisäksi, ettei teillä ole kovin paljon yhteistä. Yhdessäolo ei tuota sen suurempa tyydytystä kummallekaan ja suhde tuntuu mitäänsanomattoman tyhjältä oleskelulta siksi. Yhdessä tekeminen, meneminen ja kokeminen ei kiinnosta? Jos ei ole edes hyviä keskusteluja ja hauskaa juttelua, katselisin mieluummin yksin telkkaria.

Voi kun osaisin miestä tässä itsetuntoasiassa auttaa..mielestäni hän on riittävän komea. On minussakin vikaa, koska olen usein yosi väsynyt, mutta tää kyllä tuntuu vähän kohtuuttomalta tää huomionhaku. Nyt taas mies suuttui jostain, kai siitä että juttelin kavereiden kanssa puhelimessa puoli tuntia illallisen jälkeen. Meni kattoo uutisia ja kun tulin hänen viereen istumaan niin häipyi vihamielisen oloisena makkariin. Mua ahistaa tää käytös. En ymmärrä mitä teen väärin...eilen illalla myös ingelmia kun parin viinilasin jälkeen muuttui kärttyisäksi...

Usein sellainen mielenkiintoinen tekeminen auttaa tyhjyyden tappamiseen.
Aikaisemmin meillä perheet joutuivat tekemään monenlaisia puuhia kotonaan, kun koti ei ollut niin koneistettu ja tähän meni aikaa, ei tarvinnut vain istua sohvalla katsomassa aina vain uusintoja.
Itsekin koen kevään ja kesän tulon hyvin mielekkäänä, ihmiset pääsevät ulos kodeistaan, ne kenellä on pihamaata, voivat sitä hoitaa, tehdä jopa kasvimaan, miehet voivat käsillään nikkaroida kalusteita, aitoja ja näin ei tarvitse jatkuvasti ajatella sitä parisuhdetta, sillä eihän sitä nyhjäämistä kukaan jaksa.

Meille on tullut nämä tietoyhteydet, joiden kautta ihmiset nyt saavat mielikuvan elämästä ja todella väärän. Sen kanavan kautta yritetään myydä eli saada aivopestyä ihmiset ja näin ihminen ei enää ajattelekaan omilla aivoillaan.
Samalla ihmiset saadaan kilpailemaan ihan kaikesta, kuka on laihin, kenellä on kauneinta, kenellä isoin koti ja sitten tämä ulkonäköön kohdistuva paineistus.
Aina kun ihmiselle rakennetaan kilpakenttä, silloin astuu pahan voimat mukaan. Kilpailun voimalla hallitaan työelämässä, nyt jo kotielämässä.

Maaseudulla vielä riittää tekemistä läpi vuoden ihmisillä, mutta kaupungeissa ja muissa taajamissa ihmiset asuvat omissa "kopeissaan", ei ole mitään tekemistä, muuta kuin tuijotella noita ruutuja ja saada näitä vääränlaisia mielikuvia elämästä.