Naisten väkivalta ilmiönä eri kuin miesten?
Kirjoittanut: Tupsu 28.1.2005 klo 21.28
Käsitykseni mukaan miesten naisiin kohdistama väkivalta on ilmiönä toinen kuin naisten miehiin kohdistama väkivalta. Valtauskonnot pitävät sisällään kehoituksen miehelle kurittaa naista jos nainen ei tottele. Siis miesten naisiin kohdistaman väkivallan kaavan voi löytää ainakin Raamatusta ja Koraanista.
Tämä käsitys on soluttautunut kulttuuriimme ja elää yhä edelleen ehkä alitajusenakin ilmiönä keskuudessamme.
Parisuhdeväkivallasta yleensä, alettiin keskustella julkisesti vasta yhdekäsänkymmentä luvun puolivälissä, kun miesten naisiin kohdistamasta väkivallsta tuli yleisen syyttäjän alainen asia.
Naisissakin on tietysti väkivaltaisia, persoonallisuushäiriöisä yksilöitä tai muista yksityistä ongelmista kärsiviä henkilöitä. Mutta naisilla kategoriana ei ole uskontojen asettamaa julmaa kehoitusta kurittaa miestä, jos mies ei tottele naista.
Selvää on että väkivalta on rikos teki sen kumpi hyvänsä.
Kirjoittanut: Tupsu 28.1.2005 klo 21.28
Käsitykseni mukaan miesten naisiin kohdistama väkivalta on ilmiönä toinen kuin naisten miehiin kohdistama väkivalta. Valtauskonnot pitävät sisällään kehoituksen miehelle kurittaa naista jos nainen ei tottele. Siis miesten naisiin kohdistaman väkivallan kaavan voi löytää ainakin Raamatusta ja Koraanista.
Tämä käsitys on soluttautunut kulttuuriimme ja elää yhä edelleen ehkä alitajusenakin ilmiönä keskuudessamme.
Parisuhdeväkivallasta yleensä, alettiin keskustella julkisesti vasta yhdekäsänkymmentä luvun puolivälissä, kun miesten naisiin kohdistamasta väkivallsta tuli yleisen syyttäjän alainen asia.
Naisissakin on tietysti väkivaltaisia, persoonallisuushäiriöisä yksilöitä tai muista yksityistä ongelmista kärsiviä henkilöitä. Mutta naisilla kategoriana ei ole uskontojen asettamaa julmaa kehoitusta kurittaa miestä, jos mies ei tottele naista.
Selvää on että väkivalta on rikos teki sen kumpi hyvänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En oikein usko, että uskonto Suomessa selittää tätä asiaa. Pidän kyllä aika marginaalisena syynä tätä ainakaan alta nelikymppisten miesten suhteen. Suuresta luterilaisten määrästä huolimatta en usko uskonnon vaikutuksen olevan kovin suuri.
"Naisissakin on tietysti väkivaltaisia, persoonallisuushäiriöisä yksilöitä tai muista yksityistä ongelmista kärsiviä henkilöitä. Mutta naisilla kategoriana ei ole uskontojen asettamaa julmaa kehoitusta kurittaa miestä, jos mies ei tottele naista."
Kyllä asettaisin nuo miehet tuohon samaan joukkoon enkä kategorisen uskonnollisen kehotteen mukaan toimiviksi.
"Parisuhdeväkivallasta yleensä, alettiin keskustella julkisesti vasta yhdekäsänkymmentä luvun puolivälissä, kun miesten naisiin kohdistamasta väkivallsta tuli yleisen syyttäjän alainen asia."
Miehiin kohdistuvasta väkivallasta on alettu keskustella vasta 2000-luvulla ja vieläkin tuntuu, että tämä ongelma halutaan lakaista maton alle.
Itselläni on valitettavasti kokemusta naisen väkivallasta ja kestin sen nostamatta sormeanikaan häntä vastaan. Toki erosin, joka olikin oikea ratkaisu. Etsiessäni pari kolme vuotta sitten apua/tietoa tästä asiasta ei tunnuttu ollenkaan käsittävän, että tilanne voi olla sellainen, että nainen lyö ja väkivallattomuuteen uskova mies ei...
Koen loukkaavana sen, että miehiä koitetaan tässä yleistää laumaksi, joka käyttäytyy jotenkin. Naisissa taas sitten on vain muutamia "häiriöisiä".
En oikein usko, että uskonto Suomessa selittää tätä asiaa. Pidän kyllä aika marginaalisena syynä tätä ainakaan alta nelikymppisten miesten suhteen. Suuresta luterilaisten määrästä huolimatta en usko uskonnon vaikutuksen olevan kovin suuri.
"Naisissakin on tietysti väkivaltaisia, persoonallisuushäiriöisä yksilöitä tai muista yksityistä ongelmista kärsiviä henkilöitä. Mutta naisilla kategoriana ei ole uskontojen asettamaa julmaa kehoitusta kurittaa miestä, jos mies ei tottele naista."
Kyllä asettaisin nuo miehet tuohon samaan joukkoon enkä kategorisen uskonnollisen kehotteen mukaan toimiviksi.
"Parisuhdeväkivallasta yleensä, alettiin keskustella julkisesti vasta yhdekäsänkymmentä luvun puolivälissä, kun miesten naisiin kohdistamasta väkivallsta tuli yleisen syyttäjän alainen asia."
Miehiin kohdistuvasta väkivallasta on alettu keskustella vasta 2000-luvulla ja vieläkin tuntuu, että tämä ongelma halutaan lakaista maton alle.
Itselläni on valitettavasti kokemusta naisen väkivallasta ja kestin sen nostamatta sormeanikaan häntä vastaan. Toki erosin, joka olikin oikea ratkaisu. Etsiessäni pari kolme vuotta sitten apua/tietoa tästä asiasta ei tunnuttu ollenkaan käsittävän, että tilanne voi olla sellainen, että nainen lyö ja väkivallattomuuteen uskova mies ei...
Koen loukkaavana sen, että miehiä koitetaan tässä yleistää laumaksi, joka käyttäytyy jotenkin. Naisissa taas sitten on vain muutamia "häiriöisiä".
Kun mainitsin miehet kategoriana, se ei luonnollisestikaan tarkoita kaikkia miehiä. Mutta myytit elävät sitkeinä meissä eikä me voida sille juuri muuta kuin yrittää torjua vaikutusta hankkimalla tietoa. En maininnut myöskään mitään "muutamasta" naisesta. Heitä on juuri se lukumäärä, kun on naisten miehiin kohdistamia (eri henkilöiden) väkivallantekoja on.
Mies on ollut raamatun mukaan 'naisen pää'. Suomessa esimerkiksi nainen oli miehen holhouksen alla ilman oikeutta itsenäisenä toimijana aina viime vuosisadan alkuun saakka.
Vaikka väkivalta yleensä, oli Suomessa kriminalisoitu, niin parisuhdeväkivalta kuitenkin hiljaisesti hyväksyttiin perheen sisäisenä asiana (!) Vasta yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta uskallettiin alkaa puhua, kun siitä tuli yleisen syyttäjän alainen asia. Vähän myöhemmin miehetkin aktivoituvat ja alkoivat kertoa omista kokemuksistaan. Mutta miehillä ja naisilla on ollut toisitaan poikkeva rooli yhteiskunnassa. Nyt nekin ovat muuttumassa tasa-arvoisemmaksi, mutta historiaa ei voi muuttaa.
Käsitykseni mukaan parisuhdeväkivalta-asiasta pitäisi koota kaikki mahdollinen saatavissa oleva tieto, että naiset ja miehet voisivat yhdessä alkaa toimia väkivallan juurin irti repimisen hyväksi.
Aloitustekstissä puhuin miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta yleensä. Puolta maailman kaikista naisista on joku mies joskus pahoinpidellyt. Tätä lukumäärää ei kukaan pysty tasa-arvoistamaan miesten väkivaltakokemusten vastaavan lukumäärän kanssa.
Edelleenkään en usko, että suomalaisten miestene enemmistö uskoo viime vuosisadan alun uskonnollisiin näkemyksiin, ja että uskonto sekä vanhat tavat olisivat pääsyy väkivaltaan.
Tosin en välttämättä edusta mitään enemmistöä suomalaisten miesten osalta näkemyksineni. Ei minun perheessäni väkivaltaa ole seitsemänkymmenluvulta asti (josta olen elänyt...) hyväksytty mihinkään suuntaan hiljaisesti.
Kerrot, että et maininnut mitään muutamasta naisesta. Kyllä se asenne on aika selvästi siinä rivien välissä. Kuka sitten osaa sanoa paljonko naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa on? En kiistä etteikö miehet tässä rumassa tilastossa johda kirkkaasti, mutta on sitä toistakin näkökulmaa katsottava.
Jostakin kumman syystä ystäväpiirissäni itseni mukaan lukien tuo mainitsemasi yli puolet pätee myös siihen, että nainen on käynyt päälle. Useimmiten mies on vähän ajan päästä eronnut ja juuri kukaan ei ole sellaiseen suhteeseen jäänyt. Valitettavasti myös toisenlainenkin esimerkki löytyy, jossa mies lopulta hermostui avovaimon käydessä kimppuun ja antoi takaisin. Tästä tulikin poliisiasia ja voi arvata kuka oli poliisin mukaan ainoa syyllinen.
"Mutta miehillä ja naisilla on ollut toisitaan poikkeva rooli yhteiskunnassa. Nyt nekin ovat muuttumassa tasa-arvoisemmaksi, mutta historiaa ei voi muuttaa."
Historiaa ei todellakaan valitettavasti voi muuttaa. Samalla nykyisten sukupolvien ei pitäisi joutua hyvittämään menneiden tekoja vaan pitäisi keskittyä nykypäivään. Veikkaan, että uskonnollisten myyttien ja historian kaiveleminen ei ole se avainkysymys. On lähdettävä tästä päivästä ja tehtävä tiettäväksi, mikä on väärin. Itse uskoisin tässä vastaavaan kuin ratkaisulähtöisissä terapioissa eli pyritään keskittymään nykyhetkeen ja tulevaan eikä kaivella lapsuutta.
"Puolta maailman kaikista naisista on joku mies joskus pahoinpidellyt. Tätä lukumäärää ei kukaan pysty tasa-arvoistamaan miesten väkivaltakokemusten vastaavan lukumäärän kanssa."
Maailmassa on monenmoista kulttuuria, jonka näkemyksiä en hyväksy. Koitan nyt tässä keskittyä Suomeen, koko maailma on jo liian vaikea näin alkuun.
Tasa-arvoistaminen tässä tapauksessa on mielenkiintoinen kysymys. Miksiköhän näyttää siltä, että naiset ovat alkamassa tasa-arvoistaa tätä tekemällä entistä enemmän väkivaltaa? Tarkkoja lukuja ei tosin tunnu löytyvän eri syistä. Miehillä tuo luku tuntuu sentään laskevan? Itse en ymmärrä sitä, että asiaa on haluttu tutkia myös toisinpäin ja puolueiden naisjaostot ja naisasialiike jne vastustivat sitä. On kuulemma väärin laittaa rahaa tähän pienempään ongelmaan. Keskitytään aina siis enemmistön asioihin, haloo...
Puhumme siinä mielessä vähän toistemme ohi, että minä käsittelen asioita yleisellä tasolla ja sinun näkökulmasi on yksilötaso. Molempia tietysti tarvitaan, mutta mieti sitä myyttikysymystä. Se on alitajuinen asia johon, ei varsinaisesti ainakaan nuorempi suku polvi (tietoisesti) ”usko”, mutta se siirtyy kulttuurissa vanhemmilta lapsille. Kunnes joskus toivottavasti tiedon lisääntyessä kuolee pois.
Jos kaikki ihmiset ajattelisivat samalla tavalla kuin sinä (en erottele sukupuolia) niin
parisuhdeväkivalta loppuisi kokonaan.
On vaikeaa näin maallikkona puhua kummankin sukupuolen väkivaltakokemusten tarkoista lukumääristä. Ainostaan suuntaa antavista. Tarkemmat lukumäärät lienee tilastotieteen asia. Mutta ensin pitää määrittää selvästi väkivallan tunnusmerkit, joita voidaan tilastoida. Olen tietyllä tavalla joutunut väkivaltakysymyksen kanssa tekemisiin vaikka en ole varsinainen ammatti-ihminen.
Väkivalta on aina yksisuuntaista, johon toinen ei osallistu. Mutta inhimilliseen elämään kuuluvaan riitaan osallistuu kumpikin osapuoli. Siis se tapahtuu vuorovaikutuksessa osapuolten kesken. Tullaan siihen johtopäätökseen, että väkivallan selvin tunnusmerkki on, kuinka kohteena oleva KOKEE itse tilanteen.
En puutu myöskään terapeuttien menettelytapoihin . Mutta koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento, niin mielestäni pelkkä nykyhetken ruotimien ei ihan riitä…
Luet väärin kirjoitelmaani, jos ymmärsit, että haluan tasa-arvoistaa väkivallan! Olen oikeudenmukaisuuden puolella. Tasa-arvon pitää olla tasa-arvoista myös miehille.
Mainitsit naisjaostot ja naisliikkeet. En kuulu mihinkään järjestöön, mutta esimerkiksi useimmissa naisjärjestöissä on mukana ammatti-ihmisiä ja heillä voi olla tutkittuun tietoon perustuvat motiivit suhtautua asiaan näin kuin esitit. Ehkä käsitykset eroavat järjestöjen sisälläkin, en tiedä.
Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: yksilöt, yksittäiset ihmiset siihen perheväkivaltaan syyllistyvät. He voivat olla miehiä tai naisia. Tilastollisestikin asiaa voidaan tarkastella ja päätyä johonkin "yleiseen" tulokseen. Tässä tulee se kipukohta: tätä "yleistä" tulosta ei pidä soveltaa yksilöön hänen sukupuolensa perusteella. Sellaista "yleistämistä" kutsutaan rasismiksi, jos se liittyy esim. yksilön kansallisuuteen, mutta aivan samasta asiasta on kysymys, kun "yleistäminen" ulotetaan sukupuoleen. Sukupuolirasismissa Suomi ja Ruotsi ovat aivan maailman terävintä kärkeä. Samoin pärjäämme loistavasti, kun tarkasteluun otetaan yhteiskunnan pyrkimykset yliohjata ja säädellä yksilöiden yksityisiä asioita kuten esim. vanhemmuutta.
ensimmäinen oli tyttären huumekäry- Eoo utellu se n kannsa 4 viikkoon juurimuita kun niitä näitä. seuraava uli toiselta tytöltä kun ei hoidelut asioitaan ja meinas sen takia kuolla. Läpsäisin poskelle ja nyt on koko perheen elämä sekaisin ( jos oli hajallaan jo ennenkin). kauhe halu olis paikata asioita mut miten?
Hirveetä kun ei vo sanoa sanottavaana sa uudelleen samoilla sanoilla ewsim 5 min sisällä. Ensimmäinen oli tyttären huumekäry- en oo jutellu sen kanssa 4 viikkoon juuri muita kun niitä näitä. seuraava tuli toiselta tytöltä kun ei hoidellut asioitaan ja meinas sen takia kuolla. Läpsäisin poskelle, marssi treveyskeskukseen( matkaa ei juuri ollut), ilmoitti kohtelunsa( tuskin edellistä kosteaa yötä ja vanhoja pattereita) ja nyt oon minä syntipukkina ja pahana miehenä menettämässä ilmituksen takia perheeni, työni ja ystäväni.
Korostan vielä että en ole ammatti-ihminen näissä asioissa. Mutta epäselvissä lapsi/vanhempi-tapuksessa asiaansa perehtyneen ammatti-ihmisen tunnistaa varmaan siitä, että hän kuuntelee kumpaakin osapuolta ehkä useampaankin kertaan, ennen kuin mitään lopullisia ratkaisuja tehdään.
Alan uskoa alkutekstin näkemykseen! "Kirkkoherra löi Raamatulla vaimoaan päähän" oli Iltiksessä eilen. Naispappeuden vastustajakin se oli. Henkistä ja ruumiillista väkivaltaa on kestänyt 35 vuotta!! Eikä taatusti ainoa tapaus, tämä ylitti vaan uutiskynnyksen julmuudessaan.
Tässä se juuri on se pahin ongelma: Kun nainen väittää jotain, se uskotaan muitta mutkitta. Mistä me tiedämme, kuka ketäkin on lyönyt ja millä? Kuka ole ollut katsomassa? Oikeuskaan ei ole asiaa vielä tutkinut, asia lienee vasta poliisilla esitutkinnassa. Sieltä se saattaa mennä syyteharkintaan, minkä jälkeen se voi mennä oikeuteen asti. Oikeudesta saattaa sen jälkeen tulla tuomio tai sitten ei. Syytekin voi jäädä nostamatta tai poliisi ei vie asiaa syyttäjälle, mikäli ainekset ei riitä. Suomessa olisi syytä jo pikimmiten oppia sellainen sivistysvaltion periaate, että jokainen ihminen (siis mieskin) on syytön niin kauan kunnes syylliseksi todetaan. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Motiivi voi olla kosto tai mikä tahansa. Erityisen ongelman muodostavat nämä parisuhderiidat, jossa vallalla oleva miesvihamielinen kulttuuri houkuttelee joitakin naisia väittämään mitä tahansa ja se valitettavasti aivan liian usein uskotaan, vaikkei mitään todisteita löytyisikään.
Sillä naisellahan oli kokemuksia 35 vuoden ajalla ja sairaala käyntejä ym näyttöä. Missä järki!
Sinäkö olet siis ollut näkemässä tapahtumat. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, vaikka 35 vuoden ajalta. Oletko edes itse suoraan kuullut, kuka on sanonut ja mitä sanonut? Oletko tutkinut vammoja? Oletko nähnyt, kuinka mahdolliset vammat ovat syntyneet? Kuka on tehnyt ja mitä on tehnyt ja kuinka tapahtumat ovat edenneet? Voi hyvinkin olla, että jotain on tapahtunut, muttei tuomiota voi antaa "toisen käden tiedoilla" esimerkiksi iltapäivälehden toimittajan sanotuksi väitetyistä asioista. Ei voida todellisuudessa edes tietää, kuinka on sanottu puhumattakaan siitä, pitävätkö puheet paikkansa.