Hei
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.
Olen n. 26 vuotias tamperelainen vaaleaverikkö, hoikka ja kauniiksikin kehuttu. En tällä hetkellä tee elämässä juuri mitään, koska sain "potkut" haistatettuani vitut johtokunnan kokouksessa hallituksen puheenjohtajalle. Rakkauselämä on aivan retuperällä, eikä mistään oikein tunnu tulevan mitään. Elämäni tuntuu romahtavan pala palalta käsiin.
En osaa sanoa, olenko naisiin vai miehiin päin kallellaan, sillä asian laita ei kiinnosta minua. Olen erittäin lahjakas kirjoittaja ja patologinen valehtelija. Asun puutalossa vuokralla eikä minulla ole muuta omaisuutta kuin itseni, joka sekin on lamassa.
Voinko olla jonkun ihmisen ihanne nainen?
Että tämmöstä tänään.
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.
Olen n. 26 vuotias tamperelainen vaaleaverikkö, hoikka ja kauniiksikin kehuttu. En tällä hetkellä tee elämässä juuri mitään, koska sain "potkut" haistatettuani vitut johtokunnan kokouksessa hallituksen puheenjohtajalle. Rakkauselämä on aivan retuperällä, eikä mistään oikein tunnu tulevan mitään. Elämäni tuntuu romahtavan pala palalta käsiin.
En osaa sanoa, olenko naisiin vai miehiin päin kallellaan, sillä asian laita ei kiinnosta minua. Olen erittäin lahjakas kirjoittaja ja patologinen valehtelija. Asun puutalossa vuokralla eikä minulla ole muuta omaisuutta kuin itseni, joka sekin on lamassa.
Voinko olla jonkun ihmisen ihanne nainen?
Että tämmöstä tänään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo siis sä olet lähtenyt tässä liikkeelle tosi grungella boogiella, ja oot listannu oleellisimmat speksit sun lyriikasta taiten.
Itse kaupunkilaisena mä en oikein tajunnut, mikä toi Pipsala oli. Oliko se sun nimesi vai mikä?
Toinen asia, mikä jäi mulle epäselväksi, oli se että mikä sun kuppikoko on?
Pienitissisille ei ole katos gimma tilausta.
Juuri kun mää ajattelin, että mitähän vittua sitä tekis, ni eiköhän Pispalasta ala jotain tuleen. Mää kattelen ny vaan.
No heipparallaa
Olen seurannut kirjoitteluasi jo pitkään, ja olen pitänyt ajatuksenjuoksustasi. Sinussa on outo hehkua. Ja joskus minulle tulee tunne, että olet jonkinlainen moderni oraakkeli, jota viisaat käyvät kuuntelemassa tai niin kuin minä, lukemassa.
Minusta sinä olet nuori, surullinen ja älykäs ihminen, sekä äärimmäisen herkkä. Muistan itsekin olleeni sellainen. Nyt on kuitenkin niin, että avioiduttuani ja tekaistuani lapsilauman, en enää ehdi nähdä sitä mitä sinä sieltä Pispalan ikkunastasi näet ja koet.
Itse olisin voinut laittaa pääni pölkylle siitä, että olet helsinkiläinen. Mutta että Tampereen tyttöjä ja vielä Pispalasta.
Sus siunakkoon.
:D
Moro
Ei mun mielestä sun rinnat ole pienet. Ne ovat pienet vain sun omassa päässäsi. Jos joku on sanonut niistä ilkeästi, niin se on törkeää. Mä en koskaan pilkkaisi rakastamani naisen rintoja, vaan tukisin niitä ja ymmärtäisin niitä parhaimman kykyni mukaan. Käsittääkseni ihminen on valtava kokonaisuus, eivätkä rinnat ole siitä kuin häviävän pieni osa. Näin olet itse sanonut.
Naiseus sinun kohdallasi ei vaadi rintoja, sillä näin kaunista tekstiä kuin sinä kirjoitat, ei tapaa kuin kerran elämässään. Ja jos minä tässä istuessani ajattelen sinua, niin kasvojesi ja olemuksesi kauneus nousee taivaallisiin mittauhteisiin. Itse olen kuullut, että kaltaisillasi vaaleilla enkeleillä ei olekaan rintoja siellä ylhäällä taivaassa, jossa loistat tavoittamattomissa kuin Dantelle hänen rakkautensa.
Olen lohduttoman rakastunut sinuun.
Mun mielestä sä voisit laittaa rintasi nettiin, jotta me voitas päättää yhdessä, ovatko ne pienet vai ei. Äänestetään niistä.
Mun mielestä ihannenaisella ei voi olla mitään lolloja, koska se tuottaa ikävän sivuvaikutuksen, joka viittaa lehmään.
Tai äitiin.
:D
Onhan ne vähän tiällä kun oikein naimaan aletaan ja panemalla panemaan, niisk!
Kelan liitetiedostostako nappasit tuon Tampere-sanan ja sitten liität tarpeeksi mielikuvituksestasi perättömiä juttuja siihen? Mielikuvitus laukkaa hieman liikaa?
Nooh, kirjoitustyylistäsi päätellen olet jollain tavalla ollut journalistiikan kanssa tekemisissä... Kannattaisi vaikkapa siirtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi niin voisit vapaasti käyttää taiteellisutopistsa mielikuvitustasi?
Mitä sää tähän tartut? Nää on Tanpereen likkojen kotkotuksia ja emmää tiärä kuka sää edes olet!
Kyllä sussa jotain on, jota voisi ajatella. En nyt oikein saanut selvää, kuinka paljon tarkasti painat, mutta jollain tasolla kuulostat vetelältä, ja saatat olla läskiponttooni.
Läski on hirveää.
Yöks
:D
Minusta sinä kuulostat masentuneelta ja harhaiselta. Ote heti pikimmiten yhteyttä mielenterveysneuvontaan ja varaa aika. Saatat olla niin syvässä depressiossa, että et kohta näe enää ikkunasta ulos.
Itsekin olen hyvin kaunis (tosin brunetti) ja saanut kärsiä siitä koko elämäni. Minulla on ollut syömishäiriöitä ja viiltelyä ja itsetuhoisia ajatuksia koko nuoruuteni, enkä ole tahtonut riittää koskaan itselleni, joka vaati aivan mahdottomia ja tavoittamattomia asioita.
Lisäksi kuulostat siltä, että sinua on petetty. Puhut rakkaudesta niin kauniisti, että olet saanut siipeesi varkulla aika pahasti. Luulen, että et voi luottaa keneenkään.
Voimia sinne Pispalaan. Kyllä elämä kantaa.
:D
Selkeä tiedusteluakka olet.
Eipä siinä mitään, jatka vaan hommiasi!
Ps. Tampereen suhteen olet täysin väärillä jäljillä. Se, että yhdessä paperissa lukee Tampere, ei vielä tarkoita, että kyseinen ihminen liittyisi millään tavalla Tampereeseen.
Pps. Inhoan muuten klassista musiikkia, taidehörhöjä ja kaikkea muutakin epämääräistä hörhöilyä, enkä ole elämänkoululainen jäätelömyyjä. En pidä myöskään punaisista hiuksista. En myöskään ole missään nimessä bi, en harrasta missään nimessä ryhmäseksiä, en halua missään nimessä kulissipoikaystävö "Zuppo Zeppo" soluttautujaa enkä lähde epämääräisten pariskuntien mukaan. Älykkyysosamääräni puolesta voisin kuulua Mensaan. Helsingin Sanomat on aivan ylikonservatiivista paskaa, inhoan huomionkipeitä lörppösuita, valehtelevia hörhöjä, ääripäitä (ylikonservatiiveja ja toisaalta ylilepsuja taidehörhöjä).
En myöskään viehäty epävarmoista ihmisisistä, tyhmistä, kateellisista, amatöörimöisistä, huonostipalkatuista, elämänkokemuksen ja ihmistuntemuksen puutteesta kärsivistä stalkkereista.
Tiedän myös homman nimen, olenhan ollut kohteena jo lapsesta asti joten turha enää esittää mitään.
Siis minä olen Tampereelta.
Siis minusta tässä puhutaan minusta.
Naisen halu
Kiitos kaikille vastauksista. Elämä on toisinaan melko yksinäistä, jos talossa on vain kadonnut piilokissa ja suttuinen nainen. Huoneilmassa tuoksuu palanut puu ja keittiökello raksuttaa kuin tupajumi. Asun varmaan maailmankaikkeuden hiljaisimmassa nurkassa, sillä jos ei tuule tai sada, niin mitään ei kuulu. Toisinaan sitä kaipaa ääniä, mutta kun sitten menee yön äänimaailmaan, saa yliannostuksen virikkeitä, ja niitä joutuu asettelemaan paikoilleen viikkotolkulla, jäsentelemään ja koputtelemaan pöydänkulmaan, että mikähän se tämäkin tässä oikein on.
Yksinäisyys on purkkiin pudonnut kevätötökkä, joka ei osaa lentää. Se pyörii pohjalla kunnes sen voimat ehtyvät, tai ehdin sen purkista pois pelastaa ennen kuolemaa. Seurailen usein naapuritalon lapsia, kun he leikkivät pihalla, ajelevat pyörällä tai kiipeilevät puissa. Olen valmiusasemissa, että jos vaikka tapahtuisi jotain ikävää. Ryntäisin irtomamina paikalle hoitelemaan hommat järjestykseen ja puhaltelemaan pipeihin. Siis noin teoriassa. En minä kuitenkaan mitään tekisi, Ei toisten pihoihin saa törmätä kuin äärimmäisessä hädässä.
En ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Se on varmasti jonkinlainen puute. Luin nimittäin verkkoversiosta, että näin saattoi olla. En voi edes käyttää sitä sanaa, koska minusta se on kuvottava, neitsyt. Seurustelin kuusi päivää viisitoistakesäisenä, mutta sitten kandidaatti löysi uuden ja paremman, elävämmän. Minussa ei ollut oikein eloa, ei tarmoa eikä päättäväisyyttä eikä rohkeutta. Minussa ei ollut mitään mielenkiintoista. Sievä hiljainen pikkutyttö, ei mikään estraditaiteilija tai Madonna, diiva. Tuskin suutaan saa koskaan auki, saati että keksisi jotain jännittävää, kuten kaikki minun nettihahmoni, jotka ovat toinen toistaan rohkeampia ja lahjakkaampia ja menestyneempiä. Olen jonkinlaista pohjasakkaa, ikäänkuin nukkaa kuivausrummun siivilässä. Sellaista pumpulimaista ja pehmeää, jolla ei tee mitään ja joka tuskin edes jaksaa pudota lattialle, jos se otteesta irti lipsahtaa.
Lisäksi minulla ei ole mielipiteitä mistään. En yksinkertaisesti osaa olla mitään mieltä mistään, koska kaikki on niin monimutkaista ja vaikeaa. Minä olen vetäytyjätyyppi, pahin kaikista mahdollista sosiaalisen kanssakäymisen ulottuvuuksista. Minä peruutteln, kun muut ryntäävät. Minä olen hiljaa, kun pitäisi huutaa.
Täydellinen surkimus puumökissään kuuntelemassa sateen narinaa.
Ja kun minä puhun halusta, niin minä en edes tiedä, mistä puhun.
I hate me
(naurua)
Moronttis
Ai sää oot korkkaamati?
Mulla on sulle tosi hyvä ehdotus. Jos ne sun tissit aiheuttaa sulle päänvaivaa, niin voit jättää paidan päälle (tms) ja riisua vain alushousut pois.
Just noin. Sä olet nopea käsittämään asioita.
Nyt sitten kömmit sinne vuoteellesi ja asetut selällesi.
- Ai näin vai?
Juuri noin. Nyt sitten tulee se vaikein osuus. Sun pitää levittää sun reidet toisistaan irti. Kuvittele, että olisit hevosen selässä.
- Siis jotenkin näin?
Juuri noin. Nyt sun ei tarvitse tehdä enää mitään. Mä olen siellä vartissa. Pöyhi vähän hiuksia sillä aikaa, kun mä jonotan liikennevaloissa.
(hihitystä)
Itse olen aina luullut, että seksi naiselle esittäytyy aivan toisenlaisessa formaatissa, kuin tässä.
Mutta mistä sitä voi oikeasti tietää, mistä se nainen milloinkin kostuu tai mistä kiihottuu. Minun käsittääkseni asia on täysi mysteeri, joten siitä ei tarvitse välittää.
(reps)
En oikein tiennyt, voisinko liikkua asennosta mihinkään, sillä en ollut täysin varma, pystyisinkö asettumaan samanlaiseen asentoon kuin äsken puhelimessa. Oli vaikea hahmottaa jalkojen asentoa, mutta muuten asento oli kieltämättä helppo. Nousin kuitenkin istumaan vuoteelle.
Avasin viinipullon ja päätin hieman rentouttaa rautalankamaista vartaloani.
Kosketus oli jotenkin kammottavaa. Oikeastaan minun pitäisi harrastaa seksiä ilman kosketusta, mutta kuinka sellainen oli mahdollista? Kaikki naiset puhuivat kosketuksen tärkeydestä, mutta minulle se oli itse kammotus ja kauheus. En voinut käsittää, miksi joku halusi koskea vartalooni. Mitä ksoketus oli ja mihin sitä tarvittiin, ajattelin usein. Itse en voisi kuvitellakaan koskevani johonkin sellaiseen, kuin mieheen. Jo naiseen koskeminen oli kuin saisi jäisen tikarin sydämeensä.
Kosketusmaailmassa ainoastaan koskemattomuus riitti minulle.
Hirveä härdelli. Asetuin kuitenkin selälleni ja levitin jälleen reiteni niin hvin kuin osasin. Muistin myös pöyhiä hiukseni levälleen vuoteelle, sillä sillä tuntui olevan jokin funktio.
Punaviini lämmitti sisikuntaani. Se hehkui.
(reps)
Alakerrasta kuului töminää ja kolinaa. Sitten joku nousi portaita ylös ja jäi makuuhuoneen ovelle seisomaan. Puristin silmiäni kiinni kuin hiekkasateessa.
- Siis sä oot sairaan hyvän näköinen just noin. Mun on pakko somettaa sut, ovelta kuului.
Kului hetki, sitten salamavalo välähti. Olin ikuistettu. Olin ikuisuus itse.
Kuvaaja riisuutui, konttasi jalkojeni väliin ja työnsi sormensa minuun. Juuri sillä hetkellä irtosin vuoteesta ja lensin ikkunasta ulos.
Vaikka se oli kiinni.
Olin jotenkin tietoinen siitä että minuun työnnettiin jotain pötköä, mutta en ollut sitä todistamassa, koska olin toisaalla.
Käväisin siinä Jamaicalla ja Uudessa Seelannissa, Eiffeltornissa ja ties missä mansikkamaalla, ja kun suoritus oli ohi, olin potentiaalinen äiti.
(naurua)
Seuraava kommentti on ikimuistoinen. Oikeastaan se on koko kirjallisen historiani paras.
- Sä olet vuosisadan pano.
(hirn)
Voit todellakin olla, ei se rahasta kiinni ole. Mun silmissä sen ratkaisee ihan muut tekijät kuin louis vuittonin laukku ;D