Onko se taikauskoa kun sanotaan, että jokaiselle on joku tarkoitettu?
Jokaiselle on joku
onkoniin
20451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On se. Miksi muka toisilla olisi monta, ja toisilla ei yhtään? Jotkut ovat liian kranttuja tai ominaisuudet eivät vain sovi seurusteluun tai parisuhteeseen. Siinä ei sitten vaihtoehtoja ole.
Niin tai sitten jokaiselle on joku, mutta se ei vain koskaan löydy.
Sanoisin, että hyvin pieni vähemmistö sopii parisuhteeseen mutta suuri enemmistö sitä harrastaa surkealla menestyksellä.
Olen samaa mieltä, kaikista ei todellakaan ole parisuhteeseen, monet sitä haluavat kun kaverillakin on. Ja vielä vähempi osa soveltuu vanhemmiksi. Mulla kävi tuuri, omasta jälkikasvusta tuli ihan fiksu ja pärjäävä nuori, nyt jo täysi ikäinen, parisuhteen "laadusta" voi olla montaa mieltä.
On. Taikauskoa. Tai mitä lie satujen kertomista. En usko, että jokaiselle on joku yksi sopiva ja tarkoitettu kumppani. Sopivia vaihtoehtoja, joista voi tulla tunne, että joku on itselle tarkoitettu, on useampia.
Jokaiselle on monta tarkoitettua.
Taikauskoo se on.
Paskapuhetta!
Työtön mies on arvotonta paskaa parisuhdemarkkinoilla, olen luovuttanut lopullisesi.
Miten työttömyys liittyy aloittajan aiheeseen? Jos on olemassa joku sulle oikeasti tarkoitettu sielunkumppani, hän ei välitä vähääkään työttömyydestäsi. Eikä mistään muistakaan huonoista / pahoista puolistasi.
Työtönkin saa naista kun on vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikealla mielialalla ja oikeassa seurassa, kun huomaa vaan katsella ympärilleen ja keskustella
Oleellista lienee se että ottaa huomioon kiireen : Jos ei vaan ole aikaa romanttisille tunteille ja yhdessäololle, voi saavutettu parisuhde mennä romukoppaan
On todellakin romanttista hömppää. Ihminen voi kyllä löytää onnellisen parisuhteen ja ihmisen jonka kanssa on hyvä olla loppu elämä. Sellaisen, jota rakastaa ja johon sitoutuu. MUTTA se ei tarkoita sitä, että tuo ihminen olisi ollut maailman ainoa oikea. Maailmassa on lukuisia ihmisiä, joiden kanssa on mahdollista rakentaa yhteinen onnellinen tulevaisuus. Jossain vaiheessa on vain valittava, että kenet niistä hyvistä valitsee, tai on sattumaa että kehen törmää oikealla hetkellä. Tärkeää on sitten sitoutuminen, vaikka muitakin hyviä maailma on pullollaan.
Ja toisaalta jos ihminen itse on hyvin hankala, niin hän ei voi olla onnellinen yhtään kenenkään kanssa... ;)
Itse voin sanoa, että jokaiselle on joku ja sen voi kohdata vain livessä. Mutta sitten jokaisella on omat hyvät ja huonot asiat. Minulla on omat vikani ja vaivani ja silti tapasin ihmisen joka yritti pitkään.... ja aivan varmasti olisin voinut oppia rakastamaan häntä, sillä hän arvosti minua sellaisena kuin olen.... mutta ne luurangot kaapissa... ne sit voi olla sellaisia ettei niistä puhuta. Ketää ihmistä ei viedä tilanteesseen jossa ei ole mitään hyvää... parempi luopua kaikesta.
Ei kukaan ole yksin sen takia ettei olisi sitä jotain lähellä... tietenkin on sit ne jotka on aina sitä mitä ovat.
Ei se taikauskoa ole, mutta aikuisten satuja kuitenkin. Sanonta, jolla luikerrellaan tilanteesta ikisinkun kanssa kertomalla, että kyllä sinuakin joku jossain odottaa.
Toisilla ihmisillä olisi kumppaniehdokkaita jonossa ja toisilla ei ketään. Ei myöskään mene niin, että hyvät ja kiltit ja kunnolliset tyypit löytäisivät varmasti kumppanin. Ei todellakaan.
Miesten pariutumista avittavat huomattavasti: ulkonäkö, raha ja status. Naisten pariutumusta lähinnä ulkonäkö.
pelkkää valhetta. Nuorille on valehdeltu iät ajat jotta he menisivät naimisiin ja tekisivät kersoja ja näin ihmiskunta säilyisi maan päällä.
Monille+miehille+ei+ole+vastaparia+koskaan+syntynytkään.
Romanttista haaveiluahan se on sanoa, että jokaiselle on joku oikea olemassa. Minä en yli 4-kymppisenä ollut oikeaa vielä tavannut, vaikka naimisiinkin olin mennyt. Erosin ja muutaman vuoden yksin olon jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa heti alusta alkaen homma toimi. Ja nyt jokunen vuosi ollaan asuttu yhdessä ja voin sanoa, että minulle löytyi se oikea. Tuuripeliähän se pariutuminen on, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää.
On ja ei. Se on taikauskoa, että jokaiselle on joku tarkoitettu olemassa. Se, että joku voi löytää sen oikean, joka on hänelle tarkoitettu ei taas ole.
Esim tiesin mieheni etunimen jo ennen kuin tapasimme. Ajattelin, että minulla on vilkas mielikuvitus tai päässä vikaa kun yksi miehen nimi vaan pyörii mielessä. Mutta sitten kun tapasimme tiesin heti, että siinä hän nyt sitten on :)
Voi hyvänen aika... Minäkin päätin 3 -vuotiaana, että haluan miehekseni Juha nimisen miehen. Minun nimeni on Tiina. Kun alakoululaisena luon Tiina-kirjoja, joissa tyttö ihastuu Juhaan, niin olin vakuuttunut, että kyse on kohtalosta, ja tulen joskus "oman Juhani" kohtaamaan. Noh, ensimmäinen poikakaverini oli Juha! =D Sitä "rakkautta" kesti kuukauden ajan.
Kun sitten ihan väärän nimisiä tuli vastaan, niin muutin mieleni ja päätin että annan joskus pojalleni nimeksi Juha. Menin naimisiin ja sain pojan... Mutta eihän tuo lapsi pätkääkään Juhalta näyttänyt! =D Ihan eri nimi siis tuli.
Erosin, ja kohtasin taas yhden Juhan. Sitä suhdetta kesti sitten puolisen vuotta. Kyseinen Juha osoittautui todelliseksi ääliöksi.
Nykyisin elelen onnellisessa suhteessa aivan eri nimisen miehen kanssa, jo 8:tta vuotta. Eikä kyllä tulisi enää mieleenikään ajatella, että kohtaloa, yhtä oikeaa, tietyn nimistä tms tässä maailmassa olisi. Minun mielestäni maailmasta tekee hienon rakkaus, josta pidetään huolta ja joka saa kasvaa valtavan suureksi. Jos kyse olisi vain tylsästi kohtalosta, niin siitä katoaisi kaikki se hienous, mitä todelliseen parisuhteen onneen kuuluu. :) Niin minä asian näen. Ja rakastan miestäni valtavan paljon!
Minä olin teininä pitkään ihastunut yhteen poikaan, se oli suurta teinirakkautta viimesen päälle. No, eihän siitä sen ihmeellisempää romanssia koskaan tullut, vaikka kaikenlaista säätöä vuosia olikin. No, elämä vei eteenpäin, poikaystäviä tuli ja meni, olin naimisissakin ja erosin. Sitten eräänä päivänä tutustuin mieheen, jolla oli samat etunimet kuin tällä teini-ihastuksellani, on heillä muitakin yhteisiä piirteitä. En tiedä, oliko kohtalo vai mikä, mutta tämän miehen kanssa elämä tuntuu rullaavan vaivattomasti eteenpäin. Teini-ihastusta ei ole, mutta oikeaa rakkautta senkin edestä.
Woi ollakin, mutta harvoin sattuu kohralle.