Siinä esitettiin järkeenkäypä ajatus, että ihminen on lähtökohtaisesti syntynyt tappamaan itsensä ja on elossa vain koska on päättänyt olla vielä suorittamatta itsemurhaa. Ihminen ei siis päätä suorittaa itsemurhaa vaan on päättänyt olla suorittamatta sitä ja jokainen HC-ATM voi omalta kohdaltaan miettiä onko syytä päättää olla tekemättä sitä.
Eräässä ohjelmassa oli hyvä näkemys itsemurhista
Naisasialooser11
12298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen pesunkestävä HC-ATM. Ikää yli 35v ja neitsyys kunniakkaasti tallella.
En silti ole harkinnut itsemurhaa, vaikka olinkin yhdessä vaiheessa kovin masentunut.
Ajattelin myös etten halua enää pysytellä HC-ätminä, vaikka se onkin turvallista. Yhden tuntemani ytmin exä tuntui niin kivalta kamuhalikainalossa että ajattelin pyytää häntä ulos.
Ajattelin kirjoittaa että olet kajahtanut.
Mutta kun asiaa tarkemmin miettii, se voi olla tuossa tilanteessa ainoa toivosi. Aina on se 1/1 000 000 mahdollisuus että nainen tulkitsee hullut kuvitelmasi ytnin kaatamisesta rajattomaksi itsevarmuudeksi ja ihastuu.
"Yhden tuntemani ytmin exä tuntui niin kivalta kamuhalikainalossa että ajattelin pyytää häntä ulos."
Oletko siis pitkä mies?
Naisia ei enää tänä Tinderin aikakautena "pyydetä ulos". Nehän hämmentyy niin vanhanaikaisesta pyynnöstä ja pistää sinut visusti kamusektorille. Etenkin jonkun ytmin exä on jo tottunut niin suoriin ja ronskeihin otteisiin, ettei edes tajua että olet seksuaalinen olento, jollet yritä heti panna siinä ja nyt. Ennen muinoin viktoriaanisella 90-luvulla vielä harrastettiin treffejä. Nykyään vain seksitreffejä.
En ole pitkä vaan enemmänkin lyhyt. Nainen on minua hieman pidempi ja tykkää käyttää korkkareita.
No sehän sopii, kun ajattelin pyytää vanhanaikaisesti ulos ja lähestyä kaverina. Sitten jos molemminpuolinen kiinnostus herää niin asiat ehkä tapahtuvat...kukapa tietää ;)
Asiat ei tapahdu jollei mies pistä tapahtumaan ja kamusektorilta on vaikea luovia ulos kun nainen on kerran mielessään sinut laittanut kategoriaan "seksitön". Mutta voihan sitä aina yrittää. Kai sitä joskus poikkeuksia tapahtuu.
Kyllä ilman pillua ja rakkautta voi elää. Ei sitä nyt sen takia kannata junan eteen mennä.
Ennen tiukan moraalin aikakautena oli runsaasti vanhoja poikia, jotka kuolivat kunniakkaasti neitsyeinä korkessa iässä. He eivät miettineet kuolemaa päivä toisensa perään vaan heillä oli kunniakkaita harrastuksia, esimerkiksi he olivat oppineet ajan saatossa taitaviksi katajakuppien tekijöiksi. Nykyisenä aikakautena aikamiespoika, atm voi ruveta harrastamaan jokamiesluokan kilpa-autoilua, laskuvarjohyppyjä aina mestaruustasolle asti, lukea itsensä kolminkertaiseksi tohtoriksi, ostaa purjeveneen ja purjehtia vaikka maailman ympäri vain muutamia mainitakseni.
Jotakin tällaista olen itsekin pohtinut. Vaikka olen pudonnut varsin pysyvästi kelkasta sekä sosiaalisesti että taloudellisesti, itsemurhan suunnittelu ei toistaiseksi ole käynyt mielessä. Syrjäytymiseni nimittäin on ollut oma enemmän tai vähemmän tietoinen valintani: naisia, työpaikkoja ja suosiota saadakseen pitäisi olla halukas kilpailemaan niistä. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että mikään sellainen asia, josta täytyy kilpailla, ei ole tavoittelemisen arvoinen, ja olen keskittynyt ihan muihin asioihin.
Tämän vuoksi ne harrastukset ja puuhastelut, joihin olen käyttänyt aikaani, eivät ole mitään "kilpa"-etuliitteellä tai "mestaruustasolle asti". Kun vaikkapa nikkaroin puusta kiikkeriä ja rumia viritelmiäni, en vertaile itseäni muihin, vaan se riittää, jos tekeleeni olisi edes vähän vähemmän kiikkerä ja ruma kuin edellisellä kerralla.
Muutenkin olen huomannut, että paras avain onnellisuuteen on lopettaa kaikenlainen itsensä, tekojensa ja tilanteensa vertaileminen muihin. Tämä taas onnistuu helpoimmin siten, että jättää "normaalien ihmisten" kanssa tekemisissä olemisensa niin vähäiseksi kuin mahdollista. Kun ei edes tiedä, miten muut elävät, ei muista harmitella kaikkea sitä, mitä itseltä puuttuu.
Onnellisimpia hetkiäni ovatkin ne, jolloin voin väsätä yksin kaikessa rauhassa jotakin – vaikkapa linnunpönttöä tai taustoja musiikkikappaleeseen – ilman mitään tulosvastuuta tai tavoitetta olla parempi kuin muut. On vain tekeminen itsessään, ilman ulkoista hyötyä, päämäärää tai merkitystä, mutta sekin riittää.
Ehkä pönttöni jopa kelpaa jollekin linnulle.
Totta, vapaan ihmisen ensimmäinen valinta joka päivä on, haluaako vielä elää vai joko riittää. Heikot tosin elää luultavasti vielä silloinkin kun jo riittäisi.
Näin on. On riittänyt jo pitkään ja täällä silti heilutaan. Tässä on melkoinen dilemma, sillä jos olisin riittävän vahva suorittamaan oman päätökseni, niin luultavasti tämä vahvuus myös viehättäisi vastakkaista sukupuolta ja koko alkuperäistä asetelmaa ei olisi muodostunut. Mene ja tiedä, mutta näin tulkitsen asiaa palsta-ajatelmien valossa.
Tuskin naisettomuus on suurin itsareiden syy, voipa olla päinvastoin että parisuhteet aiheuttavat niitä.