Olen yli 30-vuotias mies ja olen ollut pari vuotta sinkkuna (joitakin lyhyitä suhteita ollut kylläkin välissä), mutta tätä ennen olen ollut parissa muutaman vuoden kestävässä suhteessa ja sitten lyhyemmissä suhteissa. Minulta kysytään jatkuvasti, että milloinkas löydän sen vaimon ja muutenkin kysellään paljon suhdeasioistani. Olen käynyt aika monilla treffeillä vuoden aikana ja lähes kaikki ovat olleet mukavia, mutta yksikään nainen ei ole oikein napannut.
Olen pitänyt itseäni aina suhdeihmisenä ja sellaisena jonka tavoite olisi perheen perustaminen, mutta nyt olen viime kuukausina alkanut miettimään, etteivät suhteet ehkä olekaan hyväksi minulle. Ne tuottavat aina stressiä, koko ajan pitää suunnitella, koko ajan pitää huomioida toista jne. Ja suoraan sanottuna olen ollut onnellisempi nyt yksin oltuani ja saatuani tehdä asioita omin päin. Voin katsella leffoja, lueskella, pelailla, treenata milloin haluan, käydä tapahtumissa jne. ilman, että joku on valittamassa asioista. Nyt on ollut paljon enemmän aikaa kehittää uusia taitojakin ja kokeilla uusia harrastuksia. Sosiaalisesta elämästä pidän huolta tapaamalla kavereitani säännöllisesti ja tapaamalla perhettäni / sukulaisiani. Rahaa menee paljon vähemmän kuukaudessa, vaikka mielestäni en edes käyttänyt edellisessäkään suhteessa naiseeni paljon rahaa. En kaipaa edes yhtään sitä palstalaisten pyhintä asiaa eli seksiä - tämä tulee järkytyksenä monilla kokemattomille miehille, mutta suoraan sanoen olen aina tykännyt enemmän sooloseksistä kuin naisen kanssa harrastamasta seksistä.
Yhteiskunta kuitenkin tuputtaa, että ihmisen pitäisi pyrkiä siihen parisuhteeseen ja tietynlaista "painostusta" olen huomannut myös kavereiden suunnalta. Treffeilläkin olen käynyt oikeastaan, koska minua on kehotettu siihen. Kieltämättä mieleni saattaa muuttua, jos/kun kaverit alkavat perustamaan perheitä ja heillä on vähemmän aikaa minulle, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, etten enää koskaan halua parisuhdetta. Onko se parisuhde niin välttämätön asia?
Olen pitänyt itseäni aina suhdeihmisenä ja sellaisena jonka tavoite olisi perheen perustaminen, mutta nyt olen viime kuukausina alkanut miettimään, etteivät suhteet ehkä olekaan hyväksi minulle. Ne tuottavat aina stressiä, koko ajan pitää suunnitella, koko ajan pitää huomioida toista jne. Ja suoraan sanottuna olen ollut onnellisempi nyt yksin oltuani ja saatuani tehdä asioita omin päin. Voin katsella leffoja, lueskella, pelailla, treenata milloin haluan, käydä tapahtumissa jne. ilman, että joku on valittamassa asioista. Nyt on ollut paljon enemmän aikaa kehittää uusia taitojakin ja kokeilla uusia harrastuksia. Sosiaalisesta elämästä pidän huolta tapaamalla kavereitani säännöllisesti ja tapaamalla perhettäni / sukulaisiani. Rahaa menee paljon vähemmän kuukaudessa, vaikka mielestäni en edes käyttänyt edellisessäkään suhteessa naiseeni paljon rahaa. En kaipaa edes yhtään sitä palstalaisten pyhintä asiaa eli seksiä - tämä tulee järkytyksenä monilla kokemattomille miehille, mutta suoraan sanoen olen aina tykännyt enemmän sooloseksistä kuin naisen kanssa harrastamasta seksistä.
Yhteiskunta kuitenkin tuputtaa, että ihmisen pitäisi pyrkiä siihen parisuhteeseen ja tietynlaista "painostusta" olen huomannut myös kavereiden suunnalta. Treffeilläkin olen käynyt oikeastaan, koska minua on kehotettu siihen. Kieltämättä mieleni saattaa muuttua, jos/kun kaverit alkavat perustamaan perheitä ja heillä on vähemmän aikaa minulle, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, etten enää koskaan halua parisuhdetta. Onko se parisuhde niin välttämätön asia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei ole todellakaan, minä en näiden suomilorttojen kanssa seurustele! Pitäkööt tunkkinsa, minä haen vaimon thaimaasta.
Parisuhteen hyviä puolia
voit jakaa kustannuksia
saat mielipiteen asioihin ja voit kysyä
mahdollisuus saada lapsia
parisuhde kasvattaa yleensä tuttujen määrä toisen sukulaiset yms.
voit jakaa työtä
ei varmasti ole yksinäistä
läheisyys, seksi jne.
on joku joka odottaa tulevan kotiin tai toisinpäin
miinuksia
- yksityisyys vähissä
- joutuu huomioimaan toisen
- nalkutus, valitus, kritiikki jne. joutuu kestämään
- ... en keksi enää...
Ketä kiinnostaa naisen mielipiteet? Ketä kiinnostaa ei toivotut ärsyttävät naisen sukulaiset ja ainakin naiset valittavat olevansa parisuhteessakin yksinäisiä. Naista ei kiinnosta myöskään seksi tavismiehen kanssa, se on aina velvollisuus-seksiä sekä tyytymistä kun ei komealta mieheltä saada seksiä.
Miinuspuoliin lisäisin vielä tilivelvollisuuden ja se, että joudut suunnittelemaan menosi naisen mukaan etkä voi jättää menemättä esim. naisen sukulaisten luo jos olet aikaisemmin luvannut lähteä, et siis voi tehdä spontaaneja muutoksia suunnuitelmiisi. Et voi panna muita naisia tai käydä maksullisissa etkä voi myöskään lähteä kavereiden kanssa panolomalle Thaimaaseen. Sinun pitää myös anoa vapaat viikonloppusi kuin vankilanjohtajalta lomaa pyytäisi. Nainen myös rusinoituu koko ajan enemmän ja enemmän.
Minäkin laittaisin kyllä miinuspuoliin nuo kumppanin sukulaiset.
"Naista ei kiinnosta myöskään seksi tavismiehen kanssa, se on aina velvollisuus-seksiä sekä tyytymistä kun ei komealta mieheltä saada seksiä."
Nyt jauhat kakkaa.
Nämä lähes kaikki kuulostavat siltä, että asuttaisiin jo yhdessä ja oltaisiin naimisissa.
Kustannuksien jakamista parisuhteessa ei välttämättä tapahdu, koska erilaisiin menoihin menee yhtä paljon rahaa kummaltakin ja yleensä miehen pitää ostaa lahjoja naiselle (ystävänpäivänä, vuosipäivänä jne.) eli rahaa menee oikeastaan enemmän vuositasolla.
Mielipiteitä saa myös muilta ihmisiltä
Lapsen saaminen olisi kieltämättä kivaa, mutta siinäkin on omat huonot puolensa ja en ole enää varma haluanko edes lapsia
En halua tutustua naisystäväni sukulaisiin ellei ole pakko. Mielestäni kummallakin voi olla omat kaverit ja silloin tällöin nähdä heitä yhdessä.
Kotitöiden jakaminen olisi kieltämättä hyvä asia, mutta tämä tosiaankin vasta, kun asutaan yhdessä.
Yksinäisyyttä voi hoitaa myös muilla tavoilla
Parisuhde ei takaa läheisyyttä tai seksiä, mutta ovat osana tervettä parisuhdetta. Tosin seksissäkin voi tulla kausia jolloin toinen ei halua sitä ja toinen haluaa = aiheuttaa ongelmia suhteessa.
Voin hankkia myös koiran odottamaan kotona. Ainakin se tervehtisi yhtä innokkasti jokaisen työpäivän jälkeen :P
Ehdottomasti hanki itsellesi se koira, sellainen pieni. Se syökin vähemmän siinä säästät selvää rahaa. Koiran kanssa sulla ei tule parisuhdeongelmia, eikä se ainakaan hauku sinua sen vuoksi.
Vaimo ehdokkaan kanssa varmaan näillä antamillasi tiedoilla jo voi päätellä ett sanomista olisi tulossa.
Äläkä edes harkitse lapsen hankkimista, se nyt ei ainakaan olisi sinusta kivaa.
On nimittäin erittäin kallista ylellisyyttä ja kannattavaa ainoastaan yksinhuoltaja naiselle! Olet varmaan kuulutkin tämän, naisen elintasoa lapsi nostaa mutta miehelle lapsi on rahallinen rasite, sen lapsen äidin lisäksi!
Olen kanssa aina ihmetellyt tuota kustannus kysymystä että mistä hitosta se kuvitelma tulee että parisuhteessa säästää kun menot muka jakaantuu? Ei pidä paikkansa. Tienaan noin 3000e kuukaudessa ja aina jos olen parisuhteessa niin kokolailla plusmiinusnollalla ollaan kuukauden jälkeen. Yksin eläessäni ja pakolliset maksut maksettuani jää vielä säästöönkin noin 1500/kk. Kai se onkin niin että nainen hyötyy suhteessa rahallisesti kun sukupuoliroolitus määrittelee että miehen kuuluu maksaa kaikki ja nainen senkun porskuttaa ja määrää rahan käyttö kohteet.
"Miehelle lapsi on rahallinen rasite.." Järkyttävää, että asia on juuri noin niin usein! Tuollaiselle miehelle ei saisi lasta ikimaailmassa tehdä!
Minulla on ihan toisenlainen kokemus veljeni pienestä pojasta. Isä, äiti ja sukulaiset rakastavat tätä pientä yli kaiken. Jokainen lapsi ansaitsee tämän. Välillä tosin yksikin rakastava läheinen riittää.
"Kai se onkin niin että nainen hyötyy suhteessa rahallisesti kun sukupuoliroolitus määrittelee että miehen kuuluu maksaa kaikki ja nainen senkun porskuttaa ja määrää rahan käyttö kohteet."
Jos haluat sellaisen perinteisen naisen, niin kyllä. Edustusprinsessasta pitää maksaa. Suomalainen tavisnainen ansaitsee omat rahansa ja tarvittaessa elättää perhettään, hoitaa siinä sivussa suvun vanhukset eikä valita.
Miesten ongelmana on usein se, että he etsivät perinteistä naista, joka on nätti, vähän avuton, toimii enempi tunteella kuin järjellä ja on muutenkin niin ihanan naisellinen. Sitä saa, mitä tilaa.
"Miehelle lapsi on rahallinen rasite.."
Vastaukseni oli ihan irooniseksi tarkoitettukin, eisuhdemiehelle. Nämä äijät ovat kyllä uskomattomia, kyllä hiljaiseksi vetäisi, jos näiden kanssa pitäisi vaikka ihan make small talk!
Suomalainen tavisnainen ansaitsee omat rahansa ja tarvittaessa elättää perhettään, hoitaa siinä sivussa suvun vanhukset ja auttaa tarvittaessa vielä ystäviään.
Nämä äijät eivät ymmärrä ett jos syöjiä ilmestyy pöytään lisää, niin kokki lorauttaa keittoon lisää vettä ja hivenen suolaa, niin keittoa riittää kaikille vain sattumia on silloin harvemmassa.
Parisuhde ei ole välttämättömyys vaan saman tyyppinen "vapaan" ihmisen valinta kuin eläminen. Joskus kuolet, vaikka haluaisit elää. Muuten yhteiskunta ja ympäristö kaikin kannustein ja uhkauksin painostaa elämään ja parisuhteeseen.
Ei mitenkään välttämätöntä.
Ja ihmisiä maapallolla on liikaa joten parempi vain, jos sinkkuus yleistyy.
"Voin katsella leffoja, lueskella, pelailla, treenata milloin haluan, käydä tapahtumissa jne. ilman, että joku on valittamassa asioista."
Jos ei saa suhteen aikana lukea tai katsella edes leffoja, on aika huonossa suhteessa. Kuinka ihmiset eivät ymmärrä näin yksinkertaista asiaa, vaan pitävät tuollaisia rajoituksia jollain tavalla normaaleina?
Eikä parisuhde ole mikään ainut autuaaksi tekevä asia. Jokainen tehköön elämässä toivomiaan asioita, kunhan ei loukkaa muita.
Lopeta koko asian ajatteleminen. Ole sinkku kaikessa rauhassa ja nauti elämästä. Jos vastaan tulee nainen joka vie jalat alta, ei valita eikä rajoita, seksikin kiinnostaa ja haluat viettää aikaasi lyylin kanssa, huomaat pian olevasi suhteessa.
Jos niin ei käy, mikäs sulla sinkkuna ollessa, kaikki on jees.
Kirjoittelit monia sellaisia asioita, joista itsekin olen samaa mieltä. Ja voisin pitää niitä asioita juuri sinkkuuden parhaimpina puolina. Toikin, että tulee stressiä kun pitää kokoajan suunnitella ja huomioida toista. Semmosta se osaa pahimmillaan olla, sillon kun olis mukavempaa ajatella vaan itseään. Eikä huvittaisi venyä ja joustaa.
Kyllä näitä samoja fiiliksiä tulee joskus parisuhteessakin. Niistä just voi tulla riitojakin. Siks onkin helpompaa olla semmosen ihmisen kanssa yhdessä, joka tiedostaa nämä asiat ja myös tämän itsekkyyden tarpeen. Ja molemmat tajuaa sen ja hyväksyy, että on niitä hetkiä ja päiviä, kun tekee mieli olla etäämpänä omissa oloissaan tai tehdä jotain muuta, kun tiedustella miten sulla menee ja saanko nyt olla näin jne.
Vaikka on pari, ei tarvi kulkea toistensa kantapäillä. Huohottaa niskaan koko ajan. :)
Oma tila on ihan hyväksi kaikille. Parisuhteessakin. Itekin olin jo luovuttaa edellisen jälkeen. Tuntui etten millään enää jaksa yhtäkään uutta ihmistä, uutta suhdetta. kaverit saa riittää ja muut eläköön suhteissaan. Mut sitten toi tietyllä tavalla vapaa sieluinen ihminen, joka ei ahdista mihinkään sai tarttumaan tilaisuuteen, vielä kerran. Ja tää sopii mulle hyvin. Ei tarvi rimpuilla vasten tahtoaan mitään. Ainoa kuka pakottaa olen minä itse.
Ja kysymyksees, ei parisuhde ole mikään pakko. Muiden tunkemista paineista ei kannata ottaa aina paineita. Itte tiedät paremmin mikä sulle sopii milloinkin. Teet sen mukaan. Ei siitä parisuhteestakaan tuu mitään hyvää, jos siihen pakolla lähtee. Siks kun muutkin ja kun muutkin painostaa jne. Höpönlöpöt niille, jotka ei muuta vaihtoehtoa nää ja tajua syitä sille. Nauti elämästäs omilla ehdoillas tässä kohtaa. :)
Miehet on pillun takia suhteessa ja naiset rahan takia.
Tuossa on paljon ihan hyviä näkökohtia, minäkin joskus ajattelin samalla tavalla, että on helpompi olla yksin, kun kukaan ei kyttää ja vaadi tilille joka asiasta. Jos huomenta sanoi väärällä äänensävyllä, sitä piti analysoida koko aamupäivä. Minulla siis on yli 10 vuoden parisuhde takana miehen kanssa, joka ei todellakaan ollut minua varten. Monesti mietin, että minä olen suhteen mies. Erohan siitä tuli aikanaan ja meni muutama vuosi mukavasti sinkkuna. Seksittömyys ei tehnyt tiukkaa, koska hyvää seksiä en koskaan ollut saanutkaan. Muutamaa miestä tapailin, mutta ei tuntunut siltä, että olisi pitänyt mitään vakavampaa löytää. Ja se ihana vapauden tunne, kun tulet kotiin eikä hapannaama ole vaatimassa tai kyselemässä mitään. Nettideittailun keksin silloin sinkkuna ollessa, ajankuluksi siis katselin tarjontaa. Vasta muutaman vuoden sinkkuna olon jälkeen alkoi tulla ajatuksia päähän, että olisipa kiva, kun olis joku jonka kanssa jakaa ilot ja surut siis joku läheisempi kuin kaverit. Yllätykseksi löysin sellaisen netistä ja tajusin parisuhteen hyvät puolet, läheisyys ja tuki olivat aina tarjolla. Kerrankin saan olla sellainen kuin olen, ilman arvostelua tai vaatimuksia. Hyvä parisuhde toi ainakin minun elämääni pelkkää positiivista potkua. Ehkäpä aloittajakin löytää jonakin päivänä jonkun, joka jakaa samat arvot, mutta parisuhde ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Liian monet ovat suhteessa, jossa eivät ole onnellisia, se on hukkaan heitettyä aikaa ja elämää!!
Onko parisuhde välttämättömyys?
Sitä minäkin monesti olen ihmetellyt.
Minä olen nainen, vapaa ja onnellinen. Parisuhdetta en missään tapauksessa halua. Olen jo pikkutytöstä tiennyt että miestä en koskaan ota, ja sen jo silloin tiukasti esille tuonut :-)
Jotenkin tuntuu että parisuhde katsotaan joksikin joka "kuuluu" olla, miksi? Jos tunnen oloni pahaksi suhteessa, pitääkö minun siinä silti sinnitellä ja epätoivon vimmalla siihen pyrkiä? Miksi? Ketä varten?
Pystyn elämään todellakin täyspainoista onnellista ja hyvää elämää ilman yhtäkään sitoutumista!
Onko parisuhde välttämättömyys? Ei kaikille.
Parisuhdemielessä on kahdenlaisia miehiä; sellaisia joille se on elinehto ja niitä joiden ei pitäisi siihen koskaan lähteäkään. Itse kuulun jälkimmäiseen, mutta ajauduin suhteeseen manipuloituna. Suhteeseeni ajautuminen on sinällään sivuseikka, joten sivuutan asian nopeasti toteamalla että minulla oli omat vaatimukseni neuvotteluissa joihin vastapuoli myöntyi, mutta lopulta ei noudattanut sopimuksia. Ero oli lopulta ainoa mahdollisuus.
Minä huomasin jo hyvin nuorena kollina ettei minua kiinnosta sitoutuminen suhteeseen ja ryhtyä elämään rajoitettua elämää, voin myöntää olevani pohjattoman itsekäs ihminen vaikka toisaalta olen samaan aikaan rakastava, muita huomioiva ja jopa humaani. Rajansa kuitenkin kaikella.
Minulle on tärkeää että kaikki kulkee pilkulleen niinkuin minä haluan, tämä pätee kaikessa mitä teen elämässäni. Pystyn kuitenkin katsomaan läpi sormieni sellaisia asioita jotka eivät liity minuun kuin korkeintaan välillisesti. Parisuhde vaikuttaa asioihin suoraan, joten se ei tule kuuloonkaan.
Sanonkin kokemuksesta niille ihmisille jotka pohtivat parisuhteen mielekkyyttä, että hylätkää koko ajatus. Uskon että parisuhde vertautuu jossain määrin esim. homosteluun, ne molemmat kuuluu asioihin joita pitää oikeasti haluta muutoin siinä ei ole mitään järkeä.
Parisuhde ei ole kiinni kumppanista, se on kiinni itsestä.
Kyllä se on välttämätöntä elämän mielekkyyden kanssa. Olen ollut 4 suhteessa 20 vuoden aikana. Mitä sitä yksin olemaan. Kaksin on parempi ja voi tehdä kaikkea elämässä kaksin. Yksin olisi yksinäistä ja tylsää.
Ei hyvin ole mennyt sinullakaan jos 20v 4 eri naista olet pitäny.
Samansuuntaiset ajatukset täällä kurppatädillä 45 v. Kokemuksesta sanoisin, että elä sinkkuna kunnes tulee vastaan se, jonka tavattuasi et voi enää elää sinkkuna. Eikä sittenkään tarvitse muuttaa heti yhteen leikkimään kotia. Yhteiskunnassa on aina ollut perheitä ja yksineläjiä, kaikki ovat arvokkaita. Miehenä sinun ei edes tarvitse huolehtia hedelmällisyyden menettämisestä vaikkakin lähes viisikymppinen ensi-isä on hieman hassu hahmo.
En+lukenut+koko+ketjua,+mutta+vaikutat+hyvin+tasapainoiselta+ja+onnelliselta+mieheltä.+Olisin+voinut+itse+kirjoittaa+tuon+saman.+Olen+vähän+liian+tyytyväinen+tähän+tilanteeseen,+ettei+tarvitse+miellyttää+ketään+/+voi+olla+sellainen+kuin+on+/+ei+tarvitse+tehdä+kompromissejä+/+epävarmuus+miljoonasta+suhteeseen+liittyvästä+asiasta+on+pois.+Olen+helpottunut.
Tuotahan se nykyään on. Omien tarpeiden asettamista etusijalle.Eikä siis enää uhrautumista yhteisen hyvän puolesta.
Tämä näkyy kaikkialla.kadulla, urheiluseuroissa, parisuhteissa. Voittaja on ainakin lyhyellä aikavälillä yksilö ja häviäjä on yhteiskunta.