En ymmärrä miksi olen satuttanut itseäni ja omaa miestä. Mies, jonka kanssa petin omaa miestä, on nyt parisuhteessa. Luulin, että meistä olisi voinut tulla jotain - toinen mies antoi niin ymmärtää. En tiedä mitä tein väärin että tässä kävi näin. Onko tämä nyt vain sitä että "kaikella on tarkoituksensa" ja täytyy vain hyväksyä tilanne.
Voiko enempää rikki olla
Pettynytoon
22926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eiköhän se ole sitä, että olit liian helppo juttu. Kukaan mies ei halua kumppanikseen tuollaista kevytkenkäistä naista. Naisen pitää osata pitää moraalinsa korkealla tasolla, vain siten voi saada miehen, joka arvostaa.
Naisten pitäisi lopettaa luuleminen ja uskominen näihin sanojen helppoheikkeihin, sillä ei heillä ole mielessä muuta kuin oma etu.
En tiedä mikä minuun meni. Olen aina ajatellut että en petä koskaan. Sitten rakastuin toiseen.
Nyky yhteiskunnassa kannata mistään moraalista puhua olkoon kyse mistä vaan. Sitä sanaa ei enää tunneta. En minäkään miehenä olisi ikinä pettänyt avovaimoa mutta kun avovaimo petti kolmesti annoin minäkin mennä.
Uskollisuus mitataan siinä tilanteessa kun rakastuu toiseen. Uskollinen tukahduttaa ihastumisen ja jatkaa ankeaa arkeaan. Uskoton hyppää tunteen kuohuun ja jättää perheen ruikuttamaan rannalle.
Tuo on ihan täyttä paskaa!!!
Onnellisessa suhteessa EI rakastuta kehenkään toiseen!
Ei uskollisuus ole mikään semmonen "ikuinen valinta" jos ei toinen oikea ole!!!
Velvollisuuden tunteesta ei pidä olla kenenkään kanssa,rakkaudesta, jos sen löytää ja saa kannattaa kiinni pitää ja irrottaa muusta niin ollen.
Mie en sitä mitä tahoin saanu,vaa yksinkin on parempi,kun huonossa suhteessa!
Onnellisessa suhteessa on aina vain kaksi muita ei mahdu.
Sinun ajatusmaailmassasi uskollisuudella ei ole merkitystä vaan kuljetaan vain tunteiden vietävänä. Rakastuminen, ihan niin kuin kiimakin, on riippumaton onnellisuudesta ja -- rakkaudesta. Rakastuminen ei riipu omasta tahdosta, uskollisuus taas riippuu. Tunteita ei voi valita, teot voi.
Rakastunut ja rakastettuna oleva ei petä ja on uskollinen,jos ei ole hyvä suhde noin vaan voi käydä...väärinhän se on,vaan harvoin vain toinen syyllinen näihin on.
En noin tarkottanut,että haahuilisin kokoajan ehiskelemässä jotakin uutta tai että etes rakastuisin jotenki helpolla.
Toisaalta annan myös tunteille mahdollisuuden,jos niin käy.
Kiiman ja rakkauden vertaus on mielenkiintoinen...tuota ei ole tullut aateltuakaan ennen!
Tää alottaja on kumminkin nyt rikki ja tuntee syyllisyyttä,ei taatusti tähän tilanteeseen aatellu joutuvan.
Sitä on nyt helppo lyödä ja sanoa miten huono ihminen tuommonen on...jos meillä kullakin olis kristallipallo josta tulevan näkis,ei näitä tilanteita juurikaan tulisi.
Mitäkö teit väärin? Menit varattuna sänkyyn vapaan kanssa. Mies tietenkin luritteli sulle mitä halusit kuulla saadakseen sulta. Mies tajusi, ettei suhun voi luottaa. Olisit pettänyt häntäkin. Karua mutta totta.
Kumpikaan mies ei varmaan ole minua varten. En ole onnellinen suhteessani.
Jos et sie sitä miestäs rakasta ja halua...eroa.
Ei se ole helppoo tai oikiisti aina nää jutut vaikeita on.
Vaan se kun rakastuit johonki toiseen,osottaa sen jotta pystyt rakastamaan ja se oikee voi vielä löytyy.
Miulle kävi aikalailla samoin ja vaikkei siitäkää suhteesta mitään tullu,oli se parasta mitä ikinää on tapahtunu. Ota aikaa ja mieti mitä tahot...ei sitä aina tietenkää saa just sitä,vaa koita selvittää mikä siut onnelliseksi tekis!?
Sentää jo nelissäkymmenissä oon ja vieläpä mies ja sen tuo rakkaus opetti ettei kannata tyytyä mihinkään paskaan,eläkä välitä moraalisaarnaajien ilkeilyistä,ne tuskin lie rakastaneet koskaan ketään.
Olet hieno ihminen ja ansaitset parempaa .
Ehkäpä Se Oikea vielä tulee vastaan jos näin on tarkoitus. Otan tästä opikseni.
Onha se vaikiita ja kokemuksesta tiijän,ku pahalle tuntuu...vaa onnellista elämää sitä jokainen ehtii ja toivoo.
Virheitä ja erheitä matkaan mahtuu,mutta mitä tää elo muuten olis?
Aina ei anteeks saa toisilta,mutta jossakin kohtaa ihelleen on armollinen oltava ja eteenpäin mäntävä.
Se Oikeeki siinä matkalla voi löytyy ja ihekii nii toivon vielä käyvän :)
Aina löytyy joku parempi jonka kanssa voi heiluttaa peittoa salaa.
Helpottiko tuo kommentti?
Löytyy toki,aina ei vaa nii oo,että pelkästä peitonheiluttelusta kyse olis!
♡voi se muutaki olla!
Velvollisuuden tunteesta ei pidä olla kenenkään kanssa,rakkaudesta, jos sen löytää ja saa kannattaa kiinni pitää ja irrottaa muusta niin ollen.
No miksihän siihen velvollisuuden tunteeseen on aikanaan sitoutunut??
Ja kuka kertoisi, mitä se sellainen rakkaus on, josta voisi pitää kiinni, vai kuihtuuko se aian samaan velvollisuuden tunteeseen.
Pitäisi varmaan miettiä, kenen päässä on vikaa jos se suhde alussa oli sitä rakkautta, mutta muuttuikin velvollisuudentunteeksi noin vain.
Jotenkin arvailen, että pitäisi se alkuhuuma jatkua aina, mutta kun se ei tule jatkumaan kenelläkään, pakkohan siitä on alkaa sitä normaalia elämääkin elää.
Onkohan markkinoilla paljonkin näitä epäkypsiä rakkauden etsijöitä tuhoamassa
niin oma kuin läheistensä elämä ja eri toten omien lapsiensa elämä. Kun taitaa se elämä muuttua juuri siinä vaiheessa kun lapsia tulee, siksi velvollisuudentunteeksi. Kuinkahan moni isovanhempi yrittää pitää huolta lapsista, jotka jäävät tämän vuoksi ilman äitiään ja isäänsä, vaikka nämä vannovat kuinka olevansa hyviä vanhempia, sitä he eivät ole.
Lapsikortti käytetty!
Itsehän tuon aiheutit varattuna petit. Sanoit rakastuneesi. No toinen ei koska on jo uudessa suhteessa. Tuskin se sinunkaan tunne oli rakastumisia. Uuden viehätystä, jännitystä, kokeilun halua , ihastumista. Nämä kun myönnän itsellesi niin on paljon helpompaa. Täällä monesti salasuhteessa ja kakkosena oleva ulisevat rakkauttaan varattuihin. Tuskin on jos varattu ei eroa. Aina kun aloittaa suhteen on oltava hetken aikaa sinkkuna jotta suhteelle saisi edes jonkinlaisen alun. Jos siirtyy ovelta ovelle ei tule onnistumaan. Muiteleppas kun aloitit oman ukon kanssa mitä se tunne oli?
Pettäminen kertoo suhteen tilasta. Kannattaako jatkaa yhdessä vai ei. Ja miksi.
Olen n........iiiiiiin pahoillani puolestasi - ei miehiin voi kertakaikkia luottaa!!!
Ihminen tekee välillä virheitä. Ei sille voi mitään. Jälkeenpäin tajuaa, miksi joku juttu meni pieleen. Mutta turha itsensä ruoskiminen on unohdettava. Monta vuotta voi mennä surressa, jos ei itse tajua lopettaa sitä.