Moikka,
Erosta on aikaa reilu vuosi ja kun luulin ettei mikään enää satuta niin törmäsin uuteen ongelmaan, oli todella kova paikka purtavaks ku exä laitto kuvia mulle mun lapsista pitämässä hauskaa uuden kumppanin kanssa. Ei mulla tätä uutta miestä vastaan mitään ole, eikä sitä että lapsilla on hauskaa mutta tuntuu todella raskaalta nähdä toinen mies mun elämässä ja mun paikalla. En ymmärrä syytä miksi mulle nämä kuvat piti lähettää, tai no lapset oli vissii halunnu et se lähettää mut kai nyt olis voinu vähä käyttää pelisilmää ennen ku niitä mulle oikeesti alkaa lähettää.
Meidän ero oli aika rankka ja tuli mulle aika yllätyksenä, syitä tälle erolle en alkuun saanut ja kaikki syyt piti kaivaa jostain jollain voimavaroilla enkä taida edes kaikkea haluta tietää mutta oli pettämistä ja kaikkea kikkailua. Mulle kaatu asuntolaina kun exä tästä lähti ja on taloudellisesti aika haaste selvitä laskuista enkä pysty juurikaan lapsille mitää järkkäämää ja jotenki tuntuu et kaikki vaa kaatuu päälle.
Nykyisin tuntuu kyllä helpommalta kun ei ole päivittäin tunne että mua kusetetaan jotenki. Meil oli 15 vuotta suhde ja se oli mun mielestä hyvä liitto, syitä eroon on meissä molemmissa mutta en ymmärrä miksi siitä piti tehdä niin likainen. Heräsin pari päivää yöllä pohtimaan että miksi me oikeastaan edes erottiin vaikka tosta on tosissaa jo aikaa. Kun aikoinamme suhteeseen aloimme niin mietin silloin etten taida voida häneen luottaa koska oli pettänyt exäänsä ja ajattelin että niin voi käydä myös minulle, myös tätä uutta kumppaniaan exä on varmuudella ainakin kerran pettänyt. Pettäminen ei ollut eron syy kuitenkaan, olisin sen antanut anteeksi. Oikeastaan pettäminen ei edes tuntunut niin pahalta kun kaikki valheet mitä eron jälkeen sain kuulla.
Meillä on kolme lasta ja vanhin on uhannut henkeään ja olemme sen asian kanssa joutuneet hakemaan apua, nuorimmat on niin pieniä ettei ne välitä. Lapset on vuoroviikoin meillä ja muuten homma on siltä osalta ok.
Jotenki vaa pelko kalvaa kokoajan ja odotan seuraavaa puukkoa selkään. En ymmärrä miksi pitää vielä kaikin tavoin kostaa ja koittaa satuttaa vaikka itse suhteen yksipuolisella ilmoituksella päätti. Pidän yhtenä kovimmista suorituksista elämässäni sitä että selvisin viime vuodesta hengissä ja kuvittelin ettei mua enää mikää liikuta ja sen takia ihmettelen sitä että tämä näiden kuvien saaminen näin kolahti. Tekis mieli kertoa tolle uudelle kumppanille exäni pettämisestä mutta ei se taida olla vaivan väärti, jotenki vaa pitää hammasta purra. Kirjotellaa tänne sit tämmöstä..:)
Jos jollain on jotain poppakonstia et täst vitutuksesta selvii ni kertokaa. Mä en oikeastaa vieläkään ole varmaa ihan ymmärtänyt eromme syytä ja vaikka exää en kaipaa niin vanhaa menettämääni perhettäni kaipaan. Aika paljon ihminen oppii itsestään eron jälkeen. Mä en yhtää ihmettele enää noita kavereita jotka päästää ittensä päiviltä eron jälkeen.
Erosta on aikaa reilu vuosi ja kun luulin ettei mikään enää satuta niin törmäsin uuteen ongelmaan, oli todella kova paikka purtavaks ku exä laitto kuvia mulle mun lapsista pitämässä hauskaa uuden kumppanin kanssa. Ei mulla tätä uutta miestä vastaan mitään ole, eikä sitä että lapsilla on hauskaa mutta tuntuu todella raskaalta nähdä toinen mies mun elämässä ja mun paikalla. En ymmärrä syytä miksi mulle nämä kuvat piti lähettää, tai no lapset oli vissii halunnu et se lähettää mut kai nyt olis voinu vähä käyttää pelisilmää ennen ku niitä mulle oikeesti alkaa lähettää.
Meidän ero oli aika rankka ja tuli mulle aika yllätyksenä, syitä tälle erolle en alkuun saanut ja kaikki syyt piti kaivaa jostain jollain voimavaroilla enkä taida edes kaikkea haluta tietää mutta oli pettämistä ja kaikkea kikkailua. Mulle kaatu asuntolaina kun exä tästä lähti ja on taloudellisesti aika haaste selvitä laskuista enkä pysty juurikaan lapsille mitää järkkäämää ja jotenki tuntuu et kaikki vaa kaatuu päälle.
Nykyisin tuntuu kyllä helpommalta kun ei ole päivittäin tunne että mua kusetetaan jotenki. Meil oli 15 vuotta suhde ja se oli mun mielestä hyvä liitto, syitä eroon on meissä molemmissa mutta en ymmärrä miksi siitä piti tehdä niin likainen. Heräsin pari päivää yöllä pohtimaan että miksi me oikeastaan edes erottiin vaikka tosta on tosissaa jo aikaa. Kun aikoinamme suhteeseen aloimme niin mietin silloin etten taida voida häneen luottaa koska oli pettänyt exäänsä ja ajattelin että niin voi käydä myös minulle, myös tätä uutta kumppaniaan exä on varmuudella ainakin kerran pettänyt. Pettäminen ei ollut eron syy kuitenkaan, olisin sen antanut anteeksi. Oikeastaan pettäminen ei edes tuntunut niin pahalta kun kaikki valheet mitä eron jälkeen sain kuulla.
Meillä on kolme lasta ja vanhin on uhannut henkeään ja olemme sen asian kanssa joutuneet hakemaan apua, nuorimmat on niin pieniä ettei ne välitä. Lapset on vuoroviikoin meillä ja muuten homma on siltä osalta ok.
Jotenki vaa pelko kalvaa kokoajan ja odotan seuraavaa puukkoa selkään. En ymmärrä miksi pitää vielä kaikin tavoin kostaa ja koittaa satuttaa vaikka itse suhteen yksipuolisella ilmoituksella päätti. Pidän yhtenä kovimmista suorituksista elämässäni sitä että selvisin viime vuodesta hengissä ja kuvittelin ettei mua enää mikää liikuta ja sen takia ihmettelen sitä että tämä näiden kuvien saaminen näin kolahti. Tekis mieli kertoa tolle uudelle kumppanille exäni pettämisestä mutta ei se taida olla vaivan väärti, jotenki vaa pitää hammasta purra. Kirjotellaa tänne sit tämmöstä..:)
Jos jollain on jotain poppakonstia et täst vitutuksesta selvii ni kertokaa. Mä en oikeastaa vieläkään ole varmaa ihan ymmärtänyt eromme syytä ja vaikka exää en kaipaa niin vanhaa menettämääni perhettäni kaipaan. Aika paljon ihminen oppii itsestään eron jälkeen. Mä en yhtää ihmettele enää noita kavereita jotka päästää ittensä päiviltä eron jälkeen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen varmaan vähän kuin eksäsi (mies tosin) ja en ole saanut lähdettyä osittain juuri koska tiedän minne nainen tipahtaa jos lähden.
Harva tuntuu pitävän oikeutettuna tunnetta, että perheen hajottaminen on tosi vaikea juttu, vaikka meilläkin on läjäpäin ongelmia. Ehkä muut näkevät vain, että vitkuttelen väistämätöntä. En tiedä mikä on lasten kannalta parasta.
En saa sanottua vikoja sanoja. Käyttäydyn kuin minut kannattaisi jättää, mutta olisin ehkä vielä onnettomampia silloin.
Vittu ryhdistäydy poika! En halua nähdä mitään rakkaus luuserointia ja perheen selkärangatonta pettämistä! Et ole minun poikani, mutta voin sanoa että nyt kyllä sattuu. Monet kerrat olen halunnut osoittaa mikä on tärkeää. En vain ole siihen pystynyt, kun sellaiseen ei ole sanoja. On niin paljon asioita. On nuoruuden voimattonuutta joka saa voimansa ajan kanssa, kun tajuaa.
Moi se sattuu! Ja siinä tosiaan kiertää monia asioita päässä. mut asiat kannattaa ajatella kunnolla. Kun muuten on kaikki hyvin niin on parempi harrastaa ja yrittää tehdä asioita mistä nauttii. Unohtaa menneen se oli aikaa jota voi joskus muistella ilman tuskaa. Sä itse olet vastuussa elämästäsi ja siitä et pidät lapsistas kuitenkin huolta. Mä tiedän tän kaiken itsekin sen oppineena kantapään kautta eikä se helppoa ollut. sen kun pystyy jonkun kanssa keskustelemaan asioista ja avautumaan vaikka kirjoittamalla helpottaa paljon. Eikä se niiden syiden kaivelu auta voi olla et tuo vielä lisää tuskaa. Parempi antaa olla ja ruveta elämäån elämää eteenpäin. Yleensä se suurin syy on siinä kun asioista ei keskustella ja molemmat elää siinä litossa sisällä turvattua omaa elämäänsä ja pitää toista itsestään selvyytenä. ei anna toiselle huomiota enää niinkuin alussa ja se toimii molempiin suuntiin. siitä se rakoilu tulee siihen liittoon. sit kun toinen saa huomiota jostain muualta vaikka tuntemattomalta se huomaa kuinka hyvältä se tuntuu ja jää kaipaamaan sitä . Yleensä syytä on molemmissa ja kun sille ei ajoissa ole tehty mitään niin se syy paisuu ja kasvaa ja lopulta se rikkoo liiton.
KUn seuraavan kerran tapaat jonkun ja rupeat olemaan yhdessä muista mitä olet jo oppinut ja ajattele sitä
Eron syitä on kyllä lukuisia ja kyllä se lähteminenkin on oikeasti monelle vaikeaa. Ei lähtemisen syy monesti naisilla ole huomion saaminen mualta. Itse olen saanut huomiota kumppaniltakin, mutta elämä silti ennaltaarvaamatonta ja valheellista. Tottakai jokainen ihminen haluaa tulla nähdyksi, mutta ei kannata vähätellä muita suhteen rikkovia asioita.
Varmaa oli vaikee lähtee exälle, en mä sitä meinaa. Sai huomioo kyl enkä usko et se lähti huomioo hakee, mä en juonu, lyöny ja muutenkaa en tehny mitää kylmiä tolle. Syitä on tullu vaik kuin paljon ja niit on kaivettu yli kymmenenki vuoden takaa mutta ei ole sellasta isoa selkeetä syytä johon kaikki olis kärjistyny, tai no on kai pettämistä mut en siitä tienny viel sillon ku erottiin. Kai se oli henkisesti vaa niin loppu, kolmen lapsen kans arki on rankkaa.
Olet liian kiinni omissa asenteissasi... ja exässä. Se mikä on ollutta on mennyttä ja se siitä. Kiusaat vain itseäsi olemalla mustasukkainen exän uudesta kumppanista lapsistasi. Sehän on vain himpskatin hyvä, että heillä on hauskaa. Nauti kuvista, älä pidä niitä puukkona! Tietysti saattaa olla hieman tahditonta exältäsi lähettää niitä, vai onko lopulta? Paremminhan asiat noin on, kuin jos ex kirjoittelisi miten hänen nykyisensä saa lapset "kuriin" kyykyttämällä heitä - tai jotain muuta mikä oikeasti ei ole lasten kannalta hyväksi.
Varmaa oon paljon omis asenteis kii, ja varmaa exäänki. Se on ollu jo vuoden ton toisen kans ja mullakin ollu jotain omia viritelmiä mut ei ne jostain kumman syystä ole kauhean pitkiä ollut.:)
Perhe oli vaa sellanen juttu mistä en ite ollu valmis ikinä päästää irti ja aika shokki oli että joku sellanen johon luotti oli siitä valmis irti päästämään. No ei kenenkään pakko suhteessa ole elää, jotenki omaa järkytystäni koitan käsitellä.
Ja hyvä se on lasten osalt et niil on hauskaa, eikä mulla tätä uutta kaveria vastaa oikeasti mitää ole. Tuli vaa puskist noi viestit, ehkä otin ne vaa näköjää aika raskaasti.
Tää elämä on vähä tämmöst opettelemista..
Relaa! Olette eronneet, that's it! Loppu viimein on ihan se ja sama minkä vuoksi erositte. Itse en voisi jatkaa liittoa pelkästään siksi, että toinen haluaa sen päättää. Ja ne syyt mitä erossa toiselle sanotaan ovat usein pelkistettyjä ja kaunisteltuja - hyvä niin. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin loukata?
Ne, jotka päästää itsensä päiviltä eron jälkeen, ovat mieleltään sairaita. Muista tämä. Jos itsemurhaa mietit, hakeudu pian hoitoon! Jonkunmoinen terapia tai keskusteluapu voisi muutenkin selvittää ajatuksiasi.
En mä nyt mitää itsaria mieti, se on käyny jossain vaihees helppona ratkasuna ehkä mieles mut pelkkänä ajatuksena. Mul on edellee nää lapset täs elätettävänä ja elämä eron jälkee on ollu helpompaa. En mä exää takasin ottais, mutta se ei estä mua kaipaamasta sitä perhettä joka joskus oli. Eroon oli paljon syitä ja suhtees oli hyvätki aikansa joten se on selvä et tommost kaipaa. Eikä mul oikeastaa tämmöst fiilistä ole aikoihin ollu, vasta ku tuli noi kuvat.
Voin sanoa että tiedän kuinka kurjalta perheen hajoaminen voi tuntua. Omani hajotettiin yli vuosi sitten ja elämän merkitys on edelleen kadoksissa. Lapsista on huoli ja vastuu, koska lähtenyt puoliso haluaa elää omaa elämäänsä ja asettaa nyt itsensä etusijalle. Alkujärkytyksessä oman elämän lopettaminenkin kävi mielessäni. Muuta neuvoa en voi antaa kuin että tunteiden pitää antaa tulla sellaisina kuin ne tulevat. Luulen että lopputulos on niin toimien parempi kuin jos yrittäisi painaa pahan olon piiloon. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.
Elämän merkitys on joo tosissaa kateissa välillä, ei oikein tunnu kiinnostavan miettiä tulevaisuutta. Kun nyt selviäisi tän asunnon lainan lyhennyksistä nyt alkuun. Jos joskus oon ollut iloinen ja positiivinen ihminen nii siitä kaverista on enää muisto jäljel, välil tuntuu et valitan vaa elämääni kaikille niin etten oo paljoa jaksanu enää yhteyksiä kavereihin pitää.
No aikansa kutakin, kai se aurinko vielä hymyilee. :)
Kaikkea hyvää sulle ja sun lapsille kans.
Lapset ei kuulu siihen uuteen syhteeseen se on hyvä pitää mielessä. Suttura luulee että voi rikkoa kenen tahansa perheen ja alkaa leikkiä koita. Ehei se niin mene. Kunnon äiti keiltää lapsia menemästä isän luo jos siellä on sutturoita, niin minä tein ja nyt on loistavat lapset kun en päästänyt sekolevaan sutturoiden kynbsiin.
Emme ole koskaan nähneet suttuoroiya onneksi ja plemme säästyneet suurilta ongelmilta. Sutturat ei tule meille emmekä me mene sutturan kotiin. Öåaset oat onnellisia kun suojelin heidät isän sutturoilta.Olisimme kaikki väärillä teillä ja onglemsisa jos sutturt olisi meille tuleet asumaan.
Jestas, että joku voi olla "kuutamolla" 😂😂😂😂
Voi juku, olet tosi symppis ja toivon tsempiä, paljon olet joutunut kestämään ja jaksamaan.
Luin kirjoitustasi aika häkeltyneenä, aivan olisi voinut olla exäni kirjoittama... itsekin laitoin eilen fb:hen ja näytin lisäksi kännykästä kuvia lapsistamme seurustelukumppanini kanssa. Lapset näkivät hänet tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Olemme tunteneet 9kk, mutta lykänneet lasten näkemistä näin pitkään koska molemmilla niin tuore ero (noin vuosi).
En edes arvannut, että kuvien näyttäminen olisi voinut satuttaa exääni, mutta aivan ilmeisesti niin kävi koska sai sellaiset kilarit kun yritin jututtaa häntä osituksesta. Tähän asti on jutellut aina ihan normaalisti ja asiallisesti. Syytti minua pettämisestä, vaikka kerroin hänelle etten enää vastaa teoistani hänelle ennenkuin aloitin suhteen (ei nykyinen kumppani).
Ei varmaan muu lopulta helpota oloa, kuin vain deittailet ja etsit uutta vierelle. Tsemppiä sulle!
Kiitti tsempeistä. Tää tääl asiaa läpikäyminen on jeesannu omaa fiilistä.En mä exän perää haikaile mut noi kuvat oli kyl tosi rankka nähdä. Exä on reilun vuoden jo tota uutta tapaillu ja on mun lapset sen aikasempaa nähny mut ehkä omaa pienuuttani vaa säikähdin ku noi kuvat niin iski. Olin pitkää juomattakin mut kyl mä kävin vetää ihan kiukusta vetää pään täytee, taisin ekaa kertaa ikinä juoda ihan vaa vitutukseen. En tiedä kannattaako tähän ketää vierelle etsiä ennen ku mä oon sen verran yli tosta omasta erosta päässy et tämmöset pikku jutut ei kolahtas näin. Ehkä tääkin kasvattaa, pakko kai tommosia kuvia on vaa kestää jatkossa.
En mä nyt tiedä miten noista omista lapsista viittisin ite postailla jonku toisen kanssa, en tiedä miten kova juttu pitäs olla että kuvan exälle viestinä laittaisin. Joku tos sano et eikö se ole hyvä nähdä et lapset siel viihtyy.. Varmaa joo, mut ehkä mä mielummin sit vaa kuulisin sen sit ite lapsilta ku ne mulle tulee. Mä en exän seinää facessa näe, sekin olis ollu kyl aika kova paikka varmaa nähdä noit sieltä. Mä laitoin eron jälkee eston päälle facessa ku valvoin monta yötä ihmetellen eroa ja stalkkailin aikani kuluks sit koko rahan edestä.
Tsempit sulle kans takas, ei sullakaa pitkä aika erosta ole.
Tuo sun kirjottamas ois voinu olla mun elämästä. Mulle oli kans aivan helvetin paha paikka ku ex:n uus mies astu mun lasten elämään. Ei mulla sitä miestä tai heidän parisuhdettaan vastaan mitään ole. En myöskään haikaile ex:n perään enkä ole hänestä mustasukkainen tms. Se että toinen mies on mun lasten elämässä ikään kuin mun paikalla oli vaan älyttömän hankala asia hyväksyä. Mulle hankalinta erossa on ollut se että menetti perheen. Meidän liitto oli tullut siihen pisteeseen että ei ollut muuta ratkaisua kuin erota ja päätös erosta oli yhteinen. En kaipaa enkä ikävöi ex:ää tai meidän parisuhdetta mutta sitä että olimme perhe kaipaan yhä ja sen menettäminen tuntuu yhä pahalta vaikka erosta kohta neljä vuotta. Ex:n ja minun välit ovat hyvät, huoltajuuden olemme jakaneet puoliksi, eli lapset ovat vuoroviikoin isällä ja äidillä.
Ei exän suhteita tarvi laskea omaan elämään. Lapset eivät ansaitse niin huonoakohtelua ja tuommosta elämää että pitäisi isän sutturat ottaa omaan kotiin asumaan? Miksi pitäisi. Ei meillä ainkaan ikinä sutturat ole käyneet meillä eikä me sillä. Koskaan emme ole tavanneet, siksi olemmekin erittäin onnellisia ja turvasssa saaneet elää. Suositelen pitämään rajan hyvän ja eirttäin huonon elämän välissä. Huono elämä pilaa sinut ja alpset, siksi emme laskeneet sutturoita kotiimme eikä omaan elämään. Luojan kiitos että olimme fiksuja.
Tuo lissu se jaksaa kirjoittaa "sutturoista" vuosia mutta kun ne sukupuolet on tässäkin toisinpäin....
Ymmärän kylläkin että noiden kuvien saaminen pännii ja onko tarkoituksena ex:si saada puukkoa selkääsi, suolaa haavoihin, mustasukkaiseksi....mutta älä näytä tai ilmaise sitä tai saat lisää vastaavia.
Itsekkin olen jo muutamia vuosia sitten eronnut mies/isä ja samoja mielialoja kävin silloin kun erostamme 1/2v. ex tapasi uuden miehen ja kuulin kyllä lapsilta kun ex oli karjunut lapsillemme että "teidän pitää hyväksyä tämä uusi mies..." ja minähän en voi saa puuttua mitä heidän seinien sisällä tehdään.....mutta vuoden verran se suhde kesti ja tämän eronkin syy olin minä ihmeellisesti ja se kyllä ilmaistiin sanoilla ja teoilla.
Oli minullakin suhde vastaavasti naiseen ja mikä mustasukkaisuuden puuska iskikään ex:lle kun kuuli tästä ja "hänen lapsiaan hoitaa ja katsoo toinen nainen..."!!??
Lisätäkseni eromme syyt eivät olleet kolmannet pyörät, alkoholi, väkivalta vaan eräänlainen kyllästyminen ex:n (naisen) pitkään suhteeseen...
Sen sanon että älä enää pohdi eronne syitä ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin koska sillä saat pääsi sekaisin ja hyväksyt että olette eronneet mutta lapsistasi et ole eronnut.
Sen tyhjyyden muistan kun lapset lähtivät luotani vuoroviikkoina mutta sitten se onnellinen jäällennäkeminen....tästä sainkin huomauttelua olenko läheisriippuvanen mutta äiti/nainen vastaavasti tuntee kaipuuta ja rakkautta lapsiinsa.
Nyt lapseni on isompia ja heidän kauttaan en elä ja elämäni jatkuu tyytyväisenä....mutta tietty toivon uutta vakavampaa suhdetta naiseen....mutta mistä löytää viiskymppinen ja vielä suht pienet lapsetkin....
Jotenkin lohdullista lukea tätä viestiketjua ja muiden eronneiden kokemuksia . Itsellä erosta puolisen vuotta, miehellä oli 1 kk eron jälkeen jo eka uusi ehdokas menossa ja nyt ehkä nro 7 tällä hetkellä... nykyinen siis jo pysyvämpi ratkaisu kun ovat jo olleet muutaman kuukauden...; ). Omista lapsista vain nuorimmainen on enää alle 12 v-. ja käy isällään joka toinen vkl. Itsestä tuntuu ajoittain pahalta nämä uudet kuviot ja tutustuttamiset exän uuteen ja hänen lapsiinsa, sikäli ymmärrän hyvin että kuvat omista lapsista uusissa kuvioissa tuntuvat pahalta. Toisille meistä ottaa enemmän aikaa erosta ja kaikkeen siihen liittyvästä selviäminen- ei kai muuta voi kuin antaa itselleen aikaa ja kaikkien tunteiden tulla ja ne läpi käydä? Katse pitää kuitenkin tulevaisuuteen suunnata eikä jäädä vellomaan menneeseen, tätä itselleni aina välillä tolkutan vaikka en missään tapauksessa yhteen enää ex-mieheni kanssa yhteen haluaisikaan palata. ¨
Itsekin pohdin että ehkä vielä joskus haluaisin uuden rakkauden löytää- eikä se helppoa kyllä ole enää kun viiskymppiä mittarissa alkaa jo olla..
Itse olen vaiheessa, jossa mies,aikoo hakea eroa kun löysi 30 v nuoremman yksinhuoltajan. Meillä ei ole lapsia. Se jälkeen kun sain muutama kuukausi sitten suhteen sattumalta selville, tämä uusi horo alkoi heti laitella onnellisia perhekuvia nettiin. Tiedän siis miltä tuntuu kun toinen ottaa paikkasi ja haluaa vielä mainostaa sitä kaikille.
Exäsi vaikuttaa ihmiseltä jonka takia ei kannattaisi yhtään kyyneltä vuodattaa eikä mielenrauhaansa menettää. Oma mieheni on myös valehdellut ja pettänyt useita kertoja yli 30v yhdessäolon aikana ja aiheuttanut enemmän itkua kuin naurua, mutta tiedän että tunteille ei voi mitään. Kun läheisin ihminen pettää ja osoittaa julmuutensa, ei voi kuin yrittää pysyä hengissä vaikka tuntuu ettei se ole mahdollista. Luottamus ihmisiin ja oikeudenmukaisuuteen on mennyt, toivon vain että elämän karma hoitaisi asiat. Yritän itse ajatella niin, koska olo on toivoton ja joka päivästä selviäminen tällä hetkellä on ponnistus.
Luulen että eron syy on useimmiten on se ettei välitetä kuin omasta itsestään ja siitä, että itsellä on kivaa. Meilläkin kaikki piti olla ihan hyvin, mutta kun ei kerro toiselle ajatuksiaan ja toiveitaan niin ei niihin voi vastatakaan. Maailma näkyy olevan täynnä itserakkaita paskiaisia, jotka leikkivät toisilla ihmisillä. Parisuhde on kulutustavaraa, jolla ei ole nykyään mitään merkitystä. Vitutukseen en keksi mitään apukeinoa, mutta luota siihen että jokainen saa lopulta ansionsa mukaan. Pakko se on näin olla, muuten missään ei ole mitään järkeä.
Daddy,+mainitsit+pariinkin+otteeseen+taloudellisista+vaikeuksista.