Millainen olet oikeassa elämässä juttuseurana esim töissä? Jutteletko samoista asioita ilmaisten mielipiteesi tai jutteletko yleensä? Tunnetko juttelevasi täällä vapaammin? Jos näin, niin miksi et välitä olla yhtä avoi oikeassa elämässä?
Millainen olet oikeesti
Katheeriiina
35623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Juttelen töissä ja voisin jutella uudenkin ystävän kanssa jos sellaisen löytäisin. Mutta yksityisasiat eivät liity töihin eikä asuinpaikkaani.
Suhteellisen hiljainen, enempi kuuntelupuolella olen. Lisäksi työporukoiden juttuaiheet on enimmäkseen niin tylsiä, ettei niihin jaksa osallistua. Politiikkaa / urheilua / työasioita, jotain muuta yhtä tylsää. Parasta silloin vaan keskittyä kahvin juontiin.
Jos joskus intoudun nostamaan aiheita jutun juuriksi, niin heti koetan vetää juttua filosofisemmaksi tai nostaa esille poikkeavia näkökulmia. Lisäksi tieteeseen, tekniikkaan tai seksiin liittyvät jutut kiinnostavat aina. Myös tasa-arvokysymyksiin / mies- ja naisrooleihin liittyvät jutut.
Täällä en ole paljokaan (vielä) keskustellut, mutta selvää on että anonyymissä nettiympäristössä tulee sanottua enempi suoraan, eikä niin "siivoile" juttujaan.
Olen oikeasti hyvin kiltti ja sosiaalinen. Ihmiset lähes poikkeuksetta pitävät seurastani koska hyväksyn kaikki sellaisina kuin ovat. Juttuseuraa on työpaikoilla ollut aina tungokseen asti. Mitä ihmeellisemmät ihmiset niin naiset kuin miehet, ovat koittaneet päästä ystäväkseni.
He pitävät minua luotettavana ja uskoutuvat minulle. Mikä on aika hassua koska en ole mitenkään poikkeuksellisen luotettava. Ehkä näytän vaan enkeliterapeutilta. :D
Palstasta juttelen kavereideni kanssa ja lähetän "parhaita paloja" palstan annista kuvakaappauksena frendeilleni. Uskon markkina-arvoteoriaan ja en ole sitä koskaan salannut.
Palstan pojat löydettyäni ihmettelin/ihmettelen sitä, miten he voivat tuntea minut paremmin kuin minä itse?
Mä olen avoin ja ystävällinen. Täällä ehkä enemmän juttuja puran, kun en yleensä tutuille huoliani kerro, yleensä olen se joka tsemppaa, kehuu ja kuuntelee. Niin en osaa sitten hakea ihmisiltä niitä itse.
Tämä on vähä tämmönen "yölinja". Tuntemattomille "kuuntelijoille" on paljon helpompaa selittää pään sisäisestä sekamelskasta kuin tutuille.
Olen juuri sellainen... :)
Olen vanha neitsytsetä, mutta tungen mielelläni nokkani muiden asioihin ja esitän kaikkitietävää besserwisseriä.
Erilainen.
Keskustelen palstalla MA-teoriasta ja pariutumisen teoriasta. Olen miettinyt näitä asioita kovasti, mutta muutettuani stadiin minulla ei ole ollut kavereita joiden kanssa keskustella aiheesta. Yleensä kiinnostus lähtee tarpeesta, ie miksi en saa naista. Minulla on täällä ystäviä ja tuttuja, mutta ei oikeastaan ätmejä. Nörttikaverit jäivät peräkylään josta tänne muutin. Naispuolisen työkaverin olemme vaihtaneet salaa ajatuksia aiheesta ja hän on älykkönä siitä hyvin kiinnostunut, mutta koska hän on naimisissa ja sai juuri lapsen, tilaisuuksia pidempiin keskusteluihin ei ole.
Niinpä jaan tärkeät opetukseni ja vaihdan ajatuksia palstalla, koska livenä aihe on tabu.
Koetko olevasi jonkinlainen mielipidevaikuttaja? Ainakin palstalla?
Toisaalta onko nämä teoriat niin tärkeitä? Luonto sen oravan puuhun ajaa, tunsi se teoriaa puuhun kiipeämisestä tai ei.
Niin, paljastetaan nyt jotain kun fanini kuitenkin sitä vaativat.
Jotkut ovat sitä mieltä että joskus osaan olla hauska. Fiksuimmat ovat saattaneet huomata että vaikka keskustelenkin toisinaan MA-teoriasta intohimoisesti, en häiriinny ollenkaan henkilökohtaisista loukkauksista ja solvauksista. Joku saattaa havaita senkin että vaikka olen kärkevä, on tietty raja jota en ylitä.
En silti ole valehdellut esim. pituudestani, iästäni tai historiastani (käytännössä, muutan hieman totuutta jotta minua ei tunnistettaisi, ikä -1v jne). Enkä ammatistanikaan, vaikka salkunhoitaja tarkoittaakin erilaista salkunhoitajaa kuin voisi kuvitella.
12121212:n oikeasta persoonasta tulee väistämättä tiettyjä osia esille, mutta ensisijaisesti 12121212 on nimimerkki joka keskustelee ja opettaa teitä onnekkaita ;)
Pelkkä numero nimimerkkinä symbolisoi tätä.
Millainen olen livenä - sillä on vähän merkitystä, sitä on mahdotonta todistaa, ja tuskin asia monia kiinnostaakaan. Jos ette parempaa keksi, olettakaa että Linerin arvaus on oikea. Olen 34-vuotias maalla vanhempien kellarissa asuva täysin kokematon, pizzaa ja olutta kittaava palstasetä.
Se lienee uskottavampi tarina kuin totuus olisi.
Siinä vaiheessa kun orava mätkähtää kovassa tuulessa kerta toisensa jälkeen maahan jäistä puunrunkoa kiivetessään, teoria alkaa kiinnostamaan.
"Olen 34-vuotias maalla vanhempien kellarissa asuva täysin kokematon, pizzaa ja olutta kittaava palstasetä."
Ehei, asut keskemmällä maata ja työskentelet apinoiden pikkupomona :)
Orava osaa valita toisen puun ja kiivetä tuulen alta. Ätmiltä se ei käy vaistomaisesti, se pitää opettella markkina-arvoteorian kautta.
Eli silloinhan MAT:n opetteleminen on perusteltua.
Naiset yliarvioivat sen kuinka moni on luontainen pelimies. Ehkä siksi koska niin suuri osa seksistä jakautuu muutaman pelimiehen ja naisten välillä. Käsitys normimiehestä vääristyy, kun valtava osa normimiehistä jää nuorina ilman. 25-30v melko kokematon normimies osaa kuitenkin enemmän kuin 15-25v täysin kokematon normimies.
Eivätkä miehet kerro naisille opettelevansa asioita, kaikki tietävät että se olisi turn-off (lue kirjoitukseni yllä).
Ja nuo sinun vertauksesi ovat yhä surkeita. Ne vaistot ovat kehittyneet tilanteisiin joissa on muutama kymmenen toisilleen jo tuttua puolialastonta pariutumisikäistä, luola ja metsä. Nykymaailma on monimutkaisempi, erottuminen massasta on huomattavasti vaikeampaa. Kivikautisessa heimossa jokainen teki joskus jotain sankarillista tai arvokasta, ja pääsi säännöllisesti lähituntumaan naisten kanssa kamusektorin kautta. Nämä olivat betamiehiä, siis arvostettuja miehiä silloisessa maailmassa. Näin ei ole enää.
PUA-oppihan on pitkälti tuota, se perustuu kivikautisiin vaistoihin ja päivittää ne nykyaikaan.
Tämä onkin muuten hyvä aihe. Sain inspiraation :D
Unohdetaan alfat ja alfailijat, mietitään betoja.
Kivikauden beta kävi metsällä, eli normaalia elämää. Varmasti joskus tuli se päivä kun juuri hänen nuolensa kaatoi ison saaliin. Sinä iltana beta oli sankari. Koska joka päivä beta oli samassa tilassa lähes alastomien naisten kanssa, "asiat vain tapahtuivat". Ei tarvittu sirkustemppuja.
Nykypäivän beta käy töissä, eikä sankarillisia hetkiä ole. Jos minä teen hyviä sijoituspäätöksiä, ei se pelasta ketään nälältä tai vilulta. Saamani status on murto-osa kivikauden betan saamasta statuksesta. Pitäisi olla toimitusjohtaja. Töissä ollaan täysin pukeutuneita, ja käyttäytymiskoodi estää lähituntumassa olemisen. Ja moni nainen periaatteesta välttää työpaikkaromansseja. Töiden jälkeen nykypäivän beta palaa kotiin, ja naiset omiin koteihinsa.
Nyt tarvitaankin niitä PUA-oppeja.
PUA opit on burgereille.
Kyllä mä olen jokapaikassa aikalailla samanlainen, samat on ajatukset. Itselle helpompaa olla mitä on. Tottakai toisen ihmisen persoona hiukan aina kohdatessa vaikuttaa omaankin olemiseen. Mistä esimerkiksi puhutaan jne. Rauhallisien ihmisien seurassa rauhoitan omaakin puhettani, puheliaampien seurassa pulisee enemmän ehkä itsekin. Aika rauhallinen olen, vaikka olen pitänyt itseäni vilkkaana ja suht puheliaanakin. Tuossa juuri katselin eräässä leikkipuistossa, että kyllä niitä on paljon vilkkaampia ja puheliaampia ihmisiä kun minä. Elohopeita.
Mä olen sitä välimallia, vähän kaikessa. ;)
Irl tietysti temperamentti ehkä tulee paremmin esiin, kun täällä kirjoittaessa.
Töissä naiset ei ole jutelleet minulle 10 vuoteen yhtään mitään.
Miten se on mahdollista? Sehän on työpaikkakiusaamista, pomon pitäisi puuttua asiaan, jos noin on.
Olen melko pidättyväinen. Työelämässä myös työrooli vaatii sitä, kotiväen parissa taas olen eloisa, puheliaskin. Luiskahdan nykyään turhan helposti siihen moodiin, etten anna ystäville tarpeeksi itsestäni, siis asettaudun kuuntelijaksi.
Aikalailla samalla kaavalla täällä, töissä tai vapaa-ajalla. Jos kyseessä isompi ryhmä niin lähinnä tyydyn kuuntelijan tai seuraajan rooliin. Kyllä minä toki keskusteluu osallistun jos asia on minulle tuttu ja pystyn siihen jotakin lisäarvoa tai uutta näkökulmaa tuomaan.
Kahdenkeskiset keskustelut on sitten oma lukunsa. Työelämässä ja harrastuksissa ei mitään ongelmaa, mutta treffeillä sitten on kyllä takkusempaa ulosantia.
Tuli ilmoitus että tunnukseni 184 on käytössä joten nyt sitten on M184.
Joo to ion hyvä avaus kun sanoit miksi ootta avoimia netis muttei kasvotusten?
Hmm enpä tiedä, tjaa-a. Pahan heitit =)
Ehkä vain oon perustympeä ja perusjäykkä luonne, että kasvotusten ei juttu luista.
Ehkä vika on asenteessa.
Ehkä siinä, ettei vain juttu luista, hiljainen.
Ehkä siinä, että ei vain tarpeex välitä ihmisistä.
Ehkä johtuvaa siitä, ettei oo motivaatiota jutella immeisten kaa.
??? En tiedä.
En oo työelämässä, mutta voisin toki olla off tietokone paljon sosiaalisempi.
Toisaalta en viitsi, toisaalta en jaksa enkä kykene/pysty.
Tuntuu siltä, että meikä menee niin pahaan lukkoon jos menen jutteleen.
EI tuu sanaa suusta.
Toisaalta voisin jutella, muttei ehkä juuri tarpeex motivaatiota siihe.
Mut ehkä kaikki johtuvaa siitä, että minä itse oma persoona on vähemmän mukava/tylsä.
Oon totaki joskus pohtinu??
Ehkä on itseinhoa loppupelissä, tietää ettei minä itte oo niin loistava persoona kuin mitä annan ymmärtää.
En saa kontaktia edes pikkuvauvoihin, vaikka ne on söpöjä.
En saa!
Juttelen täällä eri asioista kuin livenä, koska tämä on yksinomaan markkina-arvoteorialla pyhitetty keskustelupalsta. Muualla juttelen sitten muista jutuista. Olen sosiaalinen silloin kun tarvitsee, muuten en.
Älykäs analyyttisellä tasolla, naisuhteissa kuitenkin lapsellinen romantikko, jonka suhteet heiluvat ja keinuvat joka suuntaan kuin pieni paatti myrskyssä.
Minusta sanottua:
-äärettömän älykäs
-kusipää
-isomunainen
-kiltti
-paha
-itsekäs
-rakastettava
-komea
Sulla on mielenkiintoinen nimimerkki, olen huomannut sen aiemminkin. Listallasi on paljon ristiriitaisuuksia, jäin miettimään, että onko paha lapsellinen. Ehkä siinä mielessä, että itsekeskeisyys syö oveluutta.
Olen keskustellut muidenkin kehitysmaissa asuneiden ihmisten kanssa siitä, että Suomessa pahuudella on aivan toisenlainen merkitys kuin muualla. Se liittyy usein ihmissuhteisiin, kun taas turvattomissa yhteiskunnissa pahuus on rakenteellisesti tuettua. Siksi moraalista muodostuu toisenlainen, omaa etua on ajettava, ellei aio jauhautua muiden jalkoihin. Kiltteys ja hyvyys vaatii silloin myös paljon kovempaa selkärankaa - se tosin pätee Suomessakin.
Kuka tahansa osaa olla ilkeä ja paha, mutta ilkeydelle hanttiin paneminen on jo vaikeampaa. Jossain päin maailmaa se on hengenvaarallista.
Kyky "Kiltteyteen ja hyvyyteen", sekä "ilkeyteen ja pahuuteen" vaikuttaa myös paljon ihmisen luonne/persoona.. ;P
Ei se niin mene, että kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti jotain samaa ja ne olisivat VAIN pelkkiä valintoja.. ;P
Se mitä ihminen on luontaisesti persoonaltaan/luonteeltaan määrittää paljon mihin suuntaan hän on kallellaan ja miten hän voi luontaisemmin toimia jne.. ;P
Kiltteys, hyvyys ja pahuus ovat adjektiiveja, siten häilyväisiä. Mutta olet oikeassa siinä, että persoonallisuudenpiirteet, ns. temperamentti määräytyy pitkälti perimästä käsin. Myös lapsuusajan kokemukset (varhainen vuorovaikutus) muovaavat aivoja pysyvästi.
Kerron välillä suoraan, että en ole hyvä ihminen. Harva tuntuu uskovan sitä, vaan heti ollaan miettimässä positiivisia puolia. En ole paha rikollisessa mielessä, en tee rikoksia.
Melkoinen osa ihmissuhteissa perustuu omille kuvitelmille toisista, siis illuusioille. Jos joku sanoo olevansa paha, en lähde sitä epäilemään (jos joku väittää olevansa hyvä, epäilen herkemmin ;) ), mutta mietin, mikä saa hänet sanomaan niin. Siis motiivia.
Pahuudelle voi antaa monenlaisia merkityksiä, mutta onhan niitä tietysti yleismaailmallisestikin päteviä pahuuden määritelmiä. Muiden vahingoittaminen ja siitä nauttiminen jne. Pahuudessa on voimaa, siksi se ehkä kiehtoo, varsinkin niitä, jotka eivät salli itselleen nautinnollisia aggressiivisia yllykkeitä. Pahimmat rikokset tehdään ehkä tuollaisessa kaikkivaltiuden kiihottuneisuuden tilassa. Toisaalta pahana oleminen voi olla myös todella yksitoikkoista, jolloin väkivaltaiset teot toimivat viihteenä.
Näistä asioista puhuminen työpaikalla olisi suoranainen pyyntö saada haaste työpaikkakiusaamisesta tai seksuaalisesta häirinnästä. Mutta eipä olisi kyllä aihettakaan, täällä puretaan turhaumia, ja muualla taas pidetään hauskaa tai vähintään mukavaa.
Mitä taas avoimuuteen yleisesti tulee, niin olen hyvinkin avoin tuolla tosielämässä, liiankin avoin pidättyväisten suomalaisten keskuudessa, ja sen takia olen todennäköisesti menettänyt kasvoni jo ihan kaikkialla mutta eihän ne tahdikkaat suomalaiset sitä kerro, pitävät omana tietonaan.
Miksi ihminen olisi erilailla täällä kuin oikeasti on?
Joskus olen ollut ja olen liiankin avoin.. Mutta pääsääntöisesti täytyy hieman "haistella" kuinka avoimesti voi puhua ja kenelle milloinkin mistäkin asiasta.. ;P
Avoin, vilpitön ja rehellinen keskustelu on tietenkin optimi ja parasta, sekä mielekkäintä keskustelua, mutta sellainen keskustelu vaatii aina sen, että keskusteluun osallistujat IRL ovat siihen tarpeeksi kykeneviä.. ;P
Minulla on kaksi elämää. Toisessa puhun vapautuneesti diipa-daapaa ja vakavampia aiheita sellaisista aiheista kuin vastapuoli sattuu valitsemaan. Toisessa elämässä en puhu mitään, en kerro mitään, teen työni mutta siitä ei puhuta. Kun se on lopussa, ainoa kommentti on suunnilleen että "helppo juttu" tai "raskas matka". Olen kouluttanut itseni amerikkalais tyyliseksi keskustelijaksi, jossa hymyillään ja puhutaan päättömiä hymyillen; Ongelmia ei ole, on vain pieniä viivästyksiä päämäärään pääsemiseksi, mutta ne hoidetaan.
Meillä duunissa keskustellaan vain naisten ulkoisista ja sisäisistä ominaisuuksista ja se on johtanut siihen, että rumimmat ja tyhmimmät naiset ovat älynneet vaihtaa maisemaa.
En paljoa höpise töissä. Slloin kun käyn siellä pyörähtämässä. Toki välillä on pakko leikkiä sosiaalista ja hyvin näyttää sujuvan.
Minusta pidetään liikaakin ja olen se jolle puretaan kaikki, mikäli en ehdi "karkuun". Tästä syystä en halua enää kehittyä vaan jäädä nykymoodiin. Voin päättää milloin olen paikalla ja osan töistä voin klikata eteenpäin käymättä paikanpäällä.. Jatkaa sitten omia puuhia.
Tykkään miesvaltaisesta alasta jolla ei ole niitä kiukkuisia tätejä selän takana puhumassa.. Niiden kanssa pitää aina hiukan leikkiä ja se väsyttää. Antaa "täkyjä" joiden kehitystä voi naureskellen seurata. Joskus saatoin mennä liian pitkälle mutta lie syytön toisten tarpeeseen keksiä omiaan jos on pieni siemen annettu :D Jälkikäteen voi sitten listata uudet piirteensä ja asiat, koska aina joku ne kielii sille kohteellekin.
Muutenkin tarkkailijatyyppi. Viihdyn hyvin keskenäni. Pakkohan on joitain suhteita "hoitaa" ja kesemmällä viihdyttää muutamia kotosallakin. Emännöinti sujuu tarvittaessa.
Kaikinpuolin omituinen eikä aina hyvässä mielessä. Omasta mielestä tarpeeksi "normaali".