Naisen sosiaaliset taidot ovat perhe ja kyläyhteisössä aivan omaa luokkaansa, se on muodostunut vuosituhansien aikana ja on vertaansa vailla.
Nyky-yhteiskunnassa luulisi tämän auttavan sosiaalisessa kanssakäymisessä ja hyvin usein se myös toimii.
Kuitenkin urbanisoituneessa ympäristössä työelämä voittaa ja perhe häviää naisten vapautumisen ja itsenäistymisen myötä.
Perhe, joka ennen oli naiselle tärkein ei enää sitä olekkaan, energia kulutetaan työpaikalla eikä paljoa jää muuhun.
Ketä tällaisista muutoksista voidaan syyttää?
Luulisin että ihmisluonteiden huonot puolet ovat vahvistumassa ja yhteiskunta myös sitä edellyttää.
Ihmiset eivät enää pidä kiinni perheestä, jokainen perheenjäsen ajattelee vain itseään, ei enää ole sellaista yhdistävää tekijää kuin nainen, äiti.
Seurauksena yhteiskunnan muutoksista ovat perheet pienempiä, avioerot lisääntyneet,nuorten ongelmat, huumeiden käyttö.
Jokainen omalta kohdaltaan ajatelkoot mikä on tärkeintä, minkä eteen kannattaa elää ja nähdä vaivaa?
Nyky-yhteiskunnassa luulisi tämän auttavan sosiaalisessa kanssakäymisessä ja hyvin usein se myös toimii.
Kuitenkin urbanisoituneessa ympäristössä työelämä voittaa ja perhe häviää naisten vapautumisen ja itsenäistymisen myötä.
Perhe, joka ennen oli naiselle tärkein ei enää sitä olekkaan, energia kulutetaan työpaikalla eikä paljoa jää muuhun.
Ketä tällaisista muutoksista voidaan syyttää?
Luulisin että ihmisluonteiden huonot puolet ovat vahvistumassa ja yhteiskunta myös sitä edellyttää.
Ihmiset eivät enää pidä kiinni perheestä, jokainen perheenjäsen ajattelee vain itseään, ei enää ole sellaista yhdistävää tekijää kuin nainen, äiti.
Seurauksena yhteiskunnan muutoksista ovat perheet pienempiä, avioerot lisääntyneet,nuorten ongelmat, huumeiden käyttö.
Jokainen omalta kohdaltaan ajatelkoot mikä on tärkeintä, minkä eteen kannattaa elää ja nähdä vaivaa?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ehkäpä joku pitää minua itsekkäänä, sillä en perhettä haluaisi. Toisaalta en täysin itsekäs ole, sillä olen huolissani luonnosta ja haluaisin lukea ammattiin, jossa voisin vaikuttaa ympäristöasioihin. En kuitenkaan, mikä greenpeace-aktivisti halua olla, sillä niiden touhut auttavat hetkittöin mutta lopullista ratkaisua ei tule.
Eli lyhyt yhteenveto vielä.. Elän sitä varten, että kuollessani voisin nähdä maailman jäävän edes hieman paremmaksi paikaksi elää kuin tänne syntyessäni. ja hommaa riittää... =)
Tein työtä luonnon puolesta kymmenen vuotta, halusin elää niin että perinteet ja luonnollisuus voisi työn kautta elättää ja antaa motiivin elämälle, se on kuitenkin mahdotonta, jos haluaa edes jonkinlaisesta elintasosta pitää kiinni.
Perinteellisen ympäristön säilyttäminen ja vanhojen ammattien elossapitäminen on todellisuudessa vessanpöntöstä alasvedettyjä juttuja.
Byrokratian luonnonsuojeluun laittamat varat kuluvat uuteen byrokratiaan, luonnonkäytön rajoittamiseen väärissä kohdissa, paikallisten ihmisten jyräämiseen ja epäinhimillisemmän yhteiskunnan luomiseen.
Otappa ja lue metsätalousinsinööriksi. Siinä on ammatti, jossa oikein toimipaikkasi valiten voit tehdä paljon hyvää luonnonsuojelun puolesta. Maailmanlaajuinen metsien systemaattinen tuhoaminen tarvitsee jarrukapuloita rattaisiin ja metsäinssinä voisit olla asioiden ytimessä tekemässä päätöksiä, jotka johtaisivat kestäväpään metsien käyttöön.
Vähempi lukumiehiä kun olen, valitsin hiukan toisenlaisen strategian: MHY:n metsurina toteutan ruohonjuuritasolla metsien hyvinvointia edistävää metsänhoitoa. Tehometsätalouden sääntöjäkin voi venyttää tietyissä rajoissa luontoystävälliseen suuntaan, kunhan tekijä tietää, mitä on tekemässä.
Vannomatta paras - voi se vauvakuume vielä sinuunkin iskeä;)
Tein työtä luonnon puolesta kymmenen vuotta, halusin elää niin että perinteet ja luonnollisuus voisi työn kautta elättää ja antaa motiivin elämälle, se on kuitenkin mahdotonta, jos haluaa edes jonkinlaisesta elintasosta pitää kiinni.
Perinteellisen ympäristön säilyttäminen ja vanhojen ammattien elossapitäminen on todellisuudessa vessanpöntöstä alasvedettyjä juttuja.
Byrokratian luonnonsuojeluun laittamat varat kuluvat uuteen byrokratiaan, luonnonkäytön rajoittamiseen väärissä kohdissa, paikallisten ihmisten jyräämiseen ja epäinhimillisemmän yhteiskunnan luomiseen.
Älähän heitä Caaleppi kirvestä jontkaan! Periksi antamalla ei saa koskaan mitään aikaiseksi. On se joskus taistelua tuulimyllyjä vastaan koettaa nyky-teho-kilpa-byrokratia -yhteiskunnassa perinteistä ja arvokasta säilyttää, mutta vain tapellen voi edes jotain voittaa.
eihän mikään ole hauskaa, jos tehtävän läpäisee helpolla. Tästäkin ympäristön pilaamisesta selviäisi helpolla, jos kaikki länsimaan ihmiset tapettaisiin, sillä he ovat saastutajia ja kolmannen maailman ihmiset saisivat jäädä omin nokkineen selviytymään.. Liikakansoitus häviäis jne jne. Mutta keinoja on monia ja aion kokeilla onneani.. ehkäpä pääsen byrokratiassa niin korkealle, että pääsen oikeasti jo vaikuttamaan.. mitään ei ole hävitty jos ei ole kokeiltukaan.
Ja hauskaa minusta on luonnon parissa peuhata, kuin lapsia vahtia, sillä vapauden tunne on suurempi ensin mainitussa.
Mie en oikein tuosta insinööriydestä välitä, kun matikka, kemia eikä fysiikka oikein yhtään kiinnosta. Olen kyllä harkihtenut ympäristöjohtamista.. =) se soppiipi minulle paremmin.. biologiaa ja hallintoa.. ah.
Niin ja onhan siinä aina omat riskinsä, että vauvakuume iskeepi. Mutta niin kauan kuin ei miestä ole ni ei huolta.. kun tuo kristinuskon neitseellinen hedelmöitys ei oikein ota tulta minun mielessäni, joten kun sinkku olen niin enköhän myös iliman lapsia tule olemahan. :)
No kyllä lapset kasvaa, ja sitä on kiva katsoa kun pieni ihminen alkaa tajuta asioita ja saa näyttää luonnon ihmeitä ja itse huomaa että kannattais katsoa asioita lapsen silmin kaikki olisi jännittävämpää, meikäläisen iässä alkaa kaikki tuntuun jo niin arkipäiväiseltä, vaikka joka viikonloppu sitä kehittelee luontoretken!
Vai et ole lukumiehiä... ja kumminkin kirjoitat hienosti, paremmin kuin moni akateemiseksi esittäytynyt... taidat olla hiukan veitikka myös, mutta siitä taas lienee hyötyä noiden sääntöjen venytyksessä!
Toivotan menestystä ruohonjuuritason luonnonsuojelussa, olet apsoluuttisesti oikealla ja äärimmäisen kannatettavalla asialla!
Ääh... ehkä sopimaton kysymys, mutta elämme suorapuheisia aikoja... siis eikö koskaan, KOSKAAN tee mieli? Yhtään? Miestä? Silviisiin?
no juu.. mutta sitä oppii haluja hillihtemmään ihmeesti. :D
...miks niitä haluloita niin ihmeesti pittää hillitä, kun naisenkippeitä miehiä on vappaana pilivin pimmein, eikä kaikki perusta niin tostarkotuksesta vaan hetken helepotuskin on iso juttu... ettet sinä nyt vuan varmistele jo liikookin, ei se hihhuliperhe ympärille ihan pelekällä hallailuviihyttelyllä ilimesty ku ehkästäkkii suapi...
Mie en piä mistään yhen illan suhteista.. ke ovat tylsiä ja vailla mitään tunnetta. eipä paljua nappaile meikäläistä.
Ja kettään kunnolista vappaata en mie ole ikähän tavannunna, joten hillihtemmään pittääpi rueta kohta tosissaan.
Kuule äläpäs väitä mua muuksi ku kunnolliseksi, muut saa olla mitä huvittaa, mutta mä oon kunniallinen miäs!
Ja naikkoset mä tanssitan kesälavoilla pöydän alle!
Ja yksinpäin lähen kotia aamuehtoolla, kattos on niitä siveellisiäki miehenpualia, ainaki pohojanmaalla!
No en sitten mutta saat olla aikamoinen piru, jos minut saat pöydän alle tanssitettua. Saisit vain varoa etten minä alkaisi sinua vielä viedä tanssilattialla. :D
Jos nyt oikein muistan, ainakin Oulun yliopistossa voi opiskella ympäristötiedettä. Jonkin aikaa sitten tuumailin itsekin lähteä lueskelemaan, kun alkoi sahan kahvat hiertää känsiä kämmeniin. Kuopijossa opettavat myös luomuakateemikkoja.
Meikäläisellä se tuo vauvakuume oli ja siihen sain asiaankuuluvan lääkityksenkin. Se vaan välillä ilkeettää, kun se lääkkeen tarjoaja otti ja hävisi maisemista.
Kokemuksesta tiedän, että sinkku voi olla ja silti on lapsia... kais uusiosinkutkin kategoriaan kuuluvaksi lasketaan?
Myönnetään, että ne säännöt venyy pikkusen paremmin tämmösen luonnonpirullisen pilkantekijän käsissä:)
Akateemisuus muuten ei ole synonyymi sivistykselle. Voi sitä tukkijätkäkin kirjastossa käydä...
Jonkin sortin ekovihreänä viihdyn ihan hyvin täällä ruohonjuurella. Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla... ja meikä pyyhkii sahalla;)
Ei voi olla sinkku, jolla on lapsia, jos ei harrasta mitään toimia, jonka seurauksena voisi niitä saada.
Oletkos naikkonen katsonut sellaista nyyhkyleffaa koskaan joka saa tunteet herkistymään?
Ajattele sellaista hellää elämänkestävää rakkautta yhdistettynä oikeanlaiseen ympäristöön ja kumppaniin, aiotko tällaisesta vain haaveilla , etkä yrittää mitään?
Käyhän tansseissa paljon kunnon miehiä?
Niissä paikoissa, missä minä käyn tanssimassa, niissä ei kunnon miehiä ole.
Ja eihän se minun syyni ole, jos en ole rakastunut. Minä en vain ole tavannut ketään ihmistä, jonka takia voisin uhrautuakin. Ehkäpä vaatimukseni ovat hieman korkealla, sillä haluan ihmisen, joka harrastaa samoja asioita kuin minä mutta jos hän ei ole sellainen, niin hän ei ymmärrä minun ajankäyttöäni eikä meillä ole mitään yhteistä puhuttavaa.
Kyllähän sitä joskus herkistyy.. esmes, kun joku unelma toteutuu. Viimeksi näin kävi ylioppilaspäivänä viime keväänä, kun nimeni mainittiin stipendin saaneena. Kymmenen vuoden unelma oli saavutettu.. ollin pakahtua ilosta.
Niin, mitä minun pitäisi yrittää? löytää mieskö vai yrittää väkisin pakottaa tuntemaan jotakuta kohtaan enemmän kuin mahdollista?
Voe kuule, olen minäkin joskus soittanut joillekin ihmisille ja ehdottanut tapaamista. Ihastun vain vääriin ihmisiin aina, sillä ihastukseni kohteet ovat joko varattuja tai sitten eivät ole kiinnostuneita minusta.
Elän väärällä vuosisadalla, niin en löydä ihmistä, joka olisi sielunveljeni.
Hymyilyttää:)
Taidat olla aika sinnikko ja himpun verran nykymuottiin mahtumaton..
Mikä niin kumma harrastus on, että ajankäyttö siihen joitakuita vieroksuttaa?
Mitä tunteiden pakottamiseen tulee, tiedät jo varmaan ihan hyvin, että semmoinen ei käy, eikä onnistu. Siitä tulee pelkkää sotkua ja harmia, jos edes yrittää.
nooh.. niitä on monia. Joitakin kummastuttaa hyvin aktiivinen toiminta partiossa, toisia taas suuri kiinostukseni keskiaikaa ja pakana-aikaa kohtaan ja tätä kautta myös elämääni tullut harrastus liveroolipelit ja roolipelit.
Ja monia varsinkin ihmetyttää näiden kahden erilaisen harrastuksen yhteensovittaminen. Ja näiden lisäksi vielä muutami muita kuten tanssahtelua itämaisen ja latinomaisten rytmien mukaan. Että monessa menossa mukana, tukka niskassa liehuen.
Piti välillä alkaa Jonseredia jähyttämään ja kahvia kiehuttamaan. Noista kuivista kuusen alaoksista saa äkäisen nuotion, missä nokipannun kylki äkkiä kuumenee...
Ilmankos olet sinkkuna, kun tuollaiset harrastukset on. Siihen voi olla astetta ongelmallisempaa löytää rooliin sopivaa ukkoa;) Jos nyt yhtään on omiin havaintoihini uskomista, niin suomalainen mies menettää mielikuvituksensa ja kykynsä eläytyä muuhun kuin oman navan tuijottamiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun yläasteen ensimmäisestä ainekirjoituksesta tulee hylätty aiheen fiktiivisen käsittelyn takia. Monelle riittää jo se, että isosisarus kavaltaa joulupukin olevan leikkiä.
Ai hitto, kun pääsi kiehahtamaan kahvit yli ja meinas sammua koko nuotio... :)
Hei!
Vielä löytyy sukuja ja perheitä joissa tuetaan toinen toistaan.
Vielä löytyy perheitä joissa lapset saavat pitää
äitinsä kotonaan.
Vielä löytyy äitejä, vaikkakin hyvin koulutetuja jotka haluavat jäädä kotiin hoitamaan lapsiansa ja tukemaan miestään ja jopa nauttivat siitä.
Ei ole helppoa tehdä ratkaisua joka tietää erillaisen tien kulkemista mihin yleisesti on totuttu. Ei juurikaan arvosteta mitä äiti kotona tekee perheensä eteen. Mutta jos läheiset arvostavat ja tukevat toinen toistansa niin siitä selviää ja lapset kasvavat itsenäisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi.
Ei aina tarvitse ehjää kotia, että kasvaisi itsenäiseksi. Ja puhun nyt ihan omalla kokemuksella.. Vanhempani olivat kyllä naimisissa 17 vuotta mutta vain sen turvin että isä muualla töissä ja kävi kerran kuussa vain pyörähtämässä.
Joka kerta kun täällä oli käymässä pelkkää riitelyä ja huutoa ja jokaikinen joulukin oli aivan hirveä.. juopottelua, huutoa, mykkäkoulua ja joskus isä lähti kesken joulun vieton pois, kun ei äitiäni kestänyt.
Tästä onnellisesta lapsuudesta huolimatta en ole koskaan missään jengeissä kadulla pyörinyt, en polta ja alkoholia käytän harvoin enkä koskaan ole kännännyt ja alaikäisenä en juonunna muuta kuin vanhempien seurassa hieman. Koulun selvitin hyvin arvosanoin ja työpaikankin sain ja harrastan monenlaista aktiivisesti. En voisi sanoa elämäni olevan huonoa vaan päinvastoin.. eli kyllä risoistakin perheistä ihmisiä tulee.. kaikki riippuu myös omasta tahdosta että haluaako luovuttaa kaikelle kuten kännäämiselle vai tappeleeko vastaan ja päättää selviytyä.
Olisihan se tietysti ollu mukava viettää mukava lapsuus,mutta kun ei.Oppiihan siitäkin,ainakin itte olen oppinut jos lapsia joskus tulee,osaan antaa heille paljon sellaista mitä minulta jäi saamatta.
Mie taas luulen olevani pahempi kuin äiti sillä luonteeni on tulisempi vielä tai temperamentikkaampi. Vaikka tuntemattomille mukava niin läheisille sitten kenkkuilenkin välistä.
Minä olen kanssa avioeroperheestä. Minua on koulussa pidetty kilteimmistä oppilaista ja kävin lukion. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa. En voisi sanoa, että olisin ollut jotenkin hulttio. Vaikka olenkin aina jäänyt kaipaamaan toista vanhempaa, ei se ole minusta este elämässä pärjäämiselle. Minulla on kuitenkin ollut edes yksi vanhempi, joka välittää.
Toivottavasti osaan itse tarjota lapsilleni (jos semmoisia saan) hyvän kodin jossa välitetään.
Hei
Ei hyvä koti takaa, että sinusta tulee tasapainoinen aikuinen, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat. Kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka ovat selvinneet huonoista lähtökohdista huolimatta.
Vastoinkäymisistä huolimatta lapsi voi pienistäkin rippeistä kerätä perusturvallisuuden josta ponnahtaa terveeseen aikuisuuteen.
Ei varmaankaan ole olemassa yhtä ainutta tervettä mallia.
Toivon teille kaikille mitä parhainta elämää ja jaksamista elämän pyörteissä.
Useimmat nykynaisetkin haluavat perheen, mutta toiveen toteutumisen tiellä on pari muttaa...
Perheen perustaminen sekä elättäminen edellyttää, ikävä kyllä, rahaa. Tasa-arvon aikoina mies ei yksin perhettään elätä, vaikka palkka olisi hulppeakin. Rahaa saa vain tekemällä töitä, ja työelämä taas nykypäivänä puristaa ihmisen kuiviin. Lapsukaisille ei juuri jää aikaa, vaan mukulat on retuutettava hoitoon mahdollisimman pienenä. Tästä hirveästä rumbasta koituu stressiä ja päreet palavat jatkuvalla kytöliekillä varsinaisten raivokohtausten välilläkin sekä vanhemmilla että lapsilla. Kas kummaa, kun koko perheidylli voi pahoin... mutta pakkohan töissä on käydä, että elää. Ja se on luuseri, joka ei anna kaikkeaan Työn alttarille!
Työttömällä olisi aikaa perheelle, mutta koska rahaa ei ole, perhettä on paha saada aikaan ja pitää yllä. Tiedetään muuten, että köyhän seura ei pitkään viehätä vastakkaista sukupuolta, joten sukusoluistakin voipi olla pulaa. Sosiaaliturva riittää vain hengen pitimiksi, sen varaan ei voi rakentaa esim. lapsen elämää. Rahattomana henkisetkin voimavarat hupenevat eli markkinatalousyhteiskunnassa työtön on vähintään yhtä puserrettu sitruuna kuin työn orjakin.
Kun syntyvyys alenee ja avioerot lisääntyvät, ei syy totisesti ole pelkästään naisissa, jos ei yksin miehissäkään. Ongelma on tämä mieletön, arvoton yhteiskunta, joka ei enää ole ihmisiä vaan talouskasvua varten!
Tuo teksti täytyy olla lähtöisin kokemuksesta. Noin oikeaan osunutta analyysia ei hatusta vetäistä, vaikka olisi hyväkin mielikuvitus:)
Ei häävi kuva, mutta valitettavan tosi. Arvomaailman muutos on ollut todella nopea ja sen keskellä perheiden pahoinvointi on lisääntynyt eksponentiaalisesti.
Hmh... saa tässä kylähullun viittaa kantaa, kun ei suostu markkinavoimien riepotettavaksi... "köyhän seura ei viehätä.." On huomattu:(
Sinkkuuden säilyminen on taattu, kun ilmoittaa jo heti alkajaisiksi pitävänsä enemmän nuotiolla tikussa paistetusta ahvenesta lähdeveden kera kuin merianturasta kristallilasissa helmeilevän viinin kera. Huvittavinta on se, että siinä ei edes ratkaise tieto eurojen riittävyydestä kumpaan vaihtoehtoon tahansa, vaan se, että nykymaailmassa pitää esittää nousukasta, maksoi mitä maksoi. Maksakoon sitten vaikka oman mielenterveyden.
Pitää tosiaan antaa kuva, että on viileä menestyjä, joskin kuuluu myös "paljastua" inhimilliseksi olennoksi vaikkapa tuomitsemalla kaikkialla rehottava moraalittomuus sekä raadollisuus. On kannattavaa olla ulkoinen urahenkilö, jonka sisältä mukamas löytyy lämpöinen sydän. Pitää kuitenkin tuntea raja, jolla trendikäs inhimillisyys ja vanhan ajan arvot muuttuvat mauttomuudeksi, epärealismiksi, ...
Ilmiön havaitsee kaikkialla parisuhteista työelämän kautta poliittiseen päätöksentekoon. Kuuluu kait ajan henkeen, että on "sivistynyttä" puhua yhtä ja tehdä toista. MUTTA: ehkäpä näemme aikojen muuttuvan, jos jaksamme pitkään elää.
Analyysisi on huolestuttavan oikea ja tosi.
Ihmisen pitää vain olla keskimääräistä terävämpi kaiken tajutakseen - enemmistö määkii kuin lampaat narussa, yhtä tietoisina siitä mitä markkinavoimat meistä todella haluavat.
Muutahan nämä piianoorakauppien ja leenaharkimoitten mahtavat narunvetelijät eivät tahdo kuin koko elämämme. Kai nyt niin pienen lahjan voi antaa hymyssä suin?
Jos joku vielä väittää, ettei täällä käydä älykästä keskustelua, tinttaan sitä lättyyn!
...kuulostat tutulta. Joo, kirjoittelit joskus viime vuonna noista havumetsäntuoksuisista naisensaantiprobleemoista... tervetuloa takaisin, jos olen oikeassa!
Taisitpa ihan oikein tunnistaa.
Se nikki meni eurosuomi.comiin sellaisenaan ja paluummuutajahan aina himpan matkan varrella muotoaan vaihtaa, vaikka perusolemus samana säilyykin. Mihinkäs sitä turkistaan... ;)
MIksi korostat naisen vastuuta..... eikö miehellä ole vastuuta perheestään lapsistaan kodistaan?
heidän hyvinvoinnistaan?
minun mielestäni perhe on yritys jossa tarvitaan molempia vanhempia´, heidän panostaan.
Minä itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja en omasta tahdostani vaan tähän jätettynä.
olin työttömänä 4 vuotta ja sain hoitaa lapset kotona tosin vähällä rahalla mutta pärjäsimme.
nyt olen töissä määräaikaisesti ja huomaan sen tekevän tosiaan hyvää meidän perheelle.
rahaa on enemän ja äidin pinna pidempi.
pelkään jo miten käy kun määräaikaisuus on täynnä.
lapset ovat jo isoja ja kaipaavat jo muutakin kuin äidin seuraa (hoidin heidät muuten kaikki 3 vuotiaksi kotona uhraten oman urani)
Selvennykseksi vielä
minulle perhe on kaikkein tärkein ja valitsisin silmääkään räpäyttämättä lasteni edun oman etuni edelle
ei siis kannata yleistää että naiset siis äidit
ovat jättäneet perheensä heitteille..
Älä yleistä. Muuten olet ihan oikeassa!
Sanoinpa vaan. Enkä pahalla.
Ainakaan sanonnut.
Totta, että kaikki on muuttunut. Lapset viettävät päiväkodeissa jopa viikon hoitojaksoja.Kyse on siitä että yhteiskunnassa on tasa-arvoistumista tapahtunut. Eli naisilla on oma työpaikkansa, he eivät ole riippuvaisia miehen toimeentulosta. Roolit ovat muuttuneet, miehet ovat hukassa, mikä on miehekästä ja mikä on feminiimistä. Yhteiskuntamme tarjoaa arvomaailmaa jossa perhettä ei arvosteta, meillä vanhukset ovat aina olleet "riesa". Vrt. Italia esim. siellä on perhe tärkein, nainen hoitaa lapset, vanhukset, mies käy töissä. Mutta. Jokaisella asialla on varjopuolensa. On laittomia abortteja, perheväkivaltaan kuolleita naisia (enemmän kuin meidän yhteiskunnassamme), ilman toimeentuloturvaa jääviä naisia/perheenäitejä ja tyttöjä jos mies jättää toisen takia. On korkeat lapsikuolleisuusluvut...jne..
Minä olen yksinhuoltaja, tienaan meidän perheessä ainoana henkilönä. Olen melko korkeasti koulutettu, mutta palkkani ei ole työhöni nähden tarpeeksi. Olen lapseni hoitanut yksin sekä avioliitossani että yksinhuoltajuuteni ajan. Jos olisin Espanjassa tai Italiassa tai Venäjällä, olisin luultavasti prostituoitu ja lapseni lastenkodissa..
halua perhettä. Ne haluavat vain paneskella ja saada orgasmeja lehdistä tuttujen kiiltokuvamiesten kanssa.
Kyllähän naisen on satsattava työntekoon siinä, missä miehenkin. Yhteiskunta olettaa, että nainen tienaa elantonsa, vaikka tekisikin tuolloin tällöin lapsia. Samaan aikaan katsotaan, että työnantajalla on oikeus ottaa palkollisista kaikki mehut irti. Totta kai perhe-elämä kärsii, mutta tämä on aikamme henki. Ihmisten enemmistö ilmeisesti on sitä mieltä, että näin on hyvä. Vai monellako miehellä käy enää edes vaihtoehtona mielessä, että hän elättäisi vaimoaan niin kauan, kuin lapset tarvitsevat äitiään kotona tai mahdollisesti koko elämän? Moniko nainen uskaltaa luottaa, että ukko ei potkaise häntä lapsineen pihalle? Kuinka vakavasti työnantajat ottavat työnhakijanaisen, joka on ollut 10 vuotta kotona hoitamassa omia lapsiaan?
ja se näkyy. Keskustelu on parempaa, lutkittelijoita ei näy. Naisia ei mollata yhtä rajusti kuin tänä päivänä, nussiminen ja varsinkin naisten seksikäyttäytyminen ei ole ainut syy kirjoittaa palstalle ja sitä ei ole kyse joka toisessa viestissä, kuten tänä päivänä. Ainut ala-arvoinen kommentti on tuo ensimmäinen tältä vuodelta, joka yllätys yllätys, kirjoittaa naisten nussimisesta.