Erosin miesystävästäni joku kuukausi sitten. Jatkuva alistaminen kävi hermoille.
Rakkautta oli vuoden kestävässä on-off suhteessa alussa mielettömästi. Sellainen tajunnan räjäyttävä suhde keski-ikäiselle. Seksi oli parasta koskaan kokemaani. Muutama kuukausi meni hyvin, sitten alkoi hiljalleen pottuilu. Kaikki mitä sanoin oli tyhmää. Kaikenlaista toisen mitätöimistä koko ajan. Mikään ei ollut oikein mitä tein tai sanoin. Seksi oli yhä mieletöntä.
Lopetin suhteen muutaman kerran, mutta palasin heti kun hän kävi lepyttelemässä. Kiihkeätä seksiä, ja jaksoin taas. Sitten sain järkeni takaisin. Lopetin suhteen. Lopullisesti.
Mies ei anna olla. Karmeita maileja, uskomatonta loukkauksien tulvaa ei voi uskoa. Analysoi minua, entisiä suhteitani. Ystävä joka on tuntenut minut 20v oli järkyttynyt lukiessaan viimeisimmän. Oli pakko näyttää.
Jotenkin on käsittämätöntä miksi pitää kirjoittaa ihmeellisiä haukkumakirjeitä joissa ei millään voi olla toden perää, laillisestikaan, saati että piirukaan olisi totta.
Miksi mies ei vaan voi antaa minun olla? Erottu on, surullista. Minulla ei ole tarvetta huutaa perään.
Kirjeet ovat sen verran kauheita, että pelottaa hiukan. Antaako hän koskaan minun olla? Olemme tienneet toisistamme 30v. Jatkuuko nyt terrori seuraavat 30v?
Mitä voin tehdä suojatakseni itseäni? Pitääkö käydä näyttämässä kirjeitä jollekin taholla? Jos, niin kelle?
Esimerkiksi sanotuista asioista voisin nostaa ilon että lapseni kuoli. Kuulemma en olisi kuitenkaan pitänyt huolta hänestä vaan jättänyt heitteille. Ihmetyttää kuinka kukaan voi sellaista sanoa. Se ei edes loukkaa sisällöllään, vaan pelottaa kuinka joku voi tuollaisia kirjoittaa!
Onko joillakin samanlaisia kokemuksia?
Rakkautta oli vuoden kestävässä on-off suhteessa alussa mielettömästi. Sellainen tajunnan räjäyttävä suhde keski-ikäiselle. Seksi oli parasta koskaan kokemaani. Muutama kuukausi meni hyvin, sitten alkoi hiljalleen pottuilu. Kaikki mitä sanoin oli tyhmää. Kaikenlaista toisen mitätöimistä koko ajan. Mikään ei ollut oikein mitä tein tai sanoin. Seksi oli yhä mieletöntä.
Lopetin suhteen muutaman kerran, mutta palasin heti kun hän kävi lepyttelemässä. Kiihkeätä seksiä, ja jaksoin taas. Sitten sain järkeni takaisin. Lopetin suhteen. Lopullisesti.
Mies ei anna olla. Karmeita maileja, uskomatonta loukkauksien tulvaa ei voi uskoa. Analysoi minua, entisiä suhteitani. Ystävä joka on tuntenut minut 20v oli järkyttynyt lukiessaan viimeisimmän. Oli pakko näyttää.
Jotenkin on käsittämätöntä miksi pitää kirjoittaa ihmeellisiä haukkumakirjeitä joissa ei millään voi olla toden perää, laillisestikaan, saati että piirukaan olisi totta.
Miksi mies ei vaan voi antaa minun olla? Erottu on, surullista. Minulla ei ole tarvetta huutaa perään.
Kirjeet ovat sen verran kauheita, että pelottaa hiukan. Antaako hän koskaan minun olla? Olemme tienneet toisistamme 30v. Jatkuuko nyt terrori seuraavat 30v?
Mitä voin tehdä suojatakseni itseäni? Pitääkö käydä näyttämässä kirjeitä jollekin taholla? Jos, niin kelle?
Esimerkiksi sanotuista asioista voisin nostaa ilon että lapseni kuoli. Kuulemma en olisi kuitenkaan pitänyt huolta hänestä vaan jättänyt heitteille. Ihmetyttää kuinka kukaan voi sellaista sanoa. Se ei edes loukkaa sisällöllään, vaan pelottaa kuinka joku voi tuollaisia kirjoittaa!
Onko joillakin samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käy tutustumassa Narsistien Uhrien Tuki ry:n netti sivuille. Sieltä löydät paljon asiaa, joka saattaa auttaa sinua.
Hyvä tapa lopettaa suhde on alkaa seurustelemaan toisen kanssa ja ilmoitella ja jättää ilmoittamatta suhteen loppumisesta. Minulle tehty noin toimii hyvin itsetunto tuon jälkeen niin matalana että en viitsinyt valittaa mitään kenellekkään. Tai voit aina käyttää vanhoja kunnon "vika ei ole sinussa vaan minussa" "olet liian hyvä minulle" fraaseja olen kuullut putkeen ne sekin aika syvältä
Hyvästi-kirje. Se tepsii, jos toinen on sellaisessa mielentilassa ettei puhe mene perille. Mutta ymmärrä myös, että tämä mies varmasti rakastaa sinua, kun jaksaa noin pitkään "roikkua". Itse olen roikkunut, vaikka mies sanoi yhtäkkiä ei kiitos,pitkä juttu ja ihan eri tilanne. Mutta ei tunnu kivalta "tipahtaa" yhtäkkiä maan alle ja toista ei ole olemassa, vaikka rakastaakin...