yhteinen aika ja yhteydenpito parisuhteesssa

pitäisikö miehen lopettaa yötyöt, että näkisitte enemmän?
Tai sinun aloittaa yötyöt, niin voisitte nukkua yhdessä päivät?

Mieskö se on jonka pitäisi automaattisesti kuukauden seurustelun jälkeen vaihtaa työtä ja siten mahdollistaa laajemmat tapaamiset? Teitähän on seurustelusuhteessa kaksi eli yhtälailla sinä voit järjestellä omia menojasi miehen aikataulujen mukaan!

Olette tunteneet vähän aikaa, et luota mieheen, mustasukkaisena pyöriskelet sängyssä vaikka väität rakastavasi. Kaipa sinä tiedät missä mies on töissä, joten miten se pystyisi lusmuilemaan jossan muualla, jos palkkaa ko. firmasta saa. Eipä hääviltä näytä, suhteenne rakentuu alusta alkaen epäilykselle ja kyttäämiselle.

Kokemusta kuorma-auton kuljettajasta, joka oli töissä klo 13-23 ja valitettavasti hän teki töitä myös viikonloppuisin. Tapailimme siten, että olin mukana autossa. Ei onnistunut, koska minä olin töissä klo 7-15 ja hän nukkui. En jaksanut valvoa miehen kanssa puoleenyöhön, koska aamulla oli herätys klo 5.

Voithan sä kokeilla, mutta itse kestin 2 kk. Sit oli vaan pakko uskoa, ettei mun juttu.

muistan kun itse aloin suhteeseen miehen kanssa, joka on työssä missä ei ns. "toimistoaikoja" tunneta. Alkuunhan se tuntui melko yksinäiseltä, ja tuntuuhan se välillä vieläkin, mutta kaikkeen tottuu. Hänen vuoronsa saattaa välillä olla jopa 24h kerralla, useimmiten puhutaan 12-15 h työpäivistä. Tottakai ne harvat vapaapäivät menee nukkumiseen ja palautumiseen ja myös rytmin kääntöihin, mutta toisaalta löydämme myös aikaa tosillemme ja ystävien kanssa esim. illanvietoille.

Olemme olleet yhdessä nyt viitisen vuotta ja se minkä olen näistä pitkistä työvuoroista oppinut on seuraavanlainen : olen oppinut myös nauttimaan välillä niistä hetkistä kun olemme erillään pidempiä aikoja, ei ainakaan kerkiä kyllästymään toiseen =). Se jälleennäkeminenkin on mukavampaa kun tietää että silloin sitten panostetaan suhteeseen. Omia juttuja voi tehdä ( kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä) ja kannattaakin varsinkin silloin kun on sitä omaa vapaata aikaa.
Luottamus on tietysti jokaisen henk. koht. asia, mutta ainakin itse tiedän, ettei tälläisestä rytmityksestä tule mitään, ellei perusluottamus ole kunnossa. Jos välillä tuntuu ahdistavalta pitkä ero toisesta, niin hemmottele itseäsi, tee asioita mikä auttaa unohtamaan ahdistavat ajatukset. Panosta ystäviin. Luo rutiinit. Elä arkea normaalisti ja sitten kun vietätte aikaa yhdessä, panostakaa siihen niin seuraavaa kertaa onkin jo mukavampi odottaa. Usko pois, kyllä tuohonkin rytmiin tottuu. Ette ole vielä kauaa olleet yhdessä, joten ymmärrän että mietityttää, mitä suhteesta mahtaa tuolla rytmillä tulla.

Minulla on miesystävä, ollut jo vuosia. Näemme lähinnä viikonloppuisin, yleensä la-su. Joko hän tulee luokseni tai toisinpäin. Viikolla soittelemme pari kertaa iltasella - siis JOS olemme molemmat kotona. Itse herään aamulla, lähden kiireenvilkkaan töihin. Töistä menen harrastuksiini (tai tapaan ystäviäni) lähes joka arkipäivä. Sitten kotiin ja nukkumaan. Miehellä hieman erilainen aikataulu. Ts. jos ihminen käy töissä, vieläpä molemmat parisuhteessa, niin yhteinen aika on aina kortilla, etenkin jos toinen tai molemmat harrastavat jotakin. Nyrkkisääntö on se, että yhteistä aikaa ei voi olla silloin, kun jompikumpi on töissä.

Tehkää vähemmän työtä, niin ehtii olla ystävän kanssa. Ei se raha ole kaikki, vähemmälläkin pärjää.

Mikä on yötyön tulevaisuuskuva? Miten kauan kestävää? Mitä muita suunnitelmia?
Noistahan riippuu paljon.

Ei tuollainen ajallinen rajallisuus ole mitenkään harvinaista varsinkaan suhteen alkuvaiheessa.
Tutustuessani nykyiseen vaimooni olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja voimme tavata vain viikonloppuisin. Takaraja oli tiedossa vaikka siinä vaiheessa emme vakavissamme ajatelleetkaan pitemmälle.

Opiskelun välissä, pitkillä 4kk:n kesälomilla olin viikot töissä vielä kauempana joten tilanne ei muuttunut mihinkään.

Viimeisen opiskeluvuoden keväänä kumppani sanoi, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin.
Nyt 47 vuotta aviossa jona aikana useita vuosia vastaavan laista elämää. Viikot poissa ja viikonloppuisin perheen moikkaaminen.

Aika paha, ellei opi luottamaan toisen työssäkäyntiin. Ympäripyöreänä vastauksena sanoisin, että mieti millainen olet ja millaista parisuhdetta haet.

Itsekkin teen 5-vuorotyötä eli aikaiset aamut, illat, yöt ja viikonloput ja moni joka tekee työkseen 9-16 ei ymmärrä että yövuoron jälkeen nukutaan "yötä" päivällä ja viikonloput ns. normaaleina vapaina ei merkitse mitään vaan mennään vuorosysteemillä.

Tässäkin tapauksessa on jopa 1kk tunnettu "herhiläisenä" pitäisi olla toistensa kimpussa....mutta kun se ei ole mahdollista vaan silloin mies palaa nopeasti loppuun jo unen puutteesta....odotahan vähän kun parisuhteenne tasaantuu niin silloin alat kaipaamaan omaa aikaasi niin silloin vuorotyöntekijä kyllä kelpaa.....

itsekkin aikoinaan seurustelin mustasukkaisen naisen kanssa joka ihmetteli töihinlähtöäni että "onko minulla toisia naisia töissä?!!"
Itse kyllä bailasi viikonloppuja selkäni takana ja siksi suuhteemme kyllä kaatuikin....

Kuinka pitkään tunsitte/tapailitte ennen seurustelua? Kyllä sinulla varmaan jokin käsitys miehen työstä jo silloin oli?

En minä ainakaan seurustelun alussa olisi halunnut nähdä enempää kuin kerran viikossa, etenkään kun minullakin oli lapsia. Mikä hoppu sulla on?

Toki tulevaisuutta ajatellen sun kannattaa pohtia, miltä tuntuu kovin erilainen rytmi elämässä. Onhan se haaste

Mutta älä nyt mitään mustasukkaisuusdraamaa toisen töissä käymisestä revi! Herätys, kasvata itsetunto.