Jousimiehen tähdistössä matkustava matkailija CF oli kaukana kotoa. Hän oli niin kaukana sieltä, että se oli muuttunut matemaattiseksi malliksi todennäköisyyksistä olla yleensäkin missään. Mutta CF:lle oli selvää, ettei hän koskaan tulisi palaamaan takaisin. Paluu oli mahdotonta. Se, minne hän oli matkustamassa, oli ajattelun ja ajan tavoittamattomissa. Kello kuusi kello pysähtyi. Siinä ei ollut mitään vikaa. Se oli maailmankaikkeuden tarkin kello. Pettämätön.
Aluksen ikkunasta näkyi jotain pimeää. CF teki laskelmia yhdessä koneen kanssa ja päätyi rajalle, jossa kone lakkasi sekin toimimasta. Laskelmat jähmettyivät vastuuttomiksi figuureiksi näytölle. Ne eivät enää ottaneet kantaa. Aika CF:ssä pysähtyi ensin vasemmassa kädessä, josta tuli ikuinen, ja joka venyi silmänräpäyksessä aluksen mukana ulottuvuuksiin ja sisään siihen itseensä. Minkäänlaista kipua CF ei tuntenut, romahtaessaan kasaan voimassa, joka väänsi valon pois radaltaan ja nieli kaiken, ajankin.
Koko järjestelmän perusta, se, joka omisti kaiken ympäröivän, oli täällä. Tässä.
(naurua)
Aluksen ikkunasta näkyi jotain pimeää. CF teki laskelmia yhdessä koneen kanssa ja päätyi rajalle, jossa kone lakkasi sekin toimimasta. Laskelmat jähmettyivät vastuuttomiksi figuureiksi näytölle. Ne eivät enää ottaneet kantaa. Aika CF:ssä pysähtyi ensin vasemmassa kädessä, josta tuli ikuinen, ja joka venyi silmänräpäyksessä aluksen mukana ulottuvuuksiin ja sisään siihen itseensä. Minkäänlaista kipua CF ei tuntenut, romahtaessaan kasaan voimassa, joka väänsi valon pois radaltaan ja nieli kaiken, ajankin.
Koko järjestelmän perusta, se, joka omisti kaiken ympäröivän, oli täällä. Tässä.
(naurua)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mielestäni ydin on femiini. En millään saa ajatuksiani kääntymään siihen suuntaan, että reikä olisi maskuliininen tai jotenkin muulla tavalla persreikämäinen. Galaksin idea on naisellinen. Kokonaisuus toteuttaa itseään erehtymättömällä kädellä. Periaatteessa se on kuin sipuli, jonka idea on kertaantunut näkyväksi.
(hihitystä)
Oli niin tai näin, niin pillun ylistäminen tai nostaminen jalustalle palvonnan kohteeksi on pilkkaa sitä itseään kohtaan. Galaktinen järjestelmä variaatioineen on niin massiivinen, että sillä ei ole mitään painoarvoa sen todellisen lähteen kanssa, eli sen ytimen. Yksikään nainen itse ei yllä sen kosmisten rajojen äärelle, saati sitten mies.
Se on niin valtava, että se näky jokaisessa solussa meissä. Tällaisen asian kanssa on turha kiistellä, sillä sekin kuuluu sen vaikutuspiiriin.
(naurua)
Mitä on pillun pilkka?
Naisia kohdellaan reiällisinä muuttujina, Naisessa ei ole mitään tavoiteltavaa, vaan tämä on reikineen kosminen kokemus olemisen rajoista, eli reunoista ja olemassaolon tunteesta. Reikä todentaa ihmisen. Se tekee sitä tämän syntyessä ja se tekee tätä tämän jatkumossa. Mutta todellinen tavoiten on tuo täydellinen kokonaisuus naisen sisällä, joka on elämän kuvannos siitä, missä se itse on. Nainen kantaa sisällään kaikeuden ideaa.
Tähän ei ole olemassa vaihtoehtoja. Kokonaisuus on olemassa ja toteuttaa itseään.
(hihitystä)
Käänteismaailmassa nainen muuttuu mieheksi, ja sen kolmannessa ulottuvuudessa mies kiinnostuu toisen miehen reiästä.
Tämä onkin sitten se vaikea juttu ymmärtää.
Mielestäni universumi ei pidä sisällään yhtä hämmentävää ilmiötä kuin tämä. Mikä tällaisen seikan tai asian pointti on? Mitä tällaisella käyttäytymisellä on tekemistä elämän ja itsensä universumin kanssa? Mikä on tällaisen käyttäytymisen logiikka?
Tarkastellaan asiaa hieman kauempaa ja preparoidaan jatkumo siitä pois ja nähdään toiminta vain mielihyvätasolla tapahtuvaksi kohtaamiseksi universaalissa hegemoniassa. Tällaisissa jättimäisissä freimeissä spektaakkeli näyttää varsin koomiselta, jos mies työntää peniksensä toisen miehen peräaukkoon.
Minusta se näyttää vähintäänkin kummalliselta.
(reps)
Ehkä on niin, että Teknodonnassakin elää pieni rasisti.
(hirn)
Toisiinsa kietoutuneet naiset tähtialuksessaan nukkuivat saman peiton alla. He tuoksuivat toisillensa ja he olivat kuin toisiansa. Heidän jäsensä olivat raukeita ja luomet raskaita. He olivat varsin kauniita vain niin, kuin olivat. Huoneessa leijui vihreä omena. Se liikkui hitaasti halki huoneen pyörien tuskin havaittavasti vastapäivään.
Kaunista.
(hirn)
CF, eli Camilla Fagerholm makasi kyljellään Twistin vierellä ja piteli kättä tämän alaselällä. Hän oli valitellut siinä kipua, koska oli nostellut illala niin valtavan määrän pahvilaatikoita hyllyihin; osa niistä oli ollut hämmästyttävän painavia. Oli oikeastaan miellyttävää nähdä, kun joku saavutti omat fyysiset rajansa ja joutui nostamaan kätensä pystyyn. Ilme oli epäuskoinen ja hämmentynyt. Niin kävi aina rajamailla, kun huomattiin, että matka oli ohi, vaikka se vasta alkoi.
Twist oli niin syvässä unessa, että tämän silmät eivät enää nähneet unta, vaan tietoisuus oli vajonnut kuin horrokseen. Enää vähäiset määrät sähkömagneettisia ilmiöitä valaisivat hän päätänsä. Ne olivat kuin ukkoskuuroja kiertoradalta tarkasteltuna. Nopeita sinisiä välähdyksiä pilvimatossa. Arvaamattomia.
(naurua)
Toisinaan tähtialuksen kylkeen koputettiin. Naiset tällöin havahtuivat unestaan ja joutilaisuudestaan vain vilkaistakseen ikkunaan. Toisinaan saattoi jopa nähdä käden, joka koputti rystysillä rikkoutumattomaan ruutuun. Koputukset ja yhteydenottoyritykset kuitenkin vaimenivat nopeasti, ja vankkumaton pimeys ja tyhjyys säilyi tilana tähtialuksen ulkopuolella.
- Olen rakastumassa sinuun, Camilla sanoi ja katsoi värähtämättä Twistin silmiin. Camillan kasvoilla ei ollut mitään ilmeitä. Se oli perusasento, kasvottomuus ja tunteettomuus. Ainoastaan silmistä saattoi erottaa, kuinka vakavissaan hän oli. Silmät kiilsivät ja odottivat ahmien kaikkeutta ympärillään. Rakkauden Sagittarius, Twist harhaili ajatuksissaan löytämättä pakopaikkaa.
(hirn)
- Tiedätkö mitä? Twist sanoi.
- Tiedän, Camilla vastasi. Sinä olet kuin mustalaistyttö. Ehkä sinä oletkin mustalaistyttö? Ehkä oli oltava tarpeeksi erilainen ollakseen sitä mitä on.
- Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä mustalaisuus on, Twist sanoi ja näytti mietteliäältä. Hän käänteli käsivarsiaan ja ojenteli niitä kohti kattoa. Huulilla oli kummallinen virnistys. Hän oli alkanut virnistellä. Hän ei tuntunut ottavan tätä hetkeä tosissaan.
- Mustalaiseksi sanotaan mun kaltaista naista, jolla on tällainen nenä ja tällainen väri. Mutta oikeastaan mä olen valkoisempi kuin yksikään valkoinen nainen. Kätso vaikka, Twista sanoi.
Hän oli todella kalpea nainen. Lähes paperinvalkoinen. Paperiin oltiin vedetty hiilellä viivoja, kaaria ja kiemuroita. Twistissä oli jotain korppimaista, jopa pelottavaa, jos häntä ei tuntenut. Mutta kaikista pahin oli tuo kieli, joka sivalsi kuin ruoska vauvanihon halki, ja paljasti elävän, kirvelevän kudoksen.
(hirn)
- Oikeastaan minä en tiedä, kumpaa he minussa katsovat, naista vai mustalaista? Twist pohti ääneen.
- Ketkä?
- Miehet. Jos minä menen vaikka suureen tavarataloon, niin kuin kuka tahansa nainen, niin ensimmäinen, mitä rekisteröin, on vartijoiden katse. Minä en ole sitä mitä pitäisi olla. Olen liian erilainen. Ja juuri tätä erilaisuutta he minussa katsovat. Se on riisuva katse, häpeämätön ja loukkaava. Siinä minuus ohitetaan kuin oltaisiin hakkereita höttöisellä palomuurilla kädet tunnustelevat kehoani täysin surutta. Heillä ei koskaan ole mikään kiire. He paneutuvat asiaan täydellä sykkeellä.
Twist piti pienen taidepaussin, ja jatkoi sitten.
- Tiesitkö, että viisitoistavuotiaana minut pidätettiin myymälävarkaudesta täysin syyttä, ja talutettiin johonkin kellarikomeroon kopeloitavaksi, tutkittavaksi ja häväistäväksi. Se oli aivan järkyttävää. Ja kun siitä oikein lopulta riemastuin, niin sain kyynelkaasu naamalle ja kumiletkusta reisille niin, että oli taju lähteä. Siinä mä makasin betonilattialla potkittavana ja kuuntelemassa sitä vitun huorittelua, kunnes pahin aalto oli mennyt tyypeiltä ohi.
- Joo mä tiesin. Mä näin unta siitä. Oikeastaan se on mun lempiuni, sillä siinä on aina erilainen loppu. Mä viihdyn sussa ja sun ajatuksissa. Must tuntuu, että mä jotenkin tuen sua siellä toisaalla, Camilla sanoi.
- Helvetin lesbo, Twist nauroi.
(hihitystä)
Omasta mielestään Twist ei ollut mikään reikä. Reiän olemus oli täysin samanlainen kuin Sagittarius A*:n. Ydin oli tyhjä. Kuitenkin kaikki pyrkivät sinne. Painovoimakenttien perusominaisuus on kerätä roskaa ympärilleen pyörimään kehää. Tämä universaali laki on toistuva, muuttumaton ja pysyvä. Ensin täytyy olla jotain massiivista, sitten vasta voidaan alkaa ajattelemaan sitä. Ajattelu on väistämätön sivuvaikutus, ikään kuin todennus siitä, kuinka massiivinen massiivinen itseasiassa oli.
Se oli valtavan massiivinen. Camilla oli työntänyt sormensa sinne, ja liikutteli siellä hiljalleen kaikkea kuin tuulenvire liikutteli rantakoivua. Oli hyvä olla silmät kiinni täällä kaikkeudessa, mielihyvän kaikkeudessa sen aalloilla.
- Mä rakastan fysiikkaa, Twist sanoi.
- Hyst. Älä sano mitään, vaan salli minua olla sinussa.
(reps)
- Mä en ole tänä aamuna vielä marissut mun tisseistä mitään, Twist äkkiä sanoi ja kopeloi itse omia kuppejaan. Ovatko nämä nyt A-luokan vai B-luokan titsut? hän kyseli ääneen.
- Siis mulle yksi lysti.
- Sulla on ainakin aivan ihanat rinnat. Siis kuinka jollakin voi olla noin kauniit rinnat ja vielä ihan ilman lääkäreitä tai mitään kikkoja. Hirveä munkki lesbolla, Twist manaili.
Twistillä oli kieltämättä pienet rinnat. Tällä oli erittäin epämiellyttäviä seuraamuksia. Hän oli nimittäin huomannut vain tietyn tyyppisten miesten olevan hänestä seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita, ja millaisten sellaisten kanssa hän ei halunnut olla missään tekemisissä. Nämä miehet olivat niitä, jotka naivat silmät auki. Sellainen oli Twistin mielestä kammottavaa. Se oli niin spookya, että iho nousi kananlihalle ja muuttui araksi. Hän oli yhden kerran elämässään ollut vapaaehtoisesti miehen kanssa sängyssä, ja tämä oli toimittanut asiansa tapittaen koko session näkyä edessään. Oli aivan käsittämätön se tunne, että joku ohitti koko olemuksen ytimen ja nai painovoimakentän ytimen ympärillä pyörivää roskaa. Lisäksi mies oli ollut erittäin väkivaltainen ja raaka, kun lepertelevä lumous oli vuoteessa haihtunut.
Periaatteessa sekin oli raiskaus, Twist pohdiskeli.
- Monta kertaa sinut on raiskattu? Camilla kysyi äkkiä.
- Sitä on aika vaikea sanoa. Tai siis en osaa laskea sitä, vaikka olen fyysikko. Kuinka raiskaus niin kuin määritellään? Voiko esimerkiksi raiskata monta kertaa peräkkäin? Ja jos voi, niin lisääkö miesten määrä raiskausten määrää vai käsitetäänkö tapahtunut yhdeksi raiskaukseksi? Lisäksi on huomioitavaa se että tuleeko mies naisen sisään vai ei. Esimerkiksi väkivaltaisessa väkisinmakaamisessa naisen pahoinpitelyä voidaan sitäkin pitää raiskaukseen verrattavissa olevana tapahtumana. Ja jos vielä lisätään joukkoraiskaukseen koston detalji, niin raiskausta voidaan pitää suunnitelmallisena ja siten erittäin tuomittavana... siis noin moraalisesti. Juridisesti nainen on syypää tapahtuneeseen, koska hän nyt sattuu olemaan pienitissinen ja minun näköinen.
- Sä olet aivan hirveä pölö, Camilla töksäytti. Onko sut rokotettu grammarinneulalla?
(naurua)
- Jos naisen vapaus mitätöidään, hänet revitään alastomaksi, lukitaan johonkin kellariin ja pidetään siellä muutaman päivän sidottuna vuoteeseen, niin jokin on vialla naisen itsensä kannalta. Minusta ei ole relevanttia se että mitä miessukupuoli tästä ajattelee, tai itse tekijät, vaan mitä nainen itse ajattelee. Mitä hän silloin miettii, kun ruho hänen päältään on siirtynyt pois ja askeleet portaikossa ovat lakanneet narisemasta?
Ensinnäkin hän voisi olla varma, että kohta saapuisi seuraava mies, tai vielä pahempaa, kaksi tai peräti kolme sellaista. Yläkerrasta kuuluu korttipelin meteliä ja juopottelun ääniä. Musiikki pauhaa. Portaat narisevat ja reidet levitetään. Käsissä ei kierrä veri ja ne ovat tunnottomat. Mitään ei ole tehtävissä eikä nähtävissä. Hänen vartaloaan käännellään vuoteella ja hänen ruumiinaukkoihinsa tehdään väkivaltaa.
- Jos puret, tapan, on lause, jonka hän muistaisi ikuisesti. Haiseva vehje tungettiin hänen suuhunsa. Kuului naurua, kun spermaa valui ulos hänen emättimestään.
Ehkä kaikista kirpaisevinta oli kuitenkin henkinen väkivalta. Kipu oli siedettävissä, sillä elimistö osasi käsitellä sitä. Mutta sanat, jotka sanottiin, olivat niitä, joiden avulla kykeni vaikka murskaamaan ihmisiä. Käsittämättömintä tässä oli se että ne olivat ylistyssanoja. Häntä kehuttiin koko pienoishelvetin ajan. Hänen olemustaan jumaloitiin samalla kun siihen rikkouduttiin. Tämä oli aivan käsittämätön kokemus Twistille. Se oli kuin rakkautta, jolla ei ollut kohdetta. Se oli kuin epätoivoa, jolla ei ollut syytä. Se oli kuin raivoa, jolla ei ollut kohdetta.
- Pikkuhuora, älä itke, sanottiin. Sitten se taas jatkui...
ja jatkui...
ja jatkui...
(hirn)
- Sä keksit ton kellarijutun, Camilla nauroi.
- No totta kai. Totuus on se että ne saatanan vartijat raiskasivat mut viisitoistakesäisenä. Siis mä olen pyöritellyt tätä asiaa ties miten monelta kantilta, mutta vasta nyt päässyt näin kauas, että voin sanoa olevani perillä.
- Et sä mua osaa huijata. Mä rakastan sua, Camilla sanoi ja hymyili.
- Arvaa montako kertaa mä olen teksteissäni käyttänyt niitä saatanoita kirveenä?
- Älä nyt kiihdy, kultsi.
(hirn)
Camilla katsoi leiskuviin silmiin, jotka olivat hämmästyttävän kauniit myös vihaisena.
- Kerropa nyt koko tarina ihan juurta jaksain, kultsi. Se varmaan olisi sulle ihan hyväksi. ties mitä paljastuu. Ok?
- Argh! Twist ärähti.
(hihitystä)
Oli kylmä syyskuinen yö, kun jossain kilahti ikkunalasi. Pieni nuorisojoukko tunkeutui sisään liikkeeseen, jossa ei näkynyt liikettä.
(hieno kielikuva)
Noin puolen tunnin kuluttua Twist oli kuristusotteessa, ja oli tukehtua. Häneltä meni taju. Herätessään hän oli myyntipöydällä mahallaan. Farkut olivat kiskottu nilkkoihin ja takapuoli pyllisteli kuutamolle. Hän oli käsiraudoissa, ja hänen vierellään seisoi poliisi. Toinen poliiseista pani häntä kuin kani. Tilanteessa oli jotain täysin absurdia, lähes koomista. Se oli täysin epätodellinen tilanne. Twist oli aivan kuutamolla.
Sitten käsiraudat avattiin ja hänet vedettiin takinkauluksesta pomppimalla pihamaalle ja jätettiin siihen. Poliisit poistuivat paikalta. Twist ei ymmärtänyt edes vetää housuja takaisin jalkaan, vaan seisoi bensiksen pihalla perse paljaana kuin lumiukko.
- Hauska tarina. Mun mielestä tämä oli parempi kuin nuo lyyriset jollotukset ja volivat. Tässä oli äksöniä. Ja ihan totta joka sana?
- Jep.
- Siihenkö kaikki jäi?
- Siihen jäi joo. Taidan vieläkin seisoa siinä pihamaalla. Mä en ikään kuin pääse sieltä vitun aseman pihalta koskaan pois. Mä olen jäänyt sinne seisomaan tajuamatta, kuinka sieltä lähdetään eteenpäin. Kyllä mä niin kuin tajuan, että muutakin maailmassa on, mutta mä en vain pääse pois sieltä.
- Kumma juttu.
- No eiks vaan.
(hirn)
Nuorempi konstaapeli Suominen astui sisään hajotetusta ovesta varoen astumasta lasinsirpaleiden päälle. Hän ei ollut sytyttänyt raskasta lamppuaan, vaan piteli sitä valmiina kuin asetta. Pistoolin hän oli jättänyt koteloon, sillä kyseessä oli harmiton nuorison perustempu, jossa bensa-asemalta varastetaan suklaapatukoita ja kustaan läksiäisissä lattialle.
Kun hän karjaisi, POLIISI, niin torakat katosivat metsiin. Sinne he pääsivät juuri sitä kautta, josta hän itse oli juuri tullut. Suominen päästi kolme ohitseen ja nappasi viimeisen lujaan otteeseen. Hän hieman hämmästyi, että se oli nuori tyttö. Tämä sätki aikansa, kunnes valahti hervottomaksi. Suominen rojautti vetelän lapsen pöydälle ja laittoi tälle käsiraudat.
- Ei jaksa juoksennella metsissä, hänen takaansa kuului.
- Juoskoot vittu vaikka Kiinaan. Mua ei kiinnosta yhtään, Suominen sanoi ja tutki tytön. Tällä ei ollut mitään mukanaan. Ei yhtään mitään.
- Kyllä tuota panisi, vanhempi kollega töksäytti.
- Pane pois. Me taidetaan kuitenkin heivata se vittuun. En minä ainakaan lähde kuljettelemaan jotain pentua kotiinsa tai asemalle. Jääkööt tänne. Jos pikkuhuora tänne osasi, niin kai se osaa täältä poiskin, Suominen pohti.
- Hyvän näköinen tipu. Kyllä mä taidan vetää varvit. Ei tässä nyt saatana muutakaan tekemistä ole, vanhempi konstaapeli Putkonen sanoi ja veti esiin lötkönsä.
Suominen taas veti tytön housut alas työnsi sormen tämän sisään. Sitten hän haistoi sormea.
- Tuoreelta tuoksuu. Onks sulla kumia?
- Tossa.
- Aika märkä vittu. Kiihottuuko pikku näpistelystä ja murtohommista, Suominen sanoi ja veti kondomin päälle ja sitten ujutteli itsensä tytön sisään.
- Se voi olla että näin on. Mullakin on joskus melkein stondis, kun hakkaan jonkun nistin päätä seinään. Siitä ihan oikeasti saa kiksit.
- Vittu sä oot sairas, Suominen ähki ja tykitti tyttöä pöydällä. Tämä alkoi heräillä.
- Tää on tajuissaan. Mumisee jo.
- Mäkin alan kohta mumista, Suominen sanoi ja tajusi tulevansa. Sitten hän tuli.
- Mä taidan nyt skipata tämän pikkulyylin. Viskataan se vittuun täältä ja lähdetään helvettiin. Hei, huora! Sun kävi nyt tsägä. Me ei oteta sua mukaan, vaan jätetään tuohon pihalle. Suksit siitä sitten mihin vittuun haluat, mutta siihen et jää. Tajusitko.
- Kai se tajuaa. Nykyajan lapset on kuulemma fiksumpia kuin me aiemmat. Lisäksi tällä oli aivan tajuttoman hyvä pillu. Minuutin ehti väkertää.
- Vittu sä oot sissi.
Vanhempi konstaapeli Putkonen nosti takinkauluksesta tytön pois pöydältä ja talutti ulos rakennuksesta. Tämä joutui hyppimään, sillä farkut olivat yhä nilkoissa. Onneksi käsiraudat olivat tiessään. Punaiset takavalot katosivat yöhön. Hän jäi yksin pihamaalle.
(naurua)
Taiteen nimissä raiskaaminen on täysin hyväksyttyä, kukaan ei älähdä edes siitä kun asiaa riepotellaan hyvin yksityiskohtaisesti.
Tai ehkäpä sitä ei riepotella juuri tuon yksityiskohdilla mässäilyn vuoksi, ihmiset pystyvät asettumaan duunaajan tai duunattavan asemaan.
Mjaa
Mä olen aina ollut siinä luulossa, että ihmiset ovat menettäneet kykynsä asettua kenenkään tai minkään asemaan. Ei mussa esmes tapahdu mitään, kun tällaista kirjoittelen.
Tää on kylmäveristä puuhaa.
Ehkä munkin pitäisi opetella kirjoittamaan yksityiskohtaisempia kuvauksia raiskauksista kun kylmät faktat asiasta saavat ihmiset tolaltaan.
En oikein usko että ketään saa millään jutulla tolaltaan. Modernissa kirjallisuudessa on se huono puoli, että lukijakunta on lukutaitoista. Toisin sanoen lukijakunta on medialukutaitoista. Medialukutaito on surmanut kirjallisuuden yhdellä terävällä pistolla oleelliseen.
Harmi sinänsä.
Sinällään ristiriitaista, kun mun väite siitä että naiset ovat kohdanneet paljon seksuaalista hyväksikäyttöä, sai vihamielisen vastaanoton, mutta sun yksityiskohtaiset kuvaukset hyväksikäytöistä eivät johtaneet minkäänlaiseen reagointiin.
Aika jännä juttu.
Mjaa
Tuosta en tiennyt mitään. Siis jokin täällä ilmestynyt kuvasarja, vai mitä ja missä?
Ehkä ne tekstit jäi muiltakin lukematta, mä vaan tykkään lukea Teknodonnaa.
Teknodonnassa on sitä jotakin.
Mä en taas tykkää lukea itseäni ollenkaan. Mulle tulee aina mieleen, että tekstin on kirjoittanut joku muu, eikä mulla ole siihen osaa eikä arpaa. Jopa tarkistaminen on vaikeaa, sillä sitäkään ei viitsisi tehdä. Tekstit yleensä näyttävät aivan hölmöiltä. Oikeastaan suurin syy kirjoittamiseen on kymmensormijärjestelmä, josta pidän. Siinä vasta on sitä jotain.
Tosi nou nou.
(naurua)
Muuten tämä raiskauskeissi on aika omituinen, koska sillä on kansalliset mittasuhteet, vaikka sen pitäisi olla naiselle täysin henkilökohtainen asia. Esmes kirjallisin keinoin lukijan taluttaminen tunnekylmään maailmaan katsomaan aitoja kärsimyksiä, on erittäin vaikeaa, koska moderni ihminen vitut välittää mistään tällaisesta. Raiskaamisessa ei tunnu olevan uhreja, vaikka hampaita lentelisi. Itse nimittäisin tätä kansallista ongelmaa kansallisurheiluksi, sillä niin yleistä se on.
Taidan alkaa jakaa mielivaltaisesti raiskauspalkintoja siten, että paras ei aina voita, vaan joutuu nappulaliigaan.
(reps)
Ensimmäisen raiskauspalkinnon voisin ojentaa sille tyypille, joka ensitöikseen uutisoi siitä että suomalainen nainen on raiskattu ja että nyt on pantava moskeijahankkeille stoppi. Virkkeessä voisi olla myös viittauksia kitkarenkaisiin, sillä ne vähentävät katupölyä.
Jos minä lähtisin uutisoimaan jotain tällaista keissiä, niin ensitöikseni tekisin pohjatöitä puolisen vuotta ja haastattelisin vähintään sataa eri ihmistä elämän eri alueilta, mutta kuitenkin pitäen raiskattua naista tässä etusijalla. Nainen olisi asetettava esille, aivan lukijan nenään kiinni, jotta tämä varmasti näkyisi. Ainoastaan näkyvyydellä ja kasvoilla on merkitystä, sillä ei kukaan piruparka ole niin kyyninen, etteikö siellä päässään tajuaisi jostain jotain täällä toisella puolella todellisuutta olevasta.
Vaivautuneisuus on sana, jota haen.
(reps)
Eli toisin sanoen minä pidän siitä, että ihmisten katseet harhailevat ja he sekä kakovat että niiskuttavat kilvan.
Suorastaan rakastan sitä että ihminen ahdistuu.
(hirn)
Juridinen viive
Kirjallisessa mittakaavassa olen monen polun risteyksessä. Fantasianovellini olennaisin osa, eli mustavalkoinen nainen tarkkailemassa itseään, saattaisi jostain kummallisesta mielijohteesta sutaista huuliinsa hieman kallista punaa vain siksi, että se vaikutti kaikkeen. Se vaikutti välittömästi ulospäin, ja se myös vaikutti sisäänpäin.
Kun nainen maalasi huulensa, niin hän tuli samalla avanneeksi juuri sen arkun varastossaan, jonne oli kätketty kaikki toiveet. Juuri ne epärealistiset, mahdottomat ja seinähullut. Se oli vapauden loota, joka ammotti esillä avonaisena. Kaikki muu ympärillä oli muistoja. Pari huolellista vetoa huulipunaa, ja kaikki putket oltiin ladattu. Sotalaiva keinahteli aalloilla viiveellä. Muistot pyyhkäistiin pois kuin pöly kannen päältä. Se oli satama, jonka hän näki edessään.
(hirn)
En tiedä onko täällä kirjoittaville miehille nainen reikä siksi, että reiästä pääsee johonkin muualle, siis pois omasta itsestään, ainakin hetkeksi. Melko yleinen ongelma tuo, että oma persoonallisuus muodostuu vankilaksi, tosin tapoja lusia on monia.
Kolmireikäiset harput ovat yleensä paremmin viritettyjä. Reikien välissä on myös selvä väli, joten suu ei osu niin helposti väärään reikään kuin useampireikäisessä versiossa.