Mä laihdutin vuosi sitten kymmenisen kiloa 95 kilosta 82-83 kiloon. Nyt on painoni 86,5kg tänä aamuna. Mulla oli viimeiset pari kuukautta vähän repsuilua ja söin pullia ja suklaata ym. herkkuja. Nyt olen taas vähän tiukentanut syömisiäni ja yritän päästä edes kerran tuonne seiskalla alkaviin kiloihin (70-)
On jännä huomata, kuinka herkästi sitä saa takaisin pudotetut kilot, jos palaa aiempiin epäterveellisiin tapoihinsa. Toisaalta olen ihmetellyt, että näinkin hyvin on tämä "taso" säilynyt, vaikken hirveesti ole nähnyt vaivaa. Täällä on kiva käydä välillä kuuntelemassa muiden kokemuksia ja saamassa vertaistukea.
On jännä huomata, kuinka herkästi sitä saa takaisin pudotetut kilot, jos palaa aiempiin epäterveellisiin tapoihinsa. Toisaalta olen ihmetellyt, että näinkin hyvin on tämä "taso" säilynyt, vaikken hirveesti ole nähnyt vaivaa. Täällä on kiva käydä välillä kuuntelemassa muiden kokemuksia ja saamassa vertaistukea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama homma. Itse toki laihdutankin vain sen takia, että näyttäisin paremmalta, vaatteet mahtuisi päälle, ja jotta sen jälkeen saisin syödä taas puoli vuotta huoletta ja mässäillä oikein pekonilla.
Aloittaja tässä hei.
Tänä aamuna oli paino 85,1kg, joten hienoista edistystä on. Tuosta nälästä. Itse ainakin olen koittanut suhtautua nälkään kuin positiiviseen kaveriin, jota ei tarvitse pelätä. Sillä tosiasiahan se on, että laihduttaessa tulee nälkäkin usein vieraaksi, joka toisin väittää, puhuu puppua. Mä käännän asian niin, että nautin nälästä ajoittain, koska tiedän silloin, että laihtumista tapahtuu ja olen oikealla tiellä.
Mulla on tietyt kelloajat, jolloin syön ja niistä en normaalipäivinä poikkea. Jos on poikkeuspäiviä, synttäreitä ym. poikkean rytmistä, mutta palaan arjen tultua. Pyrin syömään vähän ja monipuolisesti, kasvispainotteisesti. Ja käytän hyväkseni kaikenlaista aktiivisuutta ja erilaista tekemistä, jolloin ei syömättömyyttä huomaakaan. Vettä juon paljon, yli kolme litraa päivässä ja kahvi tyhjään vatsaan toimii mulla hyvänä ruokahalun hillitsijänä.
Kaikenkaikkiaan me ihmiset ollaan niin erilaisia, että yhdenlainen dieetti sopii yhdelle ja toisenlainen toiselle. Musta on parempi kertoa omista kokemuksista, kuin vannoa jonkun dieetin kaikkivoipaisuuteen ja tyrkyttää sitä kaikille muille.
Itse pyrin syömään runsaasti, monipuolisesti, ravintorikkaasti ja usein. Käytän myös hyväksi aktiivisuutta, mutta en syömättömyyttä. Vettä juon 2-3 litraa päivässä. Aamupala on päivän tärkein, mutta kahvia en juo tyhjään vatsaan koskaan, koska se hidastaisi aineenvaihduntaa ja aiheuttaa suolistoon pientä verenvuotoa.
Kaurapuuro ja tuoreet tai pakastetut marjat ovat hyvä aamupala. Terveys ja hyvinvointi on minulle tärkeämpää kuin kaloreiden laskeminen tai tietty lukema vaa´assa.
Saan aika nopeasti pudotettua painoa seuraavin konstein. Tosin talvikauden syön perunaa, pastaa ja joskus repsahdan pullan ja kakkuihin. Mut se et haluan näyttää hyvältä pitää ruuasta nauttimisen aisoissa. Onneksi on talvi ja isommat kuteet ei näy noi muutamat ylmääräiset kilot. Ylimääräiset n 5-10 kg.
Mutta siis. Juon molkosania aamulla lasin veteen sekoitettuna, vauhdittaa aineenvaihduntaa ja pitää suolistobakteert tasapainossa. Ja kromi tabletit vie makeanhimon sekö näläntunteen kun tasaavat verensokerin. Sitten jätän valkeat vehnäjauhot pois. Kävelen myös ainakin 10 000 askelta päiväss. Ja näin kilot lähtee nopeasti. Joo ja vyötärö kapenee sillä, et ajaa selinmakuulla polkupyörää niin et nostaa takapuolen ilmaan ja on hartioiden varassa. Joka aamu noin 100 kertaa. Kilot tosiaan lähtee nopsaan. Mutta alkuun tarvitaan ihan pientä,itsekuria. Parin päivän jälkeen se sujuu tosi helposti.