Kovakourainen mies

Niin ja mainittakoon, että tietenkään mies ei riuhdo lasta jos olen vieressä, mutta saatan kuulla toiseen huoneeseen itkun alkavan, ja kun menen paikalle, lapsi kertoo, että isä satutti. Mutta enhän minä voi koko ajan kulkea miehen perässä vahtimassa tai toisaalta elää niin, että mies ei tekisi yksin lasten kanssa mitään, vaan asuisi vaan samassa kodissa.

Tidät jo itsekin vastauksen: eroon tusta pedosta. Pedon tavatessa lapsiaan, AINA,AINA,AINA joko sinä tai toinen aikuinen koko ajan lapsen vierellä. TS. lasta/lapsia EI KOSKAAN saa jättä pedon kanssa yksin!

Vaatii sinulta vaivaa tehdä yllämainittu todeksi, mutta se on sinun VELVOLLISUUTESI omaa jälkikasvuasi kohtaan.

Itse avioerolapsena voin sanoa että mielummin hankkiudut eroon hänestä. Miehesi rikkoo lakia, tuollainen käytös on laitonta lapsen kasvatuksessa. Kuulostaa ettei miehesi muuksi muutu, oma äitini yritti reilut 10 vuotta muuttaa isääni mutta ei asiat muuttuneet. Älä tuhlaa elämääsi siihen, vaan koita huolehtia että olet onnellinen sekä lapsesi. Olisin mielummin toivonut että omat vanhempani olisivat eronneet aikaisemmin kun heidän yhdessä olemisesta ei tullut mitään, niin olisi päässyt vähemmällä tuskalla. Lapselle vanhempien ero on rankkaa, mutta siitä kyllä selviää. Se myös riippuu mielestäni kaikista eniten vanhemmista, miten rankka prosessista tulee lapselle. Vanhempien kannattaa olla hyvissä väleissä vaikka ei minkään muun takia kuin lapsen takia, eikä lasta sekoteta draamoihin, eikä toinen vanhempi saa moittia/haukkua toista vanhempaa.

Olet lapsellesi sen velkaa että lähdet suhteesta ja heti, aiheuttaa varmasti hirveitä traumoja lapselle tuommoinen. Ansaitset itsekin parempaa. Omaa miestään ei pidä pelätä.

BLAA BLAA BLAA BLAA.

KUKA SUOJELEE LASTA?!!!!!!

Lapsi ei murru mihinkään aikuinen ahinaan ja löpinään, mutta lapsi kärsii ja vahingoittuu väkivaltaisessa ympäristössä. Mitä hell aikuiset höpisee muka lapsesta samalla alistaen lapsen paskalle?!

Voin kertoa että ne lapset on paljon vahvempia ja uudistuvampia kuin me aikuiset ja on aivan tirha selittää omaa saamattomuuttaan sillä että se olisi lapsen etu. Lapsi ei vain tajua mitä tapahtuu mutta myös sen mitä ei tapahdu. Lapsi ei ole mikään lasiesine, se tunne on aikuisen joka ei kestä käsitellä oikeata elämää jossa tapahtuu pahalta tuntuvaa ja lapsen surua, mieluummin mennään miljoona vuotta väärään kuin yksi oikeaan joka aiheuttaisi hetkellisesti kyyneliä. Mukavuusalueella mieluummin kuin kohti hyvinvointia.