Jos heräisitte 7 vuoden koomasta

Toisaalta taas tällaisen syklin alkamishetkeä on yhtä vaikea määritellä kuin kaikkien maailman lotto-pallojen ulostulojärjestystä, joten syklin voi aloittaa mistä hetkestä tahansa.

Kiinnostavaa.

😁

Teknodonna kirjoitti:

Toisaalta taas tällaisen syklin alkamishetkeä on yhtä vaikea määritellä kuin kaikkien maailman lotto-pallojen ulostulojärjestystä, joten syklin voi aloittaa mistä hetkestä tahansa.

Kiinnostavaa.

😁

Itselleni heti herätessäni tulisi mieleen se että kuka minä olen ja mitä tässä toimitan.

Kuulostaa ihan palstailulta. Sitten varmaan menisin nettiin tarkistamaan asian laidan.

😁

Teknodonna kirjoitti:

Itselleni heti herätessäni tulisi mieleen se että kuka minä olen ja mitä tässä toimitan.

Kuulostaa ihan palstailulta. Sitten varmaan menisin nettiin tarkistamaan asian laidan.

😁

Kooma

Kokijan puute teki olosta epämääräisen. Olin opiskeluvuosinani lukenut artikkelin, jossa ennustettavuus koomasta heräämiseen nousi, jos oli aiemmin saanut massiivisen aivotärähdyksen. Minä olin saanut, sillä pissikset potkaisivat luistimet jalkojeni alta jäällä, ja kumahdin kaikella voimalla sen pintaan. Se ei antanut periksi. Myöskään kalloni luut eivät antaneet, mutta isku oli niin luja, että aivoni iskeytyivät vasten luista ostoskoria, ja alkoivat välittömästi turvota tajuttomuudessa.

En ole vielä herännyt, mutta jotain käsittämätöntä on tapahtumassa, sillä aistin valoja, jotka olen minä itse. Olen välähdyksiä mittaamattomassa pimeydessä, moniväristä hehkua ja nopeita, hiusmaisia valokuituja hiljaisuudessa. Pelko on tunne, johon sekoittuu lämpöä ja revontulien kylmää loimoa. Yhtä mittaamatonta yksinäisyydentunnetta en ollut koskaan kokenut. Loistin itsessäni. Loistin tyhjässä kaikkeudessani. Yksin.

Lisää valoja.

Huoneessa oli hämärää. Se ilmestyi eteeni kattoineen ja seinineen, ovineen. Ovi oli raollaan ja käytävältä piirtyi valoviiru sisään lattialle, ja jätti siihen kultaisen linjan. Viiva kulki suoraan vuoteelleni ja sen poikki ylittäen kehoni, joka oli peiton alla.

Samassa iski käsittämätön kipu. Se oli niin hirvittävä, että korisin ja kramppasin. Selkäni jännittyi äärimmilleen ja luulin katkeavani kuin tikku. Äkkiä pääni huusi kuin tuhannet autontorvet ja maailmojen sumutorvet yhteensä. Se kilisi ja se syttyi palamaan kuin hitsauspuikko syvällä hermojeni ytimissä. Kaikki laitteet huusivat. Minä yritin huutaa, mutta en voinut. Äkkiä huone oli täynnä hoitajia. Valo räjähti palamaan ja pimeys kahmaisi minut mukaansa kaivoon tai tunneliin, jonne putosimme yhdessä.

Revontulia

Huminaa

Suuri uni kietoutui kaikkeuden ympärille kuin käsivarret vyötäisille. Lakkasin olemasta olemassa ja se nielaisi minut kuolemanvalssiinsa.

- Mikä helvetti sille tuli, yöhoitajat pohtivat. Lääkäri oli hälytetty, mutta hän oli niin unessa, että siinä vielä kestäisi. Eikä mitään oikeastaan voinut edes tehdä.

Potilas oli nuori tyttö, joka oli kaatunut jäällä. Hän ei ollut järin edustavan näköinen vuoteellaan, sillä siihen oltiin juuri pyritty. Vahingoittaminen oli ollut suunnitelmallista. Oltiin päätetty, kuka potkaisee jalat alta ja milloin. Oltiin haluttu nähdä hänen iskeytyminen jään pintaan. Oltiin haluttu nähdä verta.

Lätäkkö oli metrin kanttiinsa. Se jäätyi siihen tekojäälle, kunnes joku sen kävi raapimassa siitä irti. Veri siivottiin heti näkyvistä. Kun joku vuotaa kadulle, ensimmäiseksi pestää katu ja sen jälkeen vasta paikataan haljennut liha. Joitain katumuksen merkkejä tiedettiin olleen ilmassa. Mutta vaikka kaikki oli käynyt niin kuin se sittemmin kävi, niin kenelläkään ei ollut aavistustakaan, mihin hänet tultaisiin yhdellä lujalla potkulla lähettämään.

Ei kenelläkään.

(naurua)

Teknodonna kirjoitti:

Kooma

Kokijan puute teki olosta epämääräisen. Olin opiskeluvuosinani lukenut artikkelin, jossa ennustettavuus koomasta heräämiseen nousi, jos oli aiemmin saanut massiivisen aivotärähdyksen. Minä olin saanut, sillä pissikset potkaisivat luistimet jalkojeni alta jäällä, ja kumahdin kaikella voimalla sen pintaan. Se ei antanut periksi. Myöskään kalloni luut eivät antaneet, mutta isku oli niin luja, että aivoni iskeytyivät vasten luista ostoskoria, ja alkoivat välittömästi turvota tajuttomuudessa.

En ole vielä herännyt, mutta jotain käsittämätöntä on tapahtumassa, sillä aistin valoja, jotka olen minä itse. Olen välähdyksiä mittaamattomassa pimeydessä, moniväristä hehkua ja nopeita, hiusmaisia valokuituja hiljaisuudessa. Pelko on tunne, johon sekoittuu lämpöä ja revontulien kylmää loimoa. Yhtä mittaamatonta yksinäisyydentunnetta en ollut koskaan kokenut. Loistin itsessäni. Loistin tyhjässä kaikkeudessani. Yksin.

Lisää valoja.

Huoneessa oli hämärää. Se ilmestyi eteeni kattoineen ja seinineen, ovineen. Ovi oli raollaan ja käytävältä piirtyi valoviiru sisään lattialle, ja jätti siihen kultaisen linjan. Viiva kulki suoraan vuoteelleni ja sen poikki ylittäen kehoni, joka oli peiton alla.

Samassa iski käsittämätön kipu. Se oli niin hirvittävä, että korisin ja kramppasin. Selkäni jännittyi äärimmilleen ja luulin katkeavani kuin tikku. Äkkiä pääni huusi kuin tuhannet autontorvet ja maailmojen sumutorvet yhteensä. Se kilisi ja se syttyi palamaan kuin hitsauspuikko syvällä hermojeni ytimissä. Kaikki laitteet huusivat. Minä yritin huutaa, mutta en voinut. Äkkiä huone oli täynnä hoitajia. Valo räjähti palamaan ja pimeys kahmaisi minut mukaansa kaivoon tai tunneliin, jonne putosimme yhdessä.

Revontulia

Huminaa

Suuri uni kietoutui kaikkeuden ympärille kuin käsivarret vyötäisille. Lakkasin olemasta olemassa ja se nielaisi minut kuolemanvalssiinsa.

- Mikä helvetti sille tuli, yöhoitajat pohtivat. Lääkäri oli hälytetty, mutta hän oli niin unessa, että siinä vielä kestäisi. Eikä mitään oikeastaan voinut edes tehdä.

Potilas oli nuori tyttö, joka oli kaatunut jäällä. Hän ei ollut järin edustavan näköinen vuoteellaan, sillä siihen oltiin juuri pyritty. Vahingoittaminen oli ollut suunnitelmallista. Oltiin päätetty, kuka potkaisee jalat alta ja milloin. Oltiin haluttu nähdä hänen iskeytyminen jään pintaan. Oltiin haluttu nähdä verta.

Lätäkkö oli metrin kanttiinsa. Se jäätyi siihen tekojäälle, kunnes joku sen kävi raapimassa siitä irti. Veri siivottiin heti näkyvistä. Kun joku vuotaa kadulle, ensimmäiseksi pestää katu ja sen jälkeen vasta paikataan haljennut liha. Joitain katumuksen merkkejä tiedettiin olleen ilmassa. Mutta vaikka kaikki oli käynyt niin kuin se sittemmin kävi, niin kenelläkään ei ollut aavistustakaan, mihin hänet tultaisiin yhdellä lujalla potkulla lähettämään.

Ei kenelläkään.

(naurua)

Välittömästi tarkistettuani identiteettini netistä, olin varma että kaikki oli hyvin. Olin palannut. Olin käynyt jossain oudossa paikassa, josta en osannut kertoa kenellekään. Oikeastaan kukaan ei ollut koskaan edes kiinnostunut siitä, vaan kaikkia tuntui enemmän huolettavan fyysinen kuntoni. En tehnyt tässä eroja vanhempiini enkä lääkäreihin, enkä myöskään koulutovereihini. Kaikkie heidän reaktionsa olivat merkityksettömiä sen rinnalla, missä olin käynyt. Ja minä tiesin sen, että yksikään heistä ei tiennyt sellaisen paikna matkustavan heidän omassa päässään. He olivat omassa päässään kuin lomalla. Pää oli heille hupia, minulle olemuksen temppeli. Heille pää oli työkalu, minulle Olympos.

(hirn)

Teknodonna kirjoitti:

Välittömästi tarkistettuani identiteettini netistä, olin varma että kaikki oli hyvin. Olin palannut. Olin käynyt jossain oudossa paikassa, josta en osannut kertoa kenellekään. Oikeastaan kukaan ei ollut koskaan edes kiinnostunut siitä, vaan kaikkia tuntui enemmän huolettavan fyysinen kuntoni. En tehnyt tässä eroja vanhempiini enkä lääkäreihin, enkä myöskään koulutovereihini. Kaikkie heidän reaktionsa olivat merkityksettömiä sen rinnalla, missä olin käynyt. Ja minä tiesin sen, että yksikään heistä ei tiennyt sellaisen paikna matkustavan heidän omassa päässään. He olivat omassa päässään kuin lomalla. Pää oli heille hupia, minulle olemuksen temppeli. Heille pää oli työkalu, minulle Olympos.

(hirn)

- Otatko turoremehua? hoitaja kysyi.

- Ei kiitos. Oikeastaan haluaisin pillua.

(hihitystä)

Teknodonna kirjoitti:

- Otatko turoremehua? hoitaja kysyi.

- Ei kiitos. Oikeastaan haluaisin pillua.

(hihitystä)

Matkustin äsken bussilla bisnestapaamisesta takaisin himaan ja edessäni istui oikein kaunis nainen, joka tuoksui oikein hyvältä. En nyt lähde erittelemää speksejä, mutta jotenkin hänen villakangastakkinsa oli tutun näköinen. Löysin sen aika helposti Zalandon sivuilta. Oikeastaan en joutunut edes etsimään sitä, vaan se lävähti ruudulle ensimmäisellä enterillä.

Se asia oli sen puoleen selvitetty, mutta sitten katseeni jumittui Zalandon naismalleihin.

Nythän on niin, että siellä oli kaikki koot, kaikki etniset "haaroittumat" ja kaikki hiusvärit. Se oli läpileikkaus kaikesta naiseudessa, jollaiseksi me sen käsitämme, kuitenkin perinteisen mallikaavan mukaan leikattuna.

Oikeastaan markkinointikoneistot osaavat tämän homman aika hyvin. Kauppaa on tehtävä, ei jäätävä valikoimaan asiakkaita.

(reps)

Ei ole. Olin nuorena miehenä rakennuksilla töissä ja sain siellä putoavan taakan päälleni ja olin tajuttomana. Sinä aikana en uneksinut pillusta mutta heti kun taju palasi niin taas se oli mielessä.