Tulisin hyvin toimeen anoppini kanssa mutta hän on pilannut henkisen terveytensä uskonnon kautta. Ongelmaa ei ollut vuosi sitten, hän oli mukava anoppi mutta sen jälkeen kun hän alkoi käymään jehovantodistajien salilla, hän muuttui. En yleistä muita jehovantodistajia. Muut perheen jäsenet eivät kuulu tähän uskontoon. Anoppini riitelee usein perheensä kanssa ja poikaystäväni kanssa. Ja minuun hänellä on huonot välit koska ei tykkää kun kuulun eri uskontoon. Monesti käydessäni heidän kotonaan, hän todistelee uskontonsa kautta että hän on aina oikeassa.Mutta silti hän käy lauantaisin tansseissa ja juo enemän mitä tämä uskonto sallii. Usein huomaan kuinka hän mielistelee ja teeskentelee hyvää ihmistä mutta takana päin hän käyttää tilaisuuttaan juoruamiseen. Olemme puhuneet poikaystäväni kanssa että emme kävisi heillä kyläilemässä enää usein. Koska hän haluaa aina sanoa jotain loukkaavaa minulle. Ja hän yleensäkin puuttuu usein minun ja poikaystäväni riitoihin ja haluaa aina sanoa oman sanansa. Tämä ärsyttää minua ja huonontaa minun ja poikaystäväni pitkäaikaista suhdetta. Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai mielipiteitä asiasta?
Anopin käytös
nainen21
51606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Silloin kun aikuinen ihminen etsii uskonnosta lohtua, hänellä on jokin sisäinen kriisi , arvelen.
Jehovan todistajien näkemykset ovat hyvin erilaiset ja siihen uskontoon kasvetaan tietyin portain, täällä netissäkin on nuo portaat , tutustu ja ymmärrät paremmin. Uskonto on asia, josta ei kannata kiistellä, sano, että puhutaan ihan muusta, koska teillä on eri näkemykset . Sinun pitää olla siinä määrin epäitsekäs , että et tuomitse, vaan katsot hiljaa vierestä ja ihmettelet. Älä moiti kavereillesi anoppia, pidä sisäpiiritietona.
Keskity omaan suhteeseesi poikaystäväsi kanssa , älä unohda appiukkoa, hänelle on merkitystä, että käytte.
Voit nyt näyttää olevasi kypsä aikuinen, jos sähellät ja tuomitset on noloa, jos anoppisi tilanne selkenee, niinkuin monet tulevat järkkiinsä aikansa uskonmyllyssä olleena.
Eläkää omaa elämäänne ymmärtäen, että monenmoista asiaa tässä maailmassa on ,joiden kansa on vaan tultava toimeen. Ethän heitä heti ensimäisen epäsovun vuoksi ihmissuhteitasi pois, tämä on vain juuri sitä aikuisen ihmisen joustamista . Sopeutuvaisuus on valttia.
Haasteita riittää , voi kun kertoisin, mitä kaikkea olen kokenut, ja nyt ei ole mitään enää, mikä ihmetyttäisi ; )
Anoppisi käytös on melko ristiriitaista. Koeta pysytellä kohtuullisen välimatkan päässä. Äitini oli aikoinaan kiihkeä käännyttäjä, hänen päähänsä ei mennyt, että kaikki eivät ajattele samalla tavoin. Oli todella vaikeaa taiteilla niin, ettei loukkaisi, mutta tulin itse loukatuksi monasti.
Viisaimmaksi katsoin pitää pientä ja kohteliasta välimatkaa. Anopillasi saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia, joihin hakee apua uskonnosta. Et voi anopin käyttäytymiselle mitään. Poikaystäväsi takia koeta kuitenkin pysyä jonkinmoisissa väleissä häneen. Väittelemään ei kannata ruveta uskonnosta kiihkoontuneen kanssa. Toivottavasti anoppisi rauhoittuu. Olisko vaihevuodet menossa hällä?
Mä yritän pysyä väleissä vaikka vaikealta tuntuukin.Se auttaa kun emme käy vähään aikaan kylässä poikaystäväni luona. Niin ja siihen että anoppini on ollut jo 3kertaa uskonnossa mukana ja taas eronnut siitä. Hänen on vaikea päättää elämän suuntaansa.Mutta kiitos vastauksista ja lisääkin voi tulla niitä. :)
Kaikessa inhimillisessä elämässä on se tosiasiaa että juuri äskettäin ,omasta mielestään parempaan elämään herännyt, on kaikkein äänekkäimmin toistenkin uskoon tuloa vaatimassa.Uskoaan ja muutoksen ihanuutta, on todisteltava ympäristölleen.Näinhän se on tupakkilakon tehneidenkin kanssa.Se on ärsyttävää.Keskustele poikakaverisi kanssa asiasta.Älä syyllistä häntä äitinsä takia.Uskoisin että tämä "uusherännyt" tulee pikkuhiljaa taas maan pinnalle.Olen ollut, työni luonteesta johtuen, paljonkin tekemisissä eri uskonlahkolaisten kanssa.Kokemuksieni mukaan Jehovat ovat kuitenkin niitä pahimpia sukunsa eristäjiä.Jopa avioero voi tulla kysymykseen jos puoliso ei liity uskoviin.He voivat, puhtaalla omalla tunnolla, katkaista itse suhteen uskottomaan,omankin perheen jäseneen.Tämä,heille pakollinen,lähetystehtävä rassaa eniten läheisiä.Anna ajan kulua,mutta ole varuillasi.Älkää päästäkö häntä väliinne.Jos hän jatkaa uskossaan "väkevänä",saatatte kyllä joutua katkaisemaan kaikki välinne HÄNEEN.Jehovien uskossa ei ole helvettiä.Kuitenkin he itse tekevät, tietoisesti, läheistensä elämästä helvetin.Uskokaa te toisiinne ja eläkää omaa elämäänne.VOIMIA TEILLE.
Muistakaa aina että olette valinneet toisenne, ette äitiä tai isää,kehottaisin teitäkin arvostamaan vanhempien valintoja,jos he saavat mielenrauhan uskostaan,kunnioittakaa heitä ja eläkää kuitenkin omaa elämäänne.Älkää unohtako että pieni myötä tunto on parempi kuin suuri riita,sillä voi tulla semmoinen päivä,jolloin anopin ja apen apu olisi tarpeen.Mistäpä apua jos sillat ovat poltettu??