Melkein vuosi siitä, kun kirjoitin tämän tektin tänne. Eipä ihminen kykene näemmä muuttumaan..
"Tämän palstan mielipiteitä lukiessani aloin miettimään, onko mitään järkeä perustaa parisuhde ja myöhemmin perhe. Sääntönä näyttää olevan se, että kun kaikki mahdollinen on parisuhteessa saavutettu - ura, oma asunto, auto, lomanviettopaikka, lapset, jne., osoittautuu kaikki em. asioitten eteen tehdyt ponnistelut turhiksi. Ja mikä vielä raukkamaisempaa, niin ennen eroa otetaan rinnakkaissuhde, koska se olemassa oleva parisuhde on ikään kuin väljähtänyt; siinä ei ole enää mitään viehätystä. Tai kumppani ei ole fyysisesti seksiin inspiroiva.
Onko ihminen todella rakennettu niin, että hän ponnistelee yhteisiä unelmia jonkun kanssa vain tuhotakseen ne sitten? Miksi on niin mahdotonta olla uskollinen puolisolle? Miksi fyysinen intohimo ajaa kaiken edelle, jopa terveyden?
Useimpien kirjoitusten mielipide uskottomuudesta on ollut se, että olemassa olevassa parisuhteessa täytyy olla jotain vialla, koska petetään; ja että petettyjen täytyy katsoa peiliin. Onko mahdollista se, että vika olisikin pettäjässä itesessään? Josko pettäjä onkin epävarma itsestään? Ehkä irtosuhteet ja rinnakkaissuhteet sopivasti pönkittävät heikkoa egoa? Nostaa varmasti itsetuntoa, jos viehättää jotakuta. Mutta eikö todellista vahvuutta ole päin vastoin juuri houkutuksista kieltäytyminen - vähän niin kuin dietillä suklaasta luopuminen?
Toisten naisten ja - miesten ajatusmaailma ihmetyttää myös. Miksi todellakin olla toiselle vain korvike tai hetken huvi epämääräisin ajoin? Vai onko nämä kakkossuhteiden henkilöt myös itsetunnoltaan niin heikkoja, etteivät uskalla vaatia ja odottaa itselleen suurempaa arvostusta?
Niin, ja sitten kun se kuuluisa käry käy - enemmin tai myöhemmin se tulee ilmi, sillä koskaan asia, johon liittyy kaksi ihmistä, ei ole oikea salaisuus! - niin miksi tehdään taas valtavasti töitä, ettei sittenkään menetetä sitä ykkös-suhdetta? Ensin kielletään koko asia - "ystävinä vaan" oli monessa tekstissä kommentti - ja sitten alkaa se selittely: kun meillä vaikeaa, seksiä harvoin, arki rassaa jne.
Kyllä jokainen uskoton on tehnyt valtavasti töitä yrittäessään peitellä rinnakkaissuhteen olemassa oloa; olisipa se sama energia määrä uhrattu siihen olemassa olevaan parisuhteeseen ja perheeseen. Ja kyllä on parisuhteesta tai kumppanista helppo löytää syitä uskottomuudelle, mutta eikö voisi samalla tapaa luetella syitä siihen, miksi ei halua pettää puolisoaan?
Minä en halua olla koskaan se toinen nainen; välitän ihmisten tunteista liikaa ja omasta mielestäni minulla on täydet mahdollisuudet löytää mukava sinkkumieskin. Petetyille toivon voimia hyväksyä asiat, joita ei voi muttaa ja rohkeutta isoihin ratkaisuihin. Pettäjille toivon voimia edes rehellisyyteen tai asioiden uudelleen arviointiin.
"Tämän palstan mielipiteitä lukiessani aloin miettimään, onko mitään järkeä perustaa parisuhde ja myöhemmin perhe. Sääntönä näyttää olevan se, että kun kaikki mahdollinen on parisuhteessa saavutettu - ura, oma asunto, auto, lomanviettopaikka, lapset, jne., osoittautuu kaikki em. asioitten eteen tehdyt ponnistelut turhiksi. Ja mikä vielä raukkamaisempaa, niin ennen eroa otetaan rinnakkaissuhde, koska se olemassa oleva parisuhde on ikään kuin väljähtänyt; siinä ei ole enää mitään viehätystä. Tai kumppani ei ole fyysisesti seksiin inspiroiva.
Onko ihminen todella rakennettu niin, että hän ponnistelee yhteisiä unelmia jonkun kanssa vain tuhotakseen ne sitten? Miksi on niin mahdotonta olla uskollinen puolisolle? Miksi fyysinen intohimo ajaa kaiken edelle, jopa terveyden?
Useimpien kirjoitusten mielipide uskottomuudesta on ollut se, että olemassa olevassa parisuhteessa täytyy olla jotain vialla, koska petetään; ja että petettyjen täytyy katsoa peiliin. Onko mahdollista se, että vika olisikin pettäjässä itesessään? Josko pettäjä onkin epävarma itsestään? Ehkä irtosuhteet ja rinnakkaissuhteet sopivasti pönkittävät heikkoa egoa? Nostaa varmasti itsetuntoa, jos viehättää jotakuta. Mutta eikö todellista vahvuutta ole päin vastoin juuri houkutuksista kieltäytyminen - vähän niin kuin dietillä suklaasta luopuminen?
Toisten naisten ja - miesten ajatusmaailma ihmetyttää myös. Miksi todellakin olla toiselle vain korvike tai hetken huvi epämääräisin ajoin? Vai onko nämä kakkossuhteiden henkilöt myös itsetunnoltaan niin heikkoja, etteivät uskalla vaatia ja odottaa itselleen suurempaa arvostusta?
Niin, ja sitten kun se kuuluisa käry käy - enemmin tai myöhemmin se tulee ilmi, sillä koskaan asia, johon liittyy kaksi ihmistä, ei ole oikea salaisuus! - niin miksi tehdään taas valtavasti töitä, ettei sittenkään menetetä sitä ykkös-suhdetta? Ensin kielletään koko asia - "ystävinä vaan" oli monessa tekstissä kommentti - ja sitten alkaa se selittely: kun meillä vaikeaa, seksiä harvoin, arki rassaa jne.
Kyllä jokainen uskoton on tehnyt valtavasti töitä yrittäessään peitellä rinnakkaissuhteen olemassa oloa; olisipa se sama energia määrä uhrattu siihen olemassa olevaan parisuhteeseen ja perheeseen. Ja kyllä on parisuhteesta tai kumppanista helppo löytää syitä uskottomuudelle, mutta eikö voisi samalla tapaa luetella syitä siihen, miksi ei halua pettää puolisoaan?
Minä en halua olla koskaan se toinen nainen; välitän ihmisten tunteista liikaa ja omasta mielestäni minulla on täydet mahdollisuudet löytää mukava sinkkumieskin. Petetyille toivon voimia hyväksyä asiat, joita ei voi muttaa ja rohkeutta isoihin ratkaisuihin. Pettäjille toivon voimia edes rehellisyyteen tai asioiden uudelleen arviointiin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskottomuus ei monestikaan ole kenenkään "vika". Uskollisuus ja uskottomuus ovat kuin valkoinen ja musta. Ilman toista ei ole toista. Musta ei myöskään ole "vika".
Kun joku on kumppanilleen uskoton ei se tarkoita, että ihminen olisi kokonaan uskoton. Jokainen meistä on uskoton kumppanilleen jollain tavalla, vaikka uskottomuudeksi käsitetään yleensä vain fyysinen uskottomuus. Ikisinkut eivät joudu koskaan kokemaan uskottomuutta, mutta siten eivät uskollisuuttakaan.
Miksi muuten ihmiset nostavat yleensä yhdestäkin syrjähypystä kamalan äläkän, vaikka kumppani on suurimman osan ajasta ollut uskollinen? Tuli vaan mieleen...
...että parisuhde (yleensä) on lupaus sataprosenttisesta uskollisuudesta toista kohtaan. Siinä se YKSIKIN hyppy on liikaa. Selvensikö yhtään?
no joo..
100% uskollisuus. Ihan jokainen on uskoton kumppanilleen jollain tavoin - vain tapa vaihtelee.
ikinä kenenkään kanssa samaa mieltä mistään asiasta vai oletko perusluonteeltasi viisasteleva ja kyyninen nainen?! Olisi voinut elämä kohdella hieman helläkätisemmin suakin, jos olisit itsekin käyttäytynyt toisin. Koitapa joskus! Niinhän sitä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa...
siis uskottomuuteenhan juuri liittyy valehtelu ja jopa se aika kun puoliso on pettämässä, voi olla juuri lapsilta pois.
Uskottomuus on oma tietoinen valinta, niin kuin mikä tahansa mitä teet.
Keskustelunhan pitäisi juuri tähdätä siihen, että mahdollisimman moni esittää omia näkökulmiaan asioista, jota muut edes yrittävät ymmärtää. Ellei näin tapahdu, ei synny oikeaa keskusteluakaan. Pelkästään tylsiä hokemia "olen uskollisuuden puolella ja uskottomat voi painua hel..ttiin" tai "käyn panemassa kaikkia, jota kiinnostaa". Siitä ei saa kukaan mitään irti.
Minulla on elämä mallillaan, vaikkei se tietenkään aina niin helppoa ole ollut. Silti vaistoni ja järkeni ovat toimineet oikein ja oikeassa paikassa.
Valehtelu liittyy kaikkiin asioihin mitä maan ja taivaan väliltä löytyy eikä se uskottomuudessa ole ainakaan mielestäni sitä pahinta sorttia.
Aika on tekosyy. Ihmiset harrastavat, pitävät iloisia pirskeitä ystäviensä kanssa, tanssivat ja mikä pahinta: Istuvat baarissa vaikka koko viikonlopun. Etenkin tämän jälkimmäisen voisi vaihtaa parin tunnin syrjähyppyyn.... ;D. Kaikki eivät sitä kuitenkaan tee. Mutta se on jokaisen oma asia.
Sun vaistot ja sun järki toimii aina ja ikuisesti, aamen!
"Valehtelu liittyy kaikkiin asioihin mitä maan ja taivaan väliltä löytyy eikä se uskottomuudessa ole ainakaan mielestäni sitä pahinta sorttia"...
Olet joko todella tyhmä, sairas tai sitten provosoit tahallasi noilla mielipiteilläsi! Mikä sitten on pahempaa valehtelua parisuhteessa kuin uskottomuus? Kerro ihmees meille muillekin!!
niinkin arkipäiväiset kuin raha-asiat, aikatauluasiat.
Muista myös, että toiset pitävät täysin eri asioita uskottomuutena kuin toiset. Toiset eivät edes halua tietää kumppanin syrjähypyistä. Näin ollen on täysin turha narista, että uskottomuus olisi parisuhteessa pahinta "valehtelua".
Olet niin aktiivinen, että voisit kertoa miksi uskottomuus on mielestäsi pahinta valehtelua ja miten sen paljastuessa pitäisi toimia? Pelastaako mikään enää mitään?
Ei pelasta, mutta haluan ainakin tietää, jos selkäni takana pelleiltäisiin. Ja kyllä, olen törmännyt elämässäni petollisiin naisiin, mutta yrittänyt antaa anteeksi. Turhaan, sillä pettäjä sortuu uudelleen heikolla hetkellä, jossain kriisitilanteessa yleensä. Nyt olenkin todella ehdoton tässä asiassa, kengänkuvan saa tästä lähtien persuksiin heti ekasta kerrasta! Äläkä sano: "eikö sitten olisi parempi, kun et tietäis uskottomuudesta". EI OLISI, sillä tässä on kyse periaatteesta. Ennemmin kärsin kertarytinällä kuin tietämättäni eläisin petturin kanssa loppuelämäni. Jos itse kerta olen toisen luottamuksen arvoinen, odotan samaa myös häneltä. Jos vieraat laitumet alkaa kiinnostaa, siitä vaan, mutta jakamaan en pysty! Rakkaudessa olen itsekäs, muuten en ;)
Uskomatonta! Jos aikataulut ja raha on sulle tosiaan tärkeimpiä asioita elämässä, niin en voi auttaa enempää, nyt loppui sanat ja narinat.
http://www.vaestoliitto.fi/toimintayksikot/tampereenklinikka/sisaltosivut/uskottomuus.htm
Täytyypä myöntää, että suhteeni alkuvuosina olisin itsekin halunnut tietää mieheni sivusuhteista/syrjähypyistä ym. Ensimmäisenä parina vuotena olisin todella laittanut kerrasta poikki. Saman olisin kyllä tehnyt mieheni valehdellessa raha-asioista tai ellei hänen aikatauluihinsa olisi ollut luottamista.
Mutta parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen tilanne on se, josta olen kertonut. Luottamusta on niin paljon varastossa, ettei suhdettamme kaataisi oikein mikään eikä varsinkaan kukaan.
kirjoitus! Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia hiukan enemmän Keski-Euroopasta eikä suhtautua uskottomuuteen niin totaalisen kauhean ryppyotsaisesti. Ei nimittäin haittaa ketään, ei edes omaa moraalia, vaikka vähän ns. hellittää otetta.
Jaa-a, teilläkö luottamus suhteessa on niinkuin pankkitili; jos katetta on, nostoja voi tehdä vapaasti ja silti tili säilyy plussalla? Vähän sama kuin sanoisi tänään syövänsä varastoon niin paljon, että pärjää sitten kuukauden syömättä.
Huomaatkos, että olet täällä hakemassa hyväksyntää asioille, joihin et itsekään taida uskoa? Elämän kriisitilanteissakin asioiden käsittely etenee muistaakseni jotenkin seuraavasti: shokki - kieltäminen - käsittely - viha - irtautuminen. Olisitko sinä tuossa kieltämisvaiheessa nyt? ;)
miksi näitä kirjoituksia lukiessa pidetään vain fyysistä himoa uskottomuuteena? Sitten taas jos "henkinen pettäminen" on uskottomuutta niin kas: Olemmekin kaikki uskottomia :o. Jokainen omalla tavallaan.
Vielä kommentoisin sen, ettei pettäjässä/petetyssä tarvitse olla mitään "vikaa", silti toinen voi olla joskus uskoton. Jotkut ovat kerran tai pari uskottomia, jotkut eivät koskaan ja jotkut alvariinsa.
Todellista vahvuutta on vain se, että myöntää olevansa heikko.
Jostain kumman syystä uskottomuuden oltetaan korreloivan parisuhteeseen tai puolisoon. Ihmeellinen deterministinen ajattelutapa vallalla; vai onko sisäänrakennettuna ihmisiin? Tai oikeastaan kakkoset etsivät kausaalisuutta jopa kumppanin ylipainosta, sänkytaidoista, rumuudesta..
Mistäköhän tarve tällaiseen käyttäytymiseen tulee??!!