Olemme seurustelleet mieheni kanssa puoli vuotta, josta asuttu yhdessä 3 kuukautta (minä 23, hän 30). Mua häiritsee todella paljon miehen käyttäytyminen kavereidensa suhteen. En ymmärrä miksei mies ota mua mukaan kun lähtee esim kyläilemään kavereidensa luona. Äsken ilmoitti lähtevänsä käymään kahvilla hyvän ystävänsä luona, joka asuu todella mukavan tyttöystävänsä kanssa. Samalla reissulla aikoo piipahtaa myös veljensä luona (asuu yksin), joka asuu pariskunnan lähellä.
Hävettää kertoa kuinka kateellinen olen kaverin tyttöystävälle, joka on yhtä pataa mieheni ja tämän kaverin ystäväpiirin miesten kanssa. Kaveri ottaa aina naisensa mukaan kaikkialla, eivät tunnu sitä edes miettivän, se on täysin itsestäänselvää että kulkevat aina yhdessä joka paikassa. Ovat muutenkin kuin paita ja perse, umpirakastuneita vielä vuosienkin seurustelun jälkeen. Minusta on omituista, että oma mieheni ei tänäänkään kysynyt olisinko halunnut lähteä mukaan. Mielestäni se olisi ollut aika loogista että "parina mennään parin luokse". Varsinkin kun ensin meidän piti lähteä yhdessä ulkoilemaan, mutta mies ilmoittikin ensin käymässä kyläilemässä. Nyt odottelen himassa että äijä tulisi jotta päästäisiin lähtemään. Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja säälittäväksi.
Miksi ihmeessä mies ei pyydä mua mukaan? Vaikea olisi uskoa että jollain tapaa häpeäisi mua. Vituttaa tollainen käytös. Enkä aio alkaa tästä nalkuttamaan, koska miksi tahtoisin että seuraavalla kerralla mies pyytäisi mua mukaansa vasten tahtoaan, vain siksi etten loukkaantuisi.
Kaverin tyttäystävä on siis tosi kiva ja symppis tapaus ja minä olen niin kateellinen. Tuntisin valtavaa riemua jos he vaikka jostain syystä eroaisivat. Lähinnä toivon sitä. Raivostuttaa kun hän on kaikkien kanssa kuin kala vedessä, jopa välillä soittelee mun miehen ja oman miehensä kavereille ihan muuten vaan.
Oma mies tuskin antaa tilaisuutta edes tutustua keneenkään kaveriinsa.
Hävettää kertoa kuinka kateellinen olen kaverin tyttöystävälle, joka on yhtä pataa mieheni ja tämän kaverin ystäväpiirin miesten kanssa. Kaveri ottaa aina naisensa mukaan kaikkialla, eivät tunnu sitä edes miettivän, se on täysin itsestäänselvää että kulkevat aina yhdessä joka paikassa. Ovat muutenkin kuin paita ja perse, umpirakastuneita vielä vuosienkin seurustelun jälkeen. Minusta on omituista, että oma mieheni ei tänäänkään kysynyt olisinko halunnut lähteä mukaan. Mielestäni se olisi ollut aika loogista että "parina mennään parin luokse". Varsinkin kun ensin meidän piti lähteä yhdessä ulkoilemaan, mutta mies ilmoittikin ensin käymässä kyläilemässä. Nyt odottelen himassa että äijä tulisi jotta päästäisiin lähtemään. Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja säälittäväksi.
Miksi ihmeessä mies ei pyydä mua mukaan? Vaikea olisi uskoa että jollain tapaa häpeäisi mua. Vituttaa tollainen käytös. Enkä aio alkaa tästä nalkuttamaan, koska miksi tahtoisin että seuraavalla kerralla mies pyytäisi mua mukaansa vasten tahtoaan, vain siksi etten loukkaantuisi.
Kaverin tyttäystävä on siis tosi kiva ja symppis tapaus ja minä olen niin kateellinen. Tuntisin valtavaa riemua jos he vaikka jostain syystä eroaisivat. Lähinnä toivon sitä. Raivostuttaa kun hän on kaikkien kanssa kuin kala vedessä, jopa välillä soittelee mun miehen ja oman miehensä kavereille ihan muuten vaan.
Oma mies tuskin antaa tilaisuutta edes tutustua keneenkään kaveriinsa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuonut esiin halusi lähteä mukaan,
koitappas seuraavalla kerralla sanoa että haluat mukaan.
Nyt ihan totta varoitusvalot päälle. Outoja kahvireissuja? Pidäpä silmällä.
On kokemus. Tee pistareita, voit yllättyä. Joskus on niin että puolet pitäjästä tietää miehen pettävän, mutta vaimo voi vuosia olla autuaan tietämätön. Hänelle kerrotaan aina viimeiseksi.
että ystäväpiiri paljastaa jotain juttuja?
Apua. Ei kai se niin voi olla. Mitä se voisi paljastaa? En vaan millään usko että mies pettäisi.
Toisaalta mies on viimeset pari viikkoa ollut tosi vaisu, ei paljon huomioi ja koskettele. Ja mä tietysti kyselen että mikä on valitan ja mies suuttuu. Epäilee olevansa masentunut tai jotain.
Mua raivostuttaa, kaikkien paskojen ihmissuhteiden jälkeen luulin löytäneeni kunnon miehen, jolle mun ei tarvii ryhtyä psykiatriksi ja joka jaksaa arvostaa ja kunnioittaa mua ja meiän suhdetta. Mua vituttaa ja haluisin kostaa miehelle. Jos ei ois niin kiireistä töissä, lähtisin vaikka muutaman päivän reissuun. Sais mies miettiä millaista olisi jos en olisi vähään aikaan läsnä. Mua pelottaa että mies on alkanut pitämään mua itsestäänselvyytenä ja alkaa kyllästymään. Eniten se pelottaa siksi, etten ole koskaan rakastanut ketään näin paljon ja kiihkeästi.
(Seksiä se kyllä kotona saa melkein aina kun sattuu haluamaan.)
Mikset koittais tutustua tähän toiseen tyttöön jos on niin mukavakin sunkin mielestä? Sullakin olis hyvä syy sitten lähteä mukaan eikä tarvis jäädä ulkopuoliseks yms.
Älä oo turhaan kateellinen, jokasella on omat hyvät ja huonot puolensa jne. Ja eikö oo aika ilkeetä toivoa toisten eroa, mistä tiedät vaikka miehes vaistoais sen susta eikä tahdo sen takia ottaa mukaan, jos se nyt sinne on menossa mihin sanoo?
..on yrittää tutustua jos ei anneta mahdollisuutta. Olisin siihen kyllä halukas koska tyttö on oikeasti mukava.
ja luuletko että olen jotenkin ylpeä siitä, että olen niin kateellinen että jopa toivon toisten eroa. Enhän mä ikinä sellaista kehtaisi sanoa ääneen muuten kuin anonyymisti täällä.
Aargh. Mua raivostuttaa tää tilanne ihan yli kaiken.
Ajattele, jos ne eroais ja miehesi kiinnostuis tästä mukavasta tyttösestä. Toivo, että niiden suhde on luja.
Teillä on kyllä pian entinen suhde, jos asioita ei ruveta puhumaan ja yhdessä rakentamaan.
Eli mies on sua vanhempi ja sä ensimmäisessä oikeassa kotileikissäsi, eikö niin?
Tässä nääs on käymässä niin että sä olet lapanen ja isäntä on kingi. Se haluaa jonkun joka odottaa kiltisti kotona, mutta jota ei tarvitse kohdella kuin vertaistaan. Ei ainakaan sellaista joka vaatisi tasaveroista suhdetta.
Kolmekymppinen mies tietää kuinka nuoria naisia käsitellään. Eikä ne uskalla valittaa tai vaatia. Ne tekee kiltisti mitä käsketään ja toimii niin kuin pyydetään. Eikä niille tule mieleenkään että tässä olis jotain mätään, koska ovat vielä täysin kokemattomia näissä aikuisten asioissa. Eivätkä kehtaa edes kysyä keneltäkään neuvoa.
Se ei ole väärin että päätät lähteä mukaan kylään. Sanot sille äijällesi että "kiva, mäkin tuun mukaan treffaamaan neiti XXX:ää ja herra XXX:ää" Ja et ole kuulevinasikaan mitään mutinoita asiasta. Voihan olla että miehesi on kyläpaikassa sanonut että sä et halua tulla, tai että sulla oli menoa tai jotain muuta mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sellaistakin tiedetään tapahtuneen. Useasti.
Ja huomaa: miehesi ei voi kieltää sua tulemasta mukaan. Jos kieltää, tiedät että jotakin on vialla. Hän ei voi määrätä kenen kanssa saat olla tekemisissä ja kenen kanssa et. Jos hän ei halua sinun tapaavan ystäviään ja tutustuvan heihin, niin miksi ylipäätään olette yhdessä? Oletko sinä olemassa vain häntä varten? Sehän on silloin omistamisenhalua. Onko sinut muuten jo esitelty hänen vanhemmilleen? Jos ei niin ryhdyppä miettimään...
Kyllä normaalisti kumppani esitellään kavereille ja heidän kumppaneilleen, aivan samoin kuin omille vanhemmille. Suhdehan perustuu siihen että "tämä tässä on se henkilö jonka kanssa minä haluan jakaa elämäni ja yhteisen arjen" Näinhän tuon kaveriperheenkin laita on, siellä eletään yhdessä ja kuljetaan yhdessä. Se on normaalia.
Toinen tapa on pyytää mieheltäsi "neitiXXX:n puhelinnumero ja soittaa vaikka "vain rupatellaksesi" Voit samalla pyytää heitä kahville teille. Siitä se alkaa. Ota yhteyttä, ole ystävällinen ja sano suoraan että toivoisit teistä tulevan ystäviä kun nuo "pojatkin on".
Rehellisyys näissä asioissa, tekee kieroilemisen mahdottomaksi mikäli siitä on kyse. Jos miehesi pitää sinut erossa kavereistaan, voi todellakin olettaa että kaikki ei ole ihan tolallaan. Usko ois, et olisi ensimmäinen joka tuohon on langennut.
Vaadi paikkasi, älä anna hänen pitää sinua jonain "pikkulikkana" jota voi kohdella miten vain. Sinulla on oikeus tutustua hänen ystäviinsä. Ei hänellä ole oikeutta kieltää sinulta sitä.
Tee miten tunnet. Ja muista: Aina voit lähteä. Tai voit myös jäädä.
Saat itse valita miten itseäsi kohtelet. Tai annat muiden kohdella sinua.
En naa tassa mitaan kummallista. Usein menen kaverin luo yksin koska halutaan puhua jostain asaista josta tiedan ettei naiset jaksa hopottaa. Ja sitten kun alkaa puhumaan vaikka tietokoneista taman aijan kanssa niin siina on sitten kaks akkaa huutelemassa etta puhutaan jostain muusta.
Parempi menna yksin niin yleenesa saa asiat juteltua ihan rauhassa.
Eri asia on tietenkin se jos naiset jutustelee omiaan ja antaa miestenkin valilla puhua niista naisten mielesta tylsista asiosta rauhassa.
Kyllähän tuollaiseen on törmännyt tosin myös toisinpäin.
Myös voisi ajatella että miehesi pelkää että ystävystyt liika hänen kavereidensa kanssa eli voi olla myös omistushaluinen tällä tavalla mikä taasen ei ole mitenkään reilua.
Itselläni on kokemusta tästä juuri toisinpäin eli ex oli sellainen ettei oikein antanut tutustua kavereihinsa ellivät ne olleet miehiä ja niidenkin kanssa rajoitetusti. Naispuoleisiin oli ihan turha tehdä tuttavuutta sillä kun se tulkittiin heti että pelissä jotain muuta..
Nykyisessä suhteessa ainakin itse kysyn avokilta että haluaako hän lähteä mukaan ja varsinkin silloin kun menen tapaamaan lapsia sillä ymmärrän ettei avokillani ole hirveätä halua tavata ex:ää vaikka haluaisi kyllä nähdä lapset ja sama pätee muutenkin sillä voihan olla että syystä tai toisesta toista ei kiinosta sillä hetkellä lähteä tai sitten tosiaan haluaa lähteä, joten itse en pidä asiaa mitenkään itsestäänselvänä asiana ja voin sanoa että on mukavaa kun toinen lähtee mukaan