Olen ala-aste ikäisen pojan eronnut äiti. Poika on viikonloppuisin isällään ja arkisin minulla. Käyn töissä ja vapaa-ajalla pidän kuntoa yllä ja urheilen. Viikonloput menee yleensä yksin. On kavereita ketä pitäisi nähdä mutta tapaamiset jää aina suunnitteluasteelle. Läheisemmillä ystävillä on omat kiireet lastensa tai miesystäviensä kanssa tai sitten viikonloppuna lähdetään "ryyppäämään", mitä en harrasta... Näitä ystäviä näen vain muutaman kerran vuodessa ja muuten soitellaan ja viestitellään. Juhlapyhät on yksinäisiä kun muilla on perheet joiden kanssa juhlitaan, omat vanhemmat ja sisarukset asuvat muualla.
Olen yrittänyt katsoa peiliin että miksi olen tärkeysjärjestyksessä häntäsijoilla... Yritän muistaa ystäviäni ja kutsua kylään. Viimeksi kun yritin järjestää juhlat ystävilleni että saisivat pienen hemmotteluhetken arkeen, kaikilla oli jitain esteitä... Kuulostaa tosiaan siltä että ystävyyttäni ei tarvita. Minua on pienestä asti kehuttu kuinka "kiltti"olen ja huomioiva muita kohtaan mutta joku vajavaisuus minussa on kun olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi...
Olen luonteeltani herkkä, ehkä sosiaalisesti liiankin herkkä. Suhtaudun elämään ilolla ja pyrin nautiskelemaan niistä asioista mitä milloinkin on mahdollisuus nauttia ja siitä ominaisuudesta minua on usein kehuttukin. Itse pidän itseäni hyvänä tyyppinä joka osaa nauttia elämästä mutta yksin on välillä vaikea nauttia ja poikanikin saa tästä ehkä huonoa mallia kun äidillä ei käy juuri koskaan kavereita kylässä... Onneksi pojalla on riittänyt kavereita..
En tiedä mitä voin itse tehdä tämän asian eteen enempää.. Uusia ystäviä joilla olisi mielenkiintoa tehdä kanssani jotain? Kaikilla tuntuu olevan outoja rajoituksia, "pitää nähdä kun minullakin lapsiviikonloppu" tai "nähdään kun muu perhe ei ole kotona niin saadaan rauhassa jutella" tai "nähdään jos ei ole krapulaa"... Enää en viitsi kauheasti pyytää ketään kun se on yksipuolista... En haluaisi katkeroitua mutta taitaa olla myöhäistä. Ehkä en itse osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä kenestä pidettäisii myös huolta?
Olen yrittänyt katsoa peiliin että miksi olen tärkeysjärjestyksessä häntäsijoilla... Yritän muistaa ystäviäni ja kutsua kylään. Viimeksi kun yritin järjestää juhlat ystävilleni että saisivat pienen hemmotteluhetken arkeen, kaikilla oli jitain esteitä... Kuulostaa tosiaan siltä että ystävyyttäni ei tarvita. Minua on pienestä asti kehuttu kuinka "kiltti"olen ja huomioiva muita kohtaan mutta joku vajavaisuus minussa on kun olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi...
Olen luonteeltani herkkä, ehkä sosiaalisesti liiankin herkkä. Suhtaudun elämään ilolla ja pyrin nautiskelemaan niistä asioista mitä milloinkin on mahdollisuus nauttia ja siitä ominaisuudesta minua on usein kehuttukin. Itse pidän itseäni hyvänä tyyppinä joka osaa nauttia elämästä mutta yksin on välillä vaikea nauttia ja poikanikin saa tästä ehkä huonoa mallia kun äidillä ei käy juuri koskaan kavereita kylässä... Onneksi pojalla on riittänyt kavereita..
En tiedä mitä voin itse tehdä tämän asian eteen enempää.. Uusia ystäviä joilla olisi mielenkiintoa tehdä kanssani jotain? Kaikilla tuntuu olevan outoja rajoituksia, "pitää nähdä kun minullakin lapsiviikonloppu" tai "nähdään kun muu perhe ei ole kotona niin saadaan rauhassa jutella" tai "nähdään jos ei ole krapulaa"... Enää en viitsi kauheasti pyytää ketään kun se on yksipuolista... En haluaisi katkeroitua mutta taitaa olla myöhäistä. Ehkä en itse osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä kenestä pidettäisii myös huolta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähde hankkimaan ystäviä vanhemmista ihmisistä,he osaa yleensä tehdä muutakin kuin ryypätä ja heillä on mukavia tarinoita kerrottavana :)
Olen yrittänyt ajatella, että pitää osata olla tarpeeksi pienistä asioista tyytyväinen. Semmoisista joita on vaikka olisikin yksin. Uudet ikkunaverhot, hyvä TV-ohjelma, joku mieleinen tekeminen. Kiva naapuri, joka on yhtä-aikaa postilaatikolla.
Ei kenenkään tarvitse minun kanssa aikaa viettää, kun aina on muuta. Syy on varmaan minussa. Olen tylsä, köyhä ja lihavakin. Mutta niin semmoinen olen.
Aloittajalla on kuitenkin lapsi. Hänen kanssaan puuhaat asioita joista molemmille tulee hyvä mieli.