Tykkään tehdä ruokaa, eikä mikään olekaan niin kivaa kun tehdä ruokaa silloin kun on muitakin syömässä. Yksinään ollessa homma on kuitenkin joskus ihan ylivoimaista, silloin tulee lämmitettyä hernekeitto tai heitettyä kalapuikot uuniin. Joskus taas käyn ulkona syömässä.
Miten sinkulat jaksaa kokkailla, tuleeko tehtyä joka päivä lämmin ruoka?
Miten sinkulat jaksaa kokkailla, tuleeko tehtyä joka päivä lämmin ruoka?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lähes joka päivä tulee tehtyä lämmintä ruokaa itse.
Ostan vaihtelevasti lohta, kanaa, jauhelihaa, naudan suikaleita, silakoita, lammasta ja hirveäkin tulee valmistettua.
Onhan tuossa iso työ kun jatkuvalla syötöllä joutuu tekemään lisää mutta tulee paljon paremmat ruoat verrattuna kaupan valmisruokiin....
Aijai, vesi herahti kielelle, itse tehtynä ruoka on aina maistuvampaa.
Aina parempi mitä useampia ruokalajeja osaa valmistaa, saa enempi vaihtelua.
Pitäis olla joku palvelija nainen joka tekee ruokaa. Tänään en ole jaksanut tehdä mitään ruokaa.
En tee ruokaa. Syön ravintoloissa.
Teen useinpina päivinä itse ruokani, koska se on juuri oman makuni mukaan maustettua ja taatusti parempaa mitä joku valmis einesruoka. Talvella ostan kyllä savustetun kalan kalakauppiaalta valmiina tuotteena.
Hyvin monet ruuat ovat tehtävissä 30min:ssa ja ne kauemmin hautumista tarvitsevat ruuat teen yleensä jo etukäteen valmiiksi, kunhan vain lämmitän sopivan määrän sitten syötäväksi. Ylimääräinen ruoka menee pakasteeseen ja käytän sieltä aina säännöllisesti ruokaa joka vaatii pidemmän valmistusajan. Hernekeitto, ossobucco, riistakäristys, lihakeitto jne.
Tänään olen syönyt ruokalassa, koska iltapäivästä asti olen leiponut muffiineita, pikkuleipiä ja pieniä piirakoita... sultsinoita ja mustikkapiirakkaa pullataikinasta.
Minun omaa terapiaa... mieli rauhoittuu ja saan mielihyvää nähdessäni miten muut nauttivat mun leipomistani tuotteista. Eipä ole tämäkään päivä mennyt ihan harakoille, huonotuulisuuden takia.
Sä lienet palstan paras kokki, mun omat tekeleeni tuntuvat sun kuvaustesi rinnalla vaatimattomilta. Mua silti ilahduttaa se että mun omat lapset pitää mua maailman parhaana kokkina, vaikka ehkä siinä on lievä imartelun maku.
Mä taisin jostain lueskella kuinka sä lähdit jostain juhlista kesken kun tunteet kuumeni. Sekö on sapettanut?
Ilman sitä ääliötä olisin ollut varmasti tänäänkin vielä iltapäivään asti siellä mukana.
Aina kaikki ei mene vaan niinkuin suunnitellaan...
Mä en ole kokki, mutt olen pienen pakon edessä opetellut yhtä sun toista asiaa... ruuanlaitosta.
Täältä varmaan löytyy myös oikein ammattikokkeja, jotka taatusti ovat parempia... mutt kiitos kehuista! Tasapainottavat hieman viimeisen vuorokauden tunnelmiani.
Mulla on ollut loistava opettaja "kyökki saralla", vaikka hän ei enää itse häärää keittiössä... mutt tietopankkina ja maistajana verraton, osaa neuvoa mitä milloinkin lisätä...
tai haihduttaa joitakin makuja jne...
Nuorempana olin opiskelemassa kokiksi, mutta tulin opintojen aikana toisiin ajatuksiin ja lopetin sen. Herrajumala, siitä on 30 vuotta...
Perusjutut osaan, mutta en ole hirveästi reseptikirjoja aukonut vaan tehnyt ruokia omasta päästäni. En ole siis kehittynyt oleellisesti opiskeluajoistani, se on huono juttu. Parhaat kokit kehittävät ammattitaitoaan kaiken aikaa.
Harmi juttu kun sun juhlat meni persiilleen, olit varmasti odottanut sitä.
Omalle lapselle teen, itselle harvoin. Emme syö samoja ruokia.
Mulla on onni että tykätään lasten kanssa samoista ruuista, muuten tekisin varmasti itsekin kuten sinä.