En ole varma saanko aloitukseen tarpeeksi kattavasti päähän pätkähtäneen teorian ulos, mutta yrittänyttä ei laiteta. :oD
Tässä olen miettinyt itseäni, tapaamia naisia ja palstalta löytynyttä ja näkyvää tuskaa ihmissuhteiden luomisessa. Siinä on yhtäläisyyksiä, jotka ovat pistäneet miettimään tätä teoriaa.
Pelot: Ihmisillä kaikilla on pelkoja ja mörköjä omassa historiassaan, joita jokainen peittää ja piilottaa kukin omalla tavallaan. Toiset verhoavat sen surkeuteensa. Toiset taas mahtailee sen päälle jonkinlaisen statuksen. Toiset syyttää toisia. Jotkut ostaa päälle sen statuksen. Seksillä saa päälle statuksen. Kateudenkin voi vetää päällensä...
Epätietoisuus: Parisuhde, tai ihmissuhde yleensäkin on vaikeaa, kun nykymaailmassa ei ole enää sääntöjä ja rajoja. Vielä 50-60-luvulla moni ihminen eli kirkon järjestämien sääntöjen mukaan. Aviovaimo oli melkein silloinkin yksi ammatti. Oma äitikin sanoo, ettei heillä mitään parisuhdetta ole..mikä se on? Avioliitto heillä on. Tälle pohjalle on nykyään vaikea luoda parisuhdetta ja vielä vaikeamman siitä tekee epäonnistuneet edelliset suhteet ja niistä tulleet mahdolliset lapset vielä...
Nainen: Naisen rooli parisuhteissa ei päällisin puolin ole noista 50-60 luvun ajoista kauheasti muuttunut, mutta itsenäisyys ja se vaimon rooli on hävinnyt. Nainen voi olla itsenäisempi ja saa haluta enemmän ja toteuttaa itseään. Jotkut vaan heistäkin ovat ampuneet tässä yli ja toisaalta jotkut ihmettelee, miksi miehet eivät ymmärrä tätä itsenäisyyttä. Halutaan kyllä tasa-arvoa suhteisiin, mutta välttämättä ei ymmärretä, että se myös tarkoittaa sitä, että se mieskin voi asettua samalle viivalle. Enää miehen ei tarvitse olla se tuki turva.
Mies: Miehen rooli on eniten muuttunut noista 50-60 luvuista. Roolit on sieltä aikapitkälti monelle. Joko isä on tai ukki sieltä ajoilta ja miehen malli on työtätekevä suu kiinni jöröttävä panokone. Meiltä halutaan nykyään parisuhdetta, ei avioliittoa ja selkeyttä. Pitää osata sanoa tunteet ja näyttää ne oikealla tavalla. No kuitenkin vaikka olisi roolit miten tahansa tasoitettu, on aloite enemmän tai vähemmän miehellä. On vaikeaa kertoa haluavansa tasapainoista suhdetta tässä sekamelskassa mikä nykyään vallitsee. Ja nuo edellä mainitsemani pelot ja statuksen luomiset sotkee niinikään tilannetta enemmän. Lisäksi matriaattinen naisten esiintulo sotkee entisestään tilannetta.
Havainnot: Itse paneuduin itseeni tässä ihan muutaman kuukauden aikana. Koitin karistella pelkojani ja karistaa kaikenmaailman statuksenhakuisuudet itsestäni. Menin treffisivuille ja muokkasin profiilista sellaisen, että kerron itsestäni niillä rastiruutuun systeemeillä kaikki ja vapaaseen kohtaan vaan, että elämä on kivaa, kun sen oivaltaa-tyyliin. Johan alkoi flaksi käymään. Lisäksi sovin treffejä hanakasti ja vaikka naiset oli mukavia ja kauniita, en innostunut ihan kauheasti. Mietin ja tunnustelin oikeasti, vaikka ennen olisin mennyt eteenpäin pää kolmantena jalkana. Vastaan tuli erilaisia naisia. Jotkut hermostui, kun en sännännytkään. Kerran tuli pakitkin, mutta ajattelin, että ei se minulta pois ole. Minua on välillä pidetty pelimiehenä. Minua ei ole uskottu. Minua on epäilty. Siis vaikka tein asiat ihan toisin, niin silti törmään kaikkeen samaan mitä ennenkin. Mutta jokatapauksessa huomasin, että vaikka vastaan tulee vaikeuksia, niin silti ihan uudella sykkeellä pääsin johonkin tuloksiin. Ja aion jatkaa tällä tiellä.
ps. Tämä ei ole mikään provoviesti, vaikka näitä nyt tupataan pitämään sellaisina.
Tässä olen miettinyt itseäni, tapaamia naisia ja palstalta löytynyttä ja näkyvää tuskaa ihmissuhteiden luomisessa. Siinä on yhtäläisyyksiä, jotka ovat pistäneet miettimään tätä teoriaa.
Pelot: Ihmisillä kaikilla on pelkoja ja mörköjä omassa historiassaan, joita jokainen peittää ja piilottaa kukin omalla tavallaan. Toiset verhoavat sen surkeuteensa. Toiset taas mahtailee sen päälle jonkinlaisen statuksen. Toiset syyttää toisia. Jotkut ostaa päälle sen statuksen. Seksillä saa päälle statuksen. Kateudenkin voi vetää päällensä...
Epätietoisuus: Parisuhde, tai ihmissuhde yleensäkin on vaikeaa, kun nykymaailmassa ei ole enää sääntöjä ja rajoja. Vielä 50-60-luvulla moni ihminen eli kirkon järjestämien sääntöjen mukaan. Aviovaimo oli melkein silloinkin yksi ammatti. Oma äitikin sanoo, ettei heillä mitään parisuhdetta ole..mikä se on? Avioliitto heillä on. Tälle pohjalle on nykyään vaikea luoda parisuhdetta ja vielä vaikeamman siitä tekee epäonnistuneet edelliset suhteet ja niistä tulleet mahdolliset lapset vielä...
Nainen: Naisen rooli parisuhteissa ei päällisin puolin ole noista 50-60 luvun ajoista kauheasti muuttunut, mutta itsenäisyys ja se vaimon rooli on hävinnyt. Nainen voi olla itsenäisempi ja saa haluta enemmän ja toteuttaa itseään. Jotkut vaan heistäkin ovat ampuneet tässä yli ja toisaalta jotkut ihmettelee, miksi miehet eivät ymmärrä tätä itsenäisyyttä. Halutaan kyllä tasa-arvoa suhteisiin, mutta välttämättä ei ymmärretä, että se myös tarkoittaa sitä, että se mieskin voi asettua samalle viivalle. Enää miehen ei tarvitse olla se tuki turva.
Mies: Miehen rooli on eniten muuttunut noista 50-60 luvuista. Roolit on sieltä aikapitkälti monelle. Joko isä on tai ukki sieltä ajoilta ja miehen malli on työtätekevä suu kiinni jöröttävä panokone. Meiltä halutaan nykyään parisuhdetta, ei avioliittoa ja selkeyttä. Pitää osata sanoa tunteet ja näyttää ne oikealla tavalla. No kuitenkin vaikka olisi roolit miten tahansa tasoitettu, on aloite enemmän tai vähemmän miehellä. On vaikeaa kertoa haluavansa tasapainoista suhdetta tässä sekamelskassa mikä nykyään vallitsee. Ja nuo edellä mainitsemani pelot ja statuksen luomiset sotkee niinikään tilannetta enemmän. Lisäksi matriaattinen naisten esiintulo sotkee entisestään tilannetta.
Havainnot: Itse paneuduin itseeni tässä ihan muutaman kuukauden aikana. Koitin karistella pelkojani ja karistaa kaikenmaailman statuksenhakuisuudet itsestäni. Menin treffisivuille ja muokkasin profiilista sellaisen, että kerron itsestäni niillä rastiruutuun systeemeillä kaikki ja vapaaseen kohtaan vaan, että elämä on kivaa, kun sen oivaltaa-tyyliin. Johan alkoi flaksi käymään. Lisäksi sovin treffejä hanakasti ja vaikka naiset oli mukavia ja kauniita, en innostunut ihan kauheasti. Mietin ja tunnustelin oikeasti, vaikka ennen olisin mennyt eteenpäin pää kolmantena jalkana. Vastaan tuli erilaisia naisia. Jotkut hermostui, kun en sännännytkään. Kerran tuli pakitkin, mutta ajattelin, että ei se minulta pois ole. Minua on välillä pidetty pelimiehenä. Minua ei ole uskottu. Minua on epäilty. Siis vaikka tein asiat ihan toisin, niin silti törmään kaikkeen samaan mitä ennenkin. Mutta jokatapauksessa huomasin, että vaikka vastaan tulee vaikeuksia, niin silti ihan uudella sykkeellä pääsin johonkin tuloksiin. Ja aion jatkaa tällä tiellä.
ps. Tämä ei ole mikään provoviesti, vaikka näitä nyt tupataan pitämään sellaisina.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Miehen puhetta, vaikka kirjoittaja onkin nainen.
Niin, onko sillä edes väliä kuka olen? :o)
Miksi yrittää antaa kuvaa siitä että on vammainen?
Miksi antaa taas itsestään puskasta huudellen noin fiksu kuva? :oD
En oikein ymmärrä nyt ajatukseni ydintä. Meillä on elämässä syy ja seuraus joiden seuraksista muodostuttaa pelkoja myös positiivisia koskemuksia rohkeutta. Ei kukaan halua elämää pilata joutua uhriksi ja kuluttaa aikaa.
siihen pelkoja on kunnioitettava koska ovat kynnyksiä joita on purettava hellä varoen vaikka ne muodostuu vaikeaksi ylitse pääsemättömiksi minkä takia luovutetaan. Statuksen en ymmärrä,miten seksi voi olla status. Sehän on himo ja toiset himoaa enemmän toiset vähemmän ja omani on väliin ylitsepääsemätön tykkään lämmittää koska se on iloni, miksi ei olisi toistenkin ilopilleri.
Minusta suhde vasta muuttuu toimivaksi kun on rajat joita ei ylitä. Kaikkialla on sääntöjä on koulussa, pelissä, laissa ja liikenteessä myös ystäväsuhteessakin kuuluu muuten se pirstoloituu jos et tiedä toisen rajoja ja kunnioita se katoaa. Kaikki muuttuu rajojen myötä helpommaksi rajojen taisto ja toisen kunnioitus on tärkeimmät ja muistettava myö pitää rajansa tai alkaa neuvottelee. Sääntöjen myötä on luotu suhteita kuin avoinsuhde.
Olen keskustellut sinun kanssa monesti ja olet upea ihminen. :o)
Meiilä on paljon yhteistä ja silti ajatellaan eritavalla. Itse olen tehnyt ison muutoksen elämääni ja jaan sitä täälläkin. Nämä esittämäni asiat pitää vaan ymmärtää ja soveltaa omaan elämään. Muutos on aina hyppy tuntemattomaan ja pelottavaakin, mutta ilman muuttamista ei tapahdu muutosta ja motivaatio muutokseen lähtee epätyytyväisyydestä elämään. Muuta en oikeen tähän osaa vastata. :o)
Luuletko ettei minun elämän ISOMUUTOS ole pysyä hankalassa suhteessa, jonka näen voimistuvan ihanaksi, miehen sätkimisestä huolimatta kun pidän visusti kiinni kuin puristeltavan limastressipallon.pidän visusti elossa ja elämä iloa herätellen ehkä kuitenkin pystyn vakuuttamaan hänelle hänen tärkeydestä.
muutenkin kaikki lopettaa suhteen mitä pienimmistä hankaluudesta, harvemmin yhtään ydinperhettä on. Käytännössä koen tämä olevan tehokkaampaa kun vanhoja tapoja uudistetaan suhteen koittelemus on minusta myös hyppy tuntemattomaan, miksi en voi rakentaa ydinperheen ympärille monia perheitä.
Moni aviollisuus ei ole mitenkään poikkeus mutta joillekin mahdollista ja odotan omaani jos sitä edes tulee mutta oen onnellinen silti, onhan minulla hänet
En ymmärrä jos sinulla nainen käden ulottumissa, mikä on kanssasi samaa mieltä, joka asiasta kuin ei kantaen edes omaa mielipidettä ja tuntuu nuoleskelevan kuin jäätelöä tuutista syöden ajatuksesi samoiksi ja omia omiksi. miksi kurottaa pitemmälle kuin otat sen, joka lausui sanojeni lopun tai alun ,mikä oli kaiken sopivin ja upea..
No minä en luule ja tiedä sinun elämästä mitään. Oikeastaan minä puhun vaan omasta.
Ja tapaaminen ExN38;n kanssa antoikin minulle jo jotain upeaa. En kuitenkaan ala vääntämään siitä mitään sen kummasempaa väkisin. Se on erittäin hyvä näin. :o)
Sen vuoksi sotiin minun elämän kanssa. En minäkään ketään väkisten pidä miehen ei siedä ajatusta enemmistä suhteista mutta hänen sosiaalisuutensa niin vähäistä kun taas tyydyttää sen lukemalla kuin seksuaalisuutensa vähäistä.
Mutta mielummin se minusta eroaa kuin halua ylimääräisiä sinänsä loukkaantui verisesti☹ vaikka olen sanonut ja pukkinut sitä tietoa sille. Mutta en minä tarvitse ylimäärääisiä suhteita kunhan mahdollisesti, antaa minun hommata sille korvikkeet älylaitteilla.
Ei minua enää täälläkään sit olisi, varmasti parempi niin! enemmän minusta halutaan kuin kykenen olemaan suhde rajoittaa kuin kuuluukin.
ystävän saaminen on erityisen haastavaa. Kumppaneita tuntuisi tulevan jokaiselle sormelle vaikka ketään ei ole edes nähnyt.
Asiaa, näitä itsekin on pohtinut. Voi ku olis enemmän ihmisiä, jotka miettii ja pohtii ja ajattelee syvällisemmin. Maailma ois kivempi paikka elää
Kyllä niitä tulee enemmän kun maailma kehittyy. Evoluutio vie oman aikansa. :o)
Kovasti tuntuvat porukat närkästyvän siitä kun kaksi sinkkua meni ja tapasi toisensa ;) Nyt sitten nälvitään sukupuolesta oikein porukalla kun ei muuta enää keksitä ;)
Mä päätin siirtyä jollekin toiselle palstalle. Jotenkin kun täällä on liikaa katkeruutta ja pahansuopaisuutta niin eiköhän tämä on nähty.
Oli mukavaa tavata Kaapin. Oli mukava lukea Teknodonnan, Harmaaritarin, ykskakkosen ja nuuskamuikkusen sekä valtakunnan, elisaketun sekä eräketun kommentteja ja ajatuksia . Muutama muu nimimerkitönkin oli asiallinen ja mukava. Huomasin vain, että vaikka ymmärrän et trollit ovat sairaita ja tuo akiperttikukalie ihan raukka, niin kuitenkin aloin pahoittaa mieltäni kommenteista ja haukuista. Mut en Mä tarvitse elämääni mitään sellaista, mikä pahoittaa mieltäni. Itsehän todellisuuttani rakennan. Siirryn jonnekin toiselle palstalle juttelemaan :)
Joten kiitti mukaville ja heippa 😁
Epämukavat kirjoittajat muistakaa lääkkeet.
Kaikkea hyvää elämääsi :) Tykkäsin lukea tekstejäsi ja harmi että poistut, mutta ymmärrän syyt poistumiseen.
Minustakin harmi ja varsinkin kun kaikki lähti mun kirjoituksesta... mutta lähinnä siksi, että nyt muut ei saa sun kirjoittelusta just nauttia. Mehän ollaan ystäviä muita kanavia pitkin. :o)
Näin on :) käyn ehkä lukemassa sun ja joidenkin muiden, ajatuksia herättävien tyyppien kommentteja. Mutten itse enää osallistu keskusteluihin tällä palstalla :)
No ihmisien nuo mainitsemani pelkotilat teettää uskomattomia asioita. Joku alkoholisti saatetaan sulkea elämästä pois jos lopettaa juomisen....esimerkkinä. Se on vaarattomampi reppanana kuin itseään niskasta kiinniottaneena.
Joo. Mutta minä ajattelin, että minua ei täältä pois muuten ajeta. Minä itse lopetan kun en enää mitään täältä saa tai jaksa/huvita antaa. :o)
Se tahtoo olla pitkin nettiä semmoista, että vuorollaan aina joku on jonkun silmätikkuna tai hampaissa. Milloin mistäkin syystä.
Minulta poistettiin aloitus joka oli nyt selkeästi mustasukkaisuutta tuomaan kun kysyin aijotteko jumpata yhdessä kun löydätte kumppanin?
https://m.youtube.com/watch?v=VSCkVOAdD4A
Höh. No jopas. 😂
Iik. Olenko nettikiusittu! :oD
Ukkoanin tähän suosittelin mutta en saa sitä liikkeelle. Se vaan tyrmää kaiken, jos se olisi minun ystäväkin en täällä harhailisi etsimässä ystävyyttä. Kaikkea tekisi mieli harrastaa ja tehdä siitä ihanaa täytyykö kaiken tehdä yksin. 😰
Joo, kiusaan sinua hoopoilla jutuillani. :)
Kiusaile vaan. :o)
Tarkoitatko palstailuun? Tähän tarvitaan oma kiinnostus. :o)
En tuota linkkiä.😂
Kiitos itsellesi raikkaista ajatuksistasi ja kirjoituksistasi ExN38. Ikävää, että olet päätynyt tälläiseen ratkaisuun. Syyt ymmärrän.
Pari sanaa palstailusta. Tuskin tänä päivänä löytyy ns hyvän mielen foorumia mistään. Ääripäät löytävät aina toisensa ja jolleivat löydä, ne kehitetään aina kirjoittajien toimesta. Ja siksi on monenlaista kirjoittajaakin. Henkilöhyökkäyksiä vastaan ei voi taistella monellakaan tapaa. Muistathan kuitenkin, ettei se kohdistu ihmiseen itsessäsi, vaan siihen hahmoon, minkä fantasian kukakin on luonut mielessään. Joko tahattomasti tai tarkoituksella. Osa ulkoapäin keksityistä hahmo-/luonnepiirteistä voivat olla myös sellaisia, että ne suojelevat sinua identifioitumiselta.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti tavataan taas, kirjoittamisen merkeissä.
"Osa ulkoapäin keksityistä hahmo-/luonnepiirteistä"
Mitä tällä tarkoitat?.. Pitäisi siis olla kameleontti luonteinen, eikä oma itsensä?.. ;P
No harmittaa minuakin tuo ExN38 n lähteminen, mutta jos mä saisin hänet muuttamaan mieltään. Mua jo harmittaa Sioille.Helmiäkin katoaminen. Onhan noi hyökkäilyt kettumaisia...öö siis v..tumaisia. :oD Mutta tosiaan jos tuollaisen näkis livenä, niin luultavasti olis totuus ihan muuta. Minua ei ainakaan haittaa mitään noi urpot. Täällä kuitenkin suurin osa on niin mukavaa sakkia, että hyvin juttu kulkee. Mutta on joskus itselläkin taukoa, että ei tule käytyä. Sit taas maistuu ihan toisellatavalla. :o)
Saa olla oma itsensä, jos haluaa. On silti eri asia, mitä kuka tahansa muu haluaa kuvitella tai annetaan kuvitella.
Ulkoapäin -> muiden kirjoittajien. Esim minähän olen mies, ollut mm Genio, kirpelä, Dazu ja puolenkymmentä muuta tukinikkiä.
Ei se silti mun identiteettiäni muuta.
Ei sialle helmiä ole minnekään hävinnyt.
Jeps, mulla on ollut polla jumi päivä tänään ja tätä sitten teettää.. ;D.. Noh, nyt meni perille.. ;P
Eikä saa unohtaa hahmon luojaa, joka tietoisesti tai tiedostamatta antaa ja luo ne fantasiat lukijoilleen. Omalla käytöksellä ja tavoilla luodaan ne muiden mielipiteet ja näkemykset.
Kyllä, perustuskivi.
Jaa? Minä en ole löytänyt sen kirjoituksia pitkiin aikoihin. Tosin mä en ole muuten kuin täällä kirjoitellutkaan. Mutta jossainvaiheessa heitettiin läppää ja sit youtubesta biisinviskuuta. Oli mukavaa. :o)
No ollaankos sitä tänään palstalla? Mä oon pitkästä aikaa oikeen sorvin äärellä ja ei täällä kovin taas ole kummoisia keskusteluita. Pitäis varmaan keksiä joku kiva avaus tuonne, niin sais pirteämpää keskustelua, vaikka varmaan taas alkaa sota sitten... :o/
Mä luulin, että sä olet töissä. Sorvaamossa? Mä vaan piipahdin lukaisemaan paria ketjua. Nyt menen katsomaan Holby Cityn. Alkaa ihan nyt just. :)
Töissäpä hyvinkin, mutta en sorvaamossa. :oD Se on vaan sanonta, että taas sorvin ääressä. Mulla on vaan toisenlaiset sorvit täällä. :oD
Vois ehkä näkyä yleareenalta täälläkin se sarja, mutta taijan touhuilla muuta. :o)
Juu, sanonnat on tuttuja. :)
Mistä saisi semmosen työpaikan, että ehtis tekemään muutakin työn ohessa. Olen päätynyt ihan väärälle alalle aikoinaan. Saa tehdä töitä melkein tauotta, palkkansa eteen. Nyt tarttis nopeasti keksiä joku helppo ja rahakas homma. :)
No tää on sinäällään upea työpaikka. Ja on käynyt kyllä kunnon flaksi, että on tänne päätynyt. Onhan tässäkin huonoja puolia, mutta missä ei. :o)
Täällä on välillä aikaa tehdä vaikka mitä muuta. Mutta elä kysy edes mikä työpaikka tää on. Selviäis liikaa yksityisyyttä siitä. :oD
Mistäs me löydettäs nyt sulle sopiva homma? Sun pitää alkaa kirjoittamaan jotain juttuja lehteen tai sit kirjaa alat väsäämään. Niistä saa rahaa ja saa tehdä kotona. :o) Vai haluutko just kotoa pois? :oD
Mä tarvitsisin oikolukijan, jos meinaisin kirjoittaa jotain painokelpoista tekstiä julki. Kirjaa, eeiii. Omaelämänkerta olis liian raskasta luettavaa kellekkään. Lopussa viimeistään lukija olis jo masentunut ja burnout. :D
Tai onnellisia, ettei ole eläneet mun elämää päivääkään. Sitä ainakin irl monesti kuulee, jos asioistaan alkaa avautumaan enemmin.
Mutta kotona vois olla ihan kiva tehdä töitä, toisaalta kotona on ehditty olemaan ja kotoa töihin meneminen vois olla henkisesti loppujen lopuksi kiitollisempaa. Joku ehdotti joskus koodaamista, oiskohan se ollut m-i-e-z? Joku mielikuva.
Mites olis virallinen höpötäti joka höpöttää mitä sattuu päivät pitkät jollakin sille osoitetulla paikalla. Ihmiset voi esittää höpö kysymyksiä ja mä esittäisin höpö vastauksia? Vähän kuin puhuvapää...tai etä seuranpitäjä. Turisee kameran välityksellä jollekin turinaa kaipaavalle. Tai virallinen korva, joka vaan kuuntelee, jolle vois purkaa tuntojaan. Ripittäytymistä varten on kyllä jo papit...hmm.
No varmasti töitä löytyis vaikka minkälaista, mutta se että siitä vielä joku maksais on sitten ihan erijuttu. :oD
Itsekin on joskus miettinyt, että mikä mahtais olla sellainen ihan unelmahomma. Niin en oo keksinyt kuin, että voittais jossain lotossa ihan simona rahaa. Sit hommais kaikenmaailman koneita traktorista kaivuriin itselleen ja tekis niillä kaikenlaista hommaa. Sit jos sitä rahaa ois jo ihan simona, niin ne koneista saadut tulot aina julkisesti osoittas jonnekin hyväntekeväisyyteen. Ja töitä tietenkin tekis silloin kun siltä tuntuu ja kerkee. :o)
Minusta tuossa on niin jalo ajatus takana, että eurojackpotissa olis ihan kohtuullista jo voittaa joku 30-80 miljoonaa ainakin... Hmmm. Pitäis kyllä ensin lotota? :oD
Heh, ainiin eräs ehdotti mulle terapeutiksi opiskeluja. Siis ihan irl tehtiin tämä ehdotus. Tuli vaan nyt äkisti mieleen tästä ammatinvalinnan miettimisestä. Olin jo unohtanut koko heiton. En tainnut ottaa asiaa ihan vakavissani.
Jos rupeis pumpulia pussittamaan. ;)
Urakointi ja maansiirtohommat on aika rehvakasta hommaa. Toki jos itse määräis työpäivien pituuden ja koska tekee töitä tai jättää tekemättä. Ois renkejä jotka tekis, kun itseä ei kiinnosta.
:)
Kaivinkoneen perämies, miltäs se kuulostais?
Jos nyt oikeesti voittais eurojackpotissa tuommosia summia, siitä jo joutas hyväntekeväisyyteen lahjoittamaan hyvän siivun. Mutta töihin en kyllä takuulla lähtis, sais tehdä työt kuka on keksinytkin. Mussa on sen verran kuitenkin laiskamadon ja oloneuvoksen vikaa, että jos ei ole rahasta kiinni, niin itseäni viihdyttääkseen en töitä tarvi. :)
Tekemistä kesii aina ilman työpaikkaakin.
No terapeuttihommat on oikeesti aika rassaavia. Mulla yks tuttu aikoinaan oli ja se lopetti ne ja rupes lakimieheks. Sano, että siinä valehdellaan oikeesti, eikä vaan oletettavasti. :oD
Pumpulin pussittaminen ois ainakin työturvallista hommaa...luulisin. :o)
Kaivinkoneen perämies? Kuullostaa juurikin naisen keksimältä! :oD
Jaa, vai olet työlle vähäruokainen? No en mäkään tätä tällähetkellä tee, kuin estääkseni köyhyyden. Hommia on kiva tehdä kylläkin. Ja kaikenmaailman koneet ja masiinat on mun mieleen. Ei jaksa mitään puu-ukkoja vuoleskella puukolla tai maalailla tauluja, mutta kaivinkoneella ois kiva kaivaa kuoppa. :oD
Niin, kyllä mullakin ois vaikka mitä hommaa ja vaikka missä. Täällä töissäkin vois aina siivoilla ja järjestellä tavaroita, mutta ei nyt oikeen irtoa. Just söin, niin mietin, että pitäisköhän ihan piruuttaan vetästä pikku tirsatkin. :oD
Varmaan on rasittavia ja rassaavia. Jollei sitten rupea nukketerapeutiksi. Master of puppets. ;)
Lakimiehen hommakaan miltään unelmata kuulosta. Joutuu lurjuksia puolustamaan, vaikka järki sanoo, että ei tää nyt näin pitänyt mennä.
Kaivinkoneen perämies on ihan oikeesti duuni. :)
Pakosti miettii, että missä voi ottaa tirsat? Mä haluan kanssa työpaikan minne voi mennä nukkumaan!! :D
No en mene vielä, kun säkin oot juttupäällä. :oD Mutta täällä saa nukkua, jos ei jää kiinni, eli kukaan ei tiedä siitä. :oD
No enpä ole kuullut moisesta? Mutta tiedän, että monesti on joku apumies kyllä, joka nojaa lapioon ja koittaa pysyä hereillä kun konemies tekee töitä. :oD
Hitto mä odotan kesää. Ulkonakin on niin pirun nätti keli, mutta tulee ihan perhanasti. Toivottavasti nyt tulis ihan älyttömän hyvät kesäkelit. Mä laitan paatin kuntoon ja koitan olla vesillä paljon. Vois vetää uistintakin pojan kanssa urakalla. :o) Itse en ole mikään kalamies, mutta kaippa tuon vois opetella niin sit isona osaa. :o)
Haha, se on varmaan just joku semmoinen homma. Toi kaivinkoneen perämiehen homma. Katsoo vähän äijän perään ja pitelee itseään lapiota vasten pystyssä, ettei kaatuu kesken tarkkailun. Nuokahtelee välillä ja kuola valuu pitkin leukaa. Sätkähtää välillä hereille ja tarkkailee taas silmä kovana, kuinka hommat sujuu. x)
Kohta joku hommaa tekevä ehkä oikaisee harhaluuloja. ;)
Tuli mieleen yksi vanha vitsi lapsuudesta. Huolto miehistä. Ukot nökötti pitkät tovit paikoillaan ja läheisissä puissa istui pari varista kytiksessä. Ne kyttäs näitä ukkoja tuntikausia ja koska ne äijät ei liikkuneet, ne luuli niitä kakkakökkäreiksi. Varikset suunnitteli jo nappaavansa niistä toisen suihinsa, mutta samaan aikaan kun toinen variksista lähti syöksylentoon. Toinen äijistä siirtyi hiukan ja varikselle tuli kiirus palata puuhun. - Perkele kraak kraak, ei se ollutkaan kakkakökkäre, sen haalarissahan lukee huoltomies! Saakeli meni hyvä suupala ohi suun.
Sattuneesta syystä en kirjoita sitä nimilyhennettä, jota vitsissä oikeasti käytettii. Koska se olis jonkunasteinen julkinen pilkka. :)
Veneily on varmaan hieno harrastus. Näkee kauniita vesimaisemia ja vesi elementtinä jo on ihan huikee kokemus. Kalastaminen on ihan kivaa, vain perkaaminen öksöttää. Se kalan haju ei oikein imartele. Pitsinenä minä. x(
Tarttee mennä päikkyjä pitelemään, joten ensi kertaan. Ota nyt sinäkin ne tirsat sitten, ellei ihmishenget oo sen aikaa vaarassa.. :)
No pakko lisätä tuohon perämiehen työilluusioon vielä se, että hyvin kouluttautuneena perämiehenä pitkällisen elämänkoulun käynyt tietää, että kädet pidettävä nyrkissä, kun riiputtaa kättä, tai rukkanen putoaa kädestä. :o)
Joo, se on kalastuksen varjopuoli just. Toisaalta minua myös kiinnostaisi se ruuanvalmistus omista kaloista ihan vaan nuukana miehenä, että saatan sietää sen siivoushommankin. Ja kyllähän kuha voissa ja tillissä uunissa tehtynä vie kielen pyllyyn... :oP
Joo, tuossa tei varmaan ensimmäisen työsuorituksenkin. Ei ollut iso, mutta ehkä ne torkut olen ansainnut siitä edestä. :o) Ja ei tässä mun torkkujen takia kukaan kuole, tai jos kupsahtaa, niin ...no sit pitää varmaan syyttää jotain muuta. :oD
Nyt laitoin tasa-arvokeskustelun uusiks... oikeastaan se on vastavuoroisuuskeskustelu myös, mutta minusta tasapainoinen vastavuoroisuus on tasa-arvokysymyskin. Siihen pitää panutua kunnolla, oli sitten mies tai nainen. :o)
Käyhän kurkkaamassa. :o)
Ja tietysti kommentoimassa... Mä en tiedä onko naiskommenttia siellä vielä. :o)
Mä taidan huomenna pähkiä tuota aihetta. Nyt on päivän uni aika.
Sopii. Sano Nukun Masalle terkkuja, että vois tulla jo tänne unihiekkäsäkin kanssa. :oD Ja hyvää yötä... ( jos se masa joutais piipahtaa täälläkin) ;oP
Sanotaan. :)
Hyvää yötä sullekin!
Masaa odotellen...
Kiitos. :o)
En käsitä mikä rooli miehen pitäisi ottaa femiini-maskuliiniakselilla nykyään. Mulla sopii parhaiten jöröttävä, töissä käyvä panokone. Herkät ajatukset säästän mielellään itselleni, toki niistä kerron jos kysytään .
Se on sinun valintasi. Arvostan sitä. Arvostan sellaisia jotka ovat sellaisia kun haluaa olla, kunhan ei arvostele muita. On totta, että en siihen pysty aina itsekään. Parantamisen varaa on varmaan kaikilla. Pyrin täydellisyyteen, mutta tiedän että en tule sitä saavuttamaan. Onpahan aina tavoitetta. :o)
Asioiden päässään pyörittelemisellä ja ahaa-elämyksien saamisella, itsensä kapasiteetin lisäämisellä - on sellainen ongelma että se korottaa itseä muttei ympäristöä. Tällöin tätä henkistä puolta ja itsetutkiskelua harrastava on alati vaarassa korottaa itsensä.
Vaikka itsensä saisi sinänsä kiinni ja hoksaisi miten homma on mennyt ja miten sen kannattaisi mennä - tämä johtaa tällä tasolla vain ristiriitaan maailman kanssa. Maailma ei piittaa, maailma ei muutu. Tällöin "ratkaisun löytäminen" sisältään voi kaatua yksinkertaisesti siihen että olettaa sen nyt koskevan maailmaa ja muitakin ihmisiä.
Hyvä esimerkki tästä olisi sivistynyt ihminen duunarihommissa. Jätkät puhuu pillusta, paskasta ja viinasta. Sivistynyt yrittää sivistystään ja onnistuu vain aiheuttamaan hämmennystä ja rajanvedon. Sivistynyt onkin ympäristössään outolintu - hänen sivistyksensä oli sisäistä, omaa toimintaa ohjaavaa - mutta se ei huomioinut että maailma ei piittaa ja ympäristöllä olikin jo toimiva normi.
Tällä tarkoitan sitä että mies joka korottuu potentiaalissaan kokonaiseksi ihmiseksi ei saa korotuksestaan välttämättä mitään muuta palkkiota kuin yksinäisyyden koska maailma on mitä on. Yksinäisyys on luontevampaa ja todellisempaa koska vastinetta korotetulle minälle ei välttämättä ole - ja korotus itsessään on peruttamaton asia koska totuus nyt vain on totuus. "Tieto lisää tuskaa" niinsanotusti.
Nainen joka yrittää naisroolinsa murtamista ja ryhtyy "toimimaan itse toisin", pelastamaan maailmaa ja itseään - voi kokea niin pahan pettymyksen ja turhautumisen että hänelle on luontevaa palata täsmälleen mukavuusalueensa ytimeen prinsessaksi joka teki parhaansa.
Oikeastaan ainoa mikä toimii on opettajuus. Se on pyrkimys suhteeseen maailman kanssa jossa välineet, etenemistapa ja vastaanottajien ymmärtäminen ovat olennainen osa prosessia. Tällöin maailman kannalta puolivillainen opettajakin jolla on joku biitti totuutta on tärkeämpi kuin valaistunut yksilö jolla on täydellisyys päässään eikä missään muualla.
Joo. Olen huomannut tämänkin. En voi sönköttää tästä juurikaan irl. Siksi jaan nämä täällä. Toisaalta ei väliä, mikä on vastaanotto. Täähän on ollut jo kyllä hyvä. Mutta saan jakaa tätä. Ottakuut joku kopin tai ei. Minä tiedän itse kuinka elän asian kanssa ja se on mulle se ihan tärkein.
Mutta todella hyvä mielipide. Kiitos. :o)
Nykyään parisuhteeseen aletaan ulkonäön tai taloudellisten resurssien takia. Rakkautta tärkeämpää on raha että voi elää leveesti kumppanin kustannuksella, käydä etelässä ja ostella kaikkea kivaa kuten uusia puhelimia. Kumppanin kanssa henkailu on jäänyt vähemmälle ja parisuhde voikin olla usein sellainen asumissuhde. Oikeastaan ärsyttää kun kumppania haetaan ulkoisten syiden takia. Siinä jää helposti toisen luonne ja kaikki muut tärkeät huomioimatta ja siksi erotaankin usein niin helposti. Hyvännäköiseen kumppaniin petytään että ei se olekkaan niin hyvä sisäisesti.
Jotkut ajattelevat juuri noin. Pelot ja oma varsinainen minuus ja koko elämä kasataan jonkun statuksen verhoamaksi. Mutta epäluulot ja omat pelot myös ajavat yleistämään asian. Se vaikuttaa myös siihen, että yleistämme asioita. Emme näe totuutta.
Esim. Tällähetkellä moni näkee talousasiat ja koko maailman huonompaan suuntaan menevänä. Mutta se on tuon äskenmainitun epäluulon/harhan luoma epätodellisuus. Vertaa vaikka 10 vuotta taaksepäin. Oliko jokaisella älykännykät? Pitikö laskut maksaa maksupäätteeltä. Moniko 1 v lapsi kuoli 60-luvulla vanhempansa vuoksi ja miten asianlaotoa on nyt. Katsele faktoja, elä usko luulopuheita. :o)
Helpointa parisuhteessa on, kun molemmat osapuolet kykenevät sitoutmaan samoihin "sääntöihin" ja jakavat jotakuinkin saman arvomaailman. Minkä oikeuttaa itselleen, oikeuttaa toisellekin. Ainakin sen verran.
Omasta puolestani sen verran, että en koe mitään ihmissuhteita vaikeiksi. ja jos koen, ovat ne silloin suhteita ihmisien kanssa jotka eivät joko kykene olemaan omia itsejään tai eivät anna minun olla. Siitä syntyy ongelma. Erilaisuus ei ole minulle koskaan ongelma, ongelma on aina vain se ettei sitä hyväksytä. :)
Niinpä en voi sanoa näkeväni missään mitään muuta ongelmaa, kuin sen että ihmiset eivät suvaitse erilaisuutta, itsestä poikkeamista ja siedä että joku muu elää tai toimii eri tavalla. Se on minun mielestäni ongelman ydin. Ihmissuhteet ei ole ollenkaan vaikeita, jos ei niistä tehdä semmoisia. :)
Kyllä erilaisuutta minä ainakin suvaitsen. ongelma on että toisia ei polkea erilaisuudella.
Sekin on totta. Oikeassa olet. :)
Jotkut klaaraa homman helpommin. Ja minet tyytyykin johonkin paremmin. En minäkään tästä mitään profissionaalista aio tehdä.
Ja puhun ihan omista kokemuksista ja havainnoista. Pelot ja vaikeat tuskaiset kivut pitää kohdata. Tai sitten ei pidä muuta kuin tyytyä siihen mitä saa.
Sinäpä et liiemmin valittelekkaan oloistasi täällä. Siinä voi piillä juuri se, että olet sujut itsesi kanssa. :o)
Niiin, on mullakin välillä vaikeeta ja vaikeampia jaksoja mm. jaksamisen kanssa. Pääasiassa terveyshuolet kuormittaa ja vaikuttaa sitä kautta ihan yleiseen jaksamiseen kaikessa muussakin. Mutta valittamalla valittaminen ei ehkä ole mulle tyypillinen tapa purkaa. Voin puhua ja kertoa asioistani, vaikeistakin. Mutta vain antaakseni informaatiota, silti odottamatta että kukaan asialle mitään konkreettisesti tekee tai siihen mitenkään myötävaikuttaa.
Lähinnä kai se onkin enemmän informatiivista, että nyt ollaan tässä pisteessä ja työnalla tämmöistä. Ehkä sekin vähän sitten asiaan vaikuttaa, että elämä on ollut pääasiassa aina jonkun esteen ja asian voittamista ja sen kanssa enemmän ja vähemmän kamppailua, ettei se enää tavallaan järkytä mua niin paljon, että menisi pasmat sekaisin. Tai menettäisin sen takia konrtollin?
Mä olen vähän semmoinen tykkään työstää asioita siinä samantien, kun ne eteen tulee ja aikailailla omassa päässäni jäsentelen niitä semmoisiin mittasuhteisiin, että jaksan ne kantaa. Voi kai sanoa, että sinut sen suhteen, että elämä ei ole pelkkää juhlaa. Hyväksynyt, että tasapainoilun. :)
Mitään syytä en näe kuormittaa muita ja muiden niskaan kaataa omia murheitani. syyttömiä vieraat ihmiset mun murheisiini ovat. Itsehän ne täytyy setviä. :)
Niin. Eipä tää mun teoria elämästä murheita poista. Ehkä enemmänkin hommaaatta niitä suotta enempää. Kyllä mulle ainakin niitä tulee tekemättäkin. Niinkuin eilen huomasit. :oD
Monet haikailevat entisajan miesten ja naisten roolien perään. Minusta se on aika turhaa. Menneisyyden roolit sopivat toisille ja tekivät toisten elämän taas sietämättömäksi, kun siihen valmiiseen muottiin ei millään kyennyt sopeutumaan. Minusta on ihan kiva, että jokainen pari voi tehdä parisuhteestaan ja elämästään sellaisen kuin heille sopii. Vaikeaa on tosin löytää juuri se ihminen, jolla on samanlaiset toiveet ja odotukset elämän suhteen kuin itsellä.
Toivon joskus miehen kehittyvän johonkin suuntaan kyllä minunkin olisi hyvä syy nauttia elämästä täysillä koska haen sitä sitten muulla keinoin alitajuntaisesti.
Juurikin näin. Kehitys rullaa. Moni toivoo tekniikassakin takapakkia, mutta turha sitä on toivoa. Ja saahan sitä ilman olla. :o)
En jaksanut koko ketjua läpi lukea, mutta aloittajan törmäämään asiaan olen itsekin törmännyt. Kun liiton huonosta tilasta ja eroaikeista vanhemmille läheisille puhuin niin eräskin totesi, että itkeä sitä suhteessa pitääkin ja suhdehan on niinkuin työsuhde. No, olisi edes sellainen. Aika moni kyllä varmaan suhtautuu työkavereihinsa eri tavoin kuin puolisoonsa. Mutta on tietysti huonoja suhteita ja huonoja työpaikkoja ja mites nykyään neuvotaan sitten tekemään.
No se oli sitä entisaikaa tuo ajatus. Silloin joutu leipänsä ja perustarpeiden takia tekemään töitä. Maailma muuttuu. Minä ainakin haluan voida paremmin loput 40 vuotta. 😊
Jos sioille.helmiä-nikkiä kaipaat, niin viimeksi esiintynyt täällä fla.vio:na. Voi olla että taas uusi nikki käytössä. Mutta melkein päivittäin täällä pyörii.
No pitääpä sit katsella kirjoituksista fla.vio; akin... Kiitti vinkistä. :o)