Moi. Ihan alkuun täytyy sanoa etten ole eläissäni kirjoitellut tämmösille palstoille. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Seurustelin 2 vuotta ihanan naisen kanssa. Suhde oli vaikea mutta hienoja hetkiä mahtui mukaan. Asutaan yhdessä ja muutama kuukausi oltu kuin kämppiksiä. Kumpikaan ei tiennyt mitä tehdä eikä asiasta enää puhuttu.
Ollaan erottu aikaisemminkin, mutta palattu lopulta yhteen. Tyttöystäväni oli juuri viikon Lontoossa ja vietin sen ajan kotona tyttöystäväni koiran kanssa. Tarkoitukseni oli palauttaa suhde raiteilleen hänen palattuaan.
Tyttöystäväni kuitenkin ilmoitti palattuaan ettei halua enää seurustella, eikä rakasta minua enää. Hän kertoi kaksi tärkeintä syytä: Liian vähäinen seksi ja minun alkoholinkäyttöni. Molemmat täysin totta. Juomiseni oli lähinnä stressijuomista työviikkojen jälkeen. Teen itse viikot töitä ja tyttöystäväni teki lähinnä viikonloppuja, jolloin näimme harvoin. Ja jos näimme, olimme omissa oloissamme. Seksin puute taasen johtuu omista kokemuksistani lapsena ja teini-iässä. Viimeaikoina olen ollut aktiivisempi ja halunnut enemmän. Ja jopa onnistunut. Ne tunteet tappoivat huonojen kokemusten demonit. Viimeinen kerta kuitenkin tuli ja meni, jolloin tyttöystäväni sanoi vain ettei jaksa. Se sai siinäkin mielessä hälytyskellot soimaan, ettei hän ikinä ole kieltäytynyt.
Kerroin näkemykseni etten halua erota. Tyttöni oli kuitenkin varma. Olin luvannut jokaisen riidan jälkeen muuttuvani ja tuskin tarvitsee kertoa että epäonnistuin. Lupaukseni olivat vain vastuun pakoilua ja ajan pelaamista. Kuvittelin parisuhteemme palaavan itsestään ennalleen. Nyt olin/olen valmistautunut yrittämään tosissaan. Puhunut ammattilaisille, varannut aikaa parisuhdeterapiaan yms.
Asumme edelleen yhdessä, eikä tyttöni ole muuttanut pois vaikka tietää tunteeni ja hänellä olisi myös asunto mihin muuttaa. En tietenkään halua hänen muuttavan, mutta olen hämilläni miksi hän antaa minun edelleen olevan lähellään ja nukkua samassa sängyssä. Kysyin asiasta, eikö häntä vaivaa että haluan häntä edelleen ja että silti asumme edelleen yhdessä. Hänelle se on ok eikä mitään ongelmaa. Osaako kukaan kertoa mistä tämä johtuu? Käytännön järjestelyistä? Hän haluaa itse auttaa minut jaloilleni? Tuntee vielä eron jälkeisen asumisen lähentävän meidät uudelleen? Kuinka saisin kerrottua olevani tosissani tällä kertaa. Ja aidosti. Mikä on helpoin tapa lähestyä, ilman että kuulostan painostavalta?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin kaipaisin viisaamman vastausta. Kiitos!
Seurustelin 2 vuotta ihanan naisen kanssa. Suhde oli vaikea mutta hienoja hetkiä mahtui mukaan. Asutaan yhdessä ja muutama kuukausi oltu kuin kämppiksiä. Kumpikaan ei tiennyt mitä tehdä eikä asiasta enää puhuttu.
Ollaan erottu aikaisemminkin, mutta palattu lopulta yhteen. Tyttöystäväni oli juuri viikon Lontoossa ja vietin sen ajan kotona tyttöystäväni koiran kanssa. Tarkoitukseni oli palauttaa suhde raiteilleen hänen palattuaan.
Tyttöystäväni kuitenkin ilmoitti palattuaan ettei halua enää seurustella, eikä rakasta minua enää. Hän kertoi kaksi tärkeintä syytä: Liian vähäinen seksi ja minun alkoholinkäyttöni. Molemmat täysin totta. Juomiseni oli lähinnä stressijuomista työviikkojen jälkeen. Teen itse viikot töitä ja tyttöystäväni teki lähinnä viikonloppuja, jolloin näimme harvoin. Ja jos näimme, olimme omissa oloissamme. Seksin puute taasen johtuu omista kokemuksistani lapsena ja teini-iässä. Viimeaikoina olen ollut aktiivisempi ja halunnut enemmän. Ja jopa onnistunut. Ne tunteet tappoivat huonojen kokemusten demonit. Viimeinen kerta kuitenkin tuli ja meni, jolloin tyttöystäväni sanoi vain ettei jaksa. Se sai siinäkin mielessä hälytyskellot soimaan, ettei hän ikinä ole kieltäytynyt.
Kerroin näkemykseni etten halua erota. Tyttöni oli kuitenkin varma. Olin luvannut jokaisen riidan jälkeen muuttuvani ja tuskin tarvitsee kertoa että epäonnistuin. Lupaukseni olivat vain vastuun pakoilua ja ajan pelaamista. Kuvittelin parisuhteemme palaavan itsestään ennalleen. Nyt olin/olen valmistautunut yrittämään tosissaan. Puhunut ammattilaisille, varannut aikaa parisuhdeterapiaan yms.
Asumme edelleen yhdessä, eikä tyttöni ole muuttanut pois vaikka tietää tunteeni ja hänellä olisi myös asunto mihin muuttaa. En tietenkään halua hänen muuttavan, mutta olen hämilläni miksi hän antaa minun edelleen olevan lähellään ja nukkua samassa sängyssä. Kysyin asiasta, eikö häntä vaivaa että haluan häntä edelleen ja että silti asumme edelleen yhdessä. Hänelle se on ok eikä mitään ongelmaa. Osaako kukaan kertoa mistä tämä johtuu? Käytännön järjestelyistä? Hän haluaa itse auttaa minut jaloilleni? Tuntee vielä eron jälkeisen asumisen lähentävän meidät uudelleen? Kuinka saisin kerrottua olevani tosissani tällä kertaa. Ja aidosti. Mikä on helpoin tapa lähestyä, ilman että kuulostan painostavalta?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin kaipaisin viisaamman vastausta. Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naisilla muuttuu tiuhaan tunteet, joskus on iholla koko ajan ja hinkumassa seksiä joskus taas pitkiäkin aikoja ilaman hellyyttä ja seksiä kuten avopuolisoni. Ota naisista selvää. Ei meidänkään suhteessa ole enää rakkautta ollut, yhteenkuluuvuuden tunne pitää kai yhdessä edelleen ja varmaan on tullut myös riippuvuuden tunne toisesta, ei kai sitä muuten voi kuvata kun intiimi elämä loppunut.
Omalla kohdalla annoin exän nukkua kuulauden edelleen samassa sängyssä kun en jaksanut kuunnella itkua ja ulinaa olkkarin sohvalta. Sitten muutin pois. Huomattavasti helpompaa, jos ei heti pääse pois. Vaikka tytölläso näyttäisi olevan kämppä valmis ja kaikki ready to go, ei näin välttämättä ole.
Ja jos olet yhtä rasittava eroaja kuin exäni, että alkaa päässä raksuttaa tuo "pakko muuttua vasta kun ollaan erottu" niin no... lottoan, että nainen pelaa helpommalla erolla. Ei kestä ininääsi enää.
Ne aikaisemmat pari eroa oli aika riitaisia ja kyllähän sitä tuli aika paljon ruikutettua perään, kunnes palattiin taas yhteen. Rakkaus kuolee jos siitä ei pidä huolta, niin se kai menee. Enkä halua muuttua ainoastaan hänen takiaan, vaan myös itseni. Kummatkin ollaan sitä mieltä ettei toista ajeta pois tai edes sohvalle. Päivä kerrallaan luvattiin mennä, kunnes asiat muuttuu. Itse ajattelin, että onko helpompaa asua yhdessä erottuna kun ei ole vastuuta parisuhteesta, vaan molemmilla oma elämä ja asiat etenevät omalla painollaan....
Jos olet oikeasti tosissasi, niin sitten kannustan sua tekemään kaikkes. Tee jotain todella suurta ja näyttävää sellasta mitä et oo koskaan hänen takiaan tehnyt. Häntä voi olla vaikeaa saada uskomaan että olet juuri tällä kertaa tosissas jos on aikasemmin mennyt niin että sanat on jäänykki vaan puheen tasolle.
Kerro sun tunteet, itteeni naisena voisi kuulostaa parhaimmalta esim tälläset sanat: "Sä olet oikeasti parasta mitä mulle ikinä on tapahtunut. Oon niin pahoillani, että en ole sitä sulle tarpeeksi näyttänyt. En osaa edes kuvailla miten paljon rakastan sua ja kuinka tärkeä olet mulle. En haluu menettää sua enkä meitä, koska oot mulle kaikki. En ole tarpeeksi järjestänyt aikaa meille vaikka oon meidän yhdessä oloa olen kaivannut, mutta haluan tämän muuttuvan, kaipaan ja haluan sua. Haluan olla se mies kenet ansaitset ja haluan tuoda meidät yhteen taas. Tämä on saanut mut heräämään todellisuuteen ja tajusin etten voi antaa sun mennä olen valmis tekemään mitä vain. Toivon että annat mulle mahdollisuuden näyttää sen sulle ja et tule pettymään."