Kokemuksia eron jälkeisestä

Jätetyt naiset, miltä tuntuu viedä elämää eteenpäin? Minulle miehenä onpa se raskasta sen on tunnustettava. Ehkä teitä on enemmän kuitenkin kuin meitä??
5304
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Eroprosessin aikana tunteet olivat pinnassa. Mielettömän paha olo ja pettymyksen tunne. Itkeskelin iltaisin itsesäälissä yksin . Yksinäisyyden tunne oli käsikosketeltava. En halunnut tavata ihmisiä, olin kotona pimeässä sohvalla. MIeleeni nousi kaikki miehen ikävät sanat ja teot.

Tiesin, että ratkaisu on oikea, mutta jotenkin irrottautuminen oli silti raskasta ja tulevaisuus näyttäytyi tyhjänä. Harmitti ettemme olleet kuitenkaan toisillemme niitä oikeita.

Olin niin vetäytynyt ja alakuloinen, että jouduin tietoisesti puhuttelemaan itseäni. Ajattelin etten ole tällainen pimeässä niiskuttaja ja pakotin itseni ihmisten ilmoille. Lähdin viettämään iltaa, mutta tulin takaisin melkein heti. Olin ihan raato. Mutta päätin että minun on päästävä eteenpäin. No, aika teki tehtävänsä.

Tapasin myös miehen, jonka kanssa lähdin treffeille. Se helpotti osaltaan, vei minua eteenpäin vaikka suhdetta siitä ei tullutkaan. Myöhemmin tapasin miehen, joka tuntuu siltä oikealta. Sopivammalta kuin eroon päätynyt suhde. Olen kovin rakastunut, vaikka avioeron kohdalla ajattelinkin etten tule enää koskaan rakastumaan tai menemään suhteeseen. Vaan väärässä olin, nyt olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan.

Äänestä

Vaikka ei ketään uutta löytys voi nauraa lopulta, miten hulluksi meni elämä ennen eroa ja eron aikaan.
On se vaikeaa irrottautua, kun tunteet on niin pinnassa, mutta minä ainakin osaan jo nauraa ja toivottaa hyvää jatkoa ex.lle.

Äänestä

Hei Kokeemuksia.

Moni on kokenut eron jälkeen saavansa paljon voimaa vertaistuesta. Monilla paikkakunnilla järjestetään eroryhmiä tämän mahdollistamiseksi. Oman paikkakuntasi eroryhmistä voit kysyä tietoa esim. seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksesta, joilla on koottua tietoa erilaisista tuen muodoista. Myös yksilöllisen ajan perheneuvontaan voi varata, jos olo tuntuu tukalalta ja uskoo hyötyvänsä asian prosessoimsiesta ulkopuolisen terapeutin kanssa.

Merja, diakoni.

Äänestä

Tulevaisuus katosi perheen hajottua. Olen oudossa välitilassa, elämä loppui mutta olen yhä elossa. Aikaa on kulunut, mutta se ei ole mitään parantanut.

Äänestä
  • Sama myös täällä. Asioita ei ole ollut mahdollista järjestellä itseä tyydyttävälle tolalle. Työ ja terveys määräävät. Olen vaan, jos sitäkään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kokeemuksia kirjoitti:

Jätetyt naiset, miltä tuntuu viedä elämää eteenpäin? Minulle miehenä onpa se raskasta sen on tunnustettava. Ehkä teitä on enemmän kuitenkin kuin meitä??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu