Ottamalla ns. "Ottopojat" Sukselaisen hallitukseen.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Oli se Kekkonen vaan melkoinen epeli.
Väkisin vei SDP:n edustajia hallitukseen vaikka nämä eivät halunneet
Väitän että SDP:n hajoaminen ja TPSL:n synty olivat Moskovasta masinoituja. Kekki oli operaation toteuttaja.
Niinpä, melkoinen epeli se Kekkonen, hajoitti tuosta vaan demaritkin.
Mitenkään kun ei ole mahdollista, että demareilla olisi ollut sisäistä ristivetoa ja ettei Tanner nauttinut kovinkaan varauksetonta suosiota puolueessa. Vai kuinka.
Kaikki vaan Kekkosen piikkiin, ihan Lasse Lehtisen tyyliin. Ne on muuten hauskoja kirjoja, suosittelen silloin kun haluaa nauraa tai muuten vaan keventää oloaan.
Tannerilla oli SDP:n jäsenistössä laaja ja vankka tuki.
Tuskin Urho Kekkonen osasi ennustaa, että ottopoikien ottaminen mukaan hallitukseen johtaa uuden vasemmistopuolueen perustamiseen yli vuosi myöhemmin. Jos hänellä oli kuitenkin tästä salaista tietoa, kysymys oli pelkästä muodollisuudesta.
Olennaista oli, että vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen peräti 11 SDP:n listoilta valittua kansanedustajaa loikkasi puolueen oppositioryhmään. Siinä vaiheessa ottopojat oli pelkkä muisto vain. Todellinen vastuullinen oli Väinö Tanner aivan kuin Veikko Vennamokin SMP:n hajoamiseen vuonna 1972.
Mm. Simosen toimninnasta päätellen kyseessä oli aivan selvä Moskovasta johdettu tietoinen toiminta. Miksi Asevelisosialisti Simonen olisi muuten kääntänyt takkinsa ellei Moskovan suosiota ja mahdollisesti omaa tulevaa presidentinvirkaansa pelatakseen.
Totuus on se että Väinö Tannerin SDP ja muut "Taantumukselliset Oikeistovoimat" olivat vakava uhka Kekkosen ja Moskovan valtapelille. Kekkonenhan ei ollut kansan keskuudessa mitenkään erityisen suosittu presidentti ensimmäisellä virkakaudellaan vaan häntä pidettiin jo tuolloin NL:n hännystelijänä.
Oli neuvostojohto yhteydessä SDP:n oppositioon tai ei, yhteydenpito oli yksin opposition häpeä. Johtamiskykyjen näkökulmasta se oli kyllä aika lailla Väinö Tannerinkin häpeä.
Simonen ja TPSL olivat pelkkä välikappale Moskovan ja Kekin operaatiossa. On myös väitetty Simosen olleen "Timo" ja Kekin "Johtaja".
TPSL:ää ei vielä silloin ollut olemassakaan, mutta Kekkonen varmasti arvosti Simosta Kemin lakkojen raivopäisenä kukistajana ja tämän asevelitoiminnasta.
Kyllä Tanner ja tukenaan ollut "vahva kenttä" olisivat Simosen ym. kurissa pitäneet, jos Tannerilla olisi ollut se vahva tuki, ja jos hän olisi ollut se vahva johtaja. Vaan kun ei ollut kumpaakaan niin puolue hajosi.
OikeistoSosDem
menee nyt vähän tietämys ulalle. TPSL kohdalla.
Samoin voidaan sanoa 1918 sisällissodasta, kommunisteja ei voi siitä
syyttää, kun kommunisteja ei vielä virallisesti ollut. Vasta 1918 SDP
puheenjohtaja Kullervo Manner alkoi sitä perustamaan tovereittensa kanssa.
Manner oli SDP puheenjohtajana 1917- 1918. Väinö Tanner valittiin sitten päällekkäiselle vuodelle 1918, hän oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtaja 1918–1926 ja 1957–1963.
Onneksi "Majuri" ei ole ulalla. Ottaako aivoon kun sait pataasi oikein kunnolla toisessa ketjussa.
TPSL syntyi 1950-luvun lopulla Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kekkosmyönteisestä siivestä, joka hermostui, kun Neuvostoliiton jyrkästi vastustama ja sotasyyllisenäkin tuomittu Väinö Tanner valittiin SDP:n puheenjohtajaksi 1957. Taustalla olivat myös SDP:n kahden vahvan miehen Väinö Leskisen ja Aarre Simosen välille syntyneet erimielisyydet, kun Simonen arvosteli Leskistä siirtymisestä poliittisesti liian oikealle. SDP:tä edelliset kymmenen vuotta johtaneen Emil Skogin johtama oppositio, johon myös Simonen liittyi, tunnettiin aluksi nimellä Ryhmä 94, arkisemmin skogilaisina. Puolueen hajaannusta pahensi se, että syksyllä 1957 Sukselaisen I hallitukseen valittiin oppositiota edustaneita ministereitä (ns. ottopojat) kuulematta SDP:n eduskuntaryhmää. SDP:n johto erotutti ”ottopoikaministerit” puolueen eduskuntaryhmästä eikä kelpuuttanut heitä puolueen ehdokkaiksi eduskuntavaaleissa. Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa puolueopposition erillisiltä ehdokaslistoilta valittiin kolme kansanedustajaa, mutta pian vaalien jälkeen 11 SDP:n listoilta valittua edustajaa loikkasi opposition ryhmään. Ryhmää vaihtaneet olivat kieltäytyneet allekirjoittamasta SDP:n puoluetoimikunnan vaatimaa erillistä sitoumusta puoluetoimikunnan päätösten ja ryhmäkurin noudattamisesta, koska sellainen ei heidän mielestään perustunut puolueen sääntöihin. Virallisesti TPSL perustettiin Helsingissä 6.–7. toukokuuta 1959 pidetyssä kokouksessa.. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Skog, joka jatkoi tehtävässä vuoteen 1964. Vuoden 1962 valitsijamiesvaaleissa Skog oli TPSL:n presidenttiehdokas. Vaaliliitto sai vain 3,0 prosenttia äänistä ja kaksi valitsijamiestä.
TPSL hallituspuolueena
Vuoden 1962 eduskuntavaaleihin TPSL lähti ilman vaaliliittoja muiden puolueiden kanssa. Se sai 4,4 prosenttia äänistä, mutta vain kaksi sen kansanedustajaa valittiin uudestaan. Pudonneita olivat mm. puolueen vahvat miehet Aarre Simonen ja Olli J. Uoti. Vaalikauden aikana puolue osallistui kolmella ministerillä Ahti Karjalaisen I hallitukseen 13. huhtikuuta 1962 alkaen. Puolueen ministereinä toimivat II valtiovarainministeri Onni Koski, II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Närvänen ja I sosiaaliministeri Olavi Saarinen. TPSL:n ministerit istuivat hallituksessa muodollisesti SAK:n mandaatilla. SAK (ja TPSL) veti ministerinsä hallituksesta 18. lokakuuta 1963, jolloin puolue siirtyi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi oppositioon.
1960-luvun alussa käytiin tuloksettomiksi jääneitä neuvotteluita SDP:n ja TPSL:n uudelleenyhdistymisestä. V
Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL) oli Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta (SDP) erkaantuneen oppositioryhmän perustama suomalainen vasemmistolainen puolue, joka toimi vuosina 1959–1973. Vasemmistolaista sosiaalidemokratiaa edustanut TPSL sijoittui poliittisesti SDP:n ja Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) välimaastoon. Puolueen vaalikannatus jäi melko pieneksi suurten vasemmistopuolueiden varjossa. TPSL osallistui Karjalaisen I, Paasion I ja Koiviston I hallituksiin.
TPSL:n vahvinta kannatusaluetta oli ammattiyhdistysliike, jossa puolueen edustajia oli 1950- ja 1960-luvuilla näkyvästi johtopaikoilla. TPSL:n Vihtori Rantanen johti SAK:ta. TPSL:n kannattajat johtivat myös Työväen urheiluliittoa. TPSL:n nuorisojärjestö oli Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto (SSNL) ja naisjärjestö Sosialidemokraattinen Naisliitto. Molemmat olivat aiemmin SDP:tä tukeneita järjestöjä. TPSL:n lehti oli Päivän Sanomat (1957–1973).
Kuten nimestäkin näkee, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto tavoitteli kannattajikseen myös maanviljelijöitä, jotka olivat tyytymättömiä SDP:n uuteen kuluttajapainotteiseen ja maataloustuottajat unohtaneeseen linjaukseen. Kaiketi tämän vuoksi pitkäaikainen sosialidemokraattinen maatalousministeri Matti Lepistökin siirtyi TPSL:ään.
https://urly.fi/LU4
TPSL oli vahva edustuksellisuudessaan, vaikka puolueella ei kannatusta kuin vähän vain.
Kuin RKP ollut hallituksissa.
Mutta silloin oli Neuvostoliitto, ja SDP Tanner oli epäsuosiossa siellä.
Muttei unohtaa Otto Wille Kuusista myöskään, hänellä oli sananvaltaa Venäjällä Neuvostoliitossa
-Suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen kommunistisen puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon.
Sodan käännyttyä tappiolliseksi Kuusinen pakeni tuhansien muiden mukana neuvosto-Venäjälle. Sisällissodan jälkeen Kuusinen aloitti voimakkaan itsekritiikin ja julkaisi jo kesällä 1918 usealle eri kielelle käännetyn pamfletin Suomen vallankumous, itsekritiikkiä, jossa vanhaa sosiaalidemokraattista työväenliikettä arvosteltiin ankarasti. Kuusinen kääntyikin nopeasti bolševikiksi ja oli perustamassa Suomalaista kommunistista puoluetta Moskovassa syksyllä 1918. Kuusisen vaikutuksesta SKP suuntautui uuden aseellisen kumouksen valmisteluun Suomessa. Hän kuitenkin tuli toisiin aatoksiin seuraavina vuosina ja kritisoi tätä puolueen alun "äkkijyrkkää" vaihetta.
ETTÄ; KYLLÄ OLI VASEMMISTOLLA KUSET JA PASKAT SEKAISIN SILLOIN.
Tästä voisi poimia ihan oman aloituksensa, ollut niin sekaista seurakunta silloin.
Joka jatkui SDP:ssä ihan -80 luvulle asti 70 -luvullekkin -silloin vielä oli puheita Suomen liittämisestä Neuvostoliittoon tahoillaan.
Sekaisin kuin Seikkulan Mantan pillunkarvat.
Joka jatkui SDP:ssä ihan -60 luvulle asti 70 -luvullekkin
1956 presidentinvaali rahoitettiin ilmeisesti osin ruplakassalla. Tämä jätti Kekin kiitollisuudenvelkaan. Näin toimii Maalaisliitto. R...n kiimassa.
Rupla ei ollut vaihdettava valuutta, joten ruplakassalla ei olisi ollut mitään arvoa.
Kukaan hullu ei tuonut ruplia Suomeen, eihän niillä saanut mitään eikä niitä saatu vaihdettua länsivaluutaksi.
Hyvän mielikuvituksen tuotetta tuo ruplakassa
Punaiset vuorineuvokset ja muut tukijussien perseennuolijat olivat täyttä todellisuutta. Ruplakassa oli sama kuin vaikkapa hissien toimittaminen neukkulaan.
Käskivät kommareidenkin nuolla persettä, ainut hyvä asia kekkislovakiassa. Aalto, Alenius ja Saarinen saivat lopulta tarpeeksi ja haastoivat avoimesti takalistoa lipovat taistolaiset ja kepulit. Vasemmisto oli ainut joka vastusti Neuvostoliiton Tsekkoslovakian, Afganistanin ja Baltian maiden raiskaamista.
"Ruplat" tuli sille Maaseutusäätiölle, vai mikä se K-linjan rahojen kierrätys keskus nimeltään olikaan, suomalaisten yritysten Neuvostoliiton kaupan "ylijäämistä". Wärtsilä muunmuassa antoi rahaa säätiölle vastapalveluksena saamilleen jänmurtajatilauksille. Suora ruplatuki on Lasse Lehtisen keksintöä, ei faktaa. Joihinkin sekin uppoaa
Samalla tavallahan kotimaiset yritykset tukivat myös SDP:n oikeistosiipeä ja Kokoomusta. Rahat kierrätettiin erilaisten säätiöiden tai erilaisten afäärien kautta, CIA dollarit SDP pesi arpajaisia järjestelemällä jne.
Kaikki nuoli järjestelmällisesti persettä lukuunottamatta Hetemäkeä, Aleniusta, Ehrnroothia, Saarista, Aaltoa ja muutamaa muuta.
Yritykset olivat riippuvaisia viennistä Ruotsiin ja neukkulaan, perseennuolija turvasi molemmat. CIA:n dollareita ja muuta typerää paskaa ei viitsi edes kommentoida, muutaman lantin saattoivat tänne kepulandiaan paasikusen aikoina hukata.
CIA-dollarit menivät hyvään asian eli vuosien 1945-1962 viivytystaisteluun.
Lisättäköön tähän Isänmaallisten listaan vielä Junnila ja Pitsinki.
CIA tuki ns. Puskalan toimiston kautta Maalaisliittoakin, lähinnä vaalikampanjointiin kommunisteja vastaan Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tästä ja Neuvostoliiton tuesta löytyy jonkin verran tietoa Kari Hokkasen kirjoittamasta Maalaisliitto-Keskustan neljännestä osasta. Molemmat tukijaosapuolet ja tuen saajat (säätiöitä oli kaksi) toimivat tietysti mahdollisimman peitellysti.
Joillekin tuntuu vieläkin raivostuttavan se että Suomi selvisi kylmän sodan ajasta varsin hyvin ja kaiken lisäksi vaurastui hyvää vauhtia, kiitos Kekkosen ja muiden sen aikaisten johtajien.
Demaritkin mm. Tuomiojan johdolla vastustivat mielenosoituksinkin vapaakauppasopimuksia länteen EI EEC liikkeen johdossa.
Kannattaa lukea historiakirjoja eikä viihdekirjoja
Mikäli K.A. Fagerholm olisi valittu 1956 olisimme selviytyneet yhtä hyvin. Lisäksi olisimme välttyneet Yöpakkasilta, Noottikriisiltä ja Tukholman Syndroomalta. Aikalaisten on toki vaikea myöntää tätä. Me nuorempi sukupolvi kykenemme näkemään asiat objektiivisemmin!
Historiassa ei ole vaihtoehtoja. Sitä ei voi tietää mitä sitten jos olisi toimittu toisin. Mitä Fage olisi voinut tehdä toisin? Koita nuori polvi selvittää mitä tarkoittivat Teheranin ja Lontoon kokousten päätökset käytännössä.
Juhlapuheista huolimatta kyllä suomalaiset tiesi että naapurissa oli agresiivinen suurvalta jolle oli juuri hävitty kaksi sotaa. Silloin oli vielä suurin osa miehistä veteraaneja.
Fagerholm oli näkyvä rauhanopposition toimija, vieläkin näkyvämpi kuin Kekkonen. Kyllä hän olisi monenmoisiin YYA kumarruksiin Neuvostoliiton suuntaan taipunut ja persettä nuollut, Mutta hän ei olisi kyennyt luotsaamaan Suomea myös lähemmäs länttä kuten Kekkonen teki.
Voi olla, että juuri noilta nimenomaisilta kriiseiltä olisimme välttyneet, sen sijaan olisimme saaneet nähdä monta muuta kriisiä, niin epäsuosittu SDP oli silloin, ja kyllä Moskovasta olisi saatu painostusta aina kun politiikka ei olisi ollut heidän tahtotilansa vastaista. Saatiinhan sitä painostusta Paasikivenkin aikaan, jopa niin, että Paasikivi taipui YYA sopimukseen.
Heitäppä nyt hetkeksi tuo viihdekirjoista lukemasi, ja hanki vaikka alkuperäisversiot NL:n kolmesta nootista 1941-42, Casablankan kokouksen linjauksista, Lokakuun 1943 Moskovan ulkomimisteritapaamisen tuloksista, Jaltan kokousesta, Potsdamin huippukokousesta ja Lontoon sopimuksesta. Sekä lukuisista Valvontakomission dokumenteista.
Noissa linjattiin ne vaatimukset joita liittoutuneita vastaan sotineille sodan päätyttyä esitetään. Siis sovittiin hävinneiden kohtalo. Suomi kuului hävinneisiin.
Suomen osalta noiden suurvaltojen päätösten toimeenpano jätettiin Neuvostoliiton kontolle. Kuuluimme sen etupiiriin. Sitkeästi NL yritti painostaa meitä tiukemmin otteeseensa, Kekkosen viisaus, oveluus ja sitkeys piti meidät kuitenkin riittävän etäällä idän karhun syleilystä ja mm. SDP:n vahvasta vastuksesta huolimatta lännetyimme esim EFTA ja EEC sopimusten myötä.
Hanki siis noita alkuperäisiä lähteitä, tai niistä kertovaa tutkimusta, ja perehdy nuori polvi todellisuuteen.
Mitä sä tukiloinen höpiset. Missä länsimaassa vierasvalta valitsi resrentin!?
Ja paskat! Ei ne amerikkalaisetkaan niin tyhmiä olleet, että tukijussien valtakuntaan olisivat rahojaan tärvänneet.
Itikan paska verrattuna tukijusdien ja punaisten vuorineuvosten saamiin hyötyihin.
En tiedä tyhmyydestään, mutta kommunisteja CIA pelkäsi enemmän kuin ruttoa. Jenkit muuten keksivät maataloustuetkin.
Ilman mitään alkuperäislähteitäkin on selvää että olisimme selviytyneet yhtä hyvin ja paremminkin ilman Kekkosta. Objektiivisuuden puute tuntuu vaivaavan Kekkos-kultin vaalijoita.
Hanki nyt nuo kerrotut dokumentit, löytyy nykyään netistäkin, tosin ei suomeksi.
Käy ne läpi ja koeta muodostaa itsellesi kuva siitä mitkä olivat liittoutuneiden vaateet hävinneelle osapuolelle sodan jälkeen. Katso sitten miten Suomi selvisi verrattuna muihin akselivaltojen puolella sotineisiin.
Kun tuon olet tehnyt, tuo esiin faktat niin voit jatkaa keskustelua. Viihdekirjoista lukemaasi on turha jankata
Niin että Kekkosen toiminta rauhanoppositiossa oli hyväksyttävää mutta Fagerholmin ei? Erikoista ajattelua.
1948-1950 Moskova painosti mutta Fagerholmin hallitus seisoi linjansa takana Paasikiven järkkymättömästi tukien.
Totuus on se että ilman SDP:n ja Kokoomuksen viivytystaistelua 1945-1962 Suomi olisi luisunut kansandemokratiaksi. Maalaisliitto oli jo tuolloin rähmällään.
Sinun tulkintasi on tuo: "Kekkosen toiminta rauhanoppositiossa oli hyväksyttävää mutta Fagerholmin ei?"
Molempien toiminta oli yhtä hyväksyttävää, ero on vain siinä, että Fagerholm oli jopa näkyvämpi toimija kuin Kekkonen. SDP ylipäätään oli vahvasti edustettuna rauhanoppisitiossa, katso vaikka kuinka moni demari allekirjoitti ns 33:n kirjelmän.
Maalaisliitolla ja SDP:llä oli molemmilla kaksi linjaa, paasikiviläinen myöntyväisyys suuntaus ja toinen tiukempaa kantaa suhteessa NL:oon edustanut. SDP:ssä Skog oli näkyvin myöntyväisyyslinjan tukija, Kekkonen Maalaisliitossa. Kekkonen pääsi presidentiksi, SDP:n myöntyväisyyslinjaa mukaillut Fagerholm ei. Niinpä Kekkosen toimintaa on tutkittu ja hutkittu tarkemmin ja enemmän
Kaikki nuoli sen persettä edetäkseen urallaan paasikusen-kekkin linjalla, Sipilä toivoisi samaa. Ei kukaan Pula-Ahon kasvattia ja kempeleen lessua nuole.
Ettekö te jo huomaa, ettei tuo oikeistosossudemukka käy täysillä.
Sillä soi vai kekkoshumppa päässään. Lieköpä jostain laitoksesta varmoja tietoja ja matkasatujaan kirjoittelee. Onhan tuo joskus voinut olla työelämässäkin,mutta ei tuo nyt ole enää täyspäisten kirjoissa ollut aikoihin.
Hoh hoijaa. Mitäänsanomaton puskaruikkaus.
Et kai koeta vakuuttaa, että sinulla olisi kaikki ihan kohdillaan? On aika vaikeaa käsittä, miksi tuollainen kommentti oli tarpeen?
Totta, ihan täysillä ei OikeistoSossu käy, enemmän kuin yksi pytty pimeänä.
Sanoo kääntyneensä demariuskoon ja Kekkoskaunaan kun luki viihdekirjoja joissa puhuttiin Kekkosesta, kertoo paljon ymmärryksen tasosta.
Lisää mitättömyyksien ininää.
Ei mitenkään yllättävää ettet käsitä.
Lopeta sitten ininäsi
Etkö parempaa keksinyt?