Töihin ei sairaana

Onko työpaikalla vaikenemisen ja pelottelun kulttuuria, jossa ei työntekijän reppana uskalla olla pois töistä vaikka hajoaa niille sijoilleen?

Kyllä ottaa päähän

Olen ollut työpaikassa, jossa katsottiin murhaavasti sairaspoissaoloja (pieni yksityisyritys) ja niistä sai yleensä kuulla jälkikäteen tai ehkä jo puhelussa minkä soitti pomolle pelonsekaisin tuntein. Tämän vuoksi poissa oltiin vasta kun oli pää kainalossa tai vähintään 38,5 astetta kuumetta ja siitäkin piti tuntea syyllisyyttä.

Olen nyt työpaikassa, jossa neuvotaan ja toivotaan olemaan pois, jos on kipeä. Juurikin siksi, ettei taudit leviä niin helposti ja että sairaslomissa säästää lopulta kuitenkin jonkin verran, kun lepää silloin kun levon tarve on, eikä tule niin paljon jälkiseuraamuksia tai pitkity flunssat. Kukaan ei kuitenkaan mielestäni tässä viime vuosina ole ollut mielettömiä määriä poissa, eli saikuttelu ei "rehota". Käytössä on myös kolmikantakeskustelut, laaja terveydenhuolto ynnä muita tukitoimia, eli jos poissaoloja olisi jostain syystä jollakin paljon, niin niihin puututaan ja mietitään että voidaanko jollain tapaa edistää työntekijän hyvinvointia tai onko syytä tehdä lisätutkimuksia tai miettiä työajan lyhentämistä.

Ääripäästä toiseen, ei voi muuta sanoa.
Noiden välissä olin yhdessä paikassa (pieni yksityinen), jossa ei syytelty poissaoloista ja yhteishenki oli huippuhyvä, mutta viralliset kuviot (terveydenhuolto, tukitoimet, keskustelut ynnä muut liiperilaaperit) puuttuivat sitten kokonaan, koska sellaisiin ei ollut aikaa. Sairastaa sai silti rauhassa silloin kun oli kipeä.

Kyllähän niitä pöpöjä saa pelätä, jos elää kuplassa ja on jättänyt taudit sairastamatta. Se mikä ei tapa, vahvistaa.