Te, jotka uskotte edelleen avioliittoon epäonnistumisten jälkeenkin, miten lähipiirinne on suhtautunut mahdolliseen toiseen tai kolmanteen avioitumiseen?
Olen eronnut kahdesti. Ensin 20 vuoden nuoruuden rakkaudesta ja myöhemmin ns. laastariavioliitosta, joka ei valitettavasti koskaan kehittynyt rakkaudeksi saakka, vaikka olimmekin yhdessä vuosia ennen avioitumista.
Ensimmäisen eron jälkeen uskoin, ettei sellaista suurta rakkautta enää tuntisi kuin nuorena, mutta väärässä olin. Nyt olenkin mahdollisesti avioitumassa sen kolmannen kerran. Tuntuu oikealta, mutta samalla jotenkin mietin miten ihmiset suhtautuvat kolmannen tai useamman kerran avioituvaan.
Kuulisin mielelläni kokemuksia ja tuntemuksia teiltä, jotka olette olleet samanlaisessa tilanteessa. Mitä ajatuksia monikertainen avioituminen herätti teissä, läheisissänne ja ystävissänne?
Olen eronnut kahdesti. Ensin 20 vuoden nuoruuden rakkaudesta ja myöhemmin ns. laastariavioliitosta, joka ei valitettavasti koskaan kehittynyt rakkaudeksi saakka, vaikka olimmekin yhdessä vuosia ennen avioitumista.
Ensimmäisen eron jälkeen uskoin, ettei sellaista suurta rakkautta enää tuntisi kuin nuorena, mutta väärässä olin. Nyt olenkin mahdollisesti avioitumassa sen kolmannen kerran. Tuntuu oikealta, mutta samalla jotenkin mietin miten ihmiset suhtautuvat kolmannen tai useamman kerran avioituvaan.
Kuulisin mielelläni kokemuksia ja tuntemuksia teiltä, jotka olette olleet samanlaisessa tilanteessa. Mitä ajatuksia monikertainen avioituminen herätti teissä, läheisissänne ja ystävissänne?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kokemuksesta kerron, ettei parempaa rakkautta kuin oikeaan osunut ensirakkaus ole olemassakaan. Jos olet tuosta päästänyt irti - voi sinua.
Laastareita tulee ja menee, mutta ei niiden kanssa avioitua kannata. Olet kuitenkin tyypillinen romanttinen nainen, jonka "rakkauden shokissa" olevat aivot käskevät pitää kiinni uudesta ihastuksesta, meni syteen tai saveen. Kolmannen jälkeen tulee neljäs...läheiset/ystävät tottuvat tähän, tosin heidän voi olla vaikea muistaa kenen kanssa olitkaan naimisissa tällä kertaa ;)
Vakavasti sua ei kannata enää kuitenkaan ottaa...kunnon miehet halveksivat.
Mitä tarkoitat uskolla avioliittoon?
Avioliittoon vihkiminen on pelkästään lakitoimenpide jolla vahvistetaan puolisoiden välinen elatussuhde ja oikeus toistensa omaisuuteen. Ei yhtään muuta.
Tunnepuoli on sinun päässäsi ja sen luulisi toimivan ilman papin aamentakin.
Sinä olet jo iäkäs ihminen, luulisi että sinulla on jo oma asunto, omat tulot, etkä tarvitse elättäjää itsellesi, joten... mikä sinua estää elämästä uuden rakkautesi kanssa yhdessä avoliitossa?
Kiitos kommenteista, vaikka vastauksistanne ei nyt ihan tullut esiin oletteko samanlaisessa tilanteessa ja kokeneet saman itse. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten avioituneet ovat asian kokeneet.
On totta, että erotessani ensimmäisen kerran 36 vuotiaana, koin itseni vanhaksi ja koin ettei sellaista rakkautta voi ehkä tulla, kun se 16-vuotiaan ensirakkaus oli. Sitä avioliittoa en kadu, koska se aikoinaan alkoin minun osaltani ns. oikeista syistä. Toista avioliittoa kadun, koska motiivini olivat väärät. Pelkäsin yksin jäämistä ja uskoin ettei mitään tunteita kuitenkaan enää syntyisi.
Nyt olenkin jo 46-vuotias enkä siis mikään nuorikko. Koen nyt kuitenkin sellaista rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, joka tuntuu jopa ensirakkautta suuremmalta. Tähän varmasti vaikuttaa se, että osaa jo huomioida miten suuri merkitys on yhteisillä arvoilla, tavoilla elää sekä seksuaalisella yhteensopivuudella parisuhteen muodostumisessa.
Avioliitto on minulle tärkeää. Se kuvastaa minulle suurta asiaa. Siksi minua harmittaakin tuo toinen avioliitto. Siinä kohtaa mies oli vain niin sinnikäs ja jankutti siitä koko ajan, joten annoin tavallaan periksi. Ja ehkä jotenkin myös lannistuin , kun en uskonut rakastuvani toista kertaa. Tosin avioliittomme ei sitten kestänytkään kauaa.
Avioliitossa on minulle paljon tärkeitä asioita esim. sitoutumisen osoittaminen julkisesti, lähiomaisen rooli ja keskinäinen vahvuus. Täysin poissulkeva avioehto sinällään on minulle itsestään selvyys ensimmäisen avioeron jälkeen. Ensimmäisessä erossa maksoin melkoisesti tasinkoa exälle, olin kuitenkin hoitanut raha-asioita merkittävästi paremmin kuin hän. Tässä iässä tietenkin toivon, että ensisijaisena hyötyjänä uudessa liitossa ovat kummankin lapset vanhempiensa osalta.
Mulla on takana nuorena solmittu ja nopeasti hajonnut avioliitto, parinkymmenen vuoden avoliitto ja nyt viiskymppisenä tuore avioliitto, joka voisi hyvin kestää kunnes kuolema meidät erottaa.
Monta asiaa olisin voinut jättää tekemättä tai tehdä toisin noissa aiempien parisuhteiden käännekohdissa - tämän huomaa nyt, kun tietää, miten sitten kävi. Mutta mitä jälkiviisaudella voittaa? Eipä juuri mitään, koska mennyttä ei saa muutettua, ja toisaalta enpä olisi nyt tässä tilanteessani (mielestäni hyvin onnellisessa ja tasapainoisessa), jos ei olisi aiempia kokemuksia taustalla.
Avioliitto sinänsä ei ole mulle niin tärkeä juttu. Pidän sitä enemmänkin parisuhteen juridisena järjestelynä. Olin silti oikein iloinen, kun puolisoni tätä järjestelyä ehdotti :)
Mitä tulee muiden suhtautumiseen, niin kukin saa ajatella tästä mitä haluaa. Mitäpä tuota. Teki niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin ja jonkun toisen mielestä aivan mahtavaa.
Jokainen saa mennä naimisiin tai olla menemättä niin monta kertaa, kuin haluaa. Tunteet ovat mystiikkaa. En tuomitse kenenkään valintoja.
Ensinnäkin keskity nykyiseen tulevaan puolisoosi äläkä huomioi mahdollisia soraääniä keneltäkään.
Monet arvostelijat joko ovat elämäänsä ja liittoonsa katkeroituneita (eivät vain voi erota taloussyistä mielestään tai pelkäävät ettei kitkerää riivinrautaa enää kukaan huolisi) tai niitä onnekkaita, jotka kerrasta löytäneet sopivan kumppanin ja silti on tarve arvostella sekä ilkeillä muille vähemmän onnekkaille. Meitä on niin montaa sorttia eikä aina hyvässä mielessä!
Oma usko ja yhdessä rakkaus kumppanin kanssa luovat teidän liiton.
Monilla se toinen tai kolmas kerta vasta tuo lopunelämän onnellisen parisuhteen ja siinähän ei ole mitään huonoa. Päinvastoin hieno asia jotta on onni löytynyt. :) Liikaa jos miettii ja alkaa keskittymään muiden mielipiteisiin niin voi käydä huonosti. Koska pahaa toisille toivovia on paljon.
Onnea sinulle ja toivottavasti kestävää rakkautta molemminpuolin tulevaan! <3
Kiitos kauniista ja rohkaisevasta kirjoituksestasi. Olen kyllä huomannut, että ihmisille ei ole helppoa muutokset ympäristössä on sitten kyse tuttavien erosta, avioitumisesta tai jopa muuttamisesta saati työpaikan vaihtamisesta. Siitä huolimatta me, joiden elämässä tapahtuu hyviä asioita, saamme nauttia syyllistymättä onnistumisistamme.
.....Tähän varmasti vaikuttaa se, että osaa jo huomioida miten suuri merkitys on yhteisillä arvoilla, tavoilla elää sekä seksuaalisella yhteensopivuudella parisuhteen muodostumisessa......
......Avioliitossa on minulle paljon tärkeitä asioita esim. sitoutumisen osoittaminen julkisesti, lähiomaisen rooli ja keskinäinen vahvuus.....
Millä tapaa papin sanoma aamen tai maistraatin leimat avioliittopaperissa vaikuttavat yllä oleviin arvoihin?
"
Millä tapaa papin sanoma aamen tai maistraatin leimat avioliittopaperissa vaikuttavat yllä oleviin arvoihin?
"
Ei avioituminen vaikuta yhteisiin arvoihin, mutta samanlaiset arvot ovat vaikuttaneet siihen, että on helppo olla yhdessä. Arvojen lisäksi seksuaalinen yhteensopivuus ravitsee parisuhdetta ja rakkautta. Tässä vaiheessa tunnistaa, että tällaisilla asioilla on paljon merkitystä tunteiden syvyyden rakentumisessa.
Mutta avioituminen vaikuttaa esim. lähiomaisen rooliin. Se on aika tärkeää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toiselle esim. sattuu jotain, niin viranomaiset antavat tietoja lähiomaiselle. Olen läheltä seurannut tilannetta jossa 30 vuotta avoliitossa olleen pariskunnan osalla kävi niin, että toisen puolisoista joutuessa onnettomuuteen, niin sukulaiset "ulkoistivat" avokumppanin kaikesta "päätöksenteosta". Ikävää, että ihmiset voivat toimia noin vain siksi, että se on juridisesti mahdollista.
On selvää ettei avioliitto ole kaikille tunneasiana mitenkään merkityksellinen. Se, että joku näkee sen aioastaan juridisena toimena, ei poista sitä tosiasiaa, että on silti olemassa kaltaisiani ihmisiä, joille avioliitolla on juridisen puolen lisäksi toinenkin ulottuvuus.
Olen toista kertaa naimisissa eikä olisi kyllä heilauttanut suuntaan eikä toiseen se, että mitä joku muu MINUN elämästäni miettii. Elä sinä omaa elämääsi ja nauti siitä! Useimmiten ne valittajat ovat vain omaan elämäänsä tyytymättömiä ja harmittelevat toisten onnea.
Nykyinen mieheni on elämäni rakkaus! 1. mieheni on myös hyvä ja ihan kunnollinen mies, muttei kuitenkaan se Suuri Rakkaus. Tosin tajusin sen vasta kun tapasin tämän nykyisen mieheni.
Ja kyllä, olin naimisissa 1. mieheni kanssa kun tutustuin nykyiseen mieheeni. Ikinä en kuitenkaan pettänyt ex-miestäni, joka on itselleni erittäin tärkeää.
Miten se kolmatta kertaa avioituminen eroaa esim. kolmannesta avoliitosta? Eipä mitenkään, paitsi juridisesti.
jokainen meistä voi tehdä ns. hoitotahdon jossa määritetään kuka se lähin omainen on jolle onnettomuuden tai vakavan sairauden kohdalle sattuessa annetaan päätösvalta hoidon järjestämisestä.
Eli ei tämä ole mikään ongelma enää nykyaikana, sen kun täyttelee tietokoneella tiedot omakantaan.
Kuten kerroin, pidän itsestään selvänä ettei kaikille avioliitto ole tunneasiana merkityksellinen. Minulle se on myös tunneasia ja arvostan myös sitä, että samalla hoituu monia muita käytännön asioita.
On selvää, että avioidun uudelleen. Minua kiinnostaakin se, millaisia kommentteja muut toisen tai kolmannen kerran avioituneet ovat kohdanneet tai miten läheiset ovat lähtökohtaisesti suhtautuneet. Ihmisten reaktiot ovat mielenkiintoisia ja joskus yllättäviäkin. Se, että jollain on avioliittoa kohtaan erilainen suhtautuminen kuin minulla, ei loukkaa minua mutta ei myöskään vaikuta suhtautumiseeni avioliittoon.
Nykypäivänä on itsestään selvää että jokainen tietää että voi asua avoliitossa tai olla suhteessa asuen eri osoitteissa. Silti ihmiset suhtautuvat avioitumiseen (toisten aviotumiseen ) yllättävän tunnepitoisesti ja löytyy niitäkin , joilla on mielipide siitä millainen toisten suhdemuodon tulisi olla. Se on kutkuttavan huvittavaa.
Mitähän tuohon sanoisin no sen ainakin että itse olen aviossa miehen kanssa jolla tämä nykyinen liitto on jo viides eikä kukaan sukulainenkaan ole sanonut mitään negatiivista. Toisaalta kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, sanottiin ennenvanhaan. Tee juuri niin kuin sinusta tuntuu koska itsehän sinä elät omaa elämääsi ja on yksihailee mitä muut siitä ajattelevat. Itse olin entinen leski kun tapasimme. Nyt siis toinen liitto menossa.
Kyllähän sitä kieltämättä ajattelee, että ihmisessä on jotain vikaa, kun on jo kolmannen kerran papin edessä. Parempi olisi ehkä elää avoliitossa vain. Silloin siitä pääsiis helpommin karkuun, kun huomaisi, etä enhän minä vieläkään onnistunut löytämään sitä oikeaa.
Eihän se määrä ole tärkeää ollenkaan vaan se laatu avioissa.
Löysin sen paljon puhutun elämäni miehen keski-iässä ja avioiduin kolmannen kerran. Takana oli kaksi pitkää suhdetta, kummankin kanssa olin myös naimisissa. Kolmannen kerran avioituessani menetin pari ystävää. Tämä johtui näkemykseni mukaan siitä, että he projisoivat pettymystä ja tyytymättömyyttään omaan parisuhteeseensa ja kyvyttömyyttään ratkaisemaan ongelmiaan joko liittooaan parantamalla tai eroamalla.
Sukulaiset sensijaan suhtautuivat hyvin, koska tietävät etten tee suuria ratkaisuja elämässäni kevein perustein.