24v naimisissa ja miehellä suhde. Sanoo että kaikki on avioliitossa hyvin ja minä ihmettelen sitä miten liittoon voi mahtua kolmas jos kaikki on hyvin? Kai ongelmien sitten täytyy olla isoja jos mies ollut muuten uskollinen ja nyt vasta pettää.? Ja miksi pettää, mitä siis ajatteli kun suhteen aloitti? Ihastuminen tietysti vei mutta onko kyseessä kunnon rakastuminen eikä vain kiinnostuminen? Tämä suhde on myös henkinen eikä vain pelkkä seksisuhde ja kestänyt vuoden.
Suhteeseen ei mahdu kolmatta jos kaikki hyvin
Kohtaex
26611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ota ero, jos miehelläsi on pitkään jatkunut sihde ja väittää kaiken olevan hyvin. Ei kukaan tervejärkinen ole onnellisesti omasta mielestään naimisissa ja samalla sekstaile jonkun toisen kanssa. Voimia sinulle ap, tiedän kuinka vaikeaa on katsella miten toinen ajaa suhteen alas, mutta tärkeintä on tajuta, että et voi toista muuttaa. Itse suutuspäissäni, vielä aikoinaan kun tunteet oli pinnassa ajattelin laittaa toisen kärsimään ja viedä hänen luottamuksen naisiin. En kuitenkaan tehnyt sitä, mutta en hänen takiaan vaan itseni takia.
Jos toisella on suhde johonkin ulkopuoliseen, ei se välttämättä tarkoita sitä, ettei sua rakastaisi. Joillekin ihmisille ei yksi vaan yksinkertaisesti riitä. Se toinen antaa hänelle jotain muuta mitä sinä et. Rakastaa ehkä molempia omalla tavallaan. Onko mies sanonut haluavansa yhteen sen toisen kanssa? Veikkaan että ei. Haluaa pitää tilanteen ennallaan.
Mikä pakko sun on erota? Onhan toinen vaihtoehtokin että hyväksyt sen, että mies käy välillä jossain muualla. Ei vehkeet käytössä kulu ja jos liitto on muutoin ok, miksi erota? Voittehan sopia vaikka avoimesta suhteesta.
Eka kertaako mies on sun mielestä asialla? Mä veikkaan, että vieraita on vuosien varrella ollut muitakin. Sä vaan et ole heistä tietoinen. Ei kukaan yht äkkiä petä. Se halu ainakin on päässä ollut jo pitkään.
En ymmärrä lainkaan ajattelua kun sanotaan että ei vehkeet käytössä kulu. Noinko kevyttä ja samantekevää on suhteen laatu ja naiminen ketä huvittaa? Tavara on vain tavaraa, missä on ihmisyys ja ihmisen tunteet, toisen kunnioitus ja suhteen kauneus?
Avoin suhde? Avioliitto ei ole koskaan avoin suhde, se on lupaus olla uskollinen!
Niin samaa mieltä!
Jos saisin mieheni kiinni pettämisestä niin ero olisi varma. En voisi luottaa enkä kunnioittaa häntä enää sen jälkeen. Onneksi mieheni on samaa maata ja varmasti heittäisi minut pihalle jos minä pettäisin.
Seurustelun alussa sovimme pelisäännöt suhteellemme ja ainakaan vielä en ole koskaan miestäni epäillyt mistään. Yhdessä olemme olleet yli 20v.
Meilläkin on tuttuja, jotka ovat hyppineet ties kenen sängyssä. Tuntuu, että oikein kehuskellaan, että kenenkä mies/vaimo on saatu kellistettyä..! Yök! En ymmärrä, että miksi ollaan yhdessä jos se oma puoliso ei enää kiinnosta eikä häntä rakasta.
Miksi et ole hyvä vaimo? Sun vika. Sinä olet se toinen nainen joka estää uuden naisen ja miehen yhteisen elon. Miksi riiput miehessä, jos sitä rakastat anna hänen mennä ja ole iloinen ja onnellinen että miehellä on asiat hyvin. Sinä olet se toinen jonka luo mies tulee kun ei ole paremapaa. Nämä kaksi rakastavasista ovat oikea sinä ole se väärä. Etsi kaltaisesi mies niitä on kohta ulkona mielinmäärin senkun valitset vaan.
Ole onnellinen miehen puolesta että vihkodinkinäysi arvoisensa ihmisen, älä jarruta heidän suhdettaan vaan kannusta heitä ja tee erosta helppo vain sillälailla rakastat miestä kun et ole jarruna.
Sano itsellesi, IHANAA KUN MIES ON ONNELLINEN
Tiedän sen että tämä on ensimmäinen suhde ja koska meillä on pitkä liitto takana, ei elämä ole ollut ruusuilla tanssimista ja kaikesta ja kaikista vaihtoehdoista on puhuttu tässä viime vuosina. Mutta aina on ollut sellainen tilanne meidän liitossa että siihen ei ole kolmatta mahtunut mutta nyt on. Niin pohdin että ollaanko nyt kuitenkin tultu siihen niin huonoon jamaan kaikkien asioiden suhteen kun se kolmas on tähän mahtunut?
Tuo kommentti "ei kukaan yhtäkkiä petä" pisti kyllä miettimään. Vaikka jos on jo kauemman aikaa miettinyt sitä ja että se halu on ollut mielessä, niin mikä sen ajatuksen sitten muuttaa teoksi nyt ? Jotainhan on pitänyt mielessä, asioissa ja parisuhteessa niin paljon muuttua että toinen ottaa sn askeleen että aloittaa suhteen. Eikö vain? Vai onko suhteen aloittaja kohdannut ihmisen johon on todella rakastunut? Senkö se vaatii että "se oikea" tuli elämään?
"niin mikä sen ajatuksen sitten muuttaa teoksi nyt ? "
Se toinen tyyppi on sopiva... kiehtoo. Voisi sanoa vastustamaton. Jos on todella rakastunut, alkaa muutamassa kuukaudessa pohtia eroa entisestä.
Kyllä ne vehkeet käytössä kuluu ja ennen muuta vieraissa käydessä likaantuvat, kyllä inho tulee sellaista ihmistä kohtaan. nämä välineet, eivät voi olla yhteiskäytössä aiheuttamatta ongelmia ja jopa sairauksia.
"nämä välineet, eivät voi olla yhteiskäytössä aiheuttamatta ongelmia ja jopa sairauksia. "
Tuohan nyt ei pidä paikkaansa. Sairauksia voi tulla ko. välineisiin ilman "yhteiskäyttöä" tai käyttöä ollenkaan. Vanha myytti tuo vieraissakäynnin "likaisuus". Yleensä toisten ihmisten välineet eivät ole sen likaisempia kuin omatkaan, jotka ovat priimakunnossa. Tietty on hyvä olla varuillaan ja käyttää kumia, käydä testeissä niin voi sulkea pois sairaudet.
Joskus suhde vaan tulee tiensä päähän. Eikä siihen tarvitse liittyä mitään sen isompia, uusia ongelmia. Avioliitossa ei asiat ole hyvin, jos ylläpitää sivusuhdetta. Pelimiehet- ja naiset on asia erikseen.
Ihmiset muuttuu iän myötä. Mikä tuntui vielä kymmenen vuotta sitten hyvältä, ei tunnu enää samalta seuraavan kymmenen vuoden päästä.
Ne onnekkaat, jotka kasvavat samaan suuntaan, heidän liittonsa kestää.
Toisaalta ovatko he sitten loppu iän pareja, jos yhteen mennään viisikymppisenä.
Aika moni varmaan onkin. Harvemmin siinä kohtaa enää on kovin pieniä lapsia.
Ei ole sitä uusperhekuviota, joka tuo omat haasteensa.
Noh. Liitossa voi periaatteessa olla kaikki hyvin, vaikka toisella on toinen. Silti suhteilijan täytyisi ymmärtää, ettei tilanne tuollaisena voi jatkua, ja aivan väistämättä vaikuttaa teidän väleihin negatiivisesti. Vai miten hän on asian ajatellut? Koska sanoo "avioliitossa kaikki on hyvin", hän meinaa saavansa liitolta sen mitä odottaa ja haluaakin. Entä sinä? Mitä sinä olet saanut liitoltasi? Miten mies huomioi juuri Sinua, nyt?
Joku psykoammattilainen on sanonut, että jos toisella puolisolla (tai molemmillakin) on toinen, väittämät "meillä on kaikki hyvin", "vika on vain minussa" tai "vika on vain sinussa" ei pidä paikkaansa. Allekirjoitan tämän täysin. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että suhde on jo alkujaan ollut polyamorinen.
Kyllä se on niin, että kun vieras alkaa maittaa, on kotona ollut asiat pitkään jo huonosti.
Naiset eroavat sitten hanakammin. Ei me miehet mitään pelkureita siinä asiassa olla, me vaan menetetään yleensä enemmän ja asia on siksi vaikeampaa.
Miehet on rumia paskiaisia. En ymmärrä, miksi vaivaudut miettimään syitä
vehkeet kyllä kuluu, sillä usein vaimon osin maksama hieno auto jossa kakkosta mies kuskaa, ja vaimohan ei siihen saa istua, sillä vaimolla on oma pieni kottero, jossa jarru pelaa silloin kuin mies katsoo, onko ehkä jotain vikaa kotterossa...
Ihan liikaa mielistelin miestä ja annoin määräillä jopa kotteroni korjauksen, siis ihan itseäni syyttää voin, mutta en enää syytä ketään, edes itseäni.
Olen nyt ilman miestä ja kotteroa, mutta en ole katkera vaan olo viimeinkin vapautunut, ja hyvää toivon muillekkin :)
Niin kauan kun löytyy naisia jotka " ymmärtävät Ukkomiehen ongelmia ja siinä sivussa hoitelevat sen käyttää ukkomies tilanteen hyväksi. Vaikka kuinka hyvä liitto olisi takana. Ne kuvittelee pystyvänsä salaa näin tekemään. Kun kiinni jäävät joutuvat ratkaisun tekemään. Se että jotkut eivät eroa niin sen ei pitäisi kuulua kellekkään. Suhteeseen ei kuulu kuin kaksi. Keskimääräinen iässä varsinkin kun saa varattu mahdollisuuden salasuhteeseen tekee sen vääjäämättä. Monesti vain kuvitellaan että varatun suhde ei ole kunnossa. Ja kuvitellaan rakastumisia ym. Olevan kyseessä. Kun puhtaasti on kyllästymiseen tunne ja arjen harmaus joka vaivaa ja kun löytää kaverin joka tietoisesti " ymmärtää toisen valehtelut huonosta suhteesta ja on eroamassa ym. Kun totuus tulee imi eikä eroakkaan alkaa katkera kiusaaminen joko miestä kohtaan tai se kohdistuu puolisoon. Parasta se on sinkkuna aloittaa ne suhteet eikä varattuna. Näin se vain on eikä tuolle asialle ole muita oikeita syitä. Kun nämä " tietoisesti kakkosena olevat tämän ymmärtävät loppuisi tuo naurettava iänikuinen vääntäminen kuka haluaa ja mitä jne.
Ajattelet asian hiukan kapeasta näkökulmasta. Ensinnäkään sivusuhteet eivät ole pelkästään miesten "alaa", eli varsin usein myös naiset salasuhteilevat. Myös niin, että molemmat sivusuhteilijat ovat tahollaan naimisissa/parisuhteessa.
Sivusuhteisiin pätevät kaikki samat ihmissuhteiden alaiset lait kuin vakisuhteisiin/muihin ihmissuhteisiin. Ei sivusuhteille kerrota vakisuhteiden ongelmista. Ehkä joskus sivutaan niitä, etenkin pitkässä sivusuhteessa, mutta ihan turhaa kuvitelmaa, että salasuhteessa käsitellään pääosin vakisuhdetta. Tietysti tässä sama juttu kuten kaikessa muussakin; ihmiset ovat erilaisia, joten on heidän ihmissuhteensakin, oli sitten kyse mistä tahansa ihmissuhteesta Siksi salasuhteesta ei voi päätellä ainakaan mitään enempää kuin vakisuhteesta. Ja jos kakkossuhde alkaa kiusaamaan - mistä tahansa syystä - niin kyseessä on hyvin yksinkertaisesti häiriintynyt ihminen. Tietty myös vähän ylilyöntiä varatulta mukana matkassa. Tiedän useita varattuja, joilla on ollut elämänsä aikana hyvinkin paljon sivusuhteita. Tarkemmat tekevät jo suhteen alussa kyseessä olevan vain ja ainoastaan sivusuhde. Jopa niinkin, että jos tunteet tulevat LIIKAA kuvioon, ei enää tavata. Tuossa vain on sellainen juttu, että tunteet tulevat useinkin ja paljon mukaan, mutta niistä ei vaan puhuta.
"Monesti vain kuvitellaan että varatun suhde ei ole kunnossa. Ja kuvitellaan rakastumisia ym. Olevan kyseessä"
Niin, sivusuhteilijan puoliso tietty voi ajatella noin, mutta se on vain itsepetosta. Jotain oleellista vakisuhteesta puuttuu, jos toisella/molemmilla on sivusuhde. Sama pätee sellaisiinkin vakisuhteisiin, joissa sivusuhteet on sallittu (suoraan sovittu tai äänetön hyväksyntä).
Niin, kyllähän sitä jonkun verran ollaan ihastuneita kun sivusuhteillaan. Suurta huijausta kuitenkaan ajatella salasuhdetta normaaliksi suhteeksi. Kertoo kyllä jo enemmän omasta ajatusten kieroutuneisuudesta. Eletään kuin ellun kanat ajattelematta mitä ollaan telkemässä. Salasuhteesta puuttuu kaikki olennainen. Sitten kun ei enää puutu, niin ei moni asia ole senkään vertaa kunnossa. Pitää kyllä ihmetellä naisia, jotka tuhoavat muiden ihmisten elämän oman onnensa vuoksi. Miten sellaisen teon kanssa voi elää? Miten selitellään asiaa itselle? Mikä oikeuttaa ottamaan jonkun toiselta, kun toinen ei rakkauttaan kaikkia kohtaan niin tohtosi?
Miksi pitäisi sivusuhteilla? Jos tunteet on vahvat johonkin toiseen ja eivät ole mitään hetken huumaa ts.ovat pysyviä luonteeltaan ja jos se toinenkin osapuoli tuntee samoin niin miksi ei voisi vaan reilusti erota. Itse olen aina ajatellut näin, mutta tänne palstalle kirjoittaessani olen saanut reilusti paskaa niskaani, on epäilty pettämisistä sun muista suhdejutuista. No ehkä osin senkin vuoksi, että typerille ihmisille tykkään jutuilla heittää hieman pökköä pesään. Mutta vaikka itse en pettäisi enkä suhteessa sellaista sallisi niin tiedän ihmisiä ja varsinkin miehet niin ne nyt tykkää asua sen ihanan aviovaimon kanssa, mutta pettää jonkun toisen kanssa ja kumpikin kumppaneista saattaa sen hyvinkin tietää, mutta eivät vaan halua erota.
Kyllä nuo uudet suhteetkin onnistuu, jos kumpainenkin suhteilija haluaa sen onnistuvan. Monesti asiat nähdään etukäteen suurina mörkoinä ja sitten on toetysti niitä ihmisiä, jotka näkevät kaikissa asioissa hankaluudet ja/tai eivät edes viitsi tehdä mitään muutakuin sen helpon, eteen tuodun ratkaisun. Mutta jos toinen on tuollainen saamaton niin eipä hänestä kyllä todennäköisesti ole suhteessakaan mitään ongelmia ratkomaan.
"Suurta huijausta kuitenkaan ajatella salasuhdetta normaaliksi suhteeksi. "
Siis? Kyllähän salasuhde on ihmissuhde siinä missä muutkin ihmissuhteet. Ihan yhtä suurta huijausta olisi ajatella jokaisen vakisuhdetta "normaaliksi" :D. Parisuhteita kun on joka lähtöön. Itseasiassa salasuhde voi olla hyvinkin paljon "normaalimpi" ihmissuhde kuin vakisuhde, johon vaikuttaa käytännön syistäkin paljon sellaisia asioita, joiden ei välttämättä tarvitsisi vaikuttaa. Kuten rahan valta.
Varatun kanssa suhteilu on vaikeaa. Varsinkin kun se ei ota eroa. Se miten se ilmi tulee tai kuinka hyvin sen salaa vaikuttaa jatkumiseen. Noloja on nämä sivusuhteet. Pitkissä liitossa jopa arjen harmaus tuo monesti sen tilaisuuden hakea ja kokeilla sivusuhdetta. Vaikkei liitossa olisi muuta vialla kuin se että on aina ollut samaa ja hakee jännitystä ulkopuolelta. Toki ei ole oikein sekään. Me ollaan ihmisiä tunteidemme kanssa. Se onko aikomus jatkaa liittoanne on tuon itse se ratkaisu tehtävä. Myös sen haluaako loukata puolisoaan. Uskooko saavansa anteeksi typerät virheet jne. Kaikki vaikuttaa ottaako sivusuhteen vai ei. Miten näkee elämänsä onko elämä vaihdettavissa ja mitä tilalle saa. Monta on tarinaa eroista ja katkerista ihmisistä jotka sössivät hyvän elämän. Yrittävät jopa palata kun toinen ei enään halua. Mutta suhteeseen ei kuulu kuin kaksi ja pitää osata kunnioittaa tuota. Elämän perus asia.
Puhut jotenkin sekavasti yhdistäen sivusuhteen ja eron jälkeisen suhteen, jotka eivät ole sama asia!
Ero sattuu aina ja kyllä se joskus, todella harvoin, aivan marginaalisissa tapauksissa saattaa sattua sitä suhteesta lähtenyttäkin, mutta ei sillä nyt ole väliä sehän on siitä suhteesta lähtenyt, kärsiköön seuraukset, eiks niin. Eikä se ero tietenkään saisi sattua sitä jättäjää, sehän jättää, miksi jättää, oma vika. Eiks niin?
Ero kirpaisee aina jollain tavalla, vaikka olisi ratkiriemukasta ja ikionnellista päästä riesaksi koituneesta puolisosta eroon. Mutta ei sillä ole merkitystä, koska liiton jatkaminen olisi ollut kuitenkin yhtä tuskaa. Toiselta puolelta en missään tapauksessa haluaisi jatkaa liittoa eroa haluavan puolison kanssa. Sellainenkin olisi yhtä tuskaa, sattuisi myös enemmän kuin ero.
No, voihan kaikki olla hyvin siihen asti, kunnes sattuu tutustumaan sellaiseen naiseen, josta pitää enemmän kuin vaimosta. Sitä ennen ei ole ehkä ollut mitään erityisiä ongelmia ja mies on voinut olla hyvinkin tyytyväinen suhteeseen. Kun ei ole tiennyt paremmasta.
Väitteesi pitää vain osittain paikkaansa. Se kuitenkin on kuin sanoisi, ettei varmaan tee mieli roskaruokaa, jos saa kaikkea tarpeellista ruokavaliostaan.
Pidemmän päälle se liitto vaan muuttuu tylsäksi ja silloin pois vieraista pitää vain tahdonvoima. Joillekin pettäminen on hyvin luonnollista, vaikka sitä ei halutakaan tunnustaa.