Miksi miehet ei ota vastuuta lapsistaan

Minulle ei ainakaan syttynyt sellaista hoivaviettiä. Minkäs teet ja siis lastani en ole hylännyt.

Ei syntynyt hoivaviettiä? Mitä helvettiä? yrititkö edes hoitaa omaa lastasi vai olitko aina taustalla osallistumatta lapsen hoitoon,ei kai sitä synnykkään jos ei puuhastele lapsen kanssa.Miten on mahdollista että omaan lapseen ei kiintyisi en kyllä tajuu.

Itsekin jouduin toteamaan, ettei exäni, lasteni isä "ehtinyt" ottamaan lopulta vastuuta lapsista, ei parisuhteesta, kodin hoidosta, ei mistään. Syitä oli monia, en lähde tässä niitä avaamaan.

Jo kauan ennen lasten syntymää kuulin jostain vanhan naisen neuvon (ettei vain olisi ollut Martta yhdistyksen jäsen...) nuoremmille: varaudu siihen, että joudut hoitamaan synnyttämäsi lapset yksin. Ja kun mietin sukuni ja ystävien sukujen historiaa... vielä 70-luvulla oli erittäin poikkeuksellista, että lasten isä osallistui lasten hoitoon ja kotitöihin. Serkkuni äiti kuoli synnytyksessä; ei ollut puhettakaan, että isä olisi hoitanut lapsen yksin, joten hänet adoptoitiin. Tämä tosin oli 50-luvulla. Toki odotin exältä osallistumista, ainakin jossain määrin lasten ym. hoitoon, ja näin hän lupasi. Olin pettynyt kun ei osallistunut. Mutta mitäpä sille olisi voinut tehdä? Pakottaa kun ei voi. Lienee myös lasten etu, että heitä hoitaa se vanhempi joka heitä haluaa hoitaa.

Itse kehottaisin sinua ajattelemaan toisen suuntaisesti, eli myönteisemmin. Ei siis niin, että lasten hoitaminen on ikävä taakka, pakko, kurja velvollisuus, vaan juuri SINUN etuoikeus, rikkaus ja ilo. Onnistuisiko? Jos sinua todella rasittaa ero ja 24/7 päivystysvalmius ma-su (minkä ikäisiä lapset ovat?), niin hae ihmeessä apua MUILTA kuin lasten isältä. Veikkaisin, että lasten isä saattaisi innostua kantamaan vastuuta lapsista, kun olet lasten hoidon/vastuun suhteen täysin välinpitämätön häntä kohtaan.

Ei ole mikään äiti-lapsi symbioosi kuvio.Mun ja lapsen väliin siis olisi mahtunut. Kyseessä ei ole juoppo mies, mutta muuten ihmisraunio. Pitkä juttu
. Olen saanut ja hakenut apua muualta ,sillä lapsia on enemmänkin. Lähinnä vain olen vihainen ,koska kaikki vastuu jäi mulle. Mikä oikeus miehellä on vain nostaa kädet ilmaan ja nostaa kytkintä ..Ym..Harvemmin se on äiti joka niin tekisi. Ja tuo ,että en noteeraa häntä on kyllä hyvä neuvo. Taidan siihen suuntaan kallistua..Sinä mies joka vastasit ,niin oletko hiukan vittuuntunut elämääsi ja naisiin ylipäätään?

Onpa se välillä niinkin päin, varsinkin erotapauksissa, että vaikka mies haluaisi ottaa vastuuta lapsen hoitamisesta, niin nainenpa ei annakaan. Mies joutuu vieläpä maksamaan siitä, että ei saa tasapuolisesti nähdä lapsiaan. Eli vastakysymyksenä voi heittää, että miksi naiset käyttäytyy noin omahyväisesti?

Kokemusta on. Meillä poika oli 3-vuotias kun hain eron.
Koko aikana lapsen syntymästä mies ei puhunut sanaakaan lapselle, saati ottanut syliin tai muuten huomioinut.
Kun aloin puhua erosta (oli muitakin syitä) sain kuulla olevani hullu ja että hän sillä perusteella vie lapsen, yms. Eron jälkeen mies häipyi kuin pieru Saharaan. Ei elatusmaksuja ei muistamista merkkipäivinä ei mitään. Lastensuojelun avulla yritimme saada aikaan jonkinlaista kontaktia lapsen ja isän välille, ei kiinnostanut. Asuimme samassa kaupungissa joten välimatka ei este.
Kun poika oli toisella kymmenellä, taisi olla jo murrosiässä, isä yllättäen otti kirjeitse yhteyttä. Oli muuttanut Espooseen, liittynyt johonkin lahkoon ja jumala oli unessa kehottanut ottaa yhteyttä poikaansa. No, tapasivat mutta siihen se jäi. Poikaa ei kiinnostanut hihhulointi ja ankarat säännöt isän luona, yhteydenpito jäi.
Kyllä näitä "isiä" on! Turha hymistellä, itsekin tiedän lähipiiristä toisen tällaisen tapauksen.

Otetaanpa sitten nämä isät, jotka liiton aikana eivät lapsilleen aikaa uhraa töiden tms.takia, mutta sitten eron myötä pitäisi johonkin yhteishuoltajuuteen, nykyajan ihannemallin mukaan vuoroviikko systeemein päästä. Minusta tuo on pelkkää kiusantekoa eroa hakevia äitejä kohtaan ja noissa yhteishuoltajuusjutuissa on menty liiallisuuksiin miesten paapomisissa. Miksi ne lapset yhtäkkiä eron kynnyksellä alkaa kiinnostamaan kun aikaisemmin ei ole kiinnostanut tai jos lasten kanssa ei ole tullut toimeen tai kohdellut lapsia huonosti niin eipä siinä kaikki pienempien lasten äidit ei edes voi erota, kun saa pelätä lastensa puolesta heidän ollessaan isällään. Toki myönnän, että on äitejäkin jotka voi käyttää lapsia kiistakappaleina estämällä miehen eroamista, mutta harvinaisempaa noin päin. Isommissa lapsissa on se hyvä puoli, että se on todellakin huojentavaa jopa saada lapsivapaata aikaa lasten ollessa toisen vanhemman luona erityisesti jos yhteiselo muuten on myrskyisää.

Miksi naiset odottavat, että isät/miehet pystyvät jatkamaan elämäänsä normaalisti, kun he ovat ottaneet eron?
Ehkä tuo naisten tunnekylmyys tänäpäivänä kertoo kaiken oleellisen.
Lasten äiti muistuttaa aina menetetystä suhteesta ja ajasta, ehkä jopa elämän rakkauden menettämisestä..ja tottakai lapsi on muistutus äidistä aina..vaikka lapsen ei kuulukkaan kärsiä, niin luulen että tämä on monelle isälle syy miksi on vaikea ottaa vastuuta.

Eiköhän tuohon ole lähinnä kaksi syytä: mies ei joko halua tai ei kykene ottamaan vastuuta. Aika usein varmaan molempia. Kun toteaa, ettei oikein kykene ottamaan vastuuta, on epävarma, niin halukin vähenee. Sillä vastuuseen lapsista sisältyy aika monenlaista käytännön työtä; kuten ruuanlaittoa, pyykinpesua yms. Monet miehet ovat ihan pois kartalta lastensa asioista, eivätkä ne inspiroi yhtään. Ei ole mikään ihme, että haluaa jättää vastuun lapsista äidille. Oikeastaan se on myös paljon parempi vaihtoehto kuin ottaa lapset itselleen "säilöön", mutta jättää oman onnensa nojaan. Tästä olen enemmän huolissani. Monenmoista kertaa näkee viikonloppuisin etenkin kauppojen kanssajonossa isiä lasten kanssa; isille muutama tölkki kaljaa ja tupakkaa. Herää kysymys mitä lapsi syö? Ja miksi isät eivät puhu lapsilleen mitään? Joskus sentään isät älyävät ostaa omien kaljojen lisäksi lapsille jätskin/namia, pluspiste...

Vielä tuohon "ei kykene...". Eli jos isän oma käytännön elämänhallinta ja tunnetaidot on hukassa jollain tavoin, lapselle on isänsä seura haitallista.

Tiivistettynä tarina: lapsi sai alkunsa naisen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, minun kanssani. Vanha tuttava, kertoi eroavansa. Ennen meidän sekstailua ei ollut kuulemma harrastanut seksiä 3kk miehensä kanssa, myöhemmin selvisi valheeksi.. Jokainen voi päätellä mitä sotkua tämmönen tilanne tuo.
Pari erosi myöhemmin ja miehensä isyys kumottiin testien jälkeen. Siihen asti oli epävarmaa kenen vaikka väitti mun 100varmasti. Pitivät kulissia..
Mun oli pakko käsitellä asiaa päässäni et ei ole mun koska julkisesti ilmottaa muuta..ja samalla kiusaa mua isyydellä. Hirvee ämmä! Lopulta katkoin välit ja lopetin lapsen näkemisen. Tää haluaa olla yh, niin mitäpä mä roikkumaan tän valehtelijan ja manipuloijan elämässä lapsen takia. Mitä isyyttä semmonen on. Huomion ja vallankäytön välineenä pitää sitä. Semmosena itsensä pönkittämiseen.
Myn naismakukin muuttu, ylipainoset enää innosta. Löytyi järkevämpi hoikka nainen, näen sen kanssa tehtyä lasta. On tämäkin nyt yh sille, mutta ei haittaa. Mitään draamoja ei ole tämän kanssa :)
Kävin klinikallakin luovuttaa spermaa, auttanu lesbopareja raskaaksi. Ei nuo muut vedä draamaa ja esitä uhria jne. Rankkaa on yhärillä, mut oma valinta :)

Isot, 'aikuisen' kokoiset lapset eivät tietenkään "ota vastuuta lapsistaan" eivätkä juuri mistään muustakaan. Niille riittää että on munat ja tienaa rahaa ja ne kuvittelevat että sillä lailla on oikeasti aikuinen.

Kun on lapsen mennyt tekemään, siinä ei enää kysellä, onko hoivaviettiä vai ei. Oma lapsi on hoidettava ja huollettava, on niitä viettejä tai ei. Ei kenenkään muunkaan velvollisuus ole toisen lasta hoitaa.

Kyllä meillä mies ihan mielellään lapsen kanssa siinä kotona ollessaan oli, mutta kaikki sellainen lapseen liittyvä tekeminen, mikä vaati voimia ja sitovuutta, jäi minulle. Mies saattoi koska vaan keksiä, että lähdenpä vaikka kalaan. Ei kysellyt minulta, että jäänkö lapsen kanssa illaksi kotiin, kun hän tästä lähtisi kalaan. Jos taas minun piti jonnekin lähteä, lapsi oli otettava mukaan, koska mies ei halunnut ikinä jäädä sen kanssa kahden. Ei tullut kuuloonkaan.

Jossain vaiheessa sen vain tajusin, että mies oli lapsesta huiman paljon vapaampi kuin minä. Lapsi ei häntä sitonut oikeastaan yhtään. Ikinä hän ei ottanut lasta huomioon asioitaan ja menojaan suunnitellessaan.

Erosimme muista syistä, mutta sen jälkeen mies ulkoisti lapsensa hoidon äidilleen, kun tuli isän vuoro ottaa lapsi luokseen viikonlopuksi. Tiesin tästä, mutta ajattelin, että ehkä mies on siellä mummolassa hänkin. Vasta kun lapsi tuli isommaksi, kävi ilmi, että isä haki lapsen ja vei mummolaan, ja sitten haki lapsen mummolasta ja toi minulle. Kätevää. Onneksi mummo oli oikein hyvä ja lapselle rakas, niin että olihan siinä se puoli. Mutta isä on jäänyt etäiseksi, nyt lapsi on jo aikuinen. En tiedä mitä miehen päässä liikkuu.

On kilttejä miehiä jotka haluavat kantaa vastuunsa, he eivät saa naisen pikkuhousuja kostumaan. ja on jännämiehiä jotka eivät halua kantaa vastuuta, eivät halua käyttää rahaa lapsiin vaan muuhun itsekkääseen hauskaan, eikä kakkavaippojen vaihto, tai yövalvomiset kiinnosta. He saavat naisen kiihottumaan.

Nainen siis itse päättää ottaako lapsista hoitavan miehen, vai jännämiehen.
Poikkeuksetta nainen ottaa seksuaaliviettinsä ohjaamana jännämiehen, ja valittaa sitten että miehet on paskoja eivätkä halua kantaa vastuutaan.

Katse peiliin, kiitos!

Älkää duunatko kakaroita tähän bileiden täyteiseen maailaan. Ne vesipäät ovat vain este teidän hauskanpidolle ja ankkuri verottajalle.

Muista mieheistä en tiedä mutta itse hoidin vuoden 2-3 vuotiasta lastamme kun 90 luvun laman aikana olin työttömänä ja naiseni meni töihin kun rahat meinasi loppua. Sain töitä kuukausi sen jälkeen kun ansiosidonnainen loppui ja kiva oli hoittaa ja käydä kesäisin vaikka missä eikä ollut minulta pois mitenkää. Kun lapsemme oli pieni niin sanoin naiselleni että nyt menet harrastuksiin kun rupesi liikaa kotona olemaan ja hoidin lastamme. Naiseni on vuorotöissä niin pienestä pitäen aina otin mukaan kun vaikka mm ralliin jyväskylään menttiin ja viel äaikuisenakin tulee rallia kattomaan.

Onkohan nämä niitä miehiä jotka ovat saman kokeneet isänsä kohdalta ja heidän isä ei osannut olla isänä paikkalla ja olla kahdestaan lapsen kanssa ja jos mies lähtee kalaan niin lapsen voi ottaa mukaan niin lapsikin oppii kalastamaan.

Minun isäni ei ottanut minusta koskaan vastuuta. Eroperheen lapsi olen. Äitini otti eron ollessani vauva, kun ukko ei muuten osallistunut mihinkään taloudellisesti ja paheksui elatusmaksuakin, jätti maksamatta ja ulosotto hoiti lähes 18 vuotta. Mitään välejä isääni ei ole, tapasin vasta aikuisena ja hän häippäsi yli 15 vuotta sitten.

Olen eroperheen lapsi, vanhempani erosivat ollessani vauva. Isälleni vastuunotto oli täysin vieras käsite. Äitini otti eron, kun ukko ei osallistunut mihinkään taloudellisesti. Isäni paheksui elatusmaksuakin ja kun jätti sen maksamatta (ollen koko ajan vakiotyössä ja ihan hyvätuloisessa), niin ulosotto hoiteli sen 18 vuotta. Mitään välejä tuohon ukkopahaseen ei ole, tapasin aikuisena muutaman vuoden, mutta sitten häipyi yli 15 vuotta sitten. Jotkut eivät vain kasva ikinä miehiksi.

Jos nainen on hankkiutunut paksuksi sopimatta miehen kanssa, niin silloin miehellä ei ole mitään velvollisuutta osallistua kersan hoitoon eikä elatukseen.

Eron kokeneena yksinhuoltajaisänä tuntuu aika jännältä lukea tämän ketjun miesvihaa ja häikäilemättömiä yleistyksiä tihkuvia kommentteja.

Me ollaan mieheni kanssa 22 vuotias aviopari. Raskaus ei ollut suunniteltu Ja nyt meillä on 2kk vanha ihana poikavauva joka ei paljoa itke ja on tyytyväinen, mutta minusta tuntuu ettei mieheni ole vieläkään päässyt sen ”yli” että saimme lapsen. Hän ei juuri vastuuta kanna. Minä siivoan,laitan ruoan(mieheni ei edes osaa kokata),hoidan paperi asiat,hoidan lapsen, hoidan itseni, hoidan isot ruokaostokset (lapsi mukana), teen kaiken itse. Yleensä jos pyydän miestäni olemaan lapsen kanssa hetken että vaikka siivoan vähän, alkaa makuuhuoneesta kuulumaan lapsen ”ähkimistä” eli sitä kun hän alkaa turhautua, sit meen katsomaan että mitäs nyt kun oon hetken sitä kuunnellut ja lapsi on lähellä itkua koska makaa sängyllä ja isä vieressä puhelimella, ilmeisesti se puhelin on ihmeellisempi kuin oma lapsi. Nolottaa kun ihmiset aina minut ja lapsen tavatessaan heittelee että ” isä on varmaan ihan onnessaan” tai ” isä on varmaan ihan innoissaan kun tuli poika” ja sit siinä joutuu tavallaan ”valehtelemaan” että joo kun ei oikeesti pahemmin ole innoissaan. Kyllä se välillä sen kans on ja käy vaunulenkillä kun pyydän mutta mitään ei kyllä pyytämättä tee. Oon sen 100 kertaa tästä hänen kans puhunu ja aina lupaa muuttua mut mikään ei muutu. Ainoa asia mistä hän tuntuu olevan kiiinostunut on kaverit ja seksi, sitä hän kyseli koko jälkivuoto ajan että millon se jälkivuoto loppuu että voi taas harrastaa seksiä, ja minä olin ihan poikki yö heräilyitä ja viimeinen asia mikä mieleen tulee on seksi, jo pelkästään kun ei tee mieli kun on mies joka ei sitten yhtään ole mies vaan ennemmin ihan poika kun ei ota vastuuta niin eihän sellasen kans tee mieli edes olla jonka kanssa ei ole hyvä olla. Ja lisäksi varmasti hormonit myös ihan sekasin niin sekin vaikuttaa ja yhdyntä myös sattuu vaikka liukkaria käyttäiskin. Kyllä asumusero on mielessä päivittäin, on niin hankalaa kun koitan pitää vauvan tyytyväisenä ja kodin siistinä ja mies vaan sotkee ja jättää kamansa lojumaan vaikka oon pyytänyt että jos ei siivoomiseen osallistu niin pitäisi edes omista tavaroista huolen että laittais vaikka kengät kenkätelineeseen ja takin naulakkoon kun tulee kotiin niin sekin helpottais, tai laittais pyykit pyykkikoriin eikä jättäis vessan lattialle tai makkariin. En ole katkeroitunut enkä vihainen yleisesti mutta olen todella pettynyt ja surullinen. Kaikenlisäksi mieheni sanoi että jos tulen uudelleen raskaaksi niin minun pitää valita hänen ja vauvan väliltä , että joko teen abortin tai hän lähtee , koska hän ei jaksa enää toista lasta, mutta mitä jaksamista hänellä edes on kun minä hoidan kaiken? En kyllä ymmärrä miten mies voi tuollatavalla sanoa vaimolleen. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja sympatiat kaikille teille jotka samankaltaisia ongelmia kohtaatte, tiedän ettei ole helppoa!

kauheaa tuubaa taas lykkäävät suomi naiset.

Minä en saanut hoitaa lastani. Joten turha kenenkään vinkua.
Esikoinen oli ollut paripäivää kotona kun olin ottamassa tytärtä vaipan vaihtoon.
Silloinen pirttihirmu totesi: *Kyllä minä itte vauvani hoidan*.

Olin vähintäänkin hämmästynyt. Tilannetta ei edeltänyt mikään riita.
Sain hoitaa vauvaa vain, jos se oli huutanut tarpeeksi monta yötä. Äiti kyl sovitti marttyyrin viittaa ihan omasta tahostaan.
Varmastikin hänkin selittäisi ettei iskä ottanut vastuuta.

Mitä isommaksi lapset kasvoivat, sen enemmän heihin tarttui äidin käytös isää kohtaan. Iskälle sai sanoa ja iskää ei tarvinnut totella,
Iskä kyl maksoi asuntolainat ja etelänmatkat, teemapuistot. Mut eihän se ollut minkään arvoista.

Iskä koitti vain väistellä omassa talossaan. Kysyinkin joskus>: Näytä mulle kohta jossa en häiritse? Ei osannut suomirouva sellaista paikkaa 200 neliöstä osoittaa.
Kun se muumipeikkovideo oli pyörimässä 35 kertaa, iskä sit istui koneella. Mut tottakai se häiritsi tätä parempaa osaa perheestä. Tietokone ei edes ollut samassa huoneessa.
Kun sitten tuli lasten nukkumaanmenoaika, tietokoneen olisi pitänyt sammua jo hetkeä aikaisemmin, koska se häiritsi nukkumaanmenoakin.

Kyllä se äidin käytös tarttuu lapsiin, oli tarkoitus tai ei.
Leikki-iässä tytöt tykkäsivät katsella kun iskä pelasi tietokoneella. Mut se taas häiritsi äidin iänikuista joululaulumaratonia. Sitä pyhää toimitusta tip tap, ei saanut häiritä.

Siitä pyhempää ei ollut kuin ne äidin *ihanat* kissat. Niitä ei sopinut arvostella, vaikka repivät lahjaksi saamamme rokokookalusteet, jotka olivat kyl arvokkaat. Mut ne olikin mun äiti ostanut. Yhtään ehjää ovenpielilistaa ei joskus löytynyt, kun ne tuholaiset raapi kaiken paskaksi.

Just tyhjennän vinttiä, niin tää iskä joka oli siis pelkkä paska, kun ei kotona ollut hyvä olla, rakenteli sit lapsilleen kaikenlaista. On keinuhevosta, barbitaloa, sinne kalusteita. On ponitallia ja esterataa, on tehty nallea, ja maalattu muumiseinää. Tehty muumiovia yms. Tietenkin myös pihalle leikkimökki ja liukumäki. Leikkimökissä on sorvatut kaiteet, ja kaiverretut panelit. Sinne tehtiin rokokoopöytä ja sivusta vedettävä sohva. Holvikaari-ikkuna yms.

Mut iskä oli vaan aina se paskaiskä. Uskoin jo itsekin minussa olevan jotain perustavaa laatua oleva vika. Varmaan hullu.

No exä petti monta vuotta, lähtien sitten jonkun mu...kun matkaan.
Tottakai sekin oli mun vika.... kuinkas muuten. Pyysin että voisitko edes tässä asiassa olla rehellinen edes lapsille...Ei voinut.

Laitoin jouluna tyttärille lahjaksi 400€ molemmille. Toinen ei edes kiittänyt. Tietävät kyllä että se on minulle iso raha.
Tänävuonna sitten vähän rauhallisempaa, sillä suunnalla. Yks tekstiviesti nuoremmalta. Siihen uhrattu kokonainen sana, kiitos. Vastaus synttärionnitteluihin.

Tyttäret ovat jo aikuisia. Siinä on sen suomirouvan marttyyrikasvatus.

Kun elämäni pimeimpään aikaan, elämääni ilmestyi tuo enkelin kasvoinen nainen, elämäni muuttui hyvin nopeasti. Kyllä hän on myös hyväsydämisin ihminen jonka koskaan olen tavannut. Nyt olenkin muuttunut paskasta parhaaksi mieheksi maailmassa.
Kyllä arvostan häntä suuresti. Hänellä on korkea moraali. Ei suostunut tapaamaan, kunnes ero on viimeistä piirtoa myöten selvä. Myös ositukset yms. tehty.
Jos haluaisin mennä pidemmälle, mun piti käydä lääkärissä, taustastani johtuen.
Mun työnikin on saanut paljon arvostusta, siltäkin suunnalta. Saati sitten kädentaidot.
Ennen voin soittaa kotonani kitaraa vain kun talo oli tyhjä, ettei häiritse erästä. Nyt olen soittanut hänen työkavereilleenkin. Olemme käyneet yhdessä jopa ravintolassa esiintymässä.
Hänellä on teinipoika. Hän otti minut hyvin vastaan. Naureskelee meille, onnestamme. Hän on hyvin kasvatettu, pukeutuu tyylikkäästi, ja näkee kaikesta että hänet on kasvatettu suurella rakkaudella.
Nyt vihdoin minulla on rakastava perhe. Jokapäivä ihmettelen miten mulle näin kävi.
Kuten arvata saattaa, uusi perheeni ei ole suomalainen.
Ei ole halaaminen ja pussaaminen,onnellisuudesta puhumattakaan kielletty.

Mut soimatkaa te miehiänne, marttyyrin viitta päällä. Mä sovittelen rakkauden viittaa yhteisille hartioillemme. Kyl tämäkin totuttelua vaatii, kaiken paskan jälkeen.

On olemassa miehiä jotka mielellään kantavat vastuun perheestä. He eivät ole komeita eikä seksikkäitä, eikä jännittäviä.

Sitten on miehiä jotka ei halua kantaa vastuuta, he tietävät että ovat niin seksikkäitä komeita tai varakkaita että naiset eivät voi vastustaa heitä vaan hyppäävät sänkyyn heti kun mies näyttää vihreää valoa. Ja jos tulee lapsi nainen mielellään hoitaa sen yksin ja komistus jatkaa toisen naisen luokse, tai ainakin keskittyy omiin menoihinsa. He tietävät ettei heidän tarvi hoitaa lastaan, usein myös nainen hakee eroa ja hankki ns. aisurin hitamaan komistuksen kanssa tehdyn lapsen elatuksen ja hoidon.

Jokainen nainen itse tekee päätöksen kummanlaisen miehen haluaa, jos sen päätöksen tekee pikkuhousuissaan, se johtaa jälkimmäiseen, jos taas aivoissa järjellä on hänellä koko loppuelämän ajan mukava fiksu mies jonka kanssa yhdessä kantaa vastuu perheestä.

Joten turha tulls tänne itkemään ja valittamaan kun on itse välttämättä halunnut vastuuttoman miehen.

Minä kuulun ensimmäiseen ryhmään, mutta kukaan nainen ei ole halunnut tehdä kanssani lapsia vaikka hoitaisin heitä erittäin hyvin.

Nainen, älä ole idiootti, kiitos!