Olen tässä miettinyt, että takertuvalle ei mikään riitä. Koko ajan muka ikävä ja aina pitäis olla suunnittelemassa yhteistä aikaa ja sitä milloin nähdään. Jos on sovittu yhteisestä viikonlopusta, vielä pitää siihen päälle kinua lisäpäiviä vaikka taatusti tietää, että ei sovi aikatauluihin.
Olen mennyt toisen takertumisesta ihan hämilleen ja tukehdun. Kertokaapa, että mikä on normitiheys pitää yhteyttä ja ei kai aina voi olla ikävä? Epäilen jo itseäni, että olen jotenkin epänormaali kun mulle riittää vähempikin yhteydenpito.
Yhteinen aika oli ennen mukavaa mutta nyt tuntuu, että tukehtuu ja haluaa vältellä toista. On kai aikuisella ihmisellä nyt muutakin elämässä kuin vain suuntautua kumppaniin. Ja olla kuin koulupoikana koko ajan odottamassa... muuten hyvä tyyppi, mutta tukehdun häneen.
Teillä kokemuksia takertujasta?
Olen mennyt toisen takertumisesta ihan hämilleen ja tukehdun. Kertokaapa, että mikä on normitiheys pitää yhteyttä ja ei kai aina voi olla ikävä? Epäilen jo itseäni, että olen jotenkin epänormaali kun mulle riittää vähempikin yhteydenpito.
Yhteinen aika oli ennen mukavaa mutta nyt tuntuu, että tukehtuu ja haluaa vältellä toista. On kai aikuisella ihmisellä nyt muutakin elämässä kuin vain suuntautua kumppaniin. Ja olla kuin koulupoikana koko ajan odottamassa... muuten hyvä tyyppi, mutta tukehdun häneen.
Teillä kokemuksia takertujasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten kauan olette olleet yhdessä, ette ilmeisesti asu yhdessä? Onko toinen osapuoli jotenkin vain tunteellisempi ja hänen läheisyydentarpeensa suurempi?Onko hänellä omia harrastuksia/menoja ollenkaan vai onko hänen elämänsä sinä? Onko hän kenties läheisriippuvainen? Oletko itse ihmisenä enemmän itsekseen viihtyvä, introvertti? Kyllä sellainen pidemmän päälle tosiaan ahdistaa, jos ei ole ollenkaan sitä omaa tilaa ja aikaa itselle suhteessa. Itsekin tukehtuisin, jos toinen olisi liki jatkuvasti ja suhdekin muuttuisi ahdistavaksi sekä lopulta olisi pakko tehdä pesäero, jos toinen puolisko ei ymmärrä tilannetta ja anna tilaa. Et ole epänormaali, ota rohkeasti asia puheeksi ja sekin jos toinen haluaa edetä suhteessanne pidemmälle, että oletko itse sellaiseen valmis.