Missä kaikki ilo

Avioliitto on vakava asia. Kaikenlainen hassuttelu pilaa suhteen joten parempi vaan pitää totinen ilme.

Siinä vaiheessa kun lapsia tulee, vanhempien ilot eivät enää ole järin mielenkiintoinen kysymys.

Avioliittonne ja sen sisältö on täysin teidän omalla vastuulla, molempien nimittäin. Ei ole ainoastaan yhden kumppanin syy ellei avioelämä molempia miellytä.

Ettekö saa lapsistanne iloa? Eikö he yhdistä teitä vanhempia, lasten kanssa yhteinen touhuaminen?

Miksi et hakisi kirjastosta jotain vitsikirjaa ja heittäisi silloin tällöin jotain hassua totiseen arkeenne?
Miksi odotat että miehsi pitäisi saada sinut nauramaan? Keksi itse iloisia asioita, kerro ne hänelle - saisitte nauraa yhdessä!
Taputa häntä tullen mennen olkapäälle ja kiitä tekemisistään ( kaupassa käynti, lasten kanssa ulkoilu, hänen juttelutuokio vanhempiesi kanssa jne..) Huomioi sinä ensin hänet, pikkuhiljaa, teelusikallinen kerrallaan.

Metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kyllä se alkuperäinen hassuttelu esiin tulee, sinun vain täytyy nähdä ihan pikkuisen ensin vaivaa.

näinhän se on, vaikka et itse viitsisi edes omaa persettäsi pyyhkiä, niin vika on automaattisesti puolison.

Hei haluaisiniloitayhdessä.

Oletpa valinnut jotenkin ihanan nimimerkin itsellesi. Mikäpä on elämässä suurempaa kuin jakaa ilonsa toisen kanssa.

Kuitenkin koet, että liitossanne ei oikein ilo toteudu. Nauraminen ja hassuttelu puuttuu, mutta vaikuttaa, että muutenkin emotionaalinen läheisyys on piilossa; kerrot, miten aika menee vain kotiaskareisiin ja arjen pyöritykseen.

Useimmat parisuhteet nuupahtavat arjen vaatimusten alle. On kuitenkin lohdullista, että tunneyhteys on mahdollista saada takaisin. Joskus se vaatii isompien 'kivien kääntämistä', joskus riittää vain se, että raivataan yhteistä aikaa. Mietin, että teille voisi tehdä hyvää parisuhdekurssi, jossa yhdessä toisten parien kanssa vertaistukena opitaan lisää läheisyyttä ja hyvyyttä ja ratkomaan mahdollisia ristiriitoja rakentavasti. Niitä järjestää esimerkiksi Parisuhde Kataja ry.
Toki voitte tehdä parisuhdematkan ihan keskenäänkin; sen ei tarvitse olla pitkä, kallis ja muualla. Se voi alkaa vaikka kävelyretkestä meren rantaan. Pääasia, että emotionaaliselle läheisyydelle varataan häiriötöntä tilaa esimerkiksi viikottain tietty aika ja tietty päivä.
Kun tullaan lähelle taas, se voi jopa ujostuttaa. Mitä puhua kun ei olekaan sitä tiskikoneen täyttöä ja vaipanvaihtoa? Miten voi avata itseään ja kertoa jotain, joka kutsuu toisen lähelle? Miten oppia kuuntelemaan toista kommentoimatta, tulkitsematta, arvostelematta?
Ehkä tällaisten yhteisten hetkien lomaan mahtuu myös aitoa iloa ja huumoria. Kaikki eivät ole vitsailijatyyppejä, silti kaikissa on kyky myös oikeaan iloon. Voittehan vaikka piirtää hiekkaan nimenne sydämen sisään tai pussailla toisianne puun oksien lävitse. Sen ei tarvitse olla maatamullistavan suurta. Rakkautta voi osoittaa vaikka tuomalla toiselle kupposen iltateetä lempiohjelmansa ääreen.

Merja, diakoni

Älä merja neuvo kun et osaa. Neuvosi ovat triviaaleja ja osoittavat ettet tiedä avioliitosta yhtään mitään. Mene tekemään diakonin töitäsi. Anna vaikka jollekin ruoka avustus tai vuokrarahat.

Elämähän todellisuudessa on sitä puurtamista, sekin voi olla iloista puurtamista.
Eli nyt sinun omista ajatuksista on kadonnut se iloinen tekeminen ja siihen olisi saatava muutos. Syy ei aina ole puolisossa, vaan kun se oma mielii pääsee tilaan että ei näe enää mitään iloa kotoisista asioista.
Ehdota itse puolisollesi vaikkapa yhteistä retkeä, toki lapsetkin voivat olla matkassa, sellaista josta sinä pidät ja kerro että haluat hieman vaihtelua elämään.
Meillä se on ollut jokin yhteinen marjaretki, metsässä kävely, yhteiset keskustelut mistä milloinkin, saattavat koskea ihan maailman asioita ja mitä olemme lapsena kuulleet.
Asioita joille voimme yhdessä hymyillä. Lapsien sanomiset, kun eilen sanoin 4-vuotiaalle, että en osta uutta peliä tablettiin, mitä pyysi. Sanoin sanoilla, että en maksa sitä. Hän tämän kommentoi, että tarkoittaako se sitä, että et osaa maksaa. Näin pienikin asia voi saada ilon aikaan ja ihan siitä, että tuo pieni on lähellä, fiksuine ajatuksineen. En ollut yksin, vaikka mies olikin työssään.

Sulla liian totinen liitto? Nyt huumoria peliin puolin toisin. Pitää naurua olla ja hauskasti välillä. Otappas puolisosi halaukseen ja pyydä kunnon märkä pusu takaan että nauruun se johtaa. Ei liian totisena voi olla vaan iloa ja naurua kehiin. Opetelkaa toisianne yllättämään ja hassuilemaan. Siitä lähtee!iloja on monenlaista ja niitä pitää olla että jaksaa.