Ja elää vaikka selibaatissa, parisuhteista kun monille tulee vain harmia tai mielipahaa?
Itekin olen ollut sinkku nyt kuusi vuotta, pääasiassa sen takia että vieläkin ikävöi exemäntää vaikka joidenkin mielestä olisi ehkä syytä häntä vihatakin. Toki mahdollisuuksia on ollut naisiin mutta kun eivät vain vertailussa ole pärjännet, vaikkei pitäisi edes vertailla.
Onkohan moni vain päättänyt unohtaa paritumisaatokset kokonaan koska se on helpompaa?
Itekin olen ollut sinkku nyt kuusi vuotta, pääasiassa sen takia että vieläkin ikävöi exemäntää vaikka joidenkin mielestä olisi ehkä syytä häntä vihatakin. Toki mahdollisuuksia on ollut naisiin mutta kun eivät vain vertailussa ole pärjännet, vaikkei pitäisi edes vertailla.
Onkohan moni vain päättänyt unohtaa paritumisaatokset kokonaan koska se on helpompaa?
Vastaukset 77
Vanhimmat
Riippuu iästä, parisuhteen pituudesta ja lapsiluvusta.
Itse lasken eläneeni parisuhdevaiheen elämässäni, tuomio on lusittu ja lapsiluku täynnä. Vein juuri lapset juna-asemalle ja nähdään taas ensi viikonloppuna.
En kaipaa mitään säätöä omaan elämääni, panoja lukuunottamatta.
Joo kyllähän moni eläköityy parisuhteistakin.
Miehelle ei se hellyys tai harrastuskumppanuus ole mikään juttu, pano riittää.
On yksi ainoa kuviteltavissa oleva tilanne jolloin voisin harkita parisuhdetta, mutta en usko että sellaista naista olisi olemassakaan.
Minua hieman kummastuttaa tämän palstan mieste kommentit esimerkiksi siitä, että miehille hellyydellä ja yhdessä olemisella ja elämän jakamisella naisen kanssa ei ole mitään merkitystä vaan naiset nähdään pelkkinä panoina. Itse tunnen paljonkin miehiä ja monet heistä ovat kaatuneen parisuhteenkin jälkeen vielä solmineet uusia liittoja ja suhteita ja hehkuttavat kovasti uusia kumppaneitaan. Tuli mieleen kysymys, että onko täällä oleville miehille pelkkä pano merkittävä, koska täällä olevat miehet ovat sellaisia jotka eivät naista muutoin saisi?
Minua itseäni tämä pelkkä panokeskustelu niin täällä kuin monilla muillakin palstoilla täällä hieman tylsistyttää. Ihmisen elämä on kyllä aika köyhää, jos pelkät panot kiinnostaa ja vaikka kiinnostaisikin niin miksi tehdä siitä niin suuri numero.
Tämä on ketju jossa lienee perusteltua esittää ajatuksia aiheesta, en yleensä heittele näitä kommentteja mihin tahansa.
Lienee tosi että "parisuhdemiehiäkin" on, mutta minä en ole ollut kotona viihtyvää sorttia eikä minusta tyypillistä parisuhdemiestä tulekaan.
Mikäli minä joskus naiseen lankean muutakin kuin panomielessä, niin hänellä tulee olla vankkumaton itseluottamus, pohjaton elämänjano ja luontainen kiinnostus eräilyyn ja kalastukseen.
Kiitos, vastasitkin kysymykseeni eli miehet jotka on naisista kiinnostuneet parisuhdemielessä ja muutenkin eivät ole palstalla. Heippa siis.
Heippa sullekin ja onnea etsintääsi. Täältä sitä ei löydy.
Se löytynee patemmin tuolta parisuhde tai rakkauspalstalta. Teillä pitäisi olla sinkku palstan sijaan panopalsta.
Sinkkupalsta on omituisille otuksille. Tää on kuin romuvarasto, tänne tullaan kun elämässä ei ole mitään muuta mielenkiintoista.
Minä olen nuori täällä, iso osa palstapeikoista on ollut täällä vuosikausia eikä heillä ole muutakaan.
No minä aluksi. En siksi, että ikävöisin ketään, mut siksi että suhteet ovat liian monimutkaisia enkä tiedä onko sitä oikeaa olemassakaan minulle. Mä kun vielä oon käynyt senki läpi, että itseäni yritin huijata näissä kuvioissa . Aina välillä tekee mieli kainaloa. Ja kun maailma on pe...tä, sitä tunnetta ettei ole yksin asioiden kanssa, mut kai tähän tottuu ja oppii ja muttu Harmaaritarin tyyppiseksi epäilijäksi joka ei uskalla elää. Kaikki kai sellaisiksi muuttuvat kun tarpeeksi kauan ovat yksin. Mä en vielä. Mut kai kohta mäkin :/. Alan haukkua kaikki miehet ja arvostella julkkiksia ja ja.... noh.. ihmissuhteet ovat vaikeita.
Moni jos kokisikin jonkinlaisen "valaistumisen" ja tajuaisi ettei ketään tarvitse, etenkään elämiseen.
Joku fiksusti jossain totesi, että hän ei kumppaninsa kanssa tarvitse toisiaan, mutta ovat yhdessä koska haluavat niin tehdä ja viihtyvät yhdessä.
Niin minäkin haluaisin...
Kiva huomata, että joku haluaisi.
"ja muttu Harmaaritarin tyyppiseksi epäilijäksi joka ei uskalla elää. Kaikki kai sellaisiksi muuttuvat kun tarpeeksi kauan ovat yksin. Mä en vielä. Mut kai kohta mäkin :/. Alan haukkua kaikki miehet ja arvostella julkkiksia ja ja.... noh.. ihmissuhteet ovat vaikeita. "
Olenkohan vähän yliherkkä kun minusta tuossa nyt henkilöidään kaikki palstan paha allekirjoittaneeseen ja unohdetaan ne kaikki muut? Minusta se on kyllä vähn kummallista kun käytännön toimissa kuitenkin mahdollisimman paljon yritän välttää sitä että vuokseni kenellekään tulisi paha mieli ja se tuntuu olevan kuitenkin sitten suunnaton vääryys ja suistaa helposti eläväisempiä henkilöhyökkäyksiin & shaming languageen. Joo no mulle se että "ei uskalla elää" ei ole mitenkään häpeällistä niin sillä on aika turhaa kivittää kun ei se mihinkäään mitenkään vaikuta.
Älä ota ittses 🙂 En mä sillä, olet mukava tyyppi varmasti, mainitsit vain et olet eri mieltä siitä heittäytymisestä. Muut jutut oli vain yleisesti täällä kirjoittavista ihmisistä, ei kaikista eikä jokaisesta vaan palstalla vallitsevan, tietynlaisesta fiiliksesta.
Älä suutu, ilmaisen itseäni vain monesti niin... noh näen suuria kokonaisuuksia 🙂 Pienistä tekijöistä. Täälläkin käsittelin vain palstaa, mut tosiaan vaikutus tulee että vain sua tarkoitin. Anteeksi siitä. Ulkomaalaistaustani vaikuttaa ilmaisuihini.
Joo en nyt varsinaisesti suuttunut, piti vaan huomauttaa niin ei ainakaan ole sitten minun vika kun sentään olen huomauttanut jos kaikki alkaa näkemään että minun vika kaikki täällä :D Joo, siis siinä heittäytymisasiassa ollaan täysin erilaisia mutta vähän pelkään että minä olen siinä enemmän oikeassa, sinä(kin) kun kilttinä luonteena joudut niissä heittäytymisissä usein satutetuksi.
Ei minä ollut satutettu kun kerran 😁 Kaikki muu oli henkisen kasvun kannalta erittäin tarpeellista. Saatat olla oikeassa :) omassa todellisuudessasi oletkin :) mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että kannattaa vaan jättää tekemättä asioita koska pelottaa? :) jos itse olisin ajatellut näin... en olis nähnyt enkä kokenut monia upeita asioita elämässäni :) rakastamani Alpit ja Atlanttikin jäisivät näkemättä. Pelkään ihan sikana lentokoneita, korkeita paikkoja, siltoja jne jne :) mut näin omassa todellisuudessani :) en Mä koe olevani ikinä itseäni ainoaksi oikeassa olevaksi 🙂 Kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin :)
Ziizass mua kiehtois juoda kanssas kahvia ja jutella, minusta vaikutat tosi mielenkiintoiselta vielä Ikis ajoistas 🙂
Minusta tuo pelottaa on vähän väärä sana, eihän se ihmisiin tutustuminen sillä tavalla pelottavaa ole, ennemminkin hieman pelottavaa ehkä voisi ajatella olevan seurausten jos se tutustuminen johdattaa kaikenlaiseen. Ehkä jopa termi laiskottaa voisi olla lähempänä, sitä kun ei välttämättä halua ottaa niitä haasteita vastaan joita ne uudet ihmiset tuottavat väkisinkin. esim. mulla eilen(kin) illalla meni puhelimessa turhan paljon aikaa, tänään taas herätätettiin puhelimella kesken mukavien iltapäivänokosten kun yritin pelin jälkeen ottaa, vitutti ja päätä särki. Onhan se toki mukavaa että on kavereita mutta hiljaisuutta ja omaa rauhaa arvostavana minua joskus tympii niiden yhteydenotot niin en oikeastaan halua enempää ihmisiä elämääni kuin mitä nyt on.
Tai no joo, ehkäpä jokaiselta osaltaan täydellinen 50-lukulaistyyppinen nainen menisi mutta sillä ei saisi olla lapsia (estävät vapaan liikkuvuuden) ja jos se olisi kovin sosiaalinen ei saisi vaaatia minua mukaansa jokaiseen kissanristiäiseen mihin on menossa, lisäksi senkin pitäisi haluta säilyttää omat taloudet ainakin tutustumisajan (vähintään pari vuotta) ja jos se asuisi muualla sen pitäisi tulla yleensä aina minun luokse eikä päinvastoin kun en minä kuitenkaan jaksaisi riittävästi panostaa suhteessa siihen että menisin häntä jonnekin edemmäs tapaamaan. Kuten näet niin olen ehkä vähän kohtuuton vaatimuksissani niin eikö se ole ihan oikein etten ala piinaamaan naisraukkoja heidän seuransa hakemisella :D
Noh muuten mullakin samat mietteet, itseasiassa pelottavan samat 😂 Miehestä 😂 Paitsi ettei lapset mua haittaa, koska työtkin haittaavat liikkuvuutta 😂
Vähän samaa mieltä tuosta laiskottaa jutusta. Itse olen huomannut myös, että pääsee paljon helpommalla, kun ei itse viitsi nähdä niin paljon vaivaa asioiden eteen. Olen itse aika intohimoisesti moniin asioihin suhtautuva ihminen, mutta olen nähnyt kuinka paljon rasittavampaa se kuitenkin on, toki se on paljon enemmän elämältä maistuvaa, mutta olen kokemuksistani oppinut, että rakkaus on aika turha juttu, harvoin molemminpuolinen tai ainakaan sellainen, että toinen viitsisi sen eteen niin paljon vaivaa nähdä. Minulle parisuhde merkitsee tietty läheisyyttä, seksiä, turvaa ja yhteistä hupailua eli tärkeä juttu, mutta miksi nähdä vaivaa itse sen löytämiseen. Paremmin uskon löytävän sen, joka aidosti kanssani haluaa olla niin, että se toinen näkee vaivaa asian eteen ja jos tunteeni alkuun eivät ole vahvat niin ei satu niin kovasti jos homma ei toimikaan sitä paitsi mitä se rakkaus takaisi homman toimimisesta, ei mitään, paremmin homma voi toimia pienemmillä tunteilla. Itse kun lisäksi todella harvoin ihsstun ja rakastun.
Vitsit, sunkin ajatukset jotenkin niin tuttua. Itsekin olen ihastunut pari kertaa elämässäni ja rakastunut kerran.
Tuosta vaivannäöstä vain oon sitä mieltä että olis epäreilua toista kohtaan jos asettuisit asemaan, jossa en viittis nähdä vaivaa... vaan odottaisin et toinen sen näkee koska jos hän nyt haluaa olla mun kanssa... mut jos minä haluan olla jonkun kanssa, minunkin on nähtävä vaivaa ... ja jos en halua en tarvikaan ketään.
Olet tuossa osittain oikeassa, toisaalta taas sitten sekään ei ole hyvä juttu oikeastaan jos se toinen näkee vaivaa enemmän kun siitä sitten taas seuraa huonoa omaatuntoa, mulla ainakin. Itseasiassa siitä kun on kokemustakin jonkin verran, ennen tätä palstailua olin etäsuhteessa jossa se toinen paljon useammin tuli minun luokse ja minua koko ajan vähän vaivasi se kun olin se joka aina panosti vähemmän. Jos minä menin sinne siinä oli aina vähän velvollisuudentunnetta mukana vaikka halusinkin mennä kun mieleisempi vaihtoehto olisi ollut hänen tuleminen. Hän olisi ehkä ollut valmis myös muuttamaan tänne mutta kun minä taas tykkään olla ajoittain yksin se tuntui turhan isolta askeleelta, minun onneksi hänellä oli hyvä työpaikka siellä toisaalla niin sain aina väisteltyä aihetta :D Ei enää etäsuhteita mulle, liian paljon on mukavuudenhalua ja toisaalta huonoa omaatuntoa toisen uhrauksista parisuhteen eteen jota minä en kuitenkaan ole valmis viemään next levelille ehkä koskaan.
Sä et vissiin ole ollut oikeasti rakastunut silloin 😁
En varmaankaan ihan niin tulenpalavasti kuin olisi pitänyt ja jos taas se "oikeasti rakastuminen" johdattaisi suuriin uhrauksiin minun puolelta enpä ole ihan varma haluaisinko sitä edes sitten kokea :)
Samahan se sitten mennä vaikka hautaan 2-kymppisenä, niin ei kerkee elämä kolhia, ei tulla mielipahaa eikä harmia.
Hyvä ohje äidin pikku kullannupuille..
Niitä näyttäs olevan tuo vasemmisto pullollaan.
Suvaitsemattomat ja pinnalliset ihmiset on sinkkuja. Ei teillä ole rohkeutta tutustua kenenkään.
Varmaan osatotuus, mutta ainakin itsellä tilanne on sellainen ettei mun elämässä ole sijaa kumppanille.
No itse ainakin vielä haluan parisuhteen. Se ei varmasti ole enää samanlainen kuin se exän kanssa koettu perhe-elämäsuhde. On ollut yrityksiä matkanvarrella vaikka minkälaisia ja kahden kauppa se aina on ollut, mutta olen silti kaivanut samalla itsestäni huikeasti uusia asioita, lähinnä pelkoja ja epäluuloja toisia ihmisiä kohtaan esiin. Oman elämänsä, sen minkä pohjalle voi taas parisuhteen naisen kanssa jossain vaiheessa aloittaa, on oltava sellainen, että se kestää kaiken mitä päälle ja vastaan tulee. Sitä varmaan kaikki eronneet ja karanneet joutuu tekemään. Siinä on jostain syystä vaan elämä mullistunut. Ja ainoa, mihin voi vaikuttaa on ihan oma itsensä. Maailmaa ei voi muuttaa, itsensä voi.
En ole valmis vielä, mutta olenkohan sitä koskaan? Mutta parempaan suuntaan olen menossa, joka päivä tuntuu helpommalta ja toivontäytteisemmältä. Sitä pitää vaan haluta...:oD
Ei suhdetta pidä haluta mikäli sitä ei kaipaa.
Puhuinkos mä suhteesta? En tietääkseni... Mä puhuin siitä, että minun omasta elämästä ja oikeammin minun persoonallisuudesta. Sitä pitää haluta. :o)
Mitä sun pitää haluta.
Näin on. Juttelin tuossa oman henkisen... "valmentajani" kanssa ja hän avasi erään ajatuksen, jota nyt ällistyneenä pohdin. Ajatus on seuraava: kaikki mitä ympärilläsi näet, on sinua. Eli muissa halveksuttamasi asiat, asiat jotka ärsyttää tai epäilyttää ... on sinussa olevat asiat joita inhoat muttet käsitä omaavasi. Määää romahdan ihan 😂 Kun mietin tätä... Mul menee yöunet. Voiks tää olla niin...
Ihan perusjuttuja. Ihminen voi vihata toisten heikkouksia kun ei kestä omia heikkouksiaan.
Siis minun täytyy haluta olla minä ja tutkia sitä kuka mä olen, mitä ma haluan ja kuka mä oon. Sitä pitää haluta ja ennenkaikkea hyväksyä itsensä... Rakastua ja rakastaa itseään. Tuossa yllä jo MyLMyR sen totesi... Me kaikki nähdään muissa ärsyttävinä piirteinä ihan omia heikkouksia ja huonoja asioita. Kun me hyväksytään ne ja rakastetaan itseämme, voidaan sitä rakkautta kipata sille toisellekin.
Siis laitoin alkuun, että haluan parisuhteen...sen mä olen jo keksinyt itsestäni, sen haluan... Mutta haluan oppia lisää itsestäni ja pitää itsestäni enemmän kuin ikinä. Sitä sanotaan itseriittoisuudeksi. En tarvitse ketään pönkäksi sanomaan, että olen hyvä ihminen, kun tiedän sen itse ja seison omilla jaloilla. Tommy Hellsten sanoi, että pitää voida olla yksin, että voi olla muiden seurassa... :o)
No minä ainakin olen päässyt vihasta muita kohtaan, kun olen katsonut itseäni peiliin. Ihmettelen yhä ihmisten käytöstä itseäni ja muita kohtaan, mutta toisaalta tärkein juttu on ollut huomata, että en ole niihin syyllinen. Ei ole minun vika, jos joku ei minusta pidä. Ei minun tarvitse etsiä tai kysyä vikaa. Olen niin hyvä ihminen kuin osaan ja suora/vilpitön. Muuhun en pysty, niin voin leuka pystyssä jatkaa matkaa. En ole velkaa kenellekkään. Hoidan omat lapset ja muut ihmiset...aikuiset saa selvitä itse. :o)
Kyllähän sitä voi analysoida itseään loputtomiin, mutta onko se tarpeen? Ehkä ei.
Rakkaus on tunne sun sisälläsi, sen tunteen kanavoimiseen tarvitset ihmisen joka on valmis ottamaan vastaan rakkautesi.
Kun sulla on ihminen johon tunnet vetoa ja hän on halukas ottamaan rakkautesi vastaan ja rakastamaan sinua takaisin, niin sen jälkeen sinun tarvitsee löytää itsestäsi halun tehdä toiselle hyvää.
Rakastat ja haluat tehdä hyvää, muuta ei tarvita.
No tuo rakkaus on jännä juttu... Minusta tuntuu, että olen saanut sen kokea vaan kerran elämässäni ja se sai aikaan tämän muutoksen.
Mutta minusta en ollut valmis ottamaan rakkautta vastaan. En koska minä en ollut minä...elin sen toisen elämää. Minä halusin hälle hyvää, mutta en osannut ottaa vastaan itselleni hyvää...koska elin hänen elämää, tarkkailin sitä, en heittäytynyt omaan... Ja kahlaisin samat suot uudelleen jos en muutu...
Nyt voisi olla jo toinen juttu...Tosin en voi tietää, mutta otan selvää. :o)
Moni sekoaa psykologiaan, tutkii itseään kuin outoa ötökkää.
Ei se mene niin, ihmisen pitäisi määritellä itse minkälainen haluaa olla, ja ryhtyä kulkemaan sitä kohti.
No kuka milläkin lailla haluaa elämänsä elää. Minä kerron omista kokemuksista ja kuljen omaa suuntaa, sinähän voit valita toisin. :o)
Minä vaan huomasin tuossa suhteessa missä koin saavani rakkautta, että sain samalla kauheimmat tunteet ikinä. Menettämisen pelon. Sitä en enää ikinä halua kokea, mutta rakkautta kylläkin, niin ei minulla ole vaihtoehtoa kun oppia asioita. :o)
Motivaatio pitää repiä jostain. Minulle se oli tuo rakkaus, sen haluan kokea uudelleen ja olla valmis heittääntymään siihen. Minulla itsellä riittää rakkautta antaa kyllä takaisinpäinkin roppakaupalla...ja voi hittovie jos vielä saan sen rakkauden tuntumaan vain hyvältä...se on lentoa. :oD
Sulla on ehkä vähän naisellinen ote näihin juttuihin. Illanjatkoja.
Heh. No vaikka sit niin. :oD Illanjatkoja sinnekin. :o)
Tässä on muuten pointti. Hyvä sellainen. Siitä minä tänne jumiuduinkin, kun kaikesta trollien älyttömyyksistä huolimatta, ajoittain pääsee lukemaan fiksuja juttuja, jotka pistää miettimään.
Nyt taitaa blondi vähän oikaista: me näemme toisissa OMIA HEIKKOUKSIAMME, niillä ei useinkaan ole mitään tekoa tämän toisen kanssa. Näemme siis olemattomia vain siksi, että toinen ärsyttää olemuksellaan, ulkonäöllään, täysin tahattomaasti ts kateus iskee!
Ei tuo mielestäni sitä tarkoita.. Se tarkoittaa sitä, että Sinä Itse Tunnet Ne Tunteet Itsessäsi jne.. Eli esim. "InhonTunne".. Niin se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että Sinä Tunnet sen Tunteen, ei esim. se toinen jne.. ;P
Häippäs vissiin, kun jorisin liikaa akkamaisuuksia! ;oD
"Nyt taitaa blondi vähän oikaista: me näemme toisissa OMIA HEIKKOUKSIAMME, niillä ei AINA ole mitään tekoa tämän toisen kanssa."
Vaihdoin useinkaan sanan aina sanaan.
Tuo neuvojani selitti sen niin, että esimerkiksi koet että sinua laiminlyötiin jossakin asiassa, inhoat niitä ihmisiä ja olet sitä mieltä että he käyttää muita hyväksi mikä on halveksuttavaa, että kaiken takana on ihmisen egoismi. Se ei kuitenkaan ole totta. Totta on se, että miellytä muita saadaksesi jotain (hyväksikäytät) ja kun et saa sitä suutut (egoismi) . Ja kun sinua ällöttää ne piirteet itsessäsi, näet niitä muissa 😳 Hitsit mikä ajatus...
Niin, tuossa olen samaa mieltä. Itsekin tunsin suhteessa että toinen ei välitä, kun ei tule vaikka lähelle, mutta syy saattoi ja luultavammin olikin joku muu...ja mitä enemmän tälläistä tuli, sitä epäilevämmäksi sitä tuli. Ja ei sitä omia oletuksiaan edes pysty selittämään, vaikka kuinka koittaisi. Vaikka minä hillitsin itseni, niin silti voin pahoin ja sanoin, että tuntuu pahalta... sellainen ei ole tervettä parisuhdetta... Eli toisinsanoen eli toisen elämää... ei sitä noin voi tehdä...
No HöpönLöpön.. Ai että kun näet jonkun hyväksikäyttävän jotain tai pahoinpitelevän, niin siksi tunnet inhoa ja ehkä jopa vihaa ja raivoa riippuen ihan tapauksessa, koska sinä olet hyväksikäyttäjä ja pahoinpitelijä itse.. ;D
.. Juuh.. Kannattaa ihan oikeasti olla muuten hereillä, ettei usko ihan jokaisen Outoilijan AivoPieruja.. ;P
No tuosta kun vääntää tuon asian läheisriippuvaiseen... niin tein asioita, miellytin koska minut on koodattu ajattelemaan niin... en hyväksikäytä, vaan minulle arvostus tuli tekemisen, suorittamisen kautta...sitten peilasin sen toisinpäin...minulle kun ei suotu halia ja halasin itse, niin se toi minulle huonon mielen...enkä suuttunut siitä vaan petyin...eikö ihminen välitäkään minusta ja siitä seurasi pahimmillaan tuo menettämisen pelko...
Trolli... :o)
Huoh.. Tämä asia riippuu ihan siitä oletko tai oletko ollut ns. "kiltti", eli ValeKiltti MrNiceguy vai oikea SinisilmäinenKiltti, joka on Ihan Oikeasti Luullut muidenkin Ihmisten olevan Suunnilleen edes sinnepäin.. Eli olet ihan Pyyteettömästi toiminut ja Ihan aidosti luullut, että niin ne muutkin toimivat.. Kunnes sitten jossain vaiheessa olet ehkä huomannut syystä tai toisesta, että eihän se niin olekaan.. ;P
Tuo sinun Versiosi on Ihan Egoistien Kehittämä Aivopieru, jolla perustelevat persestelynsä itselleen ja muille.. Siis ainakin Mun MiäLest.. ;D
Ehkä projektiosta kyse, kuulostaisi siltä.
Toisen ihmisen käyttäytymistä voi tarkastella koko ajan etsimällä vikaa hänen ajatusmaailmastaan, siitähän projektiossa on kyse.
Niin. Kun en minä ketään koskaan vihanut ... mua suututtaa kyllä ihmisten TodellinenLuonne, ja se sai joskus jopa masentumaan... melkein... mutten minä miellytä ketään vaan teen vilpittömästi asioita... sitä itse pohdin, et voinko todella sitten olla joku piilo egoisti, välinpitämätön hyväksikäyttäjä kun juuri nämä asiat harmittavat muissa. Mutta vaikka olen kuinka analysoinut, en löydä itsestäni näitä. Mut ehkä siinä se piilee, vähän samalla periaattella kuin narskut eivät tajua olevansa karmeita... tuskin nyt saan unta tän pohdinnan kanssa 😂
Väärä peukku vahingossa, sorry! Eikä sitä pääse muuttaa 🙄 Luultavasti siitä, mut tuon mun henk. oppaan mukaan paljon syvempi.
Kaikissa ihmisissä on omat inhimilliset heikkoutensa, eihän siitä kait vapaudu ikinä.
Niiden kanssa vaan elellään.
Kuten sanoin jo tuossa ylempänä, niin kyseessä on enemmän tai vähemmän vain AivoPieru, joka voi sopivia joihinkin joskus, mutta ei todellakaan kaikkiin aina jne.. ;P
Tuon "blondin" jo tunnistinkin heti (vaistomaisesti) ja hänen kanssaan en lähde järmäämään mitään.. ;D
Joo. No mä en yhdistänyt "blondia" mihinkään tai kehenkään... Mutta taas pistelin ihan itsestäni, muutapa en oikein voi laitella, ei tää mun ajatusmalli olekaan varmaan se oikea, tai ainakaan kaikille, itselle tää sopii ja annan näkökulmaa, tykkää tästä tai sit ei. :oD
Mutta kiva näistä on kirjoitella. :o)
Noh, se on sellainen ominaisuus, että sitä "kuuntelee" ja "kuulostelee" AutoMaagisesti.. ElisaKetulla(kin) taisi olla sama "ongelma".. ;D.. Ja uskoisin, että monella muullakin.. ;P
Juuh.. Ja pohtiminen yms. on ihan hyväksi.. Mutta ei kannata ikinä, eikä koskaan nielaista mitään ainakaan suoraan, mitä ei ole itse Kunnolla ja Perusteellisesti Pureskellut.. ;P
Herran pelko on viisauden alku.
No mä mietin lähinnä sitä, että tälläinen miettiminen ja analysoiminen oli hänestä naismaista... Sehän on ihan tyypillistä nykyaikana tulevaa vanhoillisesti ajattelevien naisten ajattelua. Ehkä ennen miehet ei juuri murehtineet vaan painelivat turpa kiinni mutisten muualle, mutta nyt on ajat muuttuneet. Naiset ei ole enää nyrkin ja hellan välissä, mutta ei miestenkään tarvitse suuta pitää kiinni, vaan tarttua tilaisuuteen oppia jotain... :o)
En minä ala ainakaan haikailemaan 50-60 lukua takaisin, ne ajat oli ja meni...Nyt on tasa-arvon aika, eikä se ole vaan naisten etujen ajamista...niinkuin jo aikoja sitten kirjoitin. :oD
Hyvää yötä! En osallistu tähän keskusteluun... ei ole tullut luettua koko ketjua vielä.
Olin alakerran keittiössä vähäsen töissä, huomiset kakut ovat minun osaltani nyt tehdyt ja kylmäkaapissa maustumassa.
Jätin Emolle tarkoitetunkin kaakun vielä alas, siellä kun on enemmän kylmäkaapissa tilaa mitä mun jääkaapissa! Kakkukuvun päällä on lappu; "Emolle!" ettei kukaan mene leikkaamaan siitä palasta.
Hoiva-asukkaille ja palvelun-asukkaille.. siis aamukahvitettaville on vielä isompi oma kakkunsa
tehtynä.
Ja minä menen vällyjen väliin nyt... Hyvää Yötä!
Moikka.. Olipas sulla mennyt pitkään ja taitaa olla taas tämäkin päivä työntäyteinen.. Noh, kunhan hommat ei käy liian raskaaksi jne., niin niin kauan ei ole HätiäMitiä.. ;P
Hyvää ja Aurinkoista PäivänJatkoa.. =)
Moikka! Lounas syöty ja kermakakkua mukulat ahmineet surutta... mitä heille nyt on vielä vatsaan mahtunut, aikuiset ovat kahvikin juoneet kakun maistelun lomassa.
Sinne mä jätin kaikki ruuat tarjolle... pöytään jäi myös käytetyt ruokailuvälineet ja pari miestä vielä syömään kakkua... Enkä aio mennä korjaamaan yhtään ainutta lasia tai lautasta pöydästä.
Ruuatkin saavat olla niillä sijoillaan missä nyt ovat... niin kauan kun yksikin vieras on vielä täällä.
Nyt tuntuu että mun olis paras lähteä vaikka ulos, lenkille! Mukulat olleet kuin enkelit, niistä mä varmaan olen hiljainen tänään.
Mä olen hiljaa... tänään en kerro mielipiteitäni.. en tänään, enkä muksujen läsnä ollessa, koska asia ei koske heitä, ainoastaan aikuisia.
Tämä päivä on juhlapäiväksi nimetty Emolleni, joka on sen myös ansainnut!
Ilmeisesti minä olen palvelualan ihminen... siis piika, myös sisaruksilleni!
"Hyvää ja Aurinkoista PäivänJatkoa.. =)"
Nyt mun on aika häipyä omille teilleni... ja pitää vielä ajatukset ominani, tämän päivän.
Aurinko muuten paistaa ulkona... joten sinne!
No Moikkelis.. =)
Näyttäis, että sulla alkaa tulla mitta täyteen ja varmasti ihan syystäkin.. :(
Toi on vaikea tilanne, kun vihdoin ja viimein tietyt jutut käsittää ja sisäistää paremmin.. Eli "herää" todellisuuteen ja näkee missä mennään Oikeasti jne.. Varsinkin, jos/kun moni on tottunut tietynlaiseen touhuun jne.. ;P
Itse tein suurimmaksi osaksi niin, että pyrin estämään nämä tilanteet ja/tai toimillani osoitin, että näin ei voi jatkua yms.. Siinä sitten huomaa, että minkälainen suhde on oikeasti kyseessä.. Olkoot sen suhteen muoto siis mikä tahansa.. Mutta ainakin mun mielestä parempi vaikka Yksin, kuin huonossa/väärässä/epätasapainoisessa suhteessa/seurassa jne.. ;P
Näitäkin asioita on just hetki sitten palstalla sivuttu.. Niin kuin monta kertaa aikaisemminkin.. ;P
Tämänkin linkin artikkelia voi hyvin soveltaa niin parisuhteisiin, kuin kaikkiin muihinkin suhteisiin, eli tuttavuus suhteista työsuhteisiin.. ;P
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14851273/miten-tamakin-onnistuu
https://mielenihmeet.fi/en-ole-vasynyt-rakkauteen-olen-vasynyt-pettymyksiin/
Tämä teksti sopii myös aidosti kilteille SiniSilmille, jotka ovat heränneet tai heräämässä karuun ja kylmään realistiseen maailmaan.. (Ja sitä voi soveltaa kaikkiin suhteisiin).. ;P
"Olen viime aikoina lakannut olemasta kanssakäymisessä ihmisten kanssa jotka halusin oppia tuntemaan. Ehkä odotin liikaa ihmisiltä jotka eivät koskaan antaneet minulle mitään. Ehkä olen tehnyt virheen antamalla rakkautta, ihmisille jotka halusivat vain ”työtä ja palveluksia” minulta. Niin tai näin, niin monet pettymykset ovat väsyttäneet minut…"
.. Tuon Rakkaus sanan voi mieltää moneksi muuksikin, jos/kun ei osaa muuten hahmottaa asiaa.. Eli vaikka Ystävyydeksi, Toveruudeksi, Kaveruudeksi jne..jne.. ;P
Ikiskin laittoi yhden linkin joka käsittelee myös tätä asiaa.. Jotkut Yksilöt vain ovat enemmän tai vähemmän Narskuja yms., jotka kyllä käyttävät Just niin paljon toisia hyväksi, kuin vain pystyvät.. Puhun siis EpäTasapainoisesta Vastavuoroisuudesta.. ;P
http://www.is.fi/perhe/art-2000005198532.html?ref=rss
Noh, Toivottavasti saat käsiteltyä asian sillä tavalla, että se menee Just Sulle parhain päin.. Mitä se sitten Just Sulle on, niin vain sinä voit sen tietää.. ;P
Toivottavasti pääsit hieman Haukkaamaan Happea.. Ja sait ainakin hieman paremman fiiliksen siinä sivussa..
PäivänJatkoja.. =)
En ole koskaan tykännyt olla sinkku ja yksin. Suhteeni on päättyneet koska nainen oli mustasukkainen, yksi petti koska ei kestänyt että olen armeijassa ja yksi halusi enemmän eli rikkautta. Nyt on mennyt 10 vuotta saman naisen kanssa. Haluan vain olla jonkun kanssa, en tyytynyt huonoon kuitenkaan vaan sellaiseen joka halusi vakautta. Sen vaan tietää kun haluaa olla toisen kanssa. Vähän sama juttu kun tietää että suomi ei tule voittamaan mestaruutta tällä kaudella.
Mulle olisi riittänyt se oikea, kaikki kaatui jo nuorena.Siitä alkoi kapinallisuus elämän kuohunta vaiheen aikana.
Yksinään sitä on ollut oltua, seurustellutkin.Mutta se oikea kun puuttuu, se puuttuu.
Ilman rakkautta on vaikea elää. Sitä olisi kiva antaa ja saada.
Siihen päälle muut elämän vaikeudet.
Itseäänkin pitää rakastaa,näin minulle sanottiin.
Kaipaatko rakkautta.
Minulle se tuntuu olevan hyvä vaihtoehto. En kaipaa läheisyyttä kenenkään kanssa ja saa elää niin kuin itse tahtoo.
Se haluaako olla sinkku, tulla ja mennä muista välittämättä tai saada ja antaa rakkautta, olla suhteessa on jokaisen oma valinta. Se riippuu niin siitä mitkä asiat nostaa tärkeimmiksi, kaikkea ei voi saada. Jollekin työ on tärkein, jollekin vapaus mennä ja kaverit, joku arvostaa tunteita rakkautta ja hellyyttä. Ja mitä joustamattomampi ja mustavalkoisempi ihminen on sitä vähemmän noista voi saada, mutta joustava ihminen voi sopivan ihmisen rinnalla saada noista useampia asioita, ainakin osittain.
Kyllä suhde olisi mukava vaan kun ei löydä/saa ketään.Erosin 90 luvun alussa ja sen jälkeen en ole tavannut tai naista saanut, yrittänyt kyllä olen mutta eipä ole natsannut.Tuntuu kyllä jo siltä et olen tottunut jo liikaa yksin oloon ja ehkä pelkäänkin jo tavata ketään.
On parempi olla sinkku jos et löydä hyvännäköisträ kumppania. Hyvännäköinen kumoppani takaa hyvän suhteen joten ei kannata rumaa kelpuuttaa.
Ei ulkonäkö ole se pointti minulle ollut koskaan kumppanin haussa. Ulkonäkö ei takaa kyllä hyvää suhdettakaan varmasti? Ne on ne muut asiat, mitkä vaikuttaa. Minulle se on ihminen kokonaisuudessaan ja tunne hänestä mikä kolahtaa sisimpään. Vetovoimaa myöskin. Sydämessä sen tuntee ja tietää.
Parempi vaan olla sinkku ja kohta huomaa että on niin vanha jo ettei seurustella edes kannata enää.