Miten ihmeessä edetä työpaikkakiusaajan kanssa?

Inhorealistinen analyysini : jos kiusaaja on lähellä eläkeikää, on hän lajissaan hyvin kokenut eli ei hätkähdä vastineestasi, vaan odottaa sitä. Hän mulkkaa reaktiosi hyökkäykseksi itseään sekä kaveripiiriäään että esimiestä ja työnantajaa vastaan.

Hän on luultavasti harrastanut henkistä väkivaltaa lapsuusvuosistaan lähtien, kohdistanut sitä monenlaisiin ihmisiin erilaisissa yhteyksissä. Vanha kiusaaja on pelisilmällään paitsi analysoinut sinut, myös pedannut sivulliset ja johdon puolelleen jo ennen kuin alkoi paljastaa luonnettaan sinulle. Nyt hän pyrkii ärsyttämään sinut puolustamaan itseäsi. Suorat sanat, ongelmien asiallinen puheeksi ottaminen tai mikä tahansa muukin reaktio johtavat samaan lopputulokseen. Saat kuulla olevasi puskista hyökkäävä selkäänpuukottaja, joka kiusaa viatonta ja pidettyä vanhaa työntekijää.

Jos kiusaaja on lähellä eläköitymistä, neuvoisin sinua kestämään. Vastatoimia kannattaa harjoittaa vain silloin, kun voi toimia jäämättä kiinni. On tietenkin väärin ja kohtuutonta joutua hukkaamaan energiaansa ja työaikaansa henkisestä väkivallasta selviytymiseen, mutta käytännössä työnantajat hyväksyvät tämän ilmiön. Minkäs teet, kun töissä on palkkaa saadakseen käytävä?

Voi. Onpa tuttua useamman kymmenen työvuosieni parista. Näitä ihmisiä on, jos johto ei puutu asiaan. Huonot johtajat lakaisevat ongelmat aina maton alle. He eivät osaa ongelmanratkaisun jaloa taitoa. Olisi syytä lukea vaikka kirjallisuutta aiheesta, sitä riittää. Se auttaa myös liiketoiminnassa ja sen kehityksessä.

Olen huomannut, että kiusaajat etenevät usein hyviin työtehtäviin, en ymmärrä, miten se on mahdollista. Eräskin henkilö on alaisilleen ilkeä ja jopa valehtelee, nokittelee jne. sen sijaan, että olisi kannustava ja innostava. Hän hamuaa itselleen sekä valtaa että yrityksessä erilaisia etuja, eri tavoin. – Itse pidän tällaisia henkilöitä liiketoiminnallisina haittoina. Onpa kiusa eräässä työpaikassa johtanut itsemurhan yritykseen. Sitä johto vähätteli!

Eli yhteenvetona ja pitkän kokemuksen opettamana sanoisin, että on paras pyrkiä pois tällaisesta yrityksestä, jonka arvot eivät kohtaa omia arvoja. Kyllä niitä hyviäkin työpaikkoja on.

Työpaikan vaihtaminen on vaiketa ja nykyään voit hypätä ojasta allikkoon joten ei muuta kuin lekuriin kun vituttaa ja keksit jonkun ihan sikamaisen tempun sille mulkulle mistä ei voi sinua syyttää.

Semmoisille patinoituneille kieroille käppyröille ei oikein voi mitään, mutta voi olla että hän on samanalainen kaikille, esim. eräs jonka tiesin epäluotettavaksi keljuilujaksi työskenteli hetken minunkin kanssani niin johan tuli karkeaa kieltä kolmannesta henkilöstä joka oli reissuhommissa ja kävi siinä meidän kanssamme töitä tekemässä. Omalaatuista nimittelyä, en tiedä miksi. Oli vieläpä haukkuessaan kuuloetäisyyden rajalla, niin että hyvin saattoi kuullakin. Ei voi ymmärtää miksi.

Sen olen huomannut että vähä älyiset idiootit ovat aina itsevarmoja. Älykkäämpi ihminen osaa kuvitella monia eri skenaarioita ja varoo siksi jokaista askeltaan.

Työsuojeluun yhteys ja työpaikkalääkärille. Lääkäri kirjoittaa pyynnöstä lausunnon. Itsellä menossa ko. prosessi.

Voi voi itsellä kivinen pitkä taisto takana. Jouduin itse kiusatuksi kun vaihdoin työpaikkaa, tulin suuremmasta yhtiöstä ja olin muita kokeneempi ja pätevämpi. Katselin pari vuotta, mutta sitten esimies vaihtui epäpätevään ja tilanne muuttui ihan holtittomaksi. Kiusaajia oli kaksi, 50 vuotiasta naista jotka joka tilanteessa säestivät toisiaan. Tietoa pantattiin, töitäni ja tekemisiäni kytättiin, ilkeily oli jokapäiväistä, käytös oli vähättelevää ja epäkunnioittavaa, palavereissa nolattiin, ilmehdittiin, jätettiin ulkopuolelle, mustamaalattiin jne. Esimies ei osannut eikä uskaltanut tarttua asioihin, johtaminen oli huonoa ja kiusaajat ottivat pomon roolin. Lopulta pomokin alkoi mennä mukaan ja kyseenalaisti tekemisiäni. Sitten käännyin ylemmän esimiehen puoleen. Hänkään ei osannut käsitellä asiaa vaan kiusaamista jatkui vielä ainakin vuoden ja olin jatkuvasti palavereissa esimiesten kanssa ja minua syyllistettiin rivien välissä. Asiaa vaan ihmeteltiin ja sain jatkuvasti todistella sitä. Aloin olla ihan puhki. Lopulta työterveyslääkäri tarttui asioihin ja kävimme useita keskusteluja esimiesten kanssa lääkärin johdolla. Minulta ei koskaan pyydetty anteeksi,eikä kiusaamista myönnetty ääneen. Jouduin vaihtamaan töitä talon sisällä. Vielä senkin jälkeen kiusaajat puhuivat minusta pahaa, entiset työkaverit kertoivat mitä oli sanottu. Minulta ei kannata kysyä neuvoa työasioissa koska olen epäpätevä jne. Tilanne on nyt rauhoittunut uudessa ryhmässä, mutta joudun käymään terapiassa nyt jo kolmatta vuotta. Voin vaan sanoa että kyseessä voi olla hyvin narsistiset persoonat jotka haluavat alistaa, he eivät tunne häpeää eikä muutakaan myötätuntoa. Melkein ainoa pysyvä keino on vaihtaa muualle ja lähteä pois. Jaksamista. Jos pystyt älä reagoi mihinkään. Huomasin että kiusaajat ärsyyntyivät kun esitin iloista ja ettei mikään tunnu missään. Mutta ei kukaan jaksa sellaista ikuisesti, se syö energiaa. Suomi on valitettavasti kiusaajien luvattu maa. Yleensä taustalla on kateus ja tunne omasta vähäpätöisyydestä,heikko itsetunto ja narsistinen luonnehäiriö.

Voimia sinulle! Olen kokenut samaa,narsistisuutta työpaikalla. Ilkeyksiä,henkistä väkivaltaa, melkein syljetään päälle,jos et tee niinkuin narsisti sanoo.Et voi olla parempi ja jos oot saat tuntea tuta. Sinut ajetaan nurkkaan. Pitää olla vahva,jotta voitat henkisesti narsistin. Kyllä on muistissa kuin eilinen päivä!!!!!Sinulle toivon henkistä voimaa ja tukea joltakin sinun lähellä olevalta!!!

Jos et ole käytännössä aivan uusi työpaikalla niin voit aloittaa esim "mitä vittua?" -tuijotuksella, eikä tarvi vetää heti sitä 100-0 vaan on paljon hienovaraisempiakin tapoja vain ilmoittaa ko. henkilölle että minulle ei tehdä niin. Se asia ei ole mielipide eikä "under debate" vaan se vain on niin.

Mutta toki moni tilanne on semmoinen missä harmoninen lähestymistapa on paljon vähemmän kuormittava/paskaa mukanaan tuova. Itse aikaan selvisin kun tiesin kyllä miten vahva ihminen olen, ja kun pikkumainen työkaveri vähän piikitteli ja muuta nokkavaa niin tavallaan vaan annoin sen mennä korvista sisään ja ulos, vastailin kyllä mutten lähtenyt mukaan siihen temppuiluun. Myöhemmin lopettaessani siellä firmassa työt sovimme asian.

:)

Ikävä tosiasia kuitenkin on että huono johtaminen mahdollistaa kaikenlaisen perseilyn, ottamatta sitä huomioon että huonolla johtamisella saa myös "huonoja työntekijöitä" esim. ei-motivaatiota, tekee vain ja ainoastaan sen vaaditun minimin (ymmärrettävästi.) Ja tämä kaikki vaikuttaa yhtiön tulevaisuuteen ja menestymiseen... Kannattaa siis miettiä muita vaihtoehtoja jos on kykenevä ja aikaansaava ihminen niin hakea muihinkin paikkoihin, Jostain muistan lukeneeni että keskimäärin 1/5 yrityksestä työntekijät kokisivat "huonoa johtamista" -ja tämän pointtina siis että kyllä sitä kalaa tai siis työpaikkoja meressä riittää.

Voimia ja jaksamista sinulle anonyymi!

Minulla on entisellä työpaikalla liiankin paljon kokemusta kiusaamisesta. Entinen työkaveri oli alkuun tosi mukava. Sitten kun sillä alkoi vapaa-aikana menee huonosti, niin sitten se huonolla tuulella purkas kiukkuaan työtovereihin ja enimmäkseen muhun. Tein varastotyötä pakkaajana. Tämä kiusaaja huonolla tuulella erityisemmin tarkkaili mun työskentelyä ja jos huomasi että teen hänen mielestä pienenkin virheen, niin kiusaaja tuli törkeesti sekaantumaan mun työskentelyyn ja korjaa "virheen". Sitten pari kertaa lähdin kesken työpäivän ovet paukkuen ja sanoin pomolle että mä en kattele tuollaista kiusaamista. Pomo yritti puhua mulle ettei mun tartte kesken kaiken lähtee, mutta mä en totellut. Entinen pomo oli liian kiltti ja rauhallinen, ettei pitänyt kunnolla komentoo kiusaamisesta, mutta kun kerroin henkilöstöpäällikölle ja työterveydenhoitajalle, niin ne sentään otti asian vakavasti. Tämä kiusaaja otettiin kyllä puhutteluun ja sitten se oli kuukauden verran rauhallinen, kunnes taas kerran aiheutti stressii. Pari vuotta sitten tuliYT-neuvottelut ja jouduttiin kiusaajan kanssa kumpikin lähtee. Toivottavasti en joudu enää koskaan työskentelee tän kiusaajan kanssa. Tämä kiusaaja oli myös ällöttävin tyyppi, kun ruokatauolla tämä kiusaaja syömisen jälkeen söi omaa räkää ja pilas kaikkien ruokahalut, jotka oli näkemässä. Vaikka itse en ollut melkein koskaan kiusaajan kanssa samaa aikaa syömässä, mutta, kun kuulin jonkun kertovan rään syömisestä, niin mä jouduin heti mennä vessaan yrjöömään, kun pelkkä kuuleminenkin oksetti. Nykyään mulla on uudessa työpaikassa paremmat työtoverit eikä tietookaan kiusaamisesta ja tässä uudessa työpaikalla on niin tiukat säännöt, että sieltä kiusaajat lentäis nopeesti pihalle.

Ei mitenkään. Ei siihen mikään auta. Narsisti on narsisti. Puutostauti, jolle ei mikään riitä. Huumorikaan ei tehoa. Parempi pysyä mahdollisimman kaukana, mutta mihin paeta.Kiusaaja kun ei työssä eikä muuallakaan suostu yhteistyöhön, eikä kuuntele muita millään tasolla. Narsisti on aina oikeassa. Itse vaihdoin työpaikkaa ja rupesin taas elämään. Sen tunnisti läheisenikin. Aina se ei kuitenkaan onnistu, eikä ole välttämättä paras vaihtoehtokaan.

Olisiko ensin hyvä pysähtyä rauhassa miettimään, onko olemassa oikeasti sellaisia asioita joita kiusaajaksi koettu työtoveri tarkoittaa, esim. työtavoissa. Miettiä ihan viileästi sitäkin, onko mahdollisesti itse turhankin herkkä kaikkeen puuttumiseen tai millainen oma huumorintaju on. Esim. omissa oloissaan viihtyvät ihmiset ovat usein kuin ulkona työpaikan huumorista. Ihmiset hioutuu ollessaan yhdessä toisten kanssa.

Sitten miettimään, millaisena kiusaaja itse näkee oman käytöksensä. Humoristina itseään pitävä on usein ymmällään kun häntä ei ymmärretä. Voisiko häneen käyttää hänen omia keinojaan? Sitten kysyä, miltä se tuntuu ja tunnistaako että häntä tässä matkitaan. Se että häpeää omaa käytöstään on se vitsa jolla ihminen itse kurittaa itseään. Usein työryhmän tuki on sen kiusatun puolella kuitenkin, kun asia nostetaan käsittelyyn. Se on kiusaajalle usein iso yllätys.

Omassa työpaikassa oli teräväkielinen ja ilkeä työntekijä. Meitä uusia tuli hommiin kerralla kolme ja olimme kaikki edellisessä yhteisössä tulleet hyvin toimeen. Kuuntelimme ja koetimme oppia uuden pisteen tavoille, ehkä vähän annoimme takaisinkin. Yllätys kuitenkin oli että työpaikan muut työntekijät kokosivat työpaikkakokouksen jonka kärkiasia oli uusien työntekijöiden hyväksyminen ja arvostaminen. Ketään ei nimetty mutta tämä kiusaaja poistui itkien paikalta mutta hänessä oli ryhtiä ja hän palasi takaisin tilanteeseen. Ketään ei sormella osoitettu ja me kolme emme syyttäneet ketään, myönsimme että olimme hiukan hukassa ja toivoimme että työpanoksemme voisi paremmin hyödyntää kun emme pohtisi mikä meissä on vikana. Jatkossa meni paremmin, hän pysyi meistä aika erillään. Yhteisyyden tunnetta häneen ei kuitenkaan koskaan syntynyt mutta kun hän lopulta kertoi elämänsä taustoista, oli helpompi ymmärtää, mitä kaunaa hän toisti kun kohteli työtovereita epäreilusti. Ehkä hän oivalsi myös että jokaisella meistä on takana vaikeita kokemuksiamme.

Vaihda työpaikkaa, jos suinkin voit. Jos keskustelu johdon kanssa ei tuota tulosta eikä kiusaamisilmoituksia oteta vakavasti, lähde muualle. Minua myös kiusattiin rankasti edellisessä työpaikassa ja olisi pitänyt lähteä heti, kun tajusin, että mikään ei muutu. Ei kannata menettää uniaan ja voimiaan jonkun typeryksen takia.

Jos ei työsuojeluhenkilöistä tai työterveyshoidosta ole apua tilanteeseen, voi ottaa yhteyttä myös valtion työsuojeluhenkilökuntaan.

Itselläni kissan nostaminen pöydälle ei auttanut, vaan kiusaaja vaihtui työntekijästä työantajaan, jäin sairaslomalle ja irtisanouduin myöhemmin, koska tiesin etten voi päästä normi elämään ja iri tuosta P*askasta jos roikun sairaslomalla jota joudun anomaan tietyin väliajoin. kelakin päätti etten ole ollut työkyvytön vaikka lääkäri oli kirjoittanut keskivaikean masennuksen paperit.

Olen kokemukseni perusteella samaa mieltä monen muun tähän ketjuun kirjoittaneen kanssa. Kiusatulla on hyvin vähän mahdollisuuksia saada kiusanteko loppumaan, koska kiusaaja(t) on usein verkostoitunut ja saa apua muilta, joten kiusaamisesta on tullut siinä yrityksessä ja kyseistä henkilöä kohtaan maan tapa. Kiusattu taas on leimattu jonkinlaiseksi "epäihmiseksi" ja hänen kiusaamisestaan on tullut yleisesti hyväksyttyä. Hänen oikeaa persoonallisuuttaan ei edes nähdä. Tässä tilanteessa mielestäni ainoa lääke on se, että vaihtaa työpaikkaa. Silloin tietysti kiusaaja saa tarkoituksensa perille (ehkä), mutta pitkässä juoksussa maailma on yllättävän tasapuolinen ja vaikka et itse saisikaan nujerrettua kiusaajaasi, niin joku muu tai jokin muu asia tekee sen ennemmin tai myöhemmin. Toki valitettavaa on se, että kiusattu ei tällöin saa hyvitystä kärsimyksistään. Mutta ikävä kyllä maailma tuntuu olevan sellainen. Joidenkin ihmisten kohtalona on kärsiä vastineetta.

Mihinkään kosto tai "minä annan opetuksen" linjalle ei kannata lähteä. Elämä on sellainen laji, että kaikkien kanssa ei voi olla kaveri. Se on mahdotonta. Liika toisten miellyttäminen on usein pahasta. Toista ihmistä harvemmin voi muuttaa samanlaiseksi kuin itse on, tai mitä itse kuvittelee olevansa. Se, että näkee ja kokee muut ihmiset työpaikalla " kieroina, kateellisina, pilkkaavina, juoruilevina ja haukkuvina ihmisinä" on kyllä oman pään kehittämää tuotosta. Joku voi toki sellainen olla, mutta jos näkee joka puolella sellaista, niin se harvemmin on totta. Myös toisten ihmisten ajatusten lukeminen ja tulkinta on karhunpalvelus itselle. Asioilla on hyvin monet kasvot. Asiat eivät aina ole sitä mitä luulee näkevänsä ja tuntevansa. Jos olet vapaa ihminen, niin vaihdat työpaikkaa tarvittaessa. Sitä ennen teet inventaarion työn hyvistä ja huonoista puolista rationaalisesti järkeillen. Toimit sen mukaisesti.

Voi vitulla päähän, eeeii tosta yhtäkkiä työpaikkaa saa vaihdettua, ehkä se joitain onnaa, ensin kantsii selvittää töis mikä on totta ja mikä valetta paskaa, jollei siä selviä, ulkopuolelta saa viranomaisaspua sitä selvittämään, eikä siitä tarvi kenellekään mitään maninita.

Hei. Jos työpaikkakiusaajasi on muurari niin työpaikan vaihtaminen ei auta. Kiusaaminen jatkuu uudessa paikassa uusien kiusaajien toimesta.

Ne muurarit järjestelee sellaisia ryhmävainoamisia, missä monta pientä ja suurta muuraria alkaa vainota yhtä kohdetta ja yrittää saada sen luhistumaan henkisesti eli aiheuttaa tahallisesti tarkoitushakuisesti ja tuottamuksellisesti hermoromahdus kohteelle.

Tuon hermoromahduksen seurauksena kohteelle voi aiheutua joko avioero, työttömyys, mielisairaus, joutuminen mielisairaalaan, itsemurha tms. Sairasta

Pomot on aina mukana työpaikkakiusaamisessa. Joko ovat kiusaamisen alullepanijoita tai tukevat kiusaajia. Pomo valitsee aina kiusaajan puolen.