Miesystäväni on ihan ok, mutta on muutamia seikkoja, joita hän ei tajua/halua tajuta. Odottaisin, että hän vaivautuisi edes nostamaan ruokalautasensa pöydästä, mutta ei. Kahvia hän ei itse kaada, vaan odottaa täyttä palvelua. Mieluiten hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaria; minnekään huvituksiin hän ei kanssani lähde, koska ei osaa tanssia eikä aio edes opetella. Elämme kuin eläkeläiset. Naimisiin mies ei mene kanssani koskaan; sen hän on tehnyt selväksi, koska avioero vei häneltä uskon sormuksiin. Miten voisin "kouluttaa" häntä ko. asioissa? Hänen kauppa-asioidensa takia juoksemme vaikka kaupungin ympäri, mutta minun asiani hoidetaan mahdollisimman pikaisesti. Onko toisenlaisia miehiä edes olemassa? Miten hänelle voisi hienovaraisesti esittää toivomuksia, loukkaamatta häntä? Neuvokaa, kiitos!
Voiko miestä neuvoa?
Anneli
5676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sullahan on vastaukset tiedossa miksi hän on eronnut mies
...kuin tuo edellinen kirjoittaja. Millä hän perustelee sitä, että on oikeutettu kaikkeen palveluun niin yöllä kuin päivällä?
Ja kun kuolee, hänen sukulaisensa laukkaavat paikalle ja vievät vähintään puolet omaisuudestasi, koska teillä ei ole virallista suhdetta.
Tämä minun viestini tuli kahdella otsikolla, sori. Miesystäväni on tosi mukava seuramies, kiltti jne, mutta laiskahko ja kuten edellä kerroin, niin juuri tuollainen. Sitä minä tässä peräänkin, että miten voisi kauniisti "opettaa" häntä ajattelemaan asioita minunkin kannaltani. En haluaisi olla mikään itsestäänselvyys, mutta en kyllä koskaan aikaisemmin ole törmännyt, muuta kuin hänenlaisiinsa miehiin...
Kyllä ainakin minun suhteissani miehet ovat osansa tehneet kotitöitä. Jos ei näin ei ole muuten tapahtunut niin sitten olen nätisti pyytänyt. Ja jos ei itse kahvia kaataisi niin saisi olla ilman. Olisiko keskustelun paikka, tietty toivottomalata vaikuttaa, niin ehkä vois vaihtoonkin laittaa.
Minulla on myös laiskanpuoleinen avopuoliso, yhdessä ollaan asuttu reilu puoli vuotta. Aluksi hän jaksoi siivota, mutta alku kohteliaisuuden jälkeen ne astiat ja vaatteet tuppaavat jäädä levälleen.
Teen yleensä niin, että kun menen töistä kotiin, kysyn mieheltä haluatko imuroida vai siivoatko mieluummin tavarat pois pöydiltä ja lattioilta. Mies inhoaa imuroimista, joten hän yleensä valitsee sen tavaroiden siivoamisen. Jos vain pyydän (käsken?) siivoamaan pöydät, hän yleensä reagoi negatiivisesti ja haukkuu minut nipottajaksi. Antamalla siis kaksi vaihtoehtoa, miehelle jää näennäinen valinnan vapaus ja hän on tyytyväinen.
Ja älkää nyt käsittäkö väärin :-) mieheni kyllä tajuaa psykologiaa ja käyttäytymistiedettä lukeneena mitä teen, joten tämä on molemmille ok järjestely. Hän vain nauraa, kun olen keksinyt tavan saada hänetkin osallistumaan kotitöihin.
... ja siitä kaupassa käynnistä... ettekö te voisi käydä erikseen kaupassa, jos se ei yhdessä onnistu? Harva mies jaksaa katsella vieressä kun nainen hypistelee tavaroita.