Omituinen avautumimen

Olin ihan kummastunut kun miespuolinen ystäväni heitti kommenttia, jossa kysyi olinko virittänyt hänelle ansan vuosia sitten, jotta epäilys hänen kierosta luonteestaan sais vahvistuksen. Hän kysyi että: " oliko se ansa?" Minä en ollut ikinä kuvitellutkaan mitään moista.
Näitä hän nyt oli märehtinyt vuosikaudet ja nyt hän vasta otti asian puheeksi.
Itse en ollut ajatellut koko asiaa eikä todella ansan viritys olis mieleeni juolahtanutkaan.
Hän epäili minun epäilevän mikä on miehiään. Nyt mietin asiaa , että mitä jos se onki joku seksuaalisesti vinksahtanut.
Muistin, että kun olen yksin hän yritti saada mua ikävään tilanteeseen, jossa mun pitää väistellä olevani liian lähellä häntä. Minä yritän todistella, että hän on ystäväni. On ollut kuvioissa elämässämme aiemminkin , jolloin oli neuvonantajana, suunnan näyttäjänä, mutta ei ottanut vastuuta kuitenkaan kun luotin hänen puheisiinsa ja oletin saavani tukea niissä.
Sanoi kerran kun eroat nii voidaan sitten suudella. Eipä voi olla vissiin ystävä ystävän kanssa, on jotenki koko ajan väärässä roolissa suhteessa hemmoon.
Ihan outoa on ollut tajuta että joku yrittää uida sisään. On avannut sisäistä minuuttansa enkä niin auliisti kuuntelis kaikkea vaikka pitkään on tunnettu.