Hei ajattelinpa kertoa omasta tilanteestani, sillä varmaan aika monella on samantapaisia kokemuksia. Eli siis olen 22v mies. Olen asunut pari vuotta omillani yksiössä. Opiskelen ammattikorkeassa ja olen tällä hetkellä kesätöissä. Perus asiat pitäisi olla kunnossa, mutta silti ahdistaa enkä onnistu luomaan kaverisuhteita. Kavereita on muutama, mutta ei kovinkaan läheisiä. Töissä ei ole ollut kovin vaikeaa sopeutua, eli en ihan toivottomassa tilanteessa onneksi ole. Pystyn kyllä juttelemaan tietyissä tilanteissa oudoillekkin ihmisille. Hieman vaikea selittää. Olen kärsinyt useita vuosia jonkin tasoisesta masennukseta, mutta en ole hakenut siihen apua enkä kertonut kenellekään. Perheessä on ollut myöskin masennusta muilla ja tämän takia en ole omastani kertonut, kun ilmapiiri on vaikea valmiiksikin. Viime viikkojen aikana on alkanut tuntua että olen päässyt yli pahimmasta ja haluaisin edistyä asiassa lisää. Vaikein asia on saada kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa, en ole koskaan seurustellut ja kynnys aloittaa juttelukin on korkea, netin kautta ajattelin yrittää mutta mistä aloittaa jos haluaa pysyä tuntemattomana ja vain jutella aluksi? Kommentoikaa jos olette vastaavassa tilanteessa. Kirjoittelen lisää myöhemmin. Kiitos jos jaksoit lukea :)
Oma tilanteeni
Vaol9955
067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.