Afrikkalaisen muslimin muutos

Olen naimisissa afrikkalaisen muslimin kanssa. Seurusteluaikoina kävimme yhdessä ulkona sekä ihan lenkkeilemässä että baareissa. Esim. elokuvissa emme ole käyneet koskaan ja hänen mielestään nykyään riittääkin se, että näemme toisiamme kotonamme. Emme myöskään kutsu tänne yhteisiä vieraita, vaikka olen sanonut, että.minun ystäviäni kiinnostaisi tavata hänen ystäviään.

Käymmekin nyt aina baareissa ja pippaloissa erikseen. Yhdessä emme tee paljoakaan. Jo ravintolassa käyminen on iso juttu ja minun pitää se useimmiten maksaa. Tämä on alkanut ärsyttää minua. En tajunnut seurustelun alussa, että avioliitossa eläminen olisi tällaista. Emme suunnittele yhteisiä matkoja tms. Meillä on vain perusarki ja hauskaa pidetään eri leireissä.

Pian alkaa ramadan, jonka aikana mies oli viime vuonna erityisen kärttyinen ja ilkeä. Ottaa päähän, todella. Ikinä ei mitään erityistä naistenpäivänä tai nimppareilla. En siis odota kalliita lahjoja, vaan ihan vaan muistamista ja vaikkapa yhteistä aikaa ja keskustelua tulevaisuudestamme.

Eilen mies oli ulkona kavereidensa kanssa. Kun ihan ystävällisesti kysyin aamukahvilla, että oliko hauskaa, mies tuntui ihan suuttuvan ja meni takaisin nukkumaan. Tänään olimme sopineet menevämme aamulenkille yhdessä. Tuntuu, että nykyään mies on aina vain vihainen jostain. Suunnitteleekohan hän eroa? Onko kuvioissa joku muu? On jäänyt kiinni valehtelusta aiemminkin ja hänen puhelimeensa en saa koskea ollenkaan tai hän raivostuu kuin mieletön.

Alan nyt itse valmistautua eroon tekemällä rahallisen suunnitelman sinkkuna elämiseen. Ettei sitten tule hätä, jos mies lähteekin pois täältä kiukuttelemasta. Mutta jospa keskusteluyhteys sittenkin löytyisi...

Lasta meillä ei ole, koska siitäkään asiasta ei mies suostu keskustelemaan. Sanoo vain, etteivät kavereidenkaan vaimot mitään keskustelua ole vaatineet. Kyllä minä haluaisin puhua siitä, että Suomessa on uskonnonvapaus ja että hänen täytyy osallistua lapsen on paljonkin, kun olen itse illat töissä.