Olen tässä mietiskellyt useampanakin hetkenä, että kaipaisin ystäväpiiriin hieman vaihtelua. En vain ole saanut tehtyä asian eteen mitään. Se on omanlaisensa projekti alkaa tehdä tuttavuutta ihan ventovieraan kanssa. Minua vähän jopa epäilyttää, että osaankohan edes tutustua toiseen :D. Koen joidenkin ystävyyssuhteiden jääneen melko pintapuolisiksi. Kyllähän tuollaistenkin ystävien kanssa on mukava olla, mutta tietynlaista aitoutta on haastavaa kuoputtaa esille. Itselläni on tapana odottaa, josko toinen kertoisi elämänsä kiperistä kohdista ensin. Sen jälkeen rohkenen vasta itse paljastamaan, että minullakin on omat haasteeni. Toisaalta, uskon että melko moni jättää mielellään kertomatta oman elämänsä epäkohdista, sitä muka katsoo parhaakseen olla mainitsematta niistä, vaikka juuri tuollaisten asioiden kautta aito ystävyys usein alkaakin.
Minua kiinnostaisi tutustua johonkin sellaiseen, joka kokee olevansa omalla tavallaan erikoisessa elämäntilanteessa. Sukupuolella ei ole väliä. Tai en oikeastaan itsekään tiedä, että millaista seuraa etsin. Minulla ei ole yhtäkään kaverimiestä täältä Oulusta. Kaverimiehellä tarkoitan siis sellaista, joka esimerkiksi on jo parisuhteessa ja kaveruus on puhdasta ystävyyttä ilman mitään kummallisia koukeroita. Ainakin eri kaupungissa asuvan kaverimiehen kanssa on todella mukava jutella ihan kaikista asioista, mitä kulloinkin elämä eteen heittää. Olen ihan varma, että mukavia miehiä löytyisi pelkkään kaveritarkoitukseen täältä Oulustakin.
Silmäilin täällä Suomi24:ssä näitä ilmoituksia, mitä tänne oltiinkaan jätetty. Tuli useammankin kerran vastaan sellaisia viestejä, joissa joku mietiskeli, että pitäisiköhän etsiä ystäviä vai parisuhde ensin, ja että miten sitä ylipäätänsä mistään uskaltaa aloittaa, kun tämänhetkinen kaverimäärä on pyöreät 0. :D Hei, jos siellä on yhtäkään tuossa tilanteessa olevia, laittakaa minulle viestiä! Oikeasti tuollainen tilanne ei ole edes paha, vaikka siltä saattaisi tuntua. Tuossa on hyvä esimerkki sellaisesta erikoisessa elämäntilanteessa olevasta, jolla saattaisi lähteä elämä nopeastikin uuteen nousuun, mutta omanlaisensa häpeäntunne ja leima luuseriudestansa estää ryhtymästä toimeen.
Huomasin myös sellaisia ilmoituksia, joissa mies kertoo, kuinka vaikeaa on löytää parisuhde, varsinkin kun kokee kommunikoinnin menevän aina sellaiseksi kummalliseksi taaplaukseksi ja jotenkin homma aina lässähtää. Ja jos tarpeeksi nuita taaplauskokemuksia on jo takana, sitä kynnys kasvaa koko ajan ylipäätänsä edes yrittää mitään, kun ei oikeastaan edes tiedä, että mitä se vastapuoli kulloinkin odottaa yms. Ainahan se on niin, että itsensä on helppo kokea riittämättömäksi mitä pienimmissäkin asioissa. Ja eipä tuo mikään ihme, kun joka tuutista pursuaa kaikennäköisiä odotuksia ja paineita olla sitä ja tätä. Uskoisin, että olisin enemmän kuin hyvillään jos saisin tuollaisesta itselleni kaverimiehen.
Oma lukunsa on sitten sellaiset ihmiset, jotka kyllä kaipaisivat vaihtelua elämäänsä, mutta kokevat, että joku tietty musta piste elämässään rajoittaa saavuttamasta yhtikäs mitään muutakaan. Tai sellaisiakin ihmisiä on, joilla periaatteessa on jo kaikki, mutta elämä tuntuu siitä huolimatta jotenkin tyhjältä tai ontolta toisinaan.
Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tällä hetkellä aprikoi, että pitäisiköhän sitä yrittää hieman kohentaa omaa elämäänsä, ja että jaksaisikohan sitä lähettää vastausviestiä niin lähettäkää jos yhtään siltä tuntuu. Viestittelyähän ei suinkaan tarvitse velvollisuudentunnosta jatkaa tai mitään sellaista, jos tuntuukin, että henkilökemiat ei kohtaa.
Ainiin, minulla ei hirmuisesti ole rahaa tässä elämäntilanteessa, mutta mielikuvitusta tekemisten keksimiseksi sitäkin enemmän. :)) Asun Oulussa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]
Minua kiinnostaisi tutustua johonkin sellaiseen, joka kokee olevansa omalla tavallaan erikoisessa elämäntilanteessa. Sukupuolella ei ole väliä. Tai en oikeastaan itsekään tiedä, että millaista seuraa etsin. Minulla ei ole yhtäkään kaverimiestä täältä Oulusta. Kaverimiehellä tarkoitan siis sellaista, joka esimerkiksi on jo parisuhteessa ja kaveruus on puhdasta ystävyyttä ilman mitään kummallisia koukeroita. Ainakin eri kaupungissa asuvan kaverimiehen kanssa on todella mukava jutella ihan kaikista asioista, mitä kulloinkin elämä eteen heittää. Olen ihan varma, että mukavia miehiä löytyisi pelkkään kaveritarkoitukseen täältä Oulustakin.
Silmäilin täällä Suomi24:ssä näitä ilmoituksia, mitä tänne oltiinkaan jätetty. Tuli useammankin kerran vastaan sellaisia viestejä, joissa joku mietiskeli, että pitäisiköhän etsiä ystäviä vai parisuhde ensin, ja että miten sitä ylipäätänsä mistään uskaltaa aloittaa, kun tämänhetkinen kaverimäärä on pyöreät 0. :D Hei, jos siellä on yhtäkään tuossa tilanteessa olevia, laittakaa minulle viestiä! Oikeasti tuollainen tilanne ei ole edes paha, vaikka siltä saattaisi tuntua. Tuossa on hyvä esimerkki sellaisesta erikoisessa elämäntilanteessa olevasta, jolla saattaisi lähteä elämä nopeastikin uuteen nousuun, mutta omanlaisensa häpeäntunne ja leima luuseriudestansa estää ryhtymästä toimeen.
Huomasin myös sellaisia ilmoituksia, joissa mies kertoo, kuinka vaikeaa on löytää parisuhde, varsinkin kun kokee kommunikoinnin menevän aina sellaiseksi kummalliseksi taaplaukseksi ja jotenkin homma aina lässähtää. Ja jos tarpeeksi nuita taaplauskokemuksia on jo takana, sitä kynnys kasvaa koko ajan ylipäätänsä edes yrittää mitään, kun ei oikeastaan edes tiedä, että mitä se vastapuoli kulloinkin odottaa yms. Ainahan se on niin, että itsensä on helppo kokea riittämättömäksi mitä pienimmissäkin asioissa. Ja eipä tuo mikään ihme, kun joka tuutista pursuaa kaikennäköisiä odotuksia ja paineita olla sitä ja tätä. Uskoisin, että olisin enemmän kuin hyvillään jos saisin tuollaisesta itselleni kaverimiehen.
Oma lukunsa on sitten sellaiset ihmiset, jotka kyllä kaipaisivat vaihtelua elämäänsä, mutta kokevat, että joku tietty musta piste elämässään rajoittaa saavuttamasta yhtikäs mitään muutakaan. Tai sellaisiakin ihmisiä on, joilla periaatteessa on jo kaikki, mutta elämä tuntuu siitä huolimatta jotenkin tyhjältä tai ontolta toisinaan.
Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tällä hetkellä aprikoi, että pitäisiköhän sitä yrittää hieman kohentaa omaa elämäänsä, ja että jaksaisikohan sitä lähettää vastausviestiä niin lähettäkää jos yhtään siltä tuntuu. Viestittelyähän ei suinkaan tarvitse velvollisuudentunnosta jatkaa tai mitään sellaista, jos tuntuukin, että henkilökemiat ei kohtaa.
Ainiin, minulla ei hirmuisesti ole rahaa tässä elämäntilanteessa, mutta mielikuvitusta tekemisten keksimiseksi sitäkin enemmän. :)) Asun Oulussa.
Sähköpostiosoitteeni: [email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sähköpostiosoitteessa on virhe, oikea osoite: [email protected]