Mitäs tästä sanotte! Mielipiteitä etenkin miehiltä kaivattaisiin ja samoin naisilta, joilla on vastaavia kokemuksia kuin minulla.
Kirjoittelin yhden mukavanoloisen kaverin kanssa ja sovimme tapaamisesta. Tavattiin ja odotin tietenkin, että hän ehdottaisi toista tapaamista. Niin hän ehdottikin ja jatkoimme tapailua jne. Kun olimme tunteneet pari viikkoa, hän alkoi kysellä minulta, että enkö ole lainkaan hänestä kiinnostunut kun en koskaan tee aloitetta (siis tapaamisesta) vaan hän joutuu aina kysymään, että "kävisikö silloin ja silloin" - ainahan minulle on sopinut mitä hän ehdotti. SUhteemme loppui varsin pian, ei tuohon seikkaan, vaan muihin.
Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla yritin olla aktiivisempi. Seuraava tapaamani mies vaikutti myös miellyttävältä - jopa vielä niin, että voisin käyttää sanontaa "rakkautta ensi silmäyksellä". Hän ehdotti ensitreffejen jälkeen seuraavaa tapaamista ja niin sitten tavattiin. Sitten minä mokoma menin möläyttämään "epänaisellisesti" että milloinkas seuraavan kerran nähdään. Mies mietti hetken ja sovittiin aika. Hän siirsi myöhemmin e-maililla tapaamista päivällä eteen päin ja kirjoitti, että hänelle olisi sopinut se sopimamme aika, mutta PERIAATTEESSA hän ei pidä siitä, että nainen tekee ehdotuksia; se saa hänet jotenkin tuntemaan itsensä ahdistetuksi. Kirjoitin sitten takaisin, että en minä häntä jää enää ahdistelemaan. Parin päivän kuluttua tuli maili, jossa hän ehdotti uudelleen tapaamista, mutta heitin mailin nettitaivaaseen vastaamatta...
Mitä tällainen "roollipeli" on?
Miehet? Mitä TE ajattelette naisista, jotka ovat aktiivisia ja tekevät aloitteita; olivatpa ne aloitteet sitten mitä tahansa. Jos ensimmäisellä kerralla halaa niin käsitetäänkö se seksuaaliseksi viestiksi? Tapanani kun on halata saapuessa ja lähtiessä. Siitä on tullut sellainen rutiini, etten edes huomaa, että mitä tuli tehdyksi. Olen kasvanut ympäristössä, jossa tunteiden osoittaminen on sallittua, niin negatiivisten kuin myönteistenkin.
Kirjoittelin yhden mukavanoloisen kaverin kanssa ja sovimme tapaamisesta. Tavattiin ja odotin tietenkin, että hän ehdottaisi toista tapaamista. Niin hän ehdottikin ja jatkoimme tapailua jne. Kun olimme tunteneet pari viikkoa, hän alkoi kysellä minulta, että enkö ole lainkaan hänestä kiinnostunut kun en koskaan tee aloitetta (siis tapaamisesta) vaan hän joutuu aina kysymään, että "kävisikö silloin ja silloin" - ainahan minulle on sopinut mitä hän ehdotti. SUhteemme loppui varsin pian, ei tuohon seikkaan, vaan muihin.
Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla yritin olla aktiivisempi. Seuraava tapaamani mies vaikutti myös miellyttävältä - jopa vielä niin, että voisin käyttää sanontaa "rakkautta ensi silmäyksellä". Hän ehdotti ensitreffejen jälkeen seuraavaa tapaamista ja niin sitten tavattiin. Sitten minä mokoma menin möläyttämään "epänaisellisesti" että milloinkas seuraavan kerran nähdään. Mies mietti hetken ja sovittiin aika. Hän siirsi myöhemmin e-maililla tapaamista päivällä eteen päin ja kirjoitti, että hänelle olisi sopinut se sopimamme aika, mutta PERIAATTEESSA hän ei pidä siitä, että nainen tekee ehdotuksia; se saa hänet jotenkin tuntemaan itsensä ahdistetuksi. Kirjoitin sitten takaisin, että en minä häntä jää enää ahdistelemaan. Parin päivän kuluttua tuli maili, jossa hän ehdotti uudelleen tapaamista, mutta heitin mailin nettitaivaaseen vastaamatta...
Mitä tällainen "roollipeli" on?
Miehet? Mitä TE ajattelette naisista, jotka ovat aktiivisia ja tekevät aloitteita; olivatpa ne aloitteet sitten mitä tahansa. Jos ensimmäisellä kerralla halaa niin käsitetäänkö se seksuaaliseksi viestiksi? Tapanani kun on halata saapuessa ja lähtiessä. Siitä on tullut sellainen rutiini, etten edes huomaa, että mitä tuli tehdyksi. Olen kasvanut ympäristössä, jossa tunteiden osoittaminen on sallittua, niin negatiivisten kuin myönteistenkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä tuo on sellanen asia, että on turhaa ruveta kehittelemään mitään säännönmukaisuuksia ja kuvitella että tän ja tän virheen kun jätän pois, niin homma pelaa täydellisesti. Eli miehet on tässä suhteessa samanlaisia kuin naisetki, toiset tykkää itse kontrolloida asioiden etenemistä ja toiset tykkää että vastapuoli on se aktiivisempi. Kaikenlisäksi nuo roolit jaetaan uudestaan aina eri ihmisten kanssa. Kemiathan siinä kohtaa ja jos ihmistuntemus sattuu olemaan huono eikä osaa tulkita toisten käyttäytymistä, niin ei kai auta kuin uskoa ja toivoa että siinä kehittyy ajan myötä.
Eli niin kuin oma kokemukses kertoi, toinen olisi halunnu aloitteita ja toista ne ahdisti. Eli yleispätevää sääntöä ei ole.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että minä pidän valtavan paljon siitä, että nainen on aktiivisesti yhteydessä ja ilmaisee kiinnostustaan. Se antaa minulle vahvistuksen siitä, että tunteet on molemminpuolisia, eikä tule tunnetta että minun täytyy jotenkin kaupata itseäni kun toinen miettii, että jaksaisiko vaivautua.
Niin, mun mielestä kannattaa aina olla oma itsensä ja vähän vähemmän miettiä miten toista voi miellyttää, mitkä on ns roolit jne. Jatkuvalla miellyttämisellä ja sopeutumisella ei mitään kestävää saa aikaiseksi. En käsitä miten mies voi ahdistua, jos nainen tekee aloitteen!!
Tietty pitää olla hienotunteinen ja joustava. Vähän veikkaan että kun sopiva osuu kohdallesi ja molemminpuolin kolahtaa, niin ei ole enää mitään väliä kumpi ja miten tapaamisia ehdotetaan - sit vaan mennään ja lujaa ;=)
Kevyt yleistys tähän loppuun, mutta naisten tekemien aloitteiden aktiivisuus kasvaa huomattavasti kun kolmekymppiä on takana ja kun molemmat tekee aloitteita, niin sehän on pelkästään hyvä asia.
Tuollaiseksiko on nykyajan miehet menneet ? Voi hyvä tavaton tätä roolileikkiä ja vaikeasti tavoiteltavaa ja pelaamista että ei saa vaikuttaa liian innostuneelta tai liian passiiviselta. Mihin ihmeeseen on kadonnut tunteiden vietäväksi jääminen, kaikki hyvä järkeillään pilalle. Onneks ei tartte nykysin deittailla vaan oma kulta löytyi jo aikoja sitten!
Itse en tykkää yhtään aloitekyvyttömistä "tehdään-kuten-sä-haluat"-naisista. Pitemmänpäälle tulee liian isällinen olo, aivankuin lasta paapoisi. "Mennään tuonne, tehdään näin, blaablaa..". Mistään ei tiedetä mitään, ollaan kuin ajopuu virrassa avuttomina. Tietysti ei pidä olla myöskään päällepäsmäri despootti, joka ei kuuntele eikä välitä mitä toinen sanoo ja ajattelee. Vaan suhteeni ovat tahtoneet aina kääntyä minun yksinvallakseni, jossa minä sanon ja päätän mitä tehdään. Siksipä haluaisin että naisesta löytyisi riittävästi itsetuntoa ja -varmuutta olla tasavertainen kumppani, jolla on kanttia heittää oma panoksensa arkielämään. Ja pistää vastaan kun on aika niin tehdä. Ettei tarvitsisi uuvuttavasti olla joka ikinen sekunti se vahva ja järkkymätön.
Ja mitä tulee halaileviin naisiin, niin voi että kun suomitytöissä olisi enemmän uskallusta ja rentoutta. Myös meidän suvussa onkin ollu naisten puolesta tapana halata lämpimästi lähimmäisiään sopivissa tilanteissa. Pohjosessa ollaan muutenki hieman rennompia ja varauksettomia ihan tuntemattomiakin kohtaan. Toisaalta olen kohdannut joskus ulkomailla kasvaneilta iloisen yllättävää lämminhenkisyyttä. Miehet ovat toki pitäneet tavallisen hajurakonsa toisiinsa, vain harvinaisissa poikkeustilanteissa halaaminen tms koskettaminen on sallittua.
Nyt kun tarkemmin mietin niin sieltähän suvustahan se naisenmalli oikeastaan tulee. Liekö yleistäkin miehillä?
On siinäkin äijä, kun ahdistuu siitä kun nainen ehdottaa tapaamista. Ei riitä sanat kuvaamaan tollaista ääliötä. Ettei niinkuin periaateessa pidä siitä että... voi (sensuroitu) sentän!
Ja sitten sinä lähdet kiukuttelemaan siihen mukaan. Ja miks helvetissä pitää esittää jotain ja miettiä, miten tällä kerralla pitäisi toimia? Eikös kaksi aikuista ihmistä voi olla luonnollisesti ja sopia asioist ninkuin ihan yhdessä tosta vaan?
Kyllä ootte lapsellisia.