Tein tänä aamuna päätöksen, mun parisuhteet saa riittää enkä halua enää ryhtyä mihinkään säätöihin vaikka eteen tulisi minkälainen daami. Seksiä harkitsen tapauskohtaisesti.
Tajusin tänään aamiaispöydässä tyttäreni kanssa että minulla on kaikki mitä ihmissuhteilta saatoin toivoa, mulla on 2 ihmislasta. En tarvi suhteita mihinkään enää.
Jatkossa tulen keskittymään vain siihen, kuinka sinkkuudesta saa otettua enemmän irti luiskahtamatta enää tuolta polulta. Tavoitteena siis matka parempaan ja täydempään sinkkuelämään.
Kiinnostaisi tietää mitä hyvä sinkkuelämä voisi olla palstalaisten mielestä?
Tajusin tänään aamiaispöydässä tyttäreni kanssa että minulla on kaikki mitä ihmissuhteilta saatoin toivoa, mulla on 2 ihmislasta. En tarvi suhteita mihinkään enää.
Jatkossa tulen keskittymään vain siihen, kuinka sinkkuudesta saa otettua enemmän irti luiskahtamatta enää tuolta polulta. Tavoitteena siis matka parempaan ja täydempään sinkkuelämään.
Kiinnostaisi tietää mitä hyvä sinkkuelämä voisi olla palstalaisten mielestä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kesän festarit alkaa kohta ja siellä jos jonkinlaista daamia tarjolla. Miehet ei osaa olla ilman naista joten kohta sinunkin alkaa tehdä mieli.
Mä oon kohta 50, voiko tässä iässä käydä enää festareilla?
Tottakai voi! Älä ikinä mieti että iän takia et voisi tehdä jotain. On täysin eri asia, kiinnostaako sua enää festarit.
Minä tein saman päätöksen, en etsi mitään ja tuskin huolin ketään. Elämää vielä edessä, enhän ole kuin "vasta" 38 vuotias, mutta lapset tehty. Pitkän, ei niin hyvän, parisuhteen jälkeen osaan nauttia siitä, että saan tehdä mitä haluan, milloin haluan raportoimatta siitä kenellekkään taikka pelätä, että toinen loukkaantuisi.
Pidän kuitekin takaportin auki, en uskalla sanoa ei koskaan...
Elettyään pitkään parisuhteessa ja päästyään siitä lopulta irti, ihminen havahtuu tajuamaan kuinka arvokas elämä on. Sitä ei kannata haaskata suhteiluun.
No voinhan minä jonkinlaista suhteilua harkita, kyllä naisillakin tarpeet on, mutta perinteiseen parisuhteeseen ei ole hinkua. Vaikka mistä sitä tietää milloin joku vetää jalat alta, hyvällä tavalla :)
Mutta todella nautin siitä, kun vihdoin voin käyttää luojan luomia omia aivojani. Alkuun se oli pelottavaa, nyt nautin siitä.
Ei vaan ole mitään syytä olla olematta sinkku. Naisella ei ole tarjota mitään sellaista jota minulla ei jo ole. Kun joku kysyy asiasta niin vastaan lyhyesti että "kalenteri täynnä, ei kerkeä". Se on mielestäni riittävä vastaus kun yksityiselämästäni udellaan,
Sullakin lienee jo takana se perhe-elämävaihe niin kaipuu kotileikkeihin hiipunut.
Jep, juuri näin on. Aivan turhaa hankaloittaa omaa elämäänsä ja rajoittaa itseään. Parisuhteella ei todeellakaan ole mitään annettavaa minulle kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Vaikka olen jo "kurppa" iältäni olen ihan ok kunnossa, on ystäviä ja omaisuutta on kertynyt niin että pärjään hyvin. Ihan oikeasti.....pitäisi alkaa liehittelemään jotain aikuista naista,,,,,ei helvetissä!!
Yksin koko elämä. Eli ihan normaalia meininkiä. Ilman seksiä tietenkin..koko elämä. Täysin normaalia. Jatketaan.
Harva haluaa oikeasti sinkkuutta, kyllähän se parisuhde voittaa yksinolon.
Viitsiitkö vähän avata tuota että parisuhde voittaa yksinolon?? Kovin on merkillinen näkemys asiasta...mihin perustat sen?
Taitaa olla vain jonkun haaveissaan elävän ätmin parisuhdekaipuuta, ei kukaan eronnut tuollaisia ajattele.
",...ei kukaan eronnut tuollaisia ajattele."
- no, luuletkos ett kukaan hyvässä suhteessa elävä haluaisikaan erota? Se on ne huonon puoleiset suhteet joista erotaan... jos erotaan.
Harva haluaa oikeasti sinkkuutta, kyllähän se HYVÄ parisuhde voittaa yksinolon... lauseen olisi pitänyt sisältää tuo yksi HYVÄ sana, niin jopa mieskin olisi sen ymmärtänyt! ...(nootti!)
Katopas vaan, jäi se hyväsana lukematta kiireessä.
Hyvä sinkkuelämä minun mielestäni on sitä, että osaa nauttia elämästään yksin. Ilman että tarvitsee kumppania mihinkään. En minäkään enää uutta parisuhdetta aloittaisi, jos joskus ero tulisi. Suhteet on sitä myöden nähty sitten ja tosiaan ne kaksi ihanaa ihmislasta riittää täyttämään myös mun sydämeni ihan kokonaan. :)
Jotenkin sen vaan sisällään tietää, missä ne omat rajat kulkee. Ja mikä päätös on hyvä päätös.
Kyllä viisikymppiset naiset on ihania että siitä vaan tanssilavoille iskemään. Kyllä jokainen mies kaipaa naista vierelleen.
Niin mies kaipaa naista vierelleen, mutta nainen pärjää hyvin yksin.
mitäpä sitä rypistynyttä ihrasäkkiä viereensä kaipaamaan? Tai romuluista luurankoa!
Hyvä sinkkuelämä on sitä, ettet ole tilivelvollinen mistään yhtään kenellekään paitsi itsellesi. Teet niitä juttuja, jotka tekee sut onnelliseksi.
Mulle se on kiva työ, haasteellinen harrastus, paljon ystäviä, perheenjäseniä ja omaa aikaa. Saan tutustua keneen haluan loukkaamatta ketään. Voin lähteä minne haluan, kysymättä siihen kenenkään mielipidettä.
Hyvä aloitus! Itse tein saman päätöksen jo vuosia sitten.
Jatkoin yksin tyttäreni kanssa (silloin 5-vuotias) ja elämäni parhaan päätöksen tein!
Tyttö on saanut tavata isäänsä täysin vapaasti. Meillä ei ole ollut mitään säännnöllisiä tapaamis aikoja vaan sen mukaan on menty kuinka tyttö tahtoi. Asui kuitenkin vakituisesti minun luonani. Nyt jo omillaan.
Nyt elän taas uutta vaihetta; tyttö omillaan, minä täysin vapaa! Saan tulla ja mennä kuten tahdon. Saan tehdä mitä ikinä haluan, kukaan ei sido eikä kontrolloi.
Tienaan itse omat rahani ja käytän ne niin kuin haluan. Muun muassa matkustelen paljon, tutustun uusiin maihin ja ihmisiin. Tai sitten nautin yksinäisistä illoista kotona tai luonnossa.
Minulla ei ole valtavaa ystävälaumaa enkä sellaista halua. Pari- kolme todella hyvää ystävää, se riittää. Tein aikoinaan elämäni parhaan päätöksen jota en hetkeäkään ole katunut.
Sun päätökset pitää ehkä 1,5 päivää, sitten on jo uus suunnitelma.
Mut joo, voisin olla samaa mieltä Sönkön ja N34:n kanssa.
Ehkäpä pertti ajatteli että tuollainen dramaattisen jämäkkä ilmoitus saa palstan naiset kiimaisina vaatimaan päätöksen pyörtämistä.
Olen maanis-depressiivinen, joten elämä on vähän kuin Elizabeth Taylorilla.. En usko, että koskaan kyllästyn rakkauteen, viime aikoina olen tosin tullut huomattavasti varovaisemmaksi.
Vuoden - parin välein joku sekoittaa konseptini totaalisesti. Viimeksi näin kävi viime syksynä.
Olen tällä hetkellä levollinen asioiden suhteen. Tunnen mielenrauhaa, kun olen yksin.
Ihmisellä pitää olla elämässään tärkeitä asioita. Niitä voivat olla: perhe, puolisi, seksi, koira, purjehdus, luonnossa samoilu, työ, posliinimaalaus, raha, sairaiden auttaminen ....
Koti/perhe/parisuhde on ehkä päättämisen kannalta iisein vaihtoehto, koska yhteiskunta olettaa meidän haluavan niitä.
Toisaalta tunnen useita ex-pareja, jotka keskittivät kaiken tarmonsa kotiin/perheeseen/parisuhteeseen, ja kun elämä potki ja tuntui paskalta, ainoa johon tuo inho saattoi kohdistua oli juuri tuo koti/perhe/parisuhde.
Ergo: Jopa suhteessa olevilla täytyy olla elämä.
Minä pidän jonkun sinkkuutta ihan hyvänä vaihtoehtona, kun sen on itse päättänyt. Ei se sen kummasempaa ole kuin tavallinen elämä. Sitä varmaan sitten ei vaan hakemalla hae ketään ja pyrkii pysymään ilman suhdetta, kun siihen koitetaan jotenkin vääntää.
Itse kuitenkin haaveilen sellaisesta parisuhteesta, ettei tarvitse sen kummasempia miettiä. Tapaa kun tapaa ja pitää yhteyttä. On sit 110 lasissa kun siihen on mahkut, muuten sit 100 lasissa omaa elämää.
Sekin on vähän mitä itse haluaa ja miten tulkitsee minkäkin suhteen?
Kummallista että tuommoinenkin asia pitää mukaa erikseen päättää. Eikö se riitä että kulloinkin toimii vain niin kuin on itselle helpointa ja mukavinta, silloin parisuhteen jahtaaminen jää ikäänkuin itsestään.