Nyt kun aikaa kulunut tapauksessani olen oppinut todella näkemään ihmisen kieroilua ja sen traaman kuinka ne hoidetaan. Toki näen oman osuuteni ja anteeksi pyysin. Se että pienestä valheesta kasvaa isompia kuvioita. Oppinut olen täysin ja uskon tämän jälkeen olemaan rehellinen. Hävettää ja nolottaa jopa toisen puolesta. Tiedän etten enään koskaan voi totuudella katsoa tuota toista silmiin. Onneksi liikumme eri piireissä ja törmääminen voi tapahtua vain sovittuna. Tiedän että katkera se on ja vihainen. Toivon että kun löytää sen uuden ei peittele sitä millään tavalla. Vaan rohkeasti näyttää sen muillekin. En kuitenkaan toivo hänelle pahaa. Vaikka nyt yrittäisi esittää anteeksi antavaa en luota siihen millään tavalla. Jos uuden löytää niin voin saada sen rauhan ja uskon sitten ettei kostoretkelleen. Kuinka toivoin ettei hän olisi valehdellut. Siihen se kaatui osaltamme. Eiköhän tästä toivu aikanaan ja unohda. Käyt koko ajan vähemmän mielessä koska olet jättänyt rauhaan. Päivä kerrallaan ja kohti uusia seikkailuja.
Elämää ei sen enempää
Ruusunnupulleni
159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on ikävintä, että joutuu itse rehellisenä ihmisenä toisen valheiden vuoksi tietämättään kolmanneksi pyöräksi suhteeseen. Sellaisia ne narskut miehet tai naiset on, eivät välitä muusta kuin omasta hyvästään.