Suhteemme on tullut parin vuoden jälkeen vaiheeseen, jossa hienosti ilmaisten "rakkaus on vaihtumassa rakastumiseen". Tätä naiseni ei halua tiedostaa, vaan on muuttunut toraiseksi ja syytteleväksi ja etsii keskustelussa kaikenlaisia yllättäviä uusia moitteiden aiheita jopa suhteen hehkeiltä alkuajoilta.
Emme ole ehkä kumpikaan erottuamme eläneet niin pitkää suhdetta, että olisimme tätä vaihetta aikaisemmin kohdanneet. Olen yrittänyt keskustella asiasta ja tarjoillut asiasta hyvää luettavaa, mutta hänen mielestään näitä juttuja ei kirjoista opi.
Miten saisin naiseni näkökulman laajentumaan ja keskustelemaan näistä asioista kiihkottomasti ilman syyttelyä, menneisyyteen tuijottamista ja samojen asioiden jankutusta?
Emme ole ehkä kumpikaan erottuamme eläneet niin pitkää suhdetta, että olisimme tätä vaihetta aikaisemmin kohdanneet. Olen yrittänyt keskustella asiasta ja tarjoillut asiasta hyvää luettavaa, mutta hänen mielestään näitä juttuja ei kirjoista opi.
Miten saisin naiseni näkökulman laajentumaan ja keskustelemaan näistä asioista kiihkottomasti ilman syyttelyä, menneisyyteen tuijottamista ja samojen asioiden jankutusta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ihan tarkasti ymmärtänyt, mitä tarkoitit, mutta epäilen, että teidän suhteenne on ns. tasoittunut. Eli tullut luultavasti "varmemmalle" pohjalle. Tässä vaiheessa kömpii itsekustakin esiin se oikea luonne ja siinähän sitä sitten mitataankin, mitä suhde kestää. Ei huuma säily ikuisesti eikä sitä tarvitse säikähtää tai pitää epäonnistumisena. Ehkä naisystäväsi on hieman pettynyt siihen, että tilanne on muuttunut.. en tiedä. Senhän tiedät, kun kysyt suoraan.
Kirjoitin "rakkaus on vaihtumassa rakastumiseen", mutta tarkoitin "rakastuminen vaihtumassa rakastamiseen". Mutta asia sama, tätä eriytymisvaihetta on vaikea käsittää, jos on koko ajan sen voinut elämässä välttää ja olettaa kaiken jatkuvan samanlaisena.
Ehkä tässä löytyy ratkaisu. Taidan kysyä, mutta uskon saavani vastaukseksi syyttelyjä.
Näin naisena tiedän, että kaikkeen on syynsä. Jos naisesi on äkäinen, on olemassa siihen syy. Mitä jos kysyisit naiseltasi miksi hän on niin kiukkuinen... ja asiallisesti... :)
Kirjat ovat tietty ihan ok, mutta kaikki tarvii yleensä kokea kantapään kautta. Jos terve järki ei auta parisuhteen kiemuroissa, niin pitäisi ensisijaisesti kuunnella sydämen ääntä ja sitten yrittää YHDESSÄ lukea niitä kirjoja, ja ajatella ratkaisua. Et voi vain sanoa naisellesi, että lue toi kirja. Se kertoo kaiken siitä mitä SINUN kuuluisi osata tässä parisuhteessa.
Mieheni on ihan samanlainen. Kun olen ärtyisä, tiedän että siihen on syy. Minun tapauksessani hän laiminlyö minua henkisesti. Hän ei osaa arvostaa minua eikä osaa näyttää minulle tunteitaan. Se olisi tärkeää, sillä yhdessäolo vaatii molempien sitoutumista.
Hän jopa uhkaili minua. Hän hakee mieluummin toisen kuin yrittää ratkaista ongelmat minun kanssani. Sorry kärkäs tapani esittää asia, mutta olen lievästi vittuuntunut mieheni itsekkääseen tapaan esittää asiat niinkuin kaikki ongelmat olisivat minun syytäni.
Tsemppiä sulle. Toivon että voitte selvittää asiat ja jatkaa rakastamistanne. :)
Niin, se naisen syy. Katseltiin TV:tä ja ajattelin vahingossa ääneen, miten eräs vaatevaihtoehto voisi minulle sopia. En tiennyt että tämä kuului minulta kiellettyihin vaatteisiin, ja siitäkös kuvittelusta soppa syntyi. Toinen syy löytyi tivatessa eräällä 1.5 vuoden takaisella matkalla käyttämästäni puheevuorosta. Eri syyt välirikkoon ovat ilmeisesti syvät ja perustellut.
Kuten sanoit, kirjallisia lähteitä ei kannata tuputtaa eikä käyttää osoitteluun. Yhdessä tai missä muodossa tahansa lukeminen (esim. 1-2 sivua/kk) antaa uutta näkökulmaa. On tietysti ihmisiä, joilla oma intuitio korvaa kaiken asiasta tuhat kertaa kirjoitetun.
Enpä jaksa paljon enää yritellä.
Tällaiset konkreettiset esimerkit ovat todella hyviä ja paljastavat suhteesta paljon.
Onko suhteessanne nyt eriytymisvaihe? Naisesi on ehkä vaikea hyväksyä sinut ihmiseksi, jolla on omat toiveensa ja näkemyksensä.
Minusta vaikuttaa siltä, että tuo voisi olla pohjimmainen ärtymyksen syy. Et ole sellainen kuin hän haluaisi sinun olevan eli samanlainen kuin hän itse. Etkä ole sellainen, jonka hän käskee sinun olevan. Siitä kaikki tilitykset esim. matkalla käytetystä puheenvuorosta, jota hän ei ole hyväksynyt.
Minusta sinun kannattaisi keskittyä nyt lähinnä oman minäkuvasi selkiyttämiseen: kuka minä olen, ja mitä minä haluan. Anna vaimosi olla rauhassa, sikäli kuin mahdollista, äläkä sinä yritä häntä vastavuoroisesti muuttaa. Nyt on sellainen vaihe rakkaudessa, jolloin helposti päädytään eroon, kun ei ole kypsyyttä puolison erilaisuuden sietämiseen. Älä tarjoa vaimollesi kirjoja, hänen tehtävänään on itse etsiä omat keinonsa suhteenne selvittämiseen. Älä tee asioita liikaa hänen puolestaan. Anna hänelle löytämisen vapaus, samalla kun suot sen myös itsellesi. Eli tässä tapauksessa: tekemällä vähän, teet todella paljon. Vaikka on kliseemäistä sanoa, että huumorintaju auttaa, mutta monasti se auttaa pääsemään tilanteiden yläpuolelle.
Se, että tilanne on uusi, johtuu varmaan siitä, ettei teillä ole eron jälkeen kokemusta pitemmistä suhteista. Mahtaako naisystäväsi olla tavallaan "pettynyt" että sinunkin kanssasi tuli arki vastaan? Rakastuminen on sinänsä ihana tunne, mutta silloin kulkee "laput silmillä" eikä näe tai halua nähdä toisen ihmisen todellista minää. Puhutaan, että "olin rakastunut rakastumisen tunteeseen". Silloin periaatteessa tosiaan antaa toiselle "anteeksi" aika paljon. On myös läheisriippuvaisia, joille riittää, "kun vain on joku". En tiedä, auttaako nämä kommentit sinua yhtään. Tsemppiä, joka tapauksessa!
Hieman omiakin ajatuksia. Olen ollut tuollaisessa pidemmässä suhteessa(5v), ja hyvin tutultahan nuo kuullostaa.
a) Tuo ihme kärttyisyys...sitä ei vain voi tajuta, eikä kannata edes yrittää. Muistan kuinka itsekkin avokkini hermostui toisinaan jostakin 3 vuotta takaperin sattuneesta tapahtumasta ihan suunnattomasti. Olin sanonut jonkun asian hieman kummasti, tai ollut outo...tai ihan mitä vain. No, ei nuo nyt niin yleisiä ollut, mutta hyvin hämmentäviä. Yritä siinä sitten keskustella tai perustella, kun itsellä ei ole mitään musitikuvaa tapahtumasta.
b) Tuo rakkauden ja rakastamisen ero. Hyvin suuri osa tuntemistani naisista ei osaa elää arkea. Koko ajan pitää olla keksimässä jotain, ja jos elämä edes jonkin aikaa on tasaista(kuten miehellä usein on asioiden tapana toivoa olevan), niin jo suhde on pilalla ja arkipäiväistynyt ja kun nainen ei saa huomiota jne jne. Sitten lopputulos on se, että nainen löytää jonkun uuden, joka taas hetkeksi tarjoaa sitä herkkua, kunnes nainen tajuaa, että ei tämäkään kestä ikuisesti.
En halua yleistää, mutta minun tuttavissani vain naiset ovat lähteneet uusien miesten matkaan, vaikka eivät nämä heidän miehet mitään huonoja miehiä ole. Ihan tavallisia kunnollisia suomalaisia miehiä. Yksikään mies ei liene edes pettänyt kummpaniaan.
c) Jääräpäisyys. Aikanaan itsekkin yritin vaikeina aikoina ehdottaa naiselle, että voisi vaikka lukea jotain aiheeseen liittyväää. Ei onnistunut. En minä todellakaan usko, että niistä kirjoista olisi löytynyt suorat vastaukset meidän ongelmiin, mutta yleensä asioita on helmpompi käsitellä kun hankkii erilaisia näkökulmia ja ajatusmalleja asiasta. Jo pelkkä tieto siitä, että muutkin ovat kokeneet saman on jo apu. Mutta ei, ainoana tiedonlähteenä käytetään cosmopoliittania/anna/muut naistenlehdet. Niistä sitten ammennetaan ne kaikki elämänohjeet ja kuvitellaan, että elämä todellakin on sellaista kuin niissä sen kuvitellaan olevan. Ihmekös tuo jos on hieman vääristyneet kuvat todellisesta elämästä, kun se ei olekkaan pelkkää toistoa naistenlehdistä. Ei ymmärrä kuinka joku voi olla niin tyhmä, että tuollaiseen sortuu, eikä edes itse tajua sitä.
"Miten saisin naiseni näkökulman laajentumaan ja keskustelemaan näistä asioista kiihkottomasti ilman syyttelyä, menneisyyteen tuijottamista ja samojen asioiden jankutusta?"
- Minun näkemyksestä et mitenkään. Minä en ainakaan onnistunut siinä, ja kuulemani mukaan en ollut ainoa, vaan ihan jokainen tuntemani, vakavassa suhteessa elävä mies kärsii täysin samasta. Helppo tie on lähteä meneen, vähän vaikeampi ottaa vaan kaikki syy niskoille ja kuunnella, mahdoton tie on yrittää väittää vastaan tai muuttaa naista.