Miten tulee suhtautua miehen naispuolisiin ystäviin?
Jos sen kanssa on oltava yhteydessä päivittäin, jopa monta kertaa päivässä.
Just nyt on olo että pidä tunkkis saatana.
Jos sen kanssa on oltava yhteydessä päivittäin, jopa monta kertaa päivässä.
Just nyt on olo että pidä tunkkis saatana.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ensinnäkin puhut naisystävistä... onko kyse useammasta naisesta vai vain yhdestä?
Onko joku oikea syy yhteydenpitoon, esim. työ, harrastus, järjestötyö tms vai ihan tyhjääkö ne keskenään viestittelevät?
Vai onko niiltä oikeasti kadonnut tunkki?
Jos on, niin totta helvetissä se pitää löytää, koska huomiseksi luvattiin taas lunta, onhan miehen vaihdettava autoonsa talvirenkaat takaisin alle. Vai haluatko että se kuolee kesärenkailla liukastellessaan?
Sekä että. Useita ja se yksi vaivaa. Se jolle niitä viestejä lähtee useimmin.
Harrastusta tai paremmin elämäntapaa jakavat. Jakavat enemmän kuin minä, tuore ja itsestään kivuliaan epävarma.
Ei syytä epäillä tunkkien väärinkäyttöä, vain sitä että on useampia tunkkeja kuin talouden säilytystilat antaa myöden.
Ihan samanlailla kun naisen miespuolisiin ystäviin. Kummallakin samat säännöt. Jos niin ei ole, se on muutakin kuin ystävyyttä.
Niinpä. Vaan mitenkäs ne omat sukkansa valkaisee. Ostetaan 90 koneellinen sielulle tai vinkki 15.
Miksikä sen naisystävän kanssa on oltava yhteydessä, jopa päivittäin? Mikä on niin tärkeää. En hyväksyisi omalta miesystävältäni moista käyttäytymistä. Niin se vain on,
Kun se on mukava ja asioissa samalla aaltopituudella. Siksi. Hyvä kaveri. Sehän on kai hyvä että ihmisellä on kavereita ja ystäviä.
Niin että voivat tosiaan rupatella päivästä toiseen. Ei kiitos, ei ole minun miesihanteeni enkä siltikään ymmärtäisi, onneksi ei tarvitsekaan.
Mukavia ihmisiä on maailma täynnä, myös niitä joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Mutta oma on valintasi.
Jos mieheni olisi toistuvasti, päivästä ja viikosta toiseen, kenen tahansa miespuolisenkin kaverinsa kanssa tekemisissä lukuisia kertoja päivässä, niin ihmettelisin.
Ensimmäisenä pitäisio miettiä, että onko jokin oikea syy niin tiiviiseen yhteydenpitoon? Esimerkiksi jokin harrastusjuttu, joka vaatii yhteistyötä tms? Ehkä siinä tilanteessa ymmärtäisin väliaikaisesti. Mutta ei harrastuskaan saa koko elämä olla jatkuvasti.
Jos jonkun kaverin kanssa jompi kumpi haluaa enemmän ja pidempään turista, niin meille on vieraat tervetuleita kylään.
Miehelläni on yksi naispuoleinen kaveri, jonka kanssa hän pitää yhteyttä kuulumisia joskus n. kerran kuussa kysellen. Ja samainen nainen käy meillä kylässä ehkä n. joka toinen kuukausi, ja juttelee hyvin normaalisti silloin myös minun kanssa. Ihan ok tyyppi. Siinä ei ole mitään "sutinaa", sen tiedän. :)
Itse pidän kolmen miehen kanssa yhteyttä viikottain, koska meillä on yhteisiä työprojekteja, vaikka eivät työkavereita olekaan. Muutakin kuulumisia välillä jutellaan kuin työjuttuja. Siis täysin viattomia juttuja, kuten lapsista. Mitään sutinoita ei ole.
Harrastuksen tai paremmin elämänravan jakavat. Hän on ilmaissut ymmärtävänsä suhtautumisvaikeuteni. Mitään kompromissia ei ole keskustelussa tehty. Toisaalta kunnon keskustelu odottaa käymistä.
Kaipa sitä sanoo tulevassa keskustelussa, että pääsääntöisesti tämä on oma ongelmani. Mitään ystävyys tai yhteydenpitokieltoa ei tietenkään ole eikä tule. Kunhan on syytä muistaa, että pitemmän päälle tuollainen turhauttaa, tuottaa riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta.
Se riittämättömyys lienee se tärkein oma tunne. Sitä joutuu jakamaan rakkaansa jonkun muun kanssa. Että se rakkain jakaa itselleen tärkeimpiin asioihin kuuluvia juttuja jonkun toisen kanssa.
Se "aattelepoa toisin päin" -peli mielikuvitustasolla voi sopia tässä kohtaa.
Jos hän olisi kiinnostunut seurustelustanne, niin panostaisi siihen eikä naispuoliseen kaveriinsa. Hän taitaa pitää vaan sinua itsestään selvyytenä, ehkä sun on aika miettiä jaksatko moista touhua pidemmän päälle. Parisuhde on toinen toisensa kunnioittamista ja ymmärtämistä sekä huomioonottamista ja asiasta olet hänelle jo sanonut, että luulisi edes hänenkin jotain tajuavan, että miltä sinusta touhunsa tuntuu. Ehkä sun on vain kerrottava se hänelle suoraan.
Puhutaan onneksi paljon ja suoraan. Keskustelu kunnolla vielä käymättä. Asia ei valitettavasti noin mustavalkoinen. Hän panostaa ja on kiinnostunut, on sitoutunut. En lähde ovet paukkuen, en halua. Paras parisuhteeni ikinä. Haluan itselleni varmuutta itsestäni.
Sitä maalaa seinille pelkoja koska menneisyys ja puute omanarvontunnossa ja luottamuksessa. Ei ole syytä epäillä yhtään mitään. Kyse on jutusta omien korvien välissä. Siitä miten löytäisi varmuuden heittäytyä itse. Mä oon se joka painaa jarrua. Mä annan tämän tulla käyttäytymiseen ja arkeen vaikuttamaan.
Miten mun pitää suhtautua?
Mulla on lupa ja oikeus pitää tuota juttua liian läheisenä.
Mulla usko tähän juttuun ja luottamus tuohon mieheen
Mulla ei ole luottamusta siihen että olen sen rakkauden ja välttämisen arvoinen jota mulle päivittäin osoitetaan.
Mulla ei ole uskoa siihen tietooni, että mä pärjään kyllä. Tuli mitä tuli.
Haluan eroon tästä nakertavasta ahdistuksesta ja pelosta jota itse luon.
Mä teen omalla pelollani tämän ongelman.
Miten helvetissä siitä pääsee eroon?
Jos minun pitäisi ajatella asia toisinpäin, eli minä olisin koko ajan jutussa jonkun kivan miehen kanssa, joka ymmärtää minua ja jakaa elämäntapana, niin se tarkoittaisi että EN olisi sitoutunut parisuhteeseeni oikeasti, vaan olisin ihastunut enemmän tai vähemmän tiedostetusti siihen toiseen.
Peli piip. Ei tuo ole oikein tai normaalia.
Ok. Nyt sanotkin, ettei miehen naiskaveri ja niiden välinen jatkuva yhteydenpito olekaan ydinongelma, vaan ongelma oletkin sinä itse.
Olet mustasukkainen kyylääjä, epävarma, ahdistunut luuseri joka kyttää miehensä tekemisiä. Sori, omia päätelmiäsi tässä vaan toistan "ääneen", mutta ups, tuntuupa pahalta.
Jos olet tuollainen kuin väität olevasi, niin etpä ole kovinkaan mukava ihminen, joten ei muuta kuin lopetat miehen vahtimisen. Päätät että sinulle ei kuulu jatkossa tippaakaan kenelle se viestittelee, soittelee, ketä tapailee. Päätät, että sen kaverit ovat kavereita sukupuolesta riippumatta, olkoon niihin yhteyksissä just niin paljon tai vähän kuin mies itse haluaa.
Eikä henkinen asennemuutoksesi ole edes vaikeaa, koska kysehän on siitä millainen ihminen sinä itse jatkossa haluat olla. Heti kun sulle tulee mieleen kysyä kenelle tekstaat/kuka luurin toisessa päässä on, pidät suusi kiinni ja teet vaikka kymmenen punnerrusta tai sata naruhyppyä tai lähdet lenkille, meditoit ja tyhjennät mielesi kaikesta turhasta negatiivisesta paskasta ja keksit jotain muuta kivaa tekemistä. Sillä siitä nakertavasta ahdistuksesta ja pelosta pääsee eroon. Eikä tämä ole ongelmien lakaisemista maton alle, koska kuten itsekin sanoit, miehen viestittely ei ole se ongelma vaan sinä itse!
No totta kananmunassa itse on se ongelma, enhän kai muuta väittänyt. Ystävyys on jotain, johon reagointini on se ydin kysymys. Miten on suhtauduttava? Toisella tavalla kuin mikä oma tunne nyt on. Tässä ketjussa on muitakin, jolle tilanne tuottaisi ongelmia.
Ja joo, kuten asian esität olen täyspaska tyyppi tässä kohtaa. Tokikin koetan etsiä käsittelytapoja tunteilleni, kehittyä ja ratkoa ongelmakseni kokemiani asioita. Yritän nähdä tunteeni kuitenkin inhimillisenä piirteenä, jonakin sellaisena asiana, josta voi selvitä käsittelemällä ja näkökulmaa vaihtamalla. Hyvääkin mussa on oltava kun olen lahjana kumppaniltani rakkautta saanut. Armollisuutta itseä kohtaan pyrin löytämään.
Hyvän miehen rakkautta kun on vähän elämässään päässyt kokemaan, siitä syntyy ristiriitaisesti pelkoja kun sellaista viimein saa osakseen. Koska koen elämässäni kerrankin onnellisuuden tunnetta, olen kiitollinen. Siksihän tälle shaisselle täytyy pikaisesti jotain tehdä. Hankkia parempi asenne itseen ja päästä jatkamaan suhteesta nauttimista.
Suhtaudun miehen naisystäviin hyvin ja huonosti. Asialliset naisystävät eivät häiritse meidän kotioloja jatkuvasti viestitellen ym. Sitten on tällaisia valloittajia jotka tunkee jopa lattian raosta kotiimme, siis kotiin joka on myös minun koti. Tätä mies ei aina ymmärrä. Sama koskee myös miehen työkavereita ym. oli nainen tahi mies. Pariskoille myös omarauha.
Miestä et voi muuttaa etkä saa esittää uhkavaatimuksia. Voit kyllä lähteä suhteesta, jos et viihdy siinä. Eikä sinun tarvitse viihtymistäsi perustella mitenkään.
Miestä en voi muuttaa, mutta itseäni voin. Voin miettiä vielä yhden päivän kuinka paljon siedän ja sitten muutan:)
Minäpä mietin ihan samaa. Vielä kun oma tilanne on se, että ovat työkavereita ja väistämättä joka_päivä_yhteydessä.
Mies lohduttaa sanomalla, että he ovat tunteneet niin kauan, että jos jotain olisi ollut tapahtuakseen se olisi tapahtunut jo. Ja että paras osoitus rehellisyydestä ja luottamuksesta on se, että hän itse avoimesti kertoo, että he ovat toistensa tyyppiä ja läheisiä. Että hän on valinnut minut syystä, että minä olen hänelle se jonka kanssa parisuhde rakennetaan.
Veikkaan, että nuo ovat myös sinun miehesi ajatuksia.
Oma tilanteeni on nyt sellainen, että sen jälkeen kun mies vapautuneesti avautui tästä, ei tuo naisihminen ole enää voinut kohdata katsettani. Minun pitäisi kai suoraan kysyä mitä nainen haluaa. Taistelen alemmuudentunnetta vastaan, mutta mies rohkaisee minua ja on niin hyvä että ihan sattuu.
Minullakaan ei ole kokemusta oikeasti luottamuksen arvoisesta parisuhteesta, joten helposti nousee mustia pilviä ajatusten eteen.
Mutta ei omaa onneaan voi uhrata pelolle. Jos rakastaa, voi olla mustankipeä nyt ja työntää onnellisuudentunteen sivuun. Tai voi nauttia rakastumisentunteesta ja olla kipeä pettymyksestä myöhemmin jos ero tulee. Eri päivinä ajattelen eri tavoin. Nyt vain odotan miestä kotiin, että voisin näyttää miten tärkeä hän on. Ehkä tämän onnellisuuden oheen kuuluu epävarmuus, joka vain välillä nousee kipeämmin pintaan.
Jatkan vielä:
"Se riittämättömyys lienee se tärkein oma tunne. Sitä joutuu jakamaan rakkaansa jonkun muun kanssa. Että se rakkain jakaa itselleen tärkeimpiin asioihin kuuluvia juttuja jonkun toisen kanssa. "
Tämä on minustakin se ahdistavin asia. Koska itse olen ystävien suhteen hirveän valikoiva ja ehkä olen jopa kateellinen koska minulla ei ole vastaavanlaista naiskaveria. Kääntäen sitä ajattelee myös, että ei toiselle miehelle koskaan jakaisi vastaavia asioita, mutta ei kai sitä voi verrata koska nainen on luonnostaan eri tavalla vastaanottavainen kuin mies.
Meillä on kuitenkin omia, yhdistäviä asioita paljon. Viimeksi nauroin, kun tuo ystävä oli ostanut miehelleni lahjan joka oli täysin vastoin sitä mistä hän pitää. Mies piti sitä mukavana eleenä, mutta jotenkin tuli helpottunut olo, että minä tunnen hänen toiveensa paremmin.
Yhteisiä asioita varmaan teidänkin suhteesta löytyy, koukkikaa niitä vain esiin :)
Kiitos vastauksesta. Ihanaa kun joku ymmärtää. Äsken juuri käperryimme sohvalla ja oli kaunista ja lempeää.
Suhde on tuore ja molemmilla on luonnollisesti historiansa, yritän etten vanhoja arpia repisi auki liikaa nyt tässä ja sillä pilaisi hyvää alkua. Opettelemista tässä on. Pitkän väsyttävän työpäivän jälkeen kun tuntuu että kaikki on puristettu irti ja elämä on pelkkää työtä ja väsymystä, sitä ihmettelee onko itsessä mitään annettavaa toiselle. Sitten toinen kertoo toisen kanssa käydyistä keskusteluista ja se epävarmuus, väsymys ja tyhjyys hyökkää päälle.
Se on se kivun tunne, jonka se oma riittämättömyyden tunne aiheuttaa. Ja se on jotenkin vähän koukuttavaa. Kun kerran päästää jonkin ajatuksen vaivaamaan siitä eroon pääsy on vaikeaa.
Jotenkin pitäisi itselleen saada jokin mantramainen hokema, jolla muistuttaa itseään että on se kenet on valittu. Se kenen kanssa tulevaisuutta päivittäin rakennetaan. Se ketä ajatellaan.
No voi ei ..nehän on ... (ruma sana )
Anteeksi tää suorasanainen kommenttini
Itse (olen mies) kysyin täällä samaa reilu vuosi takaperin ja minut tuomittiin mustasukkaiseksi luopioksi. No, suhdehan ämmällä oli, en suotta aavistellut.
Jätin hyväkkään omiin oloihinsa. Nyt kun kyse on naisen epäilyista, niin ei mitään ongelmaa, mies on sika jne. Välillä mietin että tuleeko naisilla kuukautisvuoto päästä asti?
En epäile suhdetta, en vähimmässäkään määrin. Et ole kai ymmärtänyt, mitä olen kirjoittanut. Ja juuri mustasukkaisuudestahan tässä on kyse, halusta päästä siitä yli. Siitä pelosta että se myrkyttää muuten hyvän ja toimivan suhteen.
Toisen pettämiselle ei paljon mitään voi. Kaikki eivät ole luottamuksen arvoisia, miesystävääni luotan edelleen.
Minunkin puoliso ei aikoinaan epäillyt yhtään että mulla olis suhde. Meillä oli yhteinen ystävä, jonka kanssa silloinen mieheni kävi välillä urheilemassa tai kaljalla, ja minä joskus kahvilla tms. Hän oli myös yksi lapsemme kummeista.
Mutta kyllähän me pantiin aina tilaisuuden tullen. En tiedä olisinko koskaan jäänyt kiinni. Erosin miehestä, eikä hän siis vieläkään tiedä. Suhdetta en jatkanut enää sen ystävänkään kanssa. Exäni luottaa yhä.
Kyllä ihmiset ovat sinisilmäisiä, kun ystävyys on muka niin avointa...
PS. Kyllä, opin läksyni ja oli huono omatunto. Tapahtuneesta on 12 vuotta, ja elämä jo mennyt eteenpäin.😊
Ellunlakana: Minusta se kertoo miehestäsikin jotain, että on lähipiiriinsä ottanut kaksi noin holtitonta ihmistä. Kyllä se epäluottamus jossain vaiheessa näkyy naamasta ja jos on ihan pokkana niin näkyy myös valehteluna muilla elämän puolilla. Et varmaan ollut hänelle niin tärkeä että hän olisi asian nostanut kanssasi esiin. Sitä ei saa sekoittaa tapauksiin, joissa keskusteluyhteys on olemassa ja jossa läheisyyttä on suhteessa omasta takaa.
Esitän eriävän mielipiteen. Suhteemme oli aikoinaan hyvin läheinen. Jaettiin iloja ja suruja, molempia yhteisiin vuosiin mahtui. Tiivis parisuhde, jossa puhuttiin paljon. Seksiäkin oli. Jne. Silti minä petin. Ja ei, mitään muualla näkyvää valheellista elämää ei voinut huomata, koska sellaista ei ollut. Olin aina ollut "se kunnollinen tyttö/nainen", joka oli kaikkien kallio pahan paikan tullen. Myös exäni.
Emme siis eronneet koska petin. Siihen oli muut syyt. Luottamuspula ei ollut se syy. Exä yhä arvostaa minua ihmisenä, ja toki lastemme äitinä. Molemmat olemme tahoillamme uusissa naimisissa.
Niin ja se ystävä... Ei hänkään mikään siipiveikko ole. Aikoinaan vain himot vei. Nykyisin hänkin perheellinen mies.
No+,+minminä+tutustuin+mieheen,+jonka+kanssa+ihastutti+in+toisiimme.
Suhtautua no minäpä kerron myös. Mies jäi kiinni hyvän ystävänsä nussimisesta. Vannoivat ja esittivät monta vuotta kaveria. FB varsinkin ja silmieni alla enkä nähnyt. Uskoin täysin siihen kun kertoi siitä naisesta kaiken. Ja säälin sitä kun oli törmännyt kauheisiin asioihin joita kertoi " ystävälleen. Nekin meni läpi kuin vettä. Kun nainen alkoi vaatia eroa ja kertomista minulle nähtävästi sen oma ex laittoi kuvat tulemaan. Ja kun kysyin mieheltä olitko nähnyt sitä ei en ole nähnyt jutellut FB ainoastaan. No arvatkaa kun helppo arvata tuon ystävyyden todellinen laita. Helvetti käyttivät ystävyyttä hyväkseen! Eli jos miehellä on nais ystäviä ei kulje yksin kuuntelemassa sen sydän suruja eikä kahvilla! Ainoa ehto miehen naisystäville on että yhdessä tapaamme.
Samoin meillä aikanaan ystäviä olivat. Monta vuotta ja mies kertoi rehellisesti tuosta naisesta ja sen ongelmista. Ei kai vain sama nainen? Eronnut yh joka niin kaveria esittää useammalle ukkomiehelle? Kutsuu kotiinsa muka kahville. Se miten kiinni jäivät oli minun epäilyni ja ukon käytös. Katsoin puhelimen ja mitä löysinkään. Kun laitoin sen vastaamaan ja tapeltiin kunnolla alkoi pikkuhiljaa kertoa. Ja yllätys ei halunnut sitä siis kumppanikseen vaan kerta tietäen antoi halusi seksiä ei muuta. Kertoi myös että tiesi sillä olevan toisen miehen. Eli sama minun mielipiteeni on miehen naiskavereista niitä ei tavata yksin.
Joopa joo eli yh on vaarallisempi kuin varattu, suhteessa olija. Valitettavasti liian monet ajattelee näin. Itsekin olen tämän miesten parissa työskentelevänä ymmärtänyt, että erotessani minun pitää mahdollisemman pian eron jälkeen tai mielummin jo erotessa olisi hyvä olla uusi kumppani ettei miespuolisten tuttujen vaimojen tarvitse olla peloissaan. Ensin puhutaan, että ero on ihan hyväksyttyä jo nykypäivänä, mutta onko tosiaan noin. Oletteko muuten miettineet, että homoja on nykyään yhä enemmän. Eikös vaimokultien kannattaisi olla hieman huolissaan kaikista miesten miespuolisista kavereista ja työkavereista, ai jalkapallotreenit vai, ja ihan täydestä meni, niinkö. Ei monella vaimo taida antaa kakkosta.
Oikeasti parisuhteen katkeamisvaiheessakin tarvitsee eniten niitä itseä tukevia ihmisiä, naisia tai miehiä ihan vaan lähelle ja ystäviksikin. Mutta ei, ei ihmisillä varmaan nykyään ole mitään muuta mielessä kuin seksi.
Kyllä se kuulkaa on niin ettei varattuna voi vastapuolen edustajaa pitää kuin " tiettynä ystävänä. Ei sydänystävyyttä voi olla ellei tuon varatun puoliso ole mukana kuuntelemassa sydänsuruja. Muita tunteita on liian herkästi mukana. Samoin väärinkäsitykset, juorut ym. Vaikuttavat. Minulla on samaa sukupuolta olevien kanssa ystävyys ja puolisolla omat nekin omaa sukupuoltaan. Kyllä se ikävää on mutta en ikinä edes antaisi väärinkäsitysten takia puolisoni surra tai edes epäillä että toimisin noin. Terveessä parisuhteessa tosiaan ystävät ovat yhteisiä. Ja loput ystävät samaa sukupuolta. Parisuhde on kahden ihmisen eikä siihen kuuluu mitkään sydänystävät! Kunnioittakaa puolisoitanne edes sen verran. Hävetkää petturit ja ystävät jotka väärin toimivat. Häpeää tuo kyllä kun kuulee kylillä tuollaista. Siksi itse pidän huolen etten ole edes kylillä juorujen aiheena. Kunnioitan ja rakastan puolisoani.
Kyllä sydänystävän pitää osata antaa rauha toiselle joka aloittaa seurustelun. Voi vaikka tutustua itse uuteen kumppaniin. Mutta pitää osata väistää ja jättää rauhaan toinen kun saa tietää toisen seurustelun.
Harmittavan usein ystävät, ihan sukupuoleen katsomatta jäävät rauhaan, kun aloitetaan seurustelu. Toki uusi suhde tarvitseekin enemmän aikaa kypsyäkseen, mutta ei minun mielestä ystäviä kuulu vain heittää menemään kuin vanhoja rukkasia tuolloin.
Se on kuule niin, että tuohon kysymykseesi ei voi vastata kuin sinä itse. Ei ole mitään sääntöä tai kaavaa miten pitää miehen naispuolisiin ystäviin suhtautua. Tai voiko niihin edes suhtautua. Sinun kohdalla se siis riippuu täysin sinusta.
Sen kyllä voin kertoa, että JOS kumppanilla on hyvin läheinen suhde vastakkaiseen sukupuolen edustajaan (hetero-oletus), niin parisuhteeseen tulee aivan toinen taso. Se on vaikeampi, kaikin puolin hankalampi taso, eikä edes mikään itsestäänselvyys, että kumppani "kestää" sitä. Kuinka kauan olette seurustelleet? Onko miehen muut suhteet olleet tiedossasi alusta asti? Onko miehen yhteydenpito naisiin jatkunut aivan kuten ennenkin teidän suhteestanne huolimatta? On tosi helppoa sanoa sinua mustasukkaiseksi, ja sinä pidät myös itseäsi helposti mustasukkaisena. Niin ei välttämättä ole. Sillä on täysin normaalia, ja toivottavaa, ettei mies pitäisi yhteyksiä muihin kovin tiheään ennen kuin on tutustunut sinuun. On myös korrektia noilta naispuolisilta ystäviltä, että antavat miehesi rauhassa keskittyä sinuun. Sinun ja miehen välille ei synny luottamuksellista suhdetta, jos esimerkiksi jäät kakkossijalle miehen ajankäytön suhteen. Tämä oli vain esimerkki.
Itselläni on ollut ikiaikoja (en uskalla edes laskea monta vuosikymmentä...) läheinen ystävyyssuhde mieheen (ja myöhemmin toiseen). Se oli olemassa jo tutustuessa ex-mieheen, ja oli edelleen tutustuessani nykyiseen miesystävään. Emme todellakaan ole olleet yhteyksissä päivittäin (puhumattakaan monta kertaa päivässä), paitsi alle parikymppisinä, kun seurustelimme. Tosin silloin ei ollut nykyajan viestimiä, mutta kuitenkin. Minulla tästä huolimatta aika työ ja tuskakin saada seurustelumiehet vakuuttuneeksi, että suhde tuohon ystävämieheen oli ystävyyttä. Vaikkakin olimme seurustelleet aikoinaan vanhemman ystävämiehen kanssa. Kummankin vakisuhteen alussa jätin yhteydenpidon ystävämiehiin vähemmälle (samoin tekivät ystävämiehetkin heidän naissuhteissaan).
Sinun kannattaa miettiä tarkasti niitä syitä, jotka saavat sinut mustasukkaiseksi. Muistutan myös, että kaikki ihmiset eivät vain kestä seurustelusuhteensa läheisiä ystävyyssuhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Silloin on parempi etsiä itselleen toinen mies/nainen.
(jatkan siitä mitä ylempänä olen kirjoittanut)
Olemme jatkaneet keskusteluja mieheni kanssa, ja hän sanoi jotain mikä kiteyttää hyvin ja rauhoitti minua enemmän kuin mitkään aiemmat sanat:
Tuo toinen ystävänainen on niin samanlainen kuin hän, että he voivat jakaa työasioita ja harrastusasioita juuri sen vuoksi. Tämä voisi kuulostaa pelottavalta, mutta jatkuu näin: mieheni mielestä hän on liian samanlainen. He eivät täydennä toisiaan kuten minä ja mies, kuten parisuhde. Heistä ei voisi tulla paria koska heillä ei ole sellaisia kemioita lainkaan. Sen sijaan tämä toinen on sellainen, jonka kanssa harvoin tulee riitaa koska ajatukset kulkevat niin samaan suuntaan ja yhdessäolo on helppoa. Tiettyjen asioiden suhteen. Heille kaveruus on ajatuksen helppoutta. Me parina riitelemme välillä ja kaikki ei ole aina helppoa. Suurimman aikaa meillä on ihanampaa kuin "helppoa" ja jännite (yleensä ehdottoman positiivinen) on olemassa.
Kun ei olla liian samanlaisia, toinen yllättää tavoilla joilla ei edes tiennyt haluavansa tulla yllätetyksi, lähestyy asioita eri näkökulmista.
Meillä on jo useampi yhteinen vuosi takana, niin tätäkään ei pelottanut kuulla. Ei pelota, että se loppuisi alkuhuumaan, koska se on osa meitä. Muutenkin tuntuu, että "alkuhuuman hälveneminen", josta niin paljon pelotellaan, on ainakin minun - pelokkaan ja epävarman - mielestä helpotus. Kuin sumukerros lähtisi päältä eikä tarvitse epäillä tekeekö mies jotain enemmänkin miellyttääkseen kuin omasta tahdostaan.
Toivottavasti näistä ajatuksista on helpotusta ap.lle ja muillekin!
Kiitos tästä keskustelusta, koska se rohkaisi minua kysymään suoraan asioita, joita olen kaarrellut vastausten pelossa!
Koskaanhan et voi olla varma, että joidenkin ihmisten ystävyydestä ei tulisi suhdetta toisaalta et voi olla myöskään varma, että toinen ei joku päivä tapaisi toista johon ihadtuisi ja tulisesti rakastuisi.
Meillä myös sellainen avoin keskustelu eilen asiassa. Rauhoituin itse kun sain jakaa pelkoni ja tulin ymmärretyksi. Se että mies kuunteli ja avatiin tilannetta yhdessä sai itselle paljon rauhaa ja itseluottamusta.
Paljon täytyy tehdä itsen kanssa töitä, mutta onpahan hyvä ja kärsivällinen kumppani joka näyttää ymmärtävän ja tukevan mua.
"Eioletakuitamistään":
En voikaan olla varma. Mutta tähänkin pelkoon mies vastasi, että rakastui minuun sillä hetkellä kun tutustuttiin (huom. ei "tavattiin"), enemmän kuin keneenkään koskaan. Ja vaikka hän tapaisi juuri sellaisen ihmisen kuin minä olin silloin kuin aloimme olla yhdessä, joka vei häneltä jalat alta, niin sekin nainen jäisi kakkoseksi, koska meillä on nämä yhteiset vuodet ja yhteinen elämä joka painaisi vaa'assa enemmän. (enpä tiennyt minkälaisen sanasepon kanssa olen, ennenkuin tätä soppaa alettiin selvitellä).
Saatanhan minäkin rakastua tulisesti johonkuhun muuhun. Mutta se ei olisi enää tämä sama minä. Eikä se olisi minun sama mies, joka rakastuisi toiseen. Jotain olisi jo siinä vaiheessa oleellisesti muuttunut. Ei ihminen ole tuuliviiri, ei ainakaan me, meillä ei ole elämänhistoriassa mitään "hetken mielijohteesta" tapahtumia, ei ihmissuhteisiin liittyviä tai muitakaan.
Mitä enemmän näitä kyseenalaistavia kommentteja tulee, sitä varmempi olen että elän ihan erilaista parisuhdetta kuin nämä pelottelijat täällä. Toivottavasti "Ketunketutus" tunnet sinäkin samoin :)
Ei kukaan halua pelotella, ei ihminen voikaan aina odotella pahinta. Puolet liitoista kuitenkin päättyy eroon ja sekin jonka uskot olevan mitä parhain ihminen, hän voi todellisuudessa olla jotain muuta. Liaäksi sitä voi vaikka salama iskeä ja viedä.
Samajama kuullostaa teidän suhde paljon enemmän siltä mitä kotisohvallani jaan kuin pelkojen maalajien tarinat. Meidän taival on ihan alussa, mutta puhuttu on enemmän ja avoimemmin kuin kaikissa edellisissä suhteissa yhteensä.
Sama huumori tuo keveyttä ja se intohimo toiseen on myös jaettu juttu. Molemmat ollaan tunnistettu tässä jotain sellaista, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ja se työhän on toisen huomioonottamista ja puhumista. Ollaan nähty sitä samanlaisuutta ja erilaisuutta oikeassa suhteessa. On sellaista annettavaa toiselle mitä toinen haluaa, kaipaa ja etenkin tarvitsee.
Tämä oma epävarmuus on todella se mikä tässä nyt sitä jarrua painaa. Kai ne on ne edellisten suhteiden haamut kuitenkin, jota tässä kantaa. Se riittämättömyyden tunne, joka on oma tunne, josta itse pitää olla vastuussa, on syntynyt jossain muussa vaiheessa elämää ja kun se on vain tunne, siitä voinee päästä eroonkin.
Hiukkasen sitä "hitto mä oonkin oikeesti saalis" asennetta ehkä kehitettävä. Ja miksen olisi. Kaikki muutkin on. 😉
"Jos sen kanssa on oltava yhteydessä päivittäin, jopa monta kertaa päivässä. "Ihan turha sun on etsiä itsestäsi sitä vikaa, ei se ole normaalia, että on monta kertaa päivässä yhteydessä, miehelläsihän se ongelma on, kun ei ymmärrä sanoa ystävälleen, että seurustelee, niin ystäväkin ymmärtäisi yskän ja vähentäisi perhe-elämänne häiritsemistä yhteydenotoillaan ja sinunkaan ei tarvitsisi ihmetellä asiaa millään lailla.
Minuun on oikeasti iskenyt oikea salama ja voin vakuuttaa ettei se kovin mukavalta tuntunut. Kun pääsin sairaalasta päätin, että siitä alkaa minun uusi elämäni. Siihen saakka olin hyvin arka ja epävarma ihminen, voisi sanoa, että jopa vähän erakkokin, tyydyin puolivalmiiseen ja keskeneräiseen kaikissa asioissa. Olin sitä mieltä, että en ansaitse parempaa.
Enää en himmaile enkä mieti mitä joku toinen minusta ajattelee tai jos joku tekee jotain mistä en tykkää, minä sanon suoraan. En jää enää yksin jankkaamaan itseni kanssa, jos alkaa sama negatiivinen levy pyöriä päässäni, käännän sen suunnan tietoisesti positiiviseksi.
Ystävyys- ja työsuhteissa sama juttu, jos jonkun kanssa kemiat hiertää toistuvasti, niin en vuosia sitä katsele, etsin ratkaisun asiaan. Olen vaihtanut työpaikkaa, olen päättänyt parisuhteen, olen tehnyt ulkomaan matkoja yksin, olen käynyt vanhempieni kanssa perustavaa laatua olevan keskustelun lapsuudestani.
Positiivisuus on koko elämän pointti. Voisin pelätä ja piiloutua kotiin, mutta olen mieluummin sitä mieltä ettei salama kahta kertaa samaan paikkaan iske. En pelkää enää terroristeja, en junaonnettomuutta enkä pettämistäkään. Olen sitä mieltä, että olen ihmisenä niin vahva, että antaa tulla vaan, jos on tullakseen.
Eläkää ja olkaa onnellisia joka ikinen päivä, koskaan ei voi tietää mikä päivä on kenenkin viimeinen.
Voi vittu tätä positiivisuus jargonia, jota kaikissa tuuteissa tulee. Myöhästyit bussista ja tärkeästä neuvottelusta, mutta ei nyt, ei saa vituttaa, positiivisuutta kehiin hei, tuleehan sieltä seuraava bussi. Aijaa, mutta tänään onkin bussilakko, mutta ei se mitään, huomenna tulee sitten busseja. Aijaa, mutta en päässyt siihen työpalaveriin, että siinä meni työpaikka, mutta ei se mitään huomenna ei tarvitse sitten bussilla kulkea...
Joopa, joo ja hei oikeasti minä olen se positiivinen ihminen, joka yrittää löytää niitä hyviä juttuja ja miksi. Niiin, helvetin hyvä kysymys miksi ihmeessä. Noista keskusteluista muuten muiden ihmisten kanssa niitä ei voi tehdä, jos olet ainoa joka niin haluaa tehdä. Tiedän, vaihtoehto on tuolloin jättää kuormittavat ihmissuhteet. Mutta sanonpa vaan, että ei edellinenkään kirjoittaja niin vahva ole ettei mikään voisi häntä kaataa. Kukaan ei ole.
Positiivisuus on vain yksinkertaisesti hauskempaa ja kivempaa kuin negatiivisuus. Ja hauskuus tekee positiivisuudesta huomattavasti haastavampaa, etenkin kun ottaa huomioon kaikki negatiiviset asiat, joita elämässä välttämättä tapahtuu itsekullekin.
Lukaisin jokin aika sitten netistä mitä Johnny Rottenille (sokeutumassa oleva entinen Sex Pistols punk artisti) nykyisin kuuluu.
"60-vuotias laulaja aikoo jatkaa musiikin tekemistä. Sarkasminsa säilyttänyt Lydon sanoo, että näön menetys on kolkkoa, mutta hän "osaa nauttia masennuksesta".
Eli itse ainakin arvostan eniten juuri tuollaista asennetta. Vastaavia juttuja löytyy kovin paljon muiltakin ihmisiltä, ei vain sarkastisilta punk laulajilta.
Sinulle ap:
mieti paljonko mustasukkaisuudestasi on kyse omista traumoista, epävarmuudestasi, haipakasta itsetunnosta yms. ja kuinka paljon miehen suhteesta ystävänaisiinsa. Miten paljon mies on esimerkiksi tekemisissä naisten kanssa silloin kun tapaatte/vietätte aikaa yhdessä. Mustasukkaisuus voi myös olla oire ja varoitusmerkki miehen suhteen. Keskustelu asiasta voi auttaa, mutta samoin se voi viedä aivan päinvastaiseen suuntaan. Mies voi vakuuttaa sinut hyvinkin perusteellisesti, ettei hänen ja ystävänaisten välillä ole mitään. Mutta kuitenkin voi olla. Vaikkei muuta niin seksiä. Tai pelkkää ymmärrystä. Mies voi ajatella, ettei kukaan ymmärrä häntä kuten ystävänainen. Ei hän tietysti sitä sinulle sano. Sinulle hän sanoo vain vakuuttavia sanoja mitä suhde ystävänaisiin ei ole.
Miehen runsas viestittely ystävänaisten kanssa myös kielii emotionaalisesta suhteesta heihin. Viestitteleekö heidän kanssaan enemmän kuin sinun? Uskoutuuko mies ystävänaisille asioista, joista ei sinulle kerro yhtikäs mitään? Sinulle vain vakuuttaa ja vannoo, ettei mustasukkaisuuteen ole aihetta.
Mustasukkaisuutesi siis välttämättä ole aiheetonta. Ehkä sen on tarkoitus viestiä miehen olevan sinulle sopimaton. Jos uskot kaiken sinisilmäisesti, kyseenalaistamatta mitä mies sanoo, niin olet pulassa. Käsittääkseni suhteenne on tuore. Aseta jokin aika- ja määräraja sille kuinka paljon käsittelet mustasukkaisuutta miehen kanssa. Tee arvio tämän jälkeen onko suhde varmasti sinulle terveellinen. Sillä on olemassa miehiä, joilla ei ole ystävänaisia (etenkään sellaisia, jotka vaativat jatkuvaa yhteydenpitoa), joten heitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Minusta nainen ja mies eivät ole sydänystäviä millään tavalla. Vain rakkaus on miehen ja naisen välillä. Yhdessä sitten hoidellaan ystävyys suhteet oli sitten mies tai nainen joka on sinkku. Ei varattu kulje kahvilla toisen tykönä ilman kumppania. Näin se vain on. Älkää viitsikö vääntää muuta. Ei ainakaan minun kumppenilla ole nais ystävää jonka tykönä kulkisi tai viestittelisi päivittäin. Ystäviä toki on ja niitä todella tavataan. Mutta kunnioitetaan myös niitä ystäviä. Samoin se minkä muotoinen ystävyys on kullakin. Typerää esittää ystävää toiselle ja ei tutustu kumppaniin. Kertoo silloin selkeästi että taustalla jotain muuta.
"Ei varattu kulje kahvilla toisen tykönä ilman kumppania. Näin se vain on. Älkää viitsikö vääntää muuta."
Tuohan on esihistoriallista ajattelua... mutta rajansa tietysti kaikella. Itsellänikin pari pidempää miesystäväsuhdetta. Mutta miehiä harvemmin tapailen heidän kotonaan kahvilla.
Ehkä vanhan aikaista mutta myös totta. En minäkään kulje kahvilla sinkkujen tykönä yksin kun varattu olen ja myös puolisolla sama homma. Ystäviä toki voi olla jutella muttei tapaamisiin ruveta ellei puolisoa esitellä. Vaikka sinullakin pari hyvää miesystävää et kulje niiden tykönä kahvilla. Näin se on ei todellakaan sydänystävä voi olla. Nykyään kun näkyy olevan niin avointa että ei pidetä minään noita ystävä suhteita ja seksiä. Ja mitä puoliso ei tiedä katsotaan se niin oikeudeksi harrastaa toisen kanssa seksiä ystävyyden varjolla. Se varsinkin jos ei kerro puolisolleen missä kahvittelemassa käy kertoo monesti tuon ystävyyden tilan.
"Kun se on mukava ja asioissa samalla aaltopituudella. Siksi. Hyvä kaveri. Sehän on kai hyvä että ihmisellä on kavereita ja ystäviä. "
Ou jees. On hyvä juttu, että ihmisellä on kavereita ja ystäviä, joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Kysymys onkin vain siitä, oletko sinä miehen kanssa samalla aaltopituudella? Voitko koskaan tunteakaan olevasi samalla aaltopituudella miehen kanssa, jos miehen aika suttaantuu ystävänaisten kanssa samalla aaltopituudella?
Normaalisti, kun on uusi ihmissuhde (oletteko miehen kanssa sopineet seurustelusta/tapailusta, yhdessä olemisesta miten?) jätetään vanhemmat vähemmälle. Sen pitäisi olla itsestään selvää... mutta näköjään kaikille ei ole.
Positiivisuudesta kitisseelle.
Vinkkinä: Jos on kerran niin hiton kiire tärkeään kokoukseen, niin silloin et todellakaan mene bussilla vaan taksilla. Jos taksi hyytyy liikenneruuhkaan osallistu palaveriin kännykän kautta vaikka skype neuvottelun avulla!
Keskusteluista muiden ihmisten kanssa: kuuntele mitä toinen sanoo ja vastaa siihen.
Olet sitä mieltä että joku minutkin murtaa, aivan varmasti murrun, mutta ei minun itseni tarvitse sitä ennakkoon pelätä ja siten murtaa itse itseäni.
Aivojaan voi käyttää muuhunkin kuin vitutuksen ja huonon itsetunnon ylläpitämiseen!
Sinulla taitaa olla huumorintaju vähän kadoksissa. Luuletko, että minä julkisiin kulkuneuvoihin luottaisin, tottakai minä kuljen hulppealla avoautollani tai taksilla töihin. Tuo skype juttu on minulle ihan uusi, mutta aivotoimintani ei oikein riitäkään noin vaikeiden asioiden hallitsemiseen. Mikä se semmoinen skype on, onko se joku kyklooppi. Oikeasti minun aivotoimintaa oikeasti kuluttaa vain ilkeilevät ja tosikot ihmiset, jotka aiheuttaa vitutusta.
Joo olin seurustelu suhteessa mieheen jolla naisia ystävänä Paljastuikin et aina kun poistuin toinen tuli tilalle ja yöksikin samaan sänkyyn.Otettuani yhteyttä naisiin selvisi et samat tekstiviestit ´kertomukset lähetteli meille kaikille Rakastan vain sinua. ei minulla ole muita.Olet tärkeä minulle yms ja kaikkien kanssa harrasti seksiä.Jätettyäni miehen laittelee vieläkin viestejä ja yrittää soitella aina jos ei muita saa luokseen.Joten mies ja nainen ei voi olla ystäviä tai sitten heillä on avoin suhde. Olisi kiva jos miehet kertoisivat totuuden alkuunsa sillä meistä naisista moni hakee USKOLLISTA YHDEN NAISEN miestä ja on tyhmää loukata vain omien halujensa takia kunnollisia naisia
Sanonta "pitäkää tunkkinne" on kyllä tuttu ja tiedän mitä se tarkoittaa, mutta en ymmärrä miten se sopii tähän puheena olevaan tilanteeseen??
Mutta jos ajatellaan yleensä näitä naispuolisia ystäviä, niin luulisin että miehen käytöksestä voi vähän päätellä, onko kyseessä viaton ystävyys vai ei. Jos mies ei ole hyvä näyttelijä...
Mitäs jos itse olisit vain miehesi ystävä ja joku nykyisistä ystävistä olisikin hänen kumppaninsa. Ajattelisitko silloin, että sinä olet miehelle läheisin ja tärkein ihminen? Ajattelisitko, että kumppanilla olisijotain aihetta olla sinulle mustasukkainen, vaikka olet vain yksi miehen naispuolisista ystävistä? Ajattelisitko, ettei se, että mies on suhteessa toisen naisen kanssa, kerro mitään hänen todellisista tunteistaan? Ja etkö olisi ihan hölmö jos ajattelisit niin?
Aikaisemmin minäkin uskoin ystävyyteen kunnes kumppanini jäi kiinni ystävänsä suhteen laadusta. Eihän se toki olisi koskaan kertonut koska tuo ystävä ei sitä käräyttänyt koska tiedän varmasti että sekin häpeää asiaa. Asia tuli esille nolosti. Ei tarvinnut kuin kysyä oliko nähnyt ystäväänsä sinä päivänä ja kun kielsi näytin kuvan jonka sain. Kun kysyin syytä salaamiseen ei ollut selitystä. Toki se kertoi aikanaan niiden ystävyydestä ja sen elämästä. Samoin miten näkivät ja kävivät jopa kahvilla. Mutta juuri tuo kun salasi käyneensä sen tykönä oli se avain. Minäkin petyin ja suuresti. Miksi ystävät touhuavat kumppanin selän takana näin? Meillä vielä yhteisiä tuttuja. Ilettää koko asia. Joten en enää usko ystävyyteen varattuna ja vastapuolen tarkoituksia. Ikävä juttu mutta olen iloinen " kuvan lähettäjälle. Kuka lienee en tiedä mutta tulipa totuus tuosta ystävyydestä!
Vaikka en ole erityisen mustasukkainen ihminen, en kyllä katsoisi tuollaista viestittelyä hyvällä. Jotenkin en vain usko miesten ja naisten välisiin pelkkiin ystävyyssuhteisiin, ellei nainen ole ruma. Yleensä nuo ystävyyssuhteet säilyvät ystävyyssuhteina juuri niin pitkään kuin nainen sitä haluaa.
Ilmeisesti sinulla on muutenkin poikkeuksellinen mies, joka ylipäänsä ahkerasti viestittelee. Tavallinen suomalainen mies ei viestittele parhaalle kaverilleenkaan päivittään vaan lähinnä viestitellään vaimon kanssa arkisista asioista.
Eiköhän rakkauden vuoksi pysty jokainen suhteessaan sopimaan mitä kestää ja mitä ei. Jos toiselle on ongelma ystävyyssuhteet vastakkaiseen sukupuoleen niin silloin niitä ei ylläpidetä samassa määrin. Monesti taustalla vaan saattaa olla muitakin mustasukkaisuusongelmua, jotka on sitten asia erikseen
Salaiset ystävät ovat sama asia kuin salarakas. Puolison huijaamista ja pettämistä. En hyväksy,eriasia jos molemmat tunnetaan.
Tuttu tunne. Aiemmassa pitkässä liitossa en ollut moksiskaan miehen ystävistä, oli ne sitten naisia tai miehiä. Uskoin suhteeseemme ja itseeni ihan täysillä.
Elämänkokemuksen myötä myös pelko nykyisen suhteen jatkuvuudesta ja ulkopuolelta tulevista uhista on kasvanut. Tunnen riittämättömyyttä, epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. Tämä mies on minulle erittäin tärkeä, tällaista rakkautta en ole aiemmin kokenut.
En kuitenkaan tuo sitä esiin. Ja mies osoittaa rakkauttaan kaikin tavoin. Toisen menettämisen pelko luo noita tunteita, olen niistä kuitenkin vaiti, koska epävarmuus ei ole viehättävää.
Hän+pettää+sinua+70%+varmuudella.+Tuo+ei+ole+normaaliin+parisuhteeseen+kuuluvaa+toimintaa.+Jätä+hänet+mahdollisimman+nopeasti+ennenkuin+tilanne+eskaloituu+liian+pitkälle.+Tai+ainakin+pidä+hänelle+mykkäkoulua+jonkin+aikaa+että+tajuaa+tilanteen+vakavuuden.
Olipa kerran mies ja nainen. He tapasivat nettideiteillä, mies rakastui naiseen ensitapaamisella. Nainen oli pidättyväisempi, empi ollako parisuhteessa ylipäätään, sanoi miehiä tulevan ja menevän. Mies oli umpirakastunut naiseen ja koitti vakuutella naista parisuhteen hyvyydestä.
Pari kuukautta tapaamisesta, nainen päätti kutsua miespuolisen työkaverinsa kotiinsa viikonlopuksi. Mies myöntyi naisen menettämisen pelossa ja vakuutteli kaiken olevan ok. Mies asui omien lastensa kanssa lähipaikkakunnalla.
Nainen vietti ihanan viikonlopun työkaverinsa kanssa, käytiin meren rannalla retkellä ja tehtiin ruokia, juotiin viiniä ja soiteltiin pianolla lempikappaleita yms.
Tässä vaiheessa miehen luottamus naiseen sai särön, tuhon siemen oli kylvetty.
Miehestä tuli epävarma ja mustasukkainen.
Asia jäi vaivaamaan, viimein mies sai kerrottua naiselle että tunsi tätä kohtaan mustasukkaisuutta ja luottamuspulaa.
Asia kuitenkin sovittiin ja suhde jatkui.
Nainen jatkoi etäisyyden pitoa, ei pitänyt miehen rakkaudenosoituksia minään. Nainen eli kuin omaa tarinaansa, hehkutti somessa työkaverilleen kaikesta jättäen systemaattisesti miehen pois kuviosta. Nainen vastusteli kaikenlaisia ajatuksia jostain yhteisestä miehen kanssa, joka kerta mies pahoitti mielensä näyttämättä tunteitaan naisen menettämisen pelossa.
Viimein mies turhautui, joi viinaa päänsä täyteen ja toilaili huolella.
Nainen näki tilaisuutensa koittaneen, ja jätti mustasukkaisuuden varjostaman suhteen.
Mies myönsi virheensä ja mustasukkaisuuden, nainen koki toimineensa suhteessa aina hyvin.
Niin tai näin, miehen sydän musertui lopullisesti. Oliko syynä miehen sinisilmäisyys ja kokemattomuus suhteessa (tämä oli miehen toinen, naisen viides...), vai oliko kyseessä ihminen jolle ei rakkautta suotu?
Mene ja tiedä?
Sen pituinen se.
Minäkin tunsin ärtymystä ja epäilin miehen totuutta tuosta naisystävästä. Keskustelimme ja mietimme miten löydämme ratkaisun. Mies kertoi molemmille mitä tilanne aiheuttaa. Kun tutustuin siihen rauhoituin asiasta. Sen jälkeen ei ole ollut epäilyjä tai muutakaan. Mies kertookin kaiken vaikkei ehkä tuo kaveri tykkää siitä jos tietäisi. Tämä on se pointti. Mies kertoo kaiken ja se antaa sen luottamisen. Koska jos niillä olisi seksi suhde niin taas ne jutut mitä kertoi olisi alttiina minun kohdaltani että kertoisin ne kylillä jos kostaisin niiden suhteen. Joten uskon ja luotan siis kaveruuteen myös naisen ja miehen välillä.
"Mies kertookin kaiken vaikkei ehkä tuo kaveri tykkää siitä jos tietäisi. Tämä on se pointti."
Niin. Miten tuonkin nyt kukin ottaa.
Itse en nimittäin haluaisi, että mies kertoisi "kaiken". Sillä kaikki ei välttämättä ole kuitenkaan ihan kaikki.
Miehesi myös pettää ystävänsä luottamuksen kertomalla sinulle "kaiken". Jolloin on todennäköistä, että mies kertoo ystävänaiselleen myös sinusta kaiken; sellaisia asioita joista et tykkäisi, jos tietäisit. Eikä tuo kaikki välttämättä edes ole totta - mutta ainakin pelkästään miehen totuus. Sillä ihmisethän kokevat ja tuntevat asiat hyvinkin eritavalla. Jotkut kokevat tärkeäksi jonkin asian, jota toinen ei tunne ollenkaan tärkeäksi. Sinulle on tärkeää tuntea, että miehesi kertoo sinulle "kaiken" se on "se pointti". Tottakai mies tarjoaa tämän pointin sinulle, koska haluaa jatkaa ystävyyttään naisen kanssa sekä miellyttää sinua.
Välillä vaikuttaa siltä, ettei ihmiset muista menneisyydestään yhtään mitään. Jo pikkulapsi tietää mitä kannattaa "tunnustaa" vanhemmille, mitä ei. Nuoruudessa suuri osa kertoo tekemisistään, ajatuksistaan, tunteistaan yms. vanhemmilleen sen mitä nämä haluavat ja kestävät kuulla. Etenkin äidit ovat uteliaita kuulemaan kaikesta kaiken. Mutta samalla myös helposti hermostuvat ja tulistuvat kuullessaan itselle vieraita asioita lapseltaan. Sen vuoksi nuori kertoo esim. juuri äidilleen uudesta poikaystävästään tai festaritapahtumista mahdollisimman paljon. Jättäen kuitenkin itselleen tärkeimmän osan kertomuksesta pois. Tämä on täysin normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, ei sen enempää eikä vähempää. Jokaisella on oikeus kertoa tai olla kertomatta asioita, niin myös kumppanilleen, ystävälleen jne. On vähän naiivia mikäli aikuisten oikeasti luotat siihen, että mies kertoo todella kaiken. Ei kerro, koska kukaan ei kerro. Täytyy vain luottaa siihen, että toinen kertoo kaiken oleellisen. Paitsi ettei sillekään mitään voi, ellei kerro...
Itselläni on ollut miespuolisia ystäviä paljonkin, yksi lähes koko elämäni ajan. Niin exän kuin nykyisen miehen on ollut siihen sopeuduttava. Varmaankin olisin jättänyt molemmat, jos minun olisi pitänyt kertoa ystävien henkilökohtaisetkin asiat. Minusta se on luottamuksen pettämistä pahimmillaan. Jos pettää luottamuksen toisten ihmisten suhteen, on todennäköistä tehdä samoin kumppanin kanssa.
Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu vastuunotto tekemisistään. Se, että voi olla rehellinen itselleen ja muille. Se, että ei kuiskuttele kavereidenkaan kanssa asioita, joita ei voisi miehensä kanssa ääneen puhua.
Mielestäni on täysin keskenkasvuista pitää salaisuuksia parisuhteessa. Sen ohessa voi olla kaverisuhteita, mies- ja naispuolisia, eri elämänalueilta, mutta jokaisen on hyvä tietää että puolisot jakavat asiat keskenään.
On hirveän surullista, jos parisuhteen kokee kuin suhteen omaan vanhempaansa, jonkinlaisena hyväksynnän tavoitteluna ja puolitotuuksien puhumisena. Minulle ainakin parisuhde on ystävyyttä jossa jaetaan kaikki.
Aikuisuuteen kuuluu puolison tunteminen ja sen ymmärtäminen ettei puoliso ole yliluonnollinen,kaikesta kiinnostunut,kaikkea ymmärtävä.Ei mikään roskapönttö,johon voi työntää kaikki itseä mietityttäväylä asiat. On täysin normaalia,ettei puolisolle puhuta kaikkea kaikesta.niin pitääkin olla.Ystävät ovat sitä varten että heille puhutaan tietyistä asioista.Mitä erilaisimpia ystävät ovat,sitä paremmin parisuhdetta sujuu,kun puolisolta ei odota mahdottomia.
Keskenkasvuista on pikemminkin lörpötellä (jakaa) puolisolleen kaikki mitä kulloinkin ajattelee (näin tekee pikkulapsi vanhemmilleen). Se että haluaa kumppanin kertovan kaiken on kontrollointia. Vastuullisuuteen kuuluu nimenomaan rajoittaminen, asioiden punnitseminen/arviointi.
Näinhän tosiaan kuuluisi keskustella. On täydellisen itsekästä pidättää mitään sisällään. Kun aamulla herään ja mietin keittäisinkö teen vai kahvin, kerron heti viestissä yövuoroa tekevälle miehelleni että en osaa valita mutta sen perään viestitän että tein sitten kahvin. Ja että sivelin vain tuorejuustoa leivälleni kun tänään ei tehnyt mieli voita. Ja missähän se kurkku mahtaisi olla kun ei ole kylmälokerossa. Hetken päästä viestitän että löysin sen hedelmäkorista onpas hassua ja että samalla mieleeni tuli ranskankielen sanastoa ja osaisinkohan vielä tilata ravintolassa ranskaksi. Ja sitä seurasi ajatus Mika Waltarin kirjasta, että mikähän sen nimi oli sen jossa oli Eiffel-torni kannessa.
Ponnistelen arjessa kovasti, jotta saisin ajatuksenjuoksuani hidastettua niin paljon, että se ei ehtisi edelle kun näpytän tai nalkutan miehelleni ajatuksiani. Sellaista käänteistä aivotreeniä. Tämä palsta onneksi auttaa siinä.
Siis just tätähän tarkoitetaan sillä, että suhteessa jaetaan kaikki. Hyvää päivää teillekin...
Vaikutat oikein tasapainoiselta ja terveeltä henkilöltä, olet varmasti henkinen persoona? Siis sinut itsesi kanssa ja vapaa henkisesti? Ihanaa vapautta, mä oon niin fani.
Itse en kyllä tuttavapiirissäni usko, että kukaan puhuutietää puolisolleen kaikkea. Sitäpaitsi esimerkiksi miehiä harvemmin kiinnostaanämä naisten ihmissuhdehöpinät. Luottamus on yksi tärkeä osa parisuhdetta ja ihan jokaista ihmissuhdetta.Jos kaverini tai vaikkapa vaan tuttavani puhuu minulle jotakin luottamuksellista asiaa niin ei sitä puhuta muille, ei edes kumppanille. Ihan sama muuten monissa töissäkin nykypäivänä on luottamuksellisia asioita, joita ei puhuta muille ei edes kumppanille.
Juuri noin. Luottamus on luottamuksellista. Jos puolisoni kertoisi minulle kaiken mitä (salaisuuksia) hänelle on kerrottu, niin se ilman muuta tekisi hänestä epäluotettavamman myös minun silmissä.
Jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen, vaikka elämänsä toisen kanssa jakaakin. Ei ole olemassa mitään kaavaa mitä puolisolle on kerrottava. Puhumattakaan siitä, että kaikki pitäisi kertoa. Jos on sitä mieltä, että parisuhteessa on jaettava jokainen ajatuksen tynkäkin, ja salaisuudet ehdottomasti on todella kontrollointia kuten tuossa edellä sanottiin.
Onko miehelläsi miespuolisia ystäviä, joihin pitää yhteyksiä monta kertaa päivässä?
Ystävät ovat tietysti hyvä juttu, sukupuolesta riippumatta. Mutta joku raja ja järki ystävien yhteydenpidossakin on oltava. Tuo raja on selvästikin ylittynyt kohdallasi, enkä sitä yhtään ihmettele. Harva parisuhde kestää jo ihan ajan jakamisen vuoksikin hirmuisen tiivistä, monta kertaa päivässä tapahtuvaa yhteydenpitoa ystäviin.
Josko vaikka normaalisti :)? Tosin en ole varma onko tuo monta kertaa päivässä yhteydenpito miehen "naisystäviin" normaalia. Voi olla kusetustakin. Luottamuskysymys.
No juu, oli miehellä naispuolinen ystävä ja minä olin sinisilmäinen kun luulin, että todella vain ystävä. Kun kerran mies niin sanoi. Ja eipä se sitten niin ollutkaan, vai onko nykyään niin, että ystävät harrastaa keskenään seksiä? Sehän se vasta syvää ystävyyttä onkin! Ja aika erikoistahan se sekin oli, että juuri tämän naispuolisen ystävän kanssa saattoi joutua viestittelemään vaikka keskellä yötä, mutta ei koskaan kenenkään miespuolisen.
Eikä ollut mikään hetkellinen juttu vaan oli kestänyt jo hyvän aikaa tämä "syvä ystävyys," ennen kuin sen todellinen laatu minun korviini saateltiin. Joten että sellaista. En suosittele kenellekään täydellistä luottamista, kun tällaisesta on kyse. Tai siis väitetään olevan.
Kriisin jälkeen jatkoimme liittoa, mutta tein selväksi, että se juttu oli sitten ohi. Yhtäkään tapaamista en sallinut. Petettynä minulla oli oikeus nämä säännöt sanella, ei oltu minuakaan kohtaan oltu reiluja.
Kaiken huippu: nainen soitti minulle ja valitti, kun en hyväksy heidän ystävyyttään, kun se nyt olisi vain pelkkää ystävyyttä. Siinähän soitteli, kuuntelin mitä on sanottavana ja lopetin puhelun.
Erosimme kuitenkin myöhemmin. Oli muukin syy, mutta tämä pohjalla. Eikä näyttänyt ystävyys enää viriävän, vaikka siihen nyt olisi ollut täysi mahdollisuuskin. Kai siitä joku jännitys puuttui, kun ei olisi enää ollut toisella sitä puolisoa, jota pettää eikä toisella sitä kutkuttavaa tunnetta, että saa harrastaa seksiä varatun miehen kanssa tämän vaimon tietämättä.
Nykyisellä miehelläni ei ole naispuolisia ystäviä, ellei sellaiseksi katsota hänen sisariaan. Kaikki muut naispuoliset ystävät ovat yhteisiä ystäviämme ja monessa mielessä vielä enemmän kuitenkin minun ystäviäni. Miehellä on leegio miespuolisia ystäviä ja kavereita ja ison osan niistä minäkin tunnen, mutta enemmän mieheni heidän kanssaan aikaa viettää kuin minä.
Itse ajattelen, että luottamus on yksi parisuhteen kulmakiviä. Valitettavasti monet ihmiset nykypäivänä ovat epäluotettavia, mutta sille ei toinen pysty mitään tekemään, vaikka vaatimalla vaatisi ja jos joku haluaa pettää niin kyllähän toiselta sen salaa pystyy tekemään, vaikka toinen vahtisi kuinka ja vaatisi ties mitä. Ajattelen myös niin, että rajoittamalla toisen mahdollisuuksia pitkittää vaan sitä mikä väistämättä on edessä eli olisi parempi, että toisen petollinen luonne paljastuisi jo suhteen alkuvaiheessa eikä kaikki valehteluvyyhdit joskus vuosien tai vuosikymmenien päästä.
Olethan tuossa kaikessa oikeassa, mutta kun ei ihmisistä oikein tiedä, mitä he loppujen lopuksi ovat ja mitä haluavat. Totta kai jokainen pystyy pettämään puolisoaan, ei sitä estää voi jos joku niin haluaa tehdä. Mutta kaikki ei vaan petä. Ja monet taas pettää.
Vahtimalla ei ketään saa pysymään uskollisena, jos tämä ei sellainen ole. Mutta toisaalta puoliso voi olla pettäjä, vaikka saisi kaikki vapaudetkin. Ei tässä ole mitään suoraa kaavaa.
Tietenkin olisi hyvä, jos jokaisen petollinen luonne paljastuisi jo yhteiselon alkuvaiheessa, mutta kun ne jotkut saattaa pettää vasta 30 uskollisen aviovuoden jälkeenkin. Krooninen pettäjä on taas eri asia. Meitä on niin moneksi. Ja pettämistäkin on vielä eri tyyppisiä. Joku rakastuu toiseen ja pettää siinä puolisoaan. Joku toinen taas hakee vain jännitystä ja seksiä. Joillakin ei ole mitään moraalista otetta tässä asiassa. Joskus voi oikeastikin käydä niin, että vaikka ihminen olisi kuinka kunnollinen ja uskollinen luonteeltaan, hän voi joutua vietellyksi, vaikka se tuntuukin hölmöltä ilmaisulta. Mutta voi se harkintakyky pettää muissakin asioissa ja alkoholilla olla aika paljon tekemistä siinäkin. Pettäjälle voi tulla hirveät itsesyytökset enkä yhtään ihmettele että sitä haluaa vain salata ja unohtaa koko asian. En kuitenkaan puolustele pettämistä, mutta jokainen tarina on omanlaisensa.
Sitä en kyllä hyväksy, että puolison selän takana seurustellaan toisen kanssa vaikka miten pitkään. Kyllä jokaisella pitää olla kyky nähdä, että kumpaa linjaa pitkin tässä nyt kannattaa lähteä kulkemaan. Vuosikausien pettäminen on rumaa ja epäreilua käytöstä omaa puolisoaan kohtaan, vaikka sitä toista ihmistä kohtaan olisi miten kauniita ajatuksia. Ratkaisut on tehtävä ajoissa eikä pitää pitää sitä puolisoaan narrina.
Sellaiset ihmiset, jotka on aina lirkuttelemassa vastakkaiselle sukupuolelle ja valmiit vaikka mihin, vaikka oma puoliso olisi olemassa, on yököttäviä. Yleensä narsistisia luonteita.