Puoli vuotta, töitä ei pysty tekemään kun on fyysinen työ ha tukielin paskana. Nyt 4kk ollut pois töistä ja alkaa hajottamaan.
Treenata ei voi.
Töihin ei voi mennä.
Kavereita ei voi nähdä (tätä en tajua, miksei hänen kavereilla ole aikaa nähdä)
Liikkuminen hankalaa niin kovin pitkälle kodista ei voi mennä.
Olen ollut oikeastaan 4kk miehen ainut kontakti. Ymmärrän, että minuun puretaan paha olo, mutta se harmittaa itseäni. Välillä tulee olo, että on minun syy, ettei hänellä ole muuta tekemistä, kun itse käyn töissä ja harrastuksissa, mutta aikaa riittää aina hänellekin.
En tiedä mitä tällä hain. Kai vaan paikkaa purkautua samalla kun odottaa, että mies pääsee töihin ja arki taas rullaa. Ihanasta ja huomaavaisesta miehestä on nyt muuttunut katkera ja itsekeskeinen.
Treenata ei voi.
Töihin ei voi mennä.
Kavereita ei voi nähdä (tätä en tajua, miksei hänen kavereilla ole aikaa nähdä)
Liikkuminen hankalaa niin kovin pitkälle kodista ei voi mennä.
Olen ollut oikeastaan 4kk miehen ainut kontakti. Ymmärrän, että minuun puretaan paha olo, mutta se harmittaa itseäni. Välillä tulee olo, että on minun syy, ettei hänellä ole muuta tekemistä, kun itse käyn töissä ja harrastuksissa, mutta aikaa riittää aina hänellekin.
En tiedä mitä tällä hain. Kai vaan paikkaa purkautua samalla kun odottaa, että mies pääsee töihin ja arki taas rullaa. Ihanasta ja huomaavaisesta miehestä on nyt muuttunut katkera ja itsekeskeinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkoholia kuviossa? Usein sairaslomalla lähtee lapasesta :(
Ei onneksi. Ottaa pari n. Kahden viikon välein. Eli se puoli onneksi kunnossa.
Voi voi. Kyllä aikuisen miehen pitäisi itselleen keksiä tekemistä. Ellei mene mihinkään, niin kotona voi tehdä kaikenlaista. Ja kiukutella voi ihan itselleen. Ei sairasloma ole sinun syysi. Hiukan kyllä ymmärrän, ettei miehen kavereilla ole kovin aikaa tavata. Ei ole minullakaan usein (työ, harrastukset, miesystävä, aikuiset lapset, vanha sairas äiti ym. vie ajastani suurimman kakkupalan). Onnittelut sinulle, että työn, harrastusten lomassa jää vielä miehellekin aikaa.
Itsellänikin oli jalka paketissa kuusi viikkoa. Kolmeen viikkoon ei saanut varata jalalle. Kun sai, aloin tekemään kotitöitä (terveellä riskillä miehellä (nyt jo ex) ei ollut aikaa..). Imurointi yhdellä jalalla oli mielenkiintoista. Kaupassa kävin reppu selässä kyynärsauvoilla kinkaten (sielläkään ei ex miehellä ollut aikaa käydä).
Tuo loppukappaleesi koettelee uskottavuutta! Lieneekö hieman liioittelua?
Ei yhtään liioittelua, valitettavasti.
Itseasiassa juttu oli vieläkin kreisimpi, sillä hyvän ystäväni jalka meni poikki parisen vuotta ennen omaani. Sillä erotuksella, että hän istui pyörätuolissa (ei päässyt kulkemaan kyynärsauvoilla). Hänen miehensä kuskasi häntä autolla kurssille, auttoi pyörätuolilla rappuset siellä ylös, lähti töistä kesken kaiken hakemaan ystävääni, kuljetti kotiin, meni takaisin töihin, palatessa työnsi ystävääni ulkosalla, joko kävelylle tai kauppareissulle. Samoin oli vkl hyvin aktiivisesti mukana "ulkoiluttamassa" ystävääni. Mies oli aivan lopulta aivan puhki ja poikki kuskaamisesta muutaman viikon omistautumisen jälkeen. Ystäväni veti siitä pultit "minähän se tässä pyörätuolissa olen, sinulla ei ole mitään kiukuteltavaa". Sanoin, että minulle ja miehelle tulisi aivan varmasti ero, jos jalkani menisi poikki. Silloin voisin todeta konkreettisesti, ettei mies tee mitään suhteemme/perheemme hyväksi.
Juuri sillä hetkellä kun liukastuin, ja jalastani kuului NAKS, tiesin, että ero on edessä. Olin ikävä kyllä oikeassa siinä, että "jalattomana", vaikkakin vain kuusi viikkoa, en saisi mieheltä minkäänlaista tukea, ellen kerjäisi sitä. Ja silloinkin aniharvoin. Lapset kyllä auttoivat ja tukivat. Kävivät esimerkiksi kaupassa nuo kolme viikkoa, kun jalkaa ei saanut varata. Vähän kävi sääliksi, sillä vaikka lapset olivat jo 9 ja 11, niin olivat vielä tosi pienikokoisia ja hentoja. Vain vähän pidempiä kuin kauppakassit. Sisu korvasi sen mikä kropasta uupui.
Älä hermostu suotta! Kysehän on tilapäisestä häiriöstä jonka takaraja lienee hahmotettavissa.