Olen tutustunut ihanaan mieheen, ollaan nyt oltu yhteyksissä pari kuukautta. Viestitellään päivittäin, usein monta tuntia kerrallaan ja suunnitellaan tapaamista. Tapaamista hidastaa reilusti yli 200 km välimatka ja molempien kiireet. Yhdet treffit oli jo kertaalleen suunniteltu, mutta niitä ei sitten tullutkaan varsin hyvästä syystä mitä en nyt tässä ala sen kummemmin avaamaan. Mies kyllä puhuu usein tapaamisesta, mutta itselläni on jo välillä käynyt mielessä, että mahtaako toinen tullakaan... Mistä näistä tietää, jos joillekin riittää pelkkä päiväunissa eläminen ja virtuaalirakkaus... Mulle ei kyllä riitä!!!! Tapauksessa ei ole mitään sinänsä hämärää, välimme ovat myös varsin lämpimät ja toinen on kovasti kiinnostunut, mutta mistä näistä tietää...
Virtuaalirakkauttako vain??
ökhgföhföh
6183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun tulee tunteet mukaan, ajattelu ei toimi. Teen niin, että kirjoittelen jonkun verran, mutta en ala kirjoittelemaan kuukausia, koska en halua riippuvaiseksi. Jos näyttää siltä, että treffejä ei tule, lopetan viestittelyn. Idea on se, että nähdään ja mennään treffeille. Sen aikana näkee vasta, minkälainen toinen on.
Minulla herää aina hälytyskellot siinä vaiheessa, kun joku sanoo: "Tapasin ihanan miehen, mutta.." Kysy siltä: "Tavataanko vai ei?" Jos ei, deletoi.
Mikähän näillä mahtaa olla motiivina jotka jämähtävät pelkkään kirjoitteluun? Toisaalta minulla on aiempi kokemus miehestä, jonka kanssa kirjoitettiin puoli vuotta ennen kuin nähtiin, oli hänkin pitkästä matkasta. Ehkä jotkut haluaa olla vaan varmoja itsestä ja toisesta, ennen kuin lähtee tosi kauas reissuun.. Miehen syy sille miksei ekalla kerralla tullut on sellainen, etten oikein kehtaa tentata, milloin on tulossa.. Näiden asioiden pitää kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen mun mielestä.. Tosi usein mies kyllä puhuu tulostaan ja kertoo siitä mikä häntä jarrutti. Toisaalta olin myös itse hyvin epäileväinen silloin kun suunniteltiin ekaa tapaamista, enkä ehtinyt vastata miehen puheluihin.. Ehkä mieskin vähän säikähti käytöstäni? Miten voisin nyt rohkaista miestä, pelkään, että karkotan hänet, jos liikaa kyselen hänen tulostaan.. On kyllä niin totta, että kun tunteet tulee mukaan, niin pää ei enää toimi....
En saa jäädä jumittamaan. Kun tunteet tulee mukaan, pää ei enää toimi ja vastassa voi olla huijari. Sen takia pitää nähdä mies mahdollisimman pian. Ei saa jäädä riippumaan mihinkään. Tekosyyt ovat tekosyitä. Kyl se oikee tyyppi tulee vielä vastaan.
Vieläkin jumitat samassa tilanteessa?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14855377/kadotin-ihanan-miehen---
Toi on todellakin pelkkää virtuaali"rakkautta" (miten sellasesta vois edes puhua koskaan näkemättä?!) ja sellaseks myös näyttää jäävän.
Eiköhän tosissaan oleva ja kiinnostunu ois saanu tapaamisen jo aikoja sitten järjestyyn. Ei 200km ole kuitenkaan mikään mahdoton matka, vaikka kyllähän siitä haasteita tulis pidemmän päälle. Pääasiassa päiväunelmointiin joutusit tuolla välimatkalla tyytymään jatkossakin, jos jatkaisitte juttua tapaamisen jälkeen. Etäsuhteet tuppaa vaan jäämään etäisiks...
Mene ja tiedä, mies ollut viime päivinä vaisumpi.. Vastaa kyllä viipymättä jotain, jos itse laitan viestiä.. Ei varmaan sinänsä syytä huoleen.. Haluaisin kyllä nähdä miehen pian, mutta en haluaisi painostaa ketään.. Kaikki tapaamani miehet ovat olleet kauempaa n. 200-400 km päästä ja alussa on aina kirjoiteltu pitkänkin aikaa tuon välimatkan takia ja toki siksikin, että tutustuu kunnolla toiseen ennen tapaamista.. Itse en ainakaan halua kovin heppoisin perustein treffeille....
Eihän tuo matka nyt voi olla este. On turha kirjoitella jos matka liian pitkä, nykyaikana ei 200-300 km pitäisi olla mitään.