Työskentelin teollisuudessa erittäin hyvin palkatussa esimies asemassa yksityisellä sektorilla. Tuli hankittua ja maksettua oma asuntokin ja muutenkin kaikki oli elämässä hienosti. Kunnes eräänä päivänä loukkaannuin lievästi työtapaturmassa. Pari viikkoa sairaslomaa ja takaisin töihin. Mutta mutta onnettomuudesta jäikin pysyvä vamma ja työn tiukkojen terveys vaatimusten takia jouduin luopumaan työpaikastani.
Alussa ensimmäiset kuukaudet olivat aika outoa aikaa kun oli tottunut painamaan pitkää päivä välillä viikonloppuisinkin. Luonnollisesti olin ilmoittautunut työvoimatoimistoon jossa kävin muutaman kuukauden välein uusimassa työn hakuni. Päivittäin katselin työpaikka ilmoitukset lehdistä ja pari kertaa viikossa netin kautta työvoimatoimiston tarjonnan. Lukuisia soittoja ja hakemuksia tuli tehtyä. Kaksi vuotta meni yllättävän nopeasti ja työttömyyskassan maksama "palkka" n.90e/pv. muuttui kelan n.23e/pv. "leipärahaan". Taloudellisesti muutoksella ei ollut mitään merkitystä - kiitos oman asunnon ja työ vuosina kertyneitten säästöjen ansiosta. Työvoimatoimistosta ei kertaakaan ollut mitään apua ja oma aktiivinen työn hakukaan ei tuottanut toivottua tulosta. Usein syynä oli liian hyvä koulutus tai ikääkin oli jo tullut hieman liikaa !!!!!
Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen lopetin omatoimisen työn hakemisen kokonaan ja käyn vaan työvoimatoimistossa kiusaamassa tyhmää virkailijaa joka oli laittamassa minua kerran ATK peruskurssille. Perui jutun kun käskin lukea tietoni koneeltaan ( yli 10 erilaista kurssia olin työn puolesta käynyt ).
Siispä olenko nyt neljän yhtäjaksoisen työttömyyden takia vieraantunut yhteiskunnasta, masentunut, persaukinen juoppo ilman elämänhalua ja itsetuntoa ??
En todellakaan vaan elämä ei ole koskaan ollut niin ihanaa ja täyteläistä mitä olen saanut kokea nämä viimeiset vuodet !! Olen aktiivinen harrastuksissani ja vietän erittäin hyvää ja tasapainoista elämää ystävien ja ihanan pitkäaikaisen tyttöystäväni ( töissä mutta maksan osan hänenkin menoistaan ) kanssa.
Vanhan hyvän tv sarjan nimen mukaisesti olen ONNELLINEN MIES.
Jos joskus työvoimatoimisto jotain pätkätyötä tilastojen kaunistamiseksi tarjoaa niin voihan sitä käydä huvin ja urheilun kannalta tekemässä muutaman kuukauden. Itse en enää koskaan aio todellakaan osallistua tämän yhteiskunnan rakentamiseen ainakaan omatoimisesti.
Alussa ensimmäiset kuukaudet olivat aika outoa aikaa kun oli tottunut painamaan pitkää päivä välillä viikonloppuisinkin. Luonnollisesti olin ilmoittautunut työvoimatoimistoon jossa kävin muutaman kuukauden välein uusimassa työn hakuni. Päivittäin katselin työpaikka ilmoitukset lehdistä ja pari kertaa viikossa netin kautta työvoimatoimiston tarjonnan. Lukuisia soittoja ja hakemuksia tuli tehtyä. Kaksi vuotta meni yllättävän nopeasti ja työttömyyskassan maksama "palkka" n.90e/pv. muuttui kelan n.23e/pv. "leipärahaan". Taloudellisesti muutoksella ei ollut mitään merkitystä - kiitos oman asunnon ja työ vuosina kertyneitten säästöjen ansiosta. Työvoimatoimistosta ei kertaakaan ollut mitään apua ja oma aktiivinen työn hakukaan ei tuottanut toivottua tulosta. Usein syynä oli liian hyvä koulutus tai ikääkin oli jo tullut hieman liikaa !!!!!
Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen lopetin omatoimisen työn hakemisen kokonaan ja käyn vaan työvoimatoimistossa kiusaamassa tyhmää virkailijaa joka oli laittamassa minua kerran ATK peruskurssille. Perui jutun kun käskin lukea tietoni koneeltaan ( yli 10 erilaista kurssia olin työn puolesta käynyt ).
Siispä olenko nyt neljän yhtäjaksoisen työttömyyden takia vieraantunut yhteiskunnasta, masentunut, persaukinen juoppo ilman elämänhalua ja itsetuntoa ??
En todellakaan vaan elämä ei ole koskaan ollut niin ihanaa ja täyteläistä mitä olen saanut kokea nämä viimeiset vuodet !! Olen aktiivinen harrastuksissani ja vietän erittäin hyvää ja tasapainoista elämää ystävien ja ihanan pitkäaikaisen tyttöystäväni ( töissä mutta maksan osan hänenkin menoistaan ) kanssa.
Vanhan hyvän tv sarjan nimen mukaisesti olen ONNELLINEN MIES.
Jos joskus työvoimatoimisto jotain pätkätyötä tilastojen kaunistamiseksi tarjoaa niin voihan sitä käydä huvin ja urheilun kannalta tekemässä muutaman kuukauden. Itse en enää koskaan aio todellakaan osallistua tämän yhteiskunnan rakentamiseen ainakaan omatoimisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kertomuksesi pitää paikkansa, niin olet joko
KUSETETTU MIES
tai sitten
TIETÄMÄTÖN MIES (=kusetettu)
tai sitten
HELPOSTI MANIPULOITAVISSA OLEVA MIES
Etköhän marssi takaisin sinne ensimmäisen työnantajasi luo. Tiedätkö miksi?
Aivan samaa mieltä!
Aion itsekin tehdä samanlaisen muutoksen, ilman loukkaantumista ja sen verran töitä tehden että saa asuntolainan maksettua pois. Viidessä vuodessa voi ihminenkin näköjään palaa loppuun kun tekee kunnon töitä.
Elintason lasku ei luulisi tuntuvan niin pahalta kun asuu maalla ja tekee joka päivä sitä mitä huvittaa.
Olen yli nelikymppinen ja aion hypätä vastaavaan 'oravanpyörään' vuoden sisällä.
Eli pois vakityöstä ja tilalle pätkiä silloin tällöin ja väliin työttömyyskausia. Olen kyllä hommannut talousasiat siihen kuntoon, etten välttämättä työkkärin korvauksia enää tarvitsekaan. Eläköön vapaus!